London

Suomi armas synnyinmaa / korkeimman kaiun saa!

J:lle käytiin perjantaina uusi passi tilaamassa vanhentumassa olevan tilalle. Maksoi yli tuplat, melkein triplat Suomessa tilattuun passiin verrattuna, joten nautittiin sitten maisemista matkan varrella ;) Suurlähetystö oli auki perjantaisin 14-15, joten sinne piti oikein tähdätä, mutta hyvin kerkesimme, kun lähdimme jo aamusta Southamptonista. Alla kuvia Lontoon Belgravian alueelta, missä on siis kaikki Lontoossa olevat (eri maiden) suurlähetystöt. Oli kyllä hienoa aluetta.

Suomen Suurlähetystö / Embassy of Finland

Muumimukipöytä! Mikäs sen suomalaisempaa. Poseerattiin sen edessä, kun eräs mies tarjoutui ottamaan kuvan. Saatte nyt kuitenkin tyytyä pelkkään mukikuvaan ;)

En tiedä auton merkkiä enkä mallia, mutta kuulemma näitä on Suomessa vain Nalle Wahlroosilla ;) (by J) Autot ovat täällä huimasti halvempia, mutta muutenkin suurlähetystöalueella erityisesti oli paljon hienoja autoja.

Pitkillä kaupunkipäivillä erottamattomat: J, reppu ja sateenvarjo (jota ei tällä kertaa tarvittu, kiitos kevätauringon! :)

Näitä kadun alapuolella olevia asuntoja on täällä paljon. Tilan tehokäyttöä!

Välipala- / eväsvalikoimat on täällä ihan omalla levelillään Suomeen verrattuna. Kaikki eväsehdotukset eivät kyllä suinkaan ole terveellisiä, mutta nämä marja-/hedelmämixit on käteviä! 

Belgrave Square Garden

Punainen piristys

Jokin tässä asetelmassa viehätti.

Näkymä London Bridgeltä Tower Bridgen suuntaan. Kuu siellä mollottaa Lontoon iltataivaalla. Pretsin erittäin maukas vihreä tee lämmitti mukavasti. Treffasimme P:n pe-iltana London Bridgen metroasemalla. Metroasemilla ei ole tuoleja, eikä siellä saa hengata, muuten vartija tai poliisi tulee häätämään ulos. Yritettiin näyttää ei-hengaavilta siinä odotellessamme ja minä yritin näyttää tosi menevän näköiseltä enkä ollenkaan pysähtyneeltä teemukin ja laukusta kaivetun ruttaantuneen mustikkamuffinssin kanssa. Roskat kääräisin laukkuun, kun roskiksia ei ollut. BTW, Jos nappaat banaanin nälkääsi Lontoossa, niin pudota ihmeessä kuoret ensimmäiseen mahdolliseen roskikseen, sillä seuraavaan voi olla pidempi matka kuin arvaatkaan. Ilmeisesti pommiuhkien vuoksi niitä on vähennetty ja osa roskiksista on pomminvarmoja, eli ei pitäisi räjähtää kovin helposti. Yksi viikonloppu, kun olimme Lontoossa juuri jonkun suuren juhlapäivän aikaan, niin poliiseja kuikki puistoissa penkkien alle ja roskiksiin ym puskiin, kun tarkastivat, ettei kukaan ole tuikkaillut pommeja kulkueen reitille. Sellaista täällä suuressa maailmassa.

 Kummitustalo

Hostellimme aulaa. Onko vanhuus vai mukavuudenhalu, mutta vähän otti tiukille tällä kertaa hostelliyöpyminen. Yksi huonekavereista kuorsasi äänekkäästi ja toinen hengitti levottoman nykivästi. Kolme muuta hengittivät normaalisti (J, P ja S olivat eri huoneissa;) ). Toisena aamuna mun sängystä löytyi yläsängyssä nukkuvan makuupussi (no ei se haitannut) ja toisena aamuna heräsin puoli kahdeksan aikaan siihen, että kipakka kiinalaisnainen antoi palautetta jollekin huonetovereistamme, että ei saa olla tuntia suihkussa ja ei saa olla niin aikaisin niin äänekkäästi, kun huoneessa nukkuu 5 muutakin. Minä kyllä heräsin vasta hänen läksytykseensä (comic). Päätinkin sitten käydä la-iltana suihkussa, ettei su-aamuna varmasti tulisi noottia, koska en halunnut tulla läksytetyksi. Kuitenkin silti joku koputti suihkun oveen ku olin lopettelemassa. Ja kuitenkaan kukaan ei tullut mun jälkeen suihkuun ja kolme sänkyä oli tyhjänä. Eli en tiedä kuka koputti ja miksi. Jep, pikku juttuja, mutta kun päivät lompsii kilometritolkulla, ehkä painava kassi mukana menemään ja illat ja aamut pitää hiippailla ja yrittää kaikki tehdä niin hiljaa ja niin pienessä tilassa ja usein jotain häiriöitä uneen tulee jossakin vaiheessa niin en kadehdi ;) Mutta rahalla saa parempaa eli ehkä sitten joskus isona nukutaan hotellissa. Ja pelttarit varmaan pitäisi hommata, koska mun korvat ei tykkää korvatulpista. J:n huoneessa kävi hiippareita neljällä yöllä ja hän valvoi sen jälkeen 1,5h. Eipä niin hääppöistä sekään. Mutta maistuipahan uni molemmille kotiin tullessa (minulle aina jo bussimatkalla... en voi estää sitä, aina se tapahtuu).

Oonko muistanut kertoa, että saatiin viime viikolla uus patja? Saatiin! Uskomatonta, mutta totta. Edellinen meni aikalailla pohjaan asti, kun siihen istahti ja jouset moikkaili vähän sieltä sun täältä. Kaksi kertaa pyysin uutta patjaa ja toