Maanantaina jäi hyppyskäkokeilut väliin ja kirjakauppapäiväkin aika tyngäksi, kun iski heikko olo ja sitten kymmeneen (!) vuoteen
a) fiver
b) fiber
c) feber
d) fever
?
FEVER-pä tietenkin!
Buah! Ihan pienen pieni ongelma mulla on ruotsin ja englanninkielen sekoittamisessa. Yritin työkaverille tarjota kuitua [sanana], kun tarkoitin, että ehkä on mulle on tulossa kuume. Okei. Kuume on ruotsiksi feber ja lausutaan aika samoin kuin kuitu englanniksi eli fiber ja jostakin tintti siis penkaisi että kuume on "fiibär", mutta sanoma kyllä meni mixaamisesta huolimatta perille ykkösellä tosin "fever"-korjauksella ;) Tämä ei ole ensimmäinen tilanne tätä laatua, mutta aina on tilanteesta selvitty. Ruotsin- ja englanninkielessä kyllä on joitakin [paljonkin?] samoja tai samansukuisia sanoja. Esim. juuri tämä kuitu on molemmilla kielillä fiber. Hauskaa on, että kun juttelen saksalaisen ystävättäreni kanssa, enkä tiedä jotain sanaa englanniksi ja ehdotan sitä hänelle ruotsiksi niin erittäin usein hän ymmärtää. Toisin päin se ei toimi niin hyvin, eli kun hän ehdottaa kysyvän / toiveikkaan näköisenä jotain sanaa saksaksi, niin tintti on "I'm sorry...". Mutta jotkut sanat menevät perille.
Tänä aamuna olin niiiiin onnellinen, kun herättyäni olo oli hyvä, eikä ollenkaan heikko. Jes!! Olen huomannut, että maltti on valttia silloin kun on kipeänä. Tai ainakin minä toivun usein tosi nopeasti, kun maltan vain maata ja ottaa toooooosi relasti. Ja tähän kuumeeseen vielä: Minulla ei tosiaan ole koskaan kuumetta, siis ei k-o-s-k-a-a-n ! Tai niin voi varmasti sanoa, jos kuumetta ei ole ollut liki kymmeneen vuoteen? En muista tarkkaan, mutta luulen, että näin se on suurinpiirtein. Ylipäänsäkin olen tosi harvoin kipeänä. [*Muistanut nuolla lapiota hiekkalaatikolla? Asia, josta äitinä olisin varmasti aika friikki ja pitäis varmaan oikein opetella siihen, että lasta ei saa varjella kaikelta. Liika hygieenisyys ei ole lapselle hyväksi, näin olen oppinut.] Työnantajan näkokulmasta olen siis ihannetyöntekijä, jos saikkupäivissä mitataan. Parhaimmillaan on mennyt vuosi ilmaan ainoatakaan saikkupäivää. Eikä se tarkoita sitä, että olen flunssaisena puskenut suomalaisella sisulla läpi harmaan kiven vaan se tarkoittaa, että en vain ole ollut kipeänä. Jos joku vaivaa niin se on yleensä niskajumi tai pääkipu. Nört nört. Onko nyt sitten syynä koti-ikävä, uusi bakteerikanta vieraalla maalla, erittäin vetoisa ikkuna jonka vieressä nukumme, J:ltä saatu tartunta vai Kiinan keisari, kuten aiemminkin häntä jo olen syytellyt, mutta täällä Englannissa olen ja olemme sairastelleet enemmän. Toivon, ettei tämä trendi tästä nyt enempää jatkuisi.
