Lindströminpihvielämäntilanne ja muutama muukin

Ihmisillä on elämässä tässä hyvin erilaisia ja eri kokoisia elämäntilanteita. Vai voiko niitä koon perusteella luokitella? Tavallaan voi. Esimerkiksi tämä omenaonnenpotkaus (sittemmin jo soseeksikin asti saatettu) oli pieni suuri onnellinen elämäntilanne. Perjantaina teimme mieheni kanssa yhteistuumin (mitäpä muutakaan kuin) Lindströmin pihvejä eli niitä iki-ihania jauhelihapunajuuripihvejä. Tuli siinä sitten yllättäin sellainen elämäntilanne eteen, että syystä, että en vahtinut miehen pihviaineiden sekottelua (paha virhe?!) huomasin pihvien ollessa jo uunissa, että kananmuna jäi uupumaan. Englannissahan jo opimme pois korppujauhosta (kesti muuten hetken edes muistaa koko sana! Tällaista ihme pätkimistä on ollut havaittavissa nykyään useamminkin. Onkohan mun aivot alkanu surkastumaan?! Anyway, oon ostanut niitä nytkin kaappiin, mutta ei käytetä niitä koskaan mihinkään.), koska niitä ei siellä myyty, mutta että vielä kananmunastakin niin se on jo melkoista! Pihvi oli kuitenkin hienoisista ennakkoluuloista huolimatta varsin maukasta, joten nyt siis teillekin tiedoksi, että jos aineksia puuttuu tai sinulle on tulossa allerginen kaveri aterioimaan, niin korppujauhoton, kananmunaton Lindströminpihvi ei ole niin toivoton tapaus kuin äkikseltään kuulostaa.

Sen verran kaavoihin kangistunut olin kuitenkin, että lisäsin kananmunat jälkikäteen ;) Tämä kuitenkin ennen maistamista ja kananmunattomanakin herkulliseksi toteamista! Ps. Uuni on luxus!

Tämä Lindströminpihvielämäntilanne oli siis pieni_pieni elämäntilanne, mutta elämäntilanne kuitenkin. Kategoriassa suuri_suuri, olen saanut kuulla viikon sisään useampiakin tapauksia. Monenlaista yllättävää terveydellistä vastusta. Kaikilta näiltä ihmisiltä elämäntilanteineen minulle jäi kuitenkin positiivinen kaiku ja toteamus, että murehtiminen ei auta.

Ihmisten elämäntilanteet, varsinkin vaikeat, voivat joskus suhteuttaa omia murheitamme ja asettaa eteenkin ne pienet oikeaan mittakaavaan. Tarpeellista ajoittain. Joskus taas saatat olla itse suhteuttamassa toisen murheita. Jossakin määrin ja joskus paljossakin määrin voimme itse päättää, kuinka suuren painovallan annamme jollekin murheelle. On onnellista, jos pystymme murehtimaan vain vähän!

Elämäntilanteet voivat opettaa, vaikkapa tyytyväisyyttä. Kuten pakolaisten tilanne. Mitä heillä on ja mitä meillä on. Ja kumman valitset. 

Kaikille mukavia, mielenkiintoisia ja opettavaisia elämäntilanteita tulevaan viikkoon!

/tintti

Omenoita kuultavia

Uskomatonta, mitä kaikkea se maaemo meille tarjoileekaan täällä Suomen maassa. Kerronpa sinulle, että kuvassa näkyvä omena on vaasalaista, makeaa, hyvin herkullista omenaa. Merkki on valkea kuulas ja näkykin silmään aika kuulas. Kaksi kassillista saatiin sitä eilen käydä poimimassa eräältä, jolle nämä olivat tarpeettomia. Uskomatonta, mutta totta. Feeling blessed. Työt työpisteellä tökki tänään. Ajattelin iltaa ja hetkeä, jolloin pääsisin käsiksi omenoihin: Mitä tekisin? Sosetta (nam, nam ja vielä kerran nam) ja valmiita omppusiivuja pakkaseen omenapiirakkaa varten ainakin. Mehuakin mietin aiemmin, mut harkitsen sitä vielä. Maistoin yhden ja se oli rakkautta ensipuraisulla. Piti sitten vähän filmata ja tässä teillekin muutama foto. Omenat piristivät ja luvallinen luvaton postaus keskellä päivää myös.

Ensimmäisessä kuvassa työpisteeni, jolla olen ahertanut tänä syksynä. Välillä jouhevammin, välillä paljon vähemmän jouhevammin. Viimeaikoina ensimmäistä enimmäkseen, Luojan kiitos. Tänään oli fiilis kuitenkin jälkimmäinen, mutta eiköhän tästä taas nousta omenan tsempillä. Toinen ja kolmas kuva keittiöstä. Neljäs kuva J ja (kirjojen sisältönä)asioiden internet. Hänen työpisteensä näemmä.

Syksy etenee nopeasti. Minun pihlajanmarjat eivät kerenneet odottamaan ensimmäisiä yöpakkasia makeutuakseen, vaan linnut kerkesivät ensin. Niin ovat tyjät puut ja tintin aikeet siirtyivät seuraavaan syksyyn. Eipä se suuri murhe ollut. Kiireisessä syksyssä on ollut niin paljon muutakin menoa ja meinauksia. Miestäkin näkee väliin aika harvoin. Koti-illat ilman tieteellisiä opuksia ja henkilöt virkeinä (huom. J:n aikaiset aamut ja univelat) ovat olleet harvinaista luksusta.

Kynttiläkausi on jo avattu viime viikolla ja ystäviä on käynyt tunnelmoimassa kanssani kutimineen ja ilman. Parvekekynttiläkausikin on avattu, että iloa riittäisi naapureillekin. Iloa riittää koko taloyhtiöön, kun pyynnöstäni nyt kököttävät kanervaruukut joka rapun ovensuussa. Iloa ihmisille! Tekisi mieli hommata pihavalotkin tuota komeaa vaahterakujaa valoistuttamaan, mutta en tiedä myydäänkö niitä valoja pelkällä patteripelillä - olisi kätevää ainakin! Enkä tiedä venyykö mun budjetti ostamaan taloyhtiöön pihavaloja ;) Mutta kunhan haaveilen. Sitähän ihminen aina joskus jotain haaveilee. Kuten Ikean Gällö-hyllyä *click*, mutta saahan sitä ihminen rauhassa haaveilla, varsinkin jos tuote on poistunut valikoimista juuri kun ihminen on menossa vuosien tuumauksien jälkeen ikeaan kyseistä hyllyä ostamaan. Mutta keksin jonkin muun kivan hyllyn tilalle! Katsotaanpas vain! Ja eihän se ole hassumpaa lainkaan lähteä mukavien naisten kanssa Tampereen Ikeaan ja kirppiksille piipahtamaan. Saa nähdä, mitä kaikkea hyödyllistä ja tarpeellista sieltä tarttuukaan mukaan ;) Eikä virnuilla!

PS. Olisi aina niin paljon asiaa! Yritän päivitellä useammin. Kesä jäi blogin puolella melkeinpä välistä! Siitä muutamia murusia edes. Kodistakin voisin postailla joku kerta. Tähän ollaan nyt hyvin asetuttu ja kodilta tämä jo tuntuu. Tervetula käymään! Kutimen kera tai ilman :)

PPS. Toivottavasti teillä on mennyt syksy mukavasti! Muistakaa tunnelmoida ja nauttia maan antimista. Pihlajanmarjat ja tyrnit saattavat olla jo gone, mutta ainakin puolukkametsään kerkeää vielä! (Onko Vaasassa karpaloita?!)

Hyvää Huomenta, yms. itänaapurin kikkakutoset

Kuva lainattu HS / 7.9.2015

Joskus aikaisemminkin linkkasin artikkelin tähän aiheeseen liittyen (oliko se sitten se Valion voi), mutta tämänpäiväinen Hesarin artikkeli sai taas huumorin kukat kukkimaan. Ei voi mitään, että naurattaa itänaapurin kepulikonstit. Suomalainen laatu ja freesi luonto myyvät Venäjällä - hyvä niin! Mutta tuotteiden sisältö ei kuitenkaan ole suomalaista. A little bit crazy? ;)

EU:n ja USA:n asettamat pakotteet Ukrainan sodan lopettamisen painostamiseksi saivat Venäjän asettamaan vastapakotteita ja Venäjähän kielsikin vuosi sitten elintarvikkeiden tuonnin EU:sta, USA:sta ja muista länsimaista. Koska suomalainen laatu kuitenkin myy (eteenkin rajan tuntumassa), kääritään siis venäläiset tuotteet Suomi-mielikuvin varusteltuihin kääreisiin. Huvittavaa, mutta totta, joten otetaan nyt sitten vaikka plussat talteen ja ollaan imarreltuja siitä, että olemme matkimisen arvoisia!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Tämän viikon teema: ollaan ahkeria!!

PS. Alkuperäinen artikkeli löytyy: HS / 7.9.2015. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1441508030207?ref=hs-prio-4-1 (en tiedä avautuuko linkki, jos ei ole HS-tunnuksia)

PPS. Onko alkava syksy saanut teitä kaivamaan kutimia kaapeistaan? Täällä on! Ajattelin jatkaa vanhaa paperinarutyötä, joka vuosia sitten viltiksi aloitettuna, joskus tyynynpäällisenä olleena kaipasi vielä päätöstään. Jatkan työtä niin kauan, kunnes lanka loppuu ja sitten se on valmis. Aioin laittaa sen seinälle. Laitan sit kuvaa mikä on tulos ;) Lisäksi haluaisin vinkata teille sellaisen blogin kuin NuuTikki. Sitä pitää uskomaton nainen, jonka käsityötuotanto on aivan omissa sfääreissään ja ehtymätöntä. Check Pupupostaus ja tee vaikka nopsaa perässä ;)

Syyskuun ensimmäinen

Tänään oli ihana aamu! Lämmintä siinä 13 pintaan ja sumua sankasti. Mulla oli laadukasta 1,5v lenkkeilyseuraa. Kävelimme meidän pitkää tietä pitkin siltaa kohti ja katselimme kaunista luontoa. Minä pysähdyin  välillä nappaamaan muutaman kuvan. Ihailin Suomalaista metsää, niin kuin olen tehnyt monet kerrat tänä kesänä. Katsoin, että voi miten ihana suomalainen koivu! Niin kaunis! Ja menninkäismetsä ja upea, metsän salaperäiseksi tekevä sumu. Varvikossa oli myös toisenlaista sumua, hämähäkinverkkopataljoonia, jotka hyvin lukuisina, toisiaan lähellä olevina saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja yhtäkkiä se olikin aivan selvästi maahisten ja menninkäisten häilyvää sumua, kuten Ronja Ryövärintyttäressä.

Sillalla ei sumun vuoksi näkynyt kovin pitkälle kerrallaan, mutta kaupungin ranta näyttäytyi kauniina nousevan aamuauringon kajossa. Näytin lenkkikaverilleni hämähäkin seittejä ja erikoista uimaria, joka ui yksin sankassa sumussa sillalle saakka ja kääntyi siitä takaisin Hietasaareen. Hurja kaveri! Lokkikin istui kivellä ja katseli kummastuneena ja ajatteli varmasti, että hullu ihminen. Siinä on kun olisi voimat loppuneet kesken, niin huonosti olisi käynyt. Ehkä hän oli kokenut uimari ja reitti oli tuttu. Mutta siltikin meitä vähän hirvitti katsella! Vaikutelma sillan ja meren välillä oli jännä, koska ääriviivoja ei ollut, eikä erottanut, mistä alkaa vesi, mistä ilma ja mistä taivas. Se oli jotenkin hienoa rajattomuutta, vähän pelottavaakin, jos syvällisesti alkoi ajattelemaan.

Sää oli toisaalta viileähkö sumun vuoksi, mutta toisaalta aika lämminkin nousevan auringon vuoksi. Tarkistin pikkukaverin lämpöä ja hyvin näytti tarkenevan. Nostin hänet kuitenkin rattaista Hietsun kohdalla ja kävelimme sitten kahdestaan. Ohi sillalta meni mopo (!), traktori, rekkoja, kuorma-autoja, pakettiautoja, maasturi, bussi ja paljon tavallisia autoja. Kylläpä nyt, nyt! Nämä on kova sana tietyissä piireissä. Pikkukaveri ihmetteli 10-15cm katu-/istutuskiveystä ja halusi selvästi nousta sen päälle seisomaan. Avitin vähän. Ensimmäinen hyppy sieltä hurjan korkealta meni vähän pieleen. Pyyhittiin käsiä ja uusi yritys: se meni jo paremmin. Kiveyksen pintakin oli aika jännä. Sitä piti vähän silittää. Kiveyksen päältä löytyi aarre, pikkukivi. Se pikkunyrkki otti visusti talteen. Yhtäkkiä lensi musta iso lintu taivaalla ja pysähtyi katulyhdyn päälle. Ihmettelimme sitä isoa mustaa lintua ja minä kerroin hyvin opettavaiseen tyyliin, että se on naakka, vaikka se oli ehkä sittenkin mustavaris. Se ja moni muu asia kummastutti ja kiinnosti pikkumiestä ja sellainen pienen ihmisen mielenkiinto ja maailman tutkastelu oli jotenkin ihanaa. Siinä me rauhassa aamusumussa kässehdimme. Sitten löytyi penkki, jonka päällä hän istui hetken, kunnes hoksasimme, että hetkinen, sen päällähän voi kävelläkin! Ja hän käveli. Ensin hieman varovasti, vaikka leveä penkki olikin, mutta toisella kierroksella oli jo selvää itsevarmuutta - hei tämähän on tuttu reitti! Olipas minulla tänään mukavaa lenkkiseuraa.

Näet maahisten sumumättäitä, jos tarkasti katsot.

Sininen (sumu)metsä!

Kaksi koivua, vierekkäiset. Vasen on selvästi vielä kesässä, mutta oikea näyttää toivottavan meille kaikille hyvää syyskuun ensimmäistä! Taisi olla vierekkäiset puut, mutta erilaisia vuodenaikaluonteiltaan, kuten me ihmisetkin. Kesä oli kaunis ja lämminkin (sano mitä sanot ;), mutta syksy on minun puolestani oikein tervetullut!

Tämä on se lokki, joka kummasteli uimaria meidän kanssamme. Tässä kuvassa uimari on jo kadonnut sumuun.

Hei osaan itsekin työntää rattaitani, katsokaapas vain! Olen tässä vieläpä aika hyvä.

Täällä on runsaasi pihlajanmarjoja! Mitä se tarkoittikaan? Toivottavasti ei vähälumista talvea ainakaan. Aivan kuin olisin kuullut sanonnan "Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" tms. Eli jos on paljon marjoja, ei tule suurta lumikuormaa. Toivon kuitenkin hyvin runsaslumista talvea. Mutta hei! Pihlajanmarjat kannattaa kerätä talteen, sillä niistä voi valmistaa mehua, hilloa, hyydykettä, jäädykettä, kuivajauhetta ja ties mitä! Pihlajanmarja on uskomaton C-vitamiinipommi, joten ei kun keräämään talteen! Netistä löytyy paljon reseptejä. Ensimmäisten pakkasten jälkeen marjat menettävät kirpakkuuttaan ja saavat tilalle hieman makeaa makua. Jos tilhet ja kumppanit kerkeävät niitä syömään ennen pakkasia, niin marjat voi kyllä poimia ja pakkasessa käyttäminen ajaa yöpakkasten asemaan. Laitan ehrottomasti reseptiä, jos saan meidän lähistön marjoista jotain aikaiseksi! PS. Marjoja voi olla hyvin erimakuisia, joten maista ennen kuin keräät sangollista! Luonnollisesti naapurin puolelta löytyy se paremmanmakuinen ;)