Wednesday

Onko koskaan sitä fiilistä, että elämä on yhtä järkkäilyä? Pyykkien lajittelua ennen pyykkihuoneeseen menoa, tavarat pois työtasolta, vaatteet kaappiin, villasukat eteisen kaappiin, kauppakangaskassi oikealle paikalleen, sakset kynäpurkkiin, pölyt pois työtasolta (joka meillä lähes samalla tasolla [korkean] sängyn kanssa, joten pölyä petivaatteista kyllä tulee), keittiön pöytä tyhjäksi, tiskien tiskaamista, pyykkikoneen ajastimen kyttäämistä (meillä ne yleiset pyykkikoneet pyykkituvassa ja tuntuu, että ajastin ei ole täysin jämpti eli jos jätät pyykit pyörimään 90min ajaksi ja tulet takaisin 80min päästä niin pyykit ovat saattaneet jo pyöriä tai sitten on jäljellä vielä 30min. Ja pyykinhaussa on oltava tarkkana kuin porkkana, sillä muuten seuraava käyttäjä heivaa pyykkisi ties minne), pyykkien ripustamista, paperikasan selvittelyä - tätä se oli tänä aamuna minulla. Vaikka meillä on vain kahden hengen talous, niin miten sitä järkkäiltävää riittääkin aina vain! Luulen, että eteenkin meillä siisteyttä rakastavilla naishmisillä sitä järkkäiltävää riittää...?? Vaikka J on järjestyksen mies ja tykkää asua siistissä kämpässä, niin ei nämä samat järkkäilyjutut tunnu tulevan hänen kontolleen. Onko vaimo liian nopea ehtimään ensin? ;) Tai sitten se todennäköisempi, että hän ei niitä huomaa tai ne eivät häntä häiritse. No joka tapauksessa rakastan sitä, että asioille on selkeät paikat :* Kun jaksaa aina laittaa tavarat niille varatuille paikoille niin on vähemmän siivoamista eikä etsimiseen mene aikaa.

Ikean tilaratkaisut on joskus erittäin herkullisia. Pienestä tilasta tehdään kätevä ja siitä minä pidän! ;) Tälläkin hetkellä meidän pieni tila on aika näppärä. Jos täällä pidempään asuisi niin sitten saattais ostaa jotain, mikä tois vielä lisäkätevyyttä. Erityisesti olen ihaillut (Southamptonin) Ikean kaksiota ja sen tilaratkaisuja. Olisikohan siinä neliöitä 50-55 tms. Olohuone, keittiö, makuuhuone, lastenhuone, wc / kylpyhuone. Meillä ei ole vielä omaa asuntoa ja usein mietiskelen, että minkälaisen haluaisin. Olen miettinyt, että miksiköhän tosi pieniä omakotitaloja tehdään niin vähän? Onko se kustannustehottomuutta tai onko kyseessä lain vaatimat rajat vai olisiko oikeasti mahdollista rakentaa vaikkapa 70m² omakotitalo? Tai pienempikin. Luulen, että sen kokoinen riittäisi monenlaiseen tarpeeseen, eikä tietenkään maksaisi niin paljon. Toki siinä olisi samat peruelementit / tietyt välttämättömät kiinteät kustannukset, kuin isossakin talossa, mutta tulisihan se pakostakin halvemmaksi, koska lisäneliöt maksavat aina.

Luulen, että monilla meistä on omaa kotia ajatellessa mielessä jotain, mihin erityisesti olisi valmis satsaamaan. Mikä se sinulla on? Minulla se on jo pitkään ollut (ja luulen ettei siitä muuksi muutu) lattia ja upotetut kirjahyllyt. Ne edellä, muut perässä. Haluaisin ihanan, elävän puulattian. Suomessa meillä näkee ainakin koivua ja tammea ja vanhoissa taloissa niitä oikeita puulattioita. Täällä Enkussa näkee paljon sellaisia vanhan näköisiä eläviä puulattioita. Mistäköhän ne niitä saa? Siis meinaan, että uusissa ostoskeskuksissa ei nyt vain voi olla luonnollisesti vanha puulattia tai jos onkin, niin sitten se on siirretty jostakin. Mitä nyt läheiset ovat rakennelleet / remontoineet taloja Suomessa, niin kellään ei ole leveää lankkulattiaa. Eikö sitä saa Suomesta? Mun pitää varmaan selvittää ennen täältä lähtöä, että mistä niitä leveitä lankkuja voi täällä tilata ja onko niitä mahdollista tilata Suomeen. Toisaalta Suomessa, jossa puuta on valtavasti - miksi ei ole enemmän tarjontaa lankkulattioissa? Saattaisin hyväksyä silti ihan perinteisen suomalaisen koivuparketinkin. Se voisi mielellään olla kulunut tai sitten hioisimme siitä lakan kokonaan pois. Tai mistä sitä koskaan tietää jos aivot vanhetessaan niin pehmentyvät, vaikka kiiltäväkin lopulta kävis. Kaverini maalasivat ensiasuntonsa puulattian valkoiseksi ja se on kyllä myös tosi hieno ja sopii ympäristöönsä. Mutta vaikka tykkäänkin valkoisesta, niin luulen, että meidän lattia tulee olemaan puun värinen. Minkä värisen puun, siitä ollaankin sitten tarkkoja. Puulattiassa on tunnelmaa, luonnetta, elämän makua. Oikein ihana puulattia - sehän on kuin ystävä.