Vielä yks crazy juttu. Tulin eilen töistä kotiin alakerran Tescon kautta ja kotiintuomisina minulla oli 72% tummaa suklaata ja uusi hunajapurkki, kun edellinen veti viimeisiään. Eilen join ahkerasti teetä ja hunajaa. Tänään korkkasin uuden hunajapurkin ja ahh! Uhhh! Miten hunaja voi maistua samalta kuin miltä J:n suihkusandaalit [käyttikset salilla ja hostelleissa] haisee?! J:llä on muutenkin ollut epäonninen taipumus ostaa juttuja, jotka haisee pahalta. Siis meinaan, että jotain hyötyä voi olla naisilla siitä, että monia juttuja tulee nuuhkaistua ennen ostoa [ainakin minä tätä harrastan ... :P ... ;) ]. Nämä J:n virheostokset nyt ovat kyllä olleet laatuaan sellaisia, että en ole edes vielä tiennyt mitä hän on ostanut, kun jo kysyn, että mikä täällä haisee? Auton peräkontin kumimatto alá autotarvikeliike, jonka nimeä en nyt saa päähän mut M-kirjaimella se alkaa. Musta kalenteri punnan kaupasta. Suihkusandaalit Primarkista. Matto ollaan pidetty - haju on ainakin hieman vaimentunut ajan saatossa, mutta seuraavan auton automatto on ihan oikeaa kumea, eikä haise ylettömästi. Kalenteri lensi roskiin samantien. Sandaalit J on toistaiseksi pitänyt. Mutta matsku / haju on varmaan joku halpa kumi- tms. yhdistelmä, jonka suosittelen kiertämään kaukaa. Onhan toki hajuja jotka laimenevat ajan myötä, mutta sitten on näitä, joissa se on ja pysyy aina ja ikuisesti.
PS. Kirjakaupassa on ollut kiva olla töissä. Siellä on sen verran verkkainen työtahti, että työkavereiden kanssa kerkeää juttelemaan, mikä olikin mun yksi pääpointeista sinne mennessä. Siellä on töissä yllättävän monta klassisen musiikin ystävää ja se on tosi kiva, koska itsekin olen suuri klassisen musiikin ystävä. Jotenkin Suomessa aikaisemmissa työyhteisöissäni minulla ei vain ole sattunut klassisen musiikin ystäviä työkavereiksi - tai ainakaan niin, että olisin siitä tiennyt. Lajittelen takahuoneessa [lahjoituksena saatuja] kirjoja ja hyllyjen välistä kuuluu "paadaaamppamppamppamppaaaa pada daa dam dam dam daaa ta daa". Tai sitten tekstareiden melodista näpytystä [jokaisella kirjaimella oma nuotti] - okei, vähän crazya, mut hyväntuulista tietyllä tapaa. Joku kerta hain cd-soittimen myymälän puolelta [jossa sitä soitetaan harvoin] takahuoneeseen ja laitoin hyllystä ottamani Beethovenin pianokonserttolevyn [1 *click ja 2, *click] soimaan ja tunnelma takahuoneessa kohosi selvästi! Ihanaa keväistä musaa! Itse kukin siellä hyräili ja järjesteli kirjoja. Huikeaa! Oli niin hyvä levy, että piti se sitten päivän päätteeksi ostaa itselle. Taisin ostaa samalla kertaa myös erään Bachin orkesterilevyn [Orchestal Suites 1&2 *click sekä Concerto for 2 Harpsichords *click minun versioni tosin vähemmän cembaloinen ehkä, mutta hieno tämäkin versio!]. Levy on sama, jota joskus muinoin lainasin viuluopeltani. Sitten se vanhempi herrasmies, joka järjestelee LP-levyjä. Eilen hän hyräili Beethovenin Kohtalonsinfoniaa [Symphony no. 5] ja minä sanoin, että "Beethovenin sinfonia nro 5" [click] ja hän oli että ai, kiva että tiedät sen! Sanoin, että sillehän on toinenkin nimi, "..symphony of the..." ja sitä työkaverikin muisteli, muttei saanut päähänsä oikeaa sanaa. Minä kyllä tiesin sen suomeksi, mutta en enkuksi ja hainkin sitten sanakirjani ja katsoin sanan kohtalo [fate] enkuksi. Nyt kirkastui jo LP-herrankin kasvot. Hän osoitti keltaista sanakirjaani ja sanoi, että mikä se 3. oli sitten nimeltään ja minä sanoin, että en tiedä. Ja vielä vain hän osoitti kirjaani ja sanoi, että katso siitä! Silloin Denise [lähin esimieheni, 50v nainen, tykkää myös monen muun musiikin lisäksi klassisesta] vinkkasi, että tuo on sanakirja - ei mikään musiikkiopus ja saimme hyvät naurut. Valittelin, että sanan FEAT kohdalla ei oltu mainittu sen paremmin Beethovenin sinfoniasta nro 5 kuin 3 kaan. ;) Se on aina mukava, kun löytyy [varsinkin vieraiden] ihmisten kanssa jotain yhteistä. Se voi olla joku pienikin juttu, mutta yhteiset jutut yhdistävät!
No comments:
Post a Comment