Kesäkaiho ja Malmstén

Nyt iski kesäkaiho. Katsoin postauksesta Travel Arrangements *click kesäkuvia Vaasasta, "meidän" rannasta ja oih, voih. Kaunista, niin kaunista ^_^ Suomalaisen raikasta ja kaunista. Elämä on niin jännittävää, kun ei tiedä asuuko Vaasassa loppuelämänsä vaiko vielä muutaman vuoden tai vuosikymmenen. Ollaan vielä niin nuoria ja tuulten vietävissä. Nyt voitais kuitenkin tehdä sellainen deal, että jos teen tosi reippaasti loppupäivän sitä, mitä minun on alunperin kuulunutkin tehdä tänään [olo on sen verran paree, että vaatimuksia saa jo esittää], niin palkaksi saan illalla tehdä kesäpostauksen. Meinasin tehdä sen jo ennen joulua, mutta näköjään säästelin sen helmikuulle. Virkistyn oikein, kun ajattelenkin mitä kaikkea tuolta ulkoiselta muistilta löytyykään!

Kuvat on niin huippuja! Rakastan kuvaamista! Sommittelu, maisemat, ihmiset, tilanteet. Kuvankäsittely tai kameran moninaiset säädöt eivät toistaiseksi ole vahvuuteni, mutta tiedä vaikka löytyisi sinnikkyyttä perehtyä niihinkin vielä joskus. Toistaiseksi ollut jälki on tyydyttänyt sen verran, että säätöjen saloihin ei ole tullut perehdyttyä suuremmin. Tämän reissun kuvat on otettu enimmäkseen mun Lumia920 ja Canon PowerShot SX200 IS - vempaimilla. Jälkimmäinen on pokkari, jossa jotain järkkärin ominaisuuksia ja pitkä zoomi. J:llä on Suomessa järkkäri ja täällä ollessani yhtäkkiä muistin sen. Se on jäänyt meillä tosi vähälle käytölle, koska puhelimien kamerat ovat niin hyviä nykyään [vaikka ei oikeesti kuitenkaan mitään aivan maagisia] ja koska pikkupokkari on tarttunut helpommin mukaan ja sujahtanut kätevästi laukkuun tai jopa taskuun. 

Ehkä Suomessa saattaisin alkaa hieromaan pala palalta tuttavuutta järkkärin kanssa. Lähestyä varovasti sitä vaatehuoneen hyllyä, jolla se nököttää ja vaikka jutella vähän sille alkajaisiksi. Tai sitten viedä vain suorilta ensitreffeille vaikka meren rantaan. Tiedä vaikka se pääsisi tätä kautta eteisen naulakkoon! Eikö tunnukin aktiivisemmalta, siis tuo eteisen naulakko vrt. vaatehuoneen hylly? Eteisen naulakosta sen vain nappaisi vauhdista mukaansa. Ihana ajatus, että sellainen uusi [vanha?] tuttavuus siellä anoppilan varaston ylähyllyllä odottelee käyttäjäänsä. Tälle kamerallehan kävi niin kuin Maijan vanhalle nukelle [jos nyt vähän otetaan draamaa mukaan]. Sai väistyä uudempien ja hienompien tieltä. Mutta pian saa kokea taas uudelleen elpymisen! Laulu kosketti minua sen verran pienenä tyttönä, että tähän loppuun vielä sen sanat. Voit myöskin kuunnella sen täältä *click [laulajat legendaarisia lapsuudestani].

Uuden nuken saanut pikku Maija on
sinisilmän, keltakiharaisen
Ja nyt Maijalla on riemu rajaton
Silmät säihkyy, posket punoittaa

Uusi nukke niin hienona kulkee
ja se silmiään aukoo ja sulkee
Ja niin kaunis se on hymyssään tosiaan
et ei lie vertaistaan!

Mutta unhottuna, hyljättynä aivan

vanha nukke kotinurkassansa on

Sen pää on alas painunut,

se laulavi murheissaan:

"En enää leikkiin kelvannut,

näin yksin nyt olla saan.

Olin kerran mä Maijalle rakas

jospa päivänkin taas saisin takas!

Jollei muuta niin kaunis ja puhtoinen

ja aina iloinen!

Vaan nyt on vaatteet kuluneet

ja pois puna poskiltain

Nyt kaik ovat mun hyljänneet

oon turha ja arvoton."

Mutta pikku Maija on niin herttainen,

hänpä noutaa nuken surevaisen

Uuden nuken seuraan kun hän viepi sen,

kohta ilolaulut kajahtaa!

Lalalallalalallaa, kaikki yhdessä tahtia tallaa!

Lapsikullat, te nukkea vanhaakin

siis kohdelkaa hellimmin!

Säveltäjä: Georg Malmsten, Sanat: R.R. Ryynänen
Laulajat: ilm. Georg Malmstén ja Greta Pitkänen

PS. Täältä *click löytyy lisää näitä legendaarisia Malmsténeja! Ahh! :D