Eilen muuten pelotti mennä salille yli viikon tauon jälkeen (se kun olin kipeenä). Hyvinhän se meni lukuunottamatta punnerruksia, jotka muutenkin ovat minulle olleet haastellisia. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavan määrän, mutta odotan sitä, kun ne sujuvat jo vähän sutjakammin!! Hyppyskäkin sai nyt ensikyytinsä ja kylläpä se vain olikin yllättävän rankkaa puuhaa! En ollutkaan enää se 10-vuotias kevyt keijukainen, joka iloisesti hypähtelee hyppynarulla keväisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa sen kaverin kujalla, jonka asfaltista on ensimmäisenä sulanut hyppyskänmentävä alue (muistan, miten sitä oikeastikin odotettiin! Ja kilpailtiin! Ja sulamista autettiin levittelemällä lunta... <3). Olinkin 28-vuotias tömähtelevä tantta, joka jaksoi hyppiä 2-3min ja sitten riitti. Ok, otin hypyt treeniin päätteeksi ja alkulämmittelyksi olin jo juossut 1.2km, joten ymmärretään...........?! No en tiedä ymmärretäänkö, mutta haastan kokeilemaan lajia! Oishan se mukava päästä vielä pikkutyttöjen hyppyskäleikkeihin joskus mukaan - siis ei pelkästään hyppynarun pyörittäjän roolissa ;) KUVA-selostus: Siinä se hyppyskä! Valitsin pinkin, jotta stemmaa treenipaidan kanssa. Treenipaidan ostin joskus Vaasan Sportian lastenpuolelta. Eilen myös hörppäsin eka kerran treenin jälkeen palautusjuomaa Jiin yllytyksestä. Suklaan makuista, MAXI Nutrition-merkkistä, en hirveesti tykännyt, enkä sen puoleen eroa aikaisempaan palautusjuomattomuuteen huomannut, mutta menköön toistaiseksi. Shaker-pullo ja hyppyskä Decathlonesta ja itse jauhe meidän aina niin luotettavasta Asda-marketista.

Herkullinen keskiviikkolounaani! :'P Pinaattilettujen kyljessä cottage cheecea (brittiläinen raejuustoviritelmä) ja Ikean puolukkahilloa.

Tein eilen iltaruokailtapalayhdistelmäksi (niii-iin, vieläkin on ruokarytmissä petraamisen varaa!) pinaattilettuja vähän varioidulla ohjeella. Aikaisemmin postaamani ohjeeseen *click verrattuna laitoin nyt vähemmän suolaa ja voita taikinaan vain vähän, koska tapaamme paistaa letut voissa. Lisäksi laitoin taikinaan kuiturouhetta ja chiasiemengeeliä. Matkin Jiitä ja jätin taikinan turpoamaan huoneenlämpöön smoothiekannuun. Liekö siitä vai sisältökikkailuista johtuen taikina oli paistamista aloitellessani liian löysää. Lisäsin siis viisaan mieheni vinkistä vähän (1-2dl) jauhoja lisää ja johan suijui sutjakkaasti! Tällä taikinalla oli helpompi tehdä paksuja (varmaan kuituleseen ja chian ansiota) ja se olikin ok, koska syömme näitä lettuja ihan ruokana.

PS. Tiistai-iltana mulla oli melkein koululaisfiilis, kun klo23 tein yhtä palautettavaa tehtävää silmät unihiekassa. Mitenkähän siinä näin pääsi käymään?

PPS. Lisäsin kuvia edelliseen postaukseen.

PPPS. Britanniassa on nyt hyväksytty laki, joka myöntää kolme virallista vanhempaa lapselle.

PPPPS. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!