Eilinen, tämä ja huominen

Elisen tiedän, tämänkin päivän jo melkein loppuun saakka ja huomista arvailen. Eilen elämässä tuli intialainen iltateelle klo22. Tänään käppäilimme kevätsäässä kaupungilla. Shoppailin holtittomasti chia-siemeniä Holland&Barretin alesta [ok. mies vahti vieressä, mutta sain silti ostaa monta pussia, koska hän aikoo aloittaa kokeilemaan niitä suolivaivoihinsa //colitis ulcerosa / ulcerative colitis]. Istahdimme J:n ystävän suosittelemassa kahvilassa hetken. Siellä oli kilpapyörä seinällä [se on nyt in. Kerron sen, jos et tiennyt.]. Alxille terkkuja täten. Täällä osataan rakentaa viihtyisiä ravintola- ja kahvilamiljöitä. Kävimme sivukujilla ja joissakin pikkukaupoissa ja vanhassa osassa Southamptonia. 

Ihanaa, vanhaa katukaavaa. Talo tiukassa mutkassa. Southamptonin vanhasta osasta.

Krouvi!

(Tämä oli eri kahvila, kuin se jossa kävimme. Meidän kahvilasta en hoksannut ottaa kuvaa.)

Ruokakauppareissulla tulostimme 60-vuotta täyttäneelle perhetutulle synttärionnittelukortin viimekesäisestä kuvasta. Yllättyy varmaan, ehkä ilahtuu [sanon toiveikkaana]. Löysin tämän kuvan kun tein edellistä postausta ja pengoin kesäkuvia. Otin tietokoneen ruudulta kuvan ja lähetin sen J:n puhelimeen ja J:n puhelimelta [kun vain iPhone kävi siinä liikkeessä!!] teetimme kuvan. Tästä puolestaan siihen, että kuva ei ole laadukkain mahdollinen. Ja tästä päästään siihen, että kuvan saaja on ammattikuvaaja. Mutta... Mutta, mutta! Hän sanoi kesällä, että hän haluaisi ottamani kuvan itselleen muistoksi [se oli tietyllä tapaa erityislaatuinen tilanne hänellä], joten nyt hän kuvan saa ja tunnelma välittyy ja sitä rataa ja voinhan vielä laittaa alkuperäisenkin vaikka emaililla. Enhän minä nyt tätä toki murehdi, mutta että joskushan siinä käy niin, elämässä nimittäin, että se huonolaatuinen kuva menee valokuvaajalle ja lässähtänyt kakku tarjotaan kondiittoriystävälle tai itsemaalattua huonekalua tulee kehuttua puusepälle.

Ja niinhän siinä myöskin kävi, että kotimatkalla satoi rakeita (kun katsot "sillä silmällä" niin kuvasta ehkä erottaa) ja J otti videolle. En oo koskaan ennen ollut raesateessa! Huomenna meille tulee kolme muslimia, yksi ex-katolilainen ja yksi luterilainen. Ja mille ne tulee? No riisipuurolle! Täällä E:llä alkavassa maassa olen vasta tutustunut muslimeihin ja on ollut hyvä tutustuminen tämä. Vaasassakin on varmasti kasapäin muslimeja, mutta hassua, että en tunne yhtäkään. Tarkoituksetonta, mutta totta. Suomessa kaikki [kaikki] ystäväni ovat valkoisia. Tarkoituksetonta, mutta totta.

BBC:llä on vouhkattu Suomen äitiyspakkauksesta ja se on saanut paljon kehuja ja klooriaa. Nyt vouhkataan kuulemma ulkona pakkassäässä nukkuvista lapsista. Ei sitä kuule aina arvaakaan, mitä meistä maailmalla vouhkaavat. Mutta hyvä jos hyvästä! Koska lapsi tarvii kehuja ja lapsihan se on tavallaan Suomikin.

Paljonko olisit valmis maksamaan käsilaukusta? Tulipa vain mieleen. Kerro kommenttikenttään jos kerkeät. Et ehkä kerkeä, koska nykyajan ihmiset ovat kiireisiä, senhän tiedämme. Ja sitäpaitsi aika erikoinen kysymys. Ja myöskin vähän hankala, koska voi olla, että ekologinen tai humaani omatunto alkaa kolkuttamaan [mulla, jep], jos kovin kalliin olisit valmis ostamaan. Mun tietämys kalleimmasta loppuu 10 000€, mutta en oo googlannu ja naistenlehtiä en juurikaan lue, joten kuka tietää, ehkä kalliimpiakin voi löytyä. En aio koskaan ostaa niin kallista [isi uskaltaa taas hengittää, jos luki tänne asti], mutta en tiedä vielä, paljonko voisin maksaa laukusta maximissaan. Yleensä saan aika rauhassa itsekseen täällä jutustella. Ihan vienosti vain vihjailen, että kommentti ilahduttaa ihanasti ^_^ Kiitos teille kaikista niistä palautteista, joita olen saanut muita reittejä: nekin ilahduttavat! Tykkään, jos sinä tykkäät jostakin sisällöstä - tekstistä / kuvasta / reseptistä eller muusta vinkistä.

Ni hao ma? How are you? J opiskelee kiinaa ja mulla vähän varpaita paleltaa kun blogia kirjoittelen. Patteri siis päälle. Oon ollut viikon kipeenä. LOL. Maanantaina aloitan taas täysipainoisen elämän, ehkä vaikka väkisin, vaikka se ei välttämättä olisi hyvä. Lupaan, etten salille kuitenkaan mene vielä[kään!!!! yyyyyyhhhh!!!], jos nämä aivastukset jatkuvat yhä vain näin jyräköinä. Ei ole tainnut seinänaapureille jäädä epäselväksi, ollaanko flat kolmosessa flunssassa vai ei.

Sisko tapetoi uuteen kotiinsa kaksi seinää omista valokuvistaan. Aika hurjan makeeta, vai mitä? Koska kommentoin kuvan alle "wau!" ja koska fb tarjoaa meille kohdennettua mainontaa, niin seuraavaksi katselinkin jo maailmankarttatapettia *click. Aika hieno? Haluaisin vielä joskus maailmankartan seinälleni, se on pitkäaikainen haave, joka vaatii pitkäaikaisen toteutuksen. Väliporkkanaksi ostin kuitenkin ystävänpäivänä punnan kaupasta [eli punnalla] Euroopan kartan. Olen iloinen, kun näin näen Suomenkin aina kun vain päätäni käännän! Kartta ilahduttaa kovasti ja lisäksi siitä on helpompi katsella, mistä kaikki uudet kaverit ovat kotoisin [vaikka kaikki eivät Euroopasta olekaan]. Ja lisäksi se opettaa minulle maita. Minähän olin ahkera tyttö koulussa ala-asteella ja tein aina visusti kaikki läksyt. Mutta kuule kun niitä karttoja inhosin. Samanlain kuin puutyöluokassa tuli aina jotenkin järkyttävä jano siitä sahanpuruntuoksusta niin samanlain tuli melkeimpä jano siitä suunnistuskartasta. Se oli jotenkin niin oranssin hailakka ja ^--_´~¨¨__~¨ niitä merkkejä oli jos jonkinlaisia. Neljännellä sain peruskoulun ainoan seiskan [välitokariin onneksi, huhhuh!] ja se tuli siitä, kun en opetellut ympäristötiedon karttakokeeseen. Kutosella toistin saman, mutta en muista mitä sain siitä karttatestistä. Luulen silti, että joltakin saattaa löytyä jotain vielä vähän radikaalimpaa revittelyä. Yläasteella opettelin, mutta ne menivät väliaikaiseen pänttäysmuistiin. HeikkisAnan karttavisasta ei selvinnyt muuta kuin puhtailla papereilla. Mutta pysyäksemme juonessa [tai yhdessä lukuisista]: En tiedä, missä kaikissa paikoissa niitä mahtavia maailman maita on! Aikuinen ihminen. Joten sittemmin on päässyt käymään niin, että pidän kartoista. Ja tarvin karttoja. Ne opettavat minulle ympäristötietoa ja paikkaavat nuoruuden huikentelevaisuuksia. Katso siis tuo karttalinkki ja oli sillä sivustolla muitakin hienoja tapetteja! Että ei muuta kuin tapetointihommiin!

PS. Tosipuheessa oon aina ajatellut, että en koskaan halua laittaa tapetteja seinilleni, mutta senhän tiedämme, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, joten muutama viikko sitten Portsmouthin Laura Ashleyssa tykästyin KOIRAtapettiin. Eihän heti uskois, että koiratapetti voi olla tyylikäs? Mutta näin vain se on -> *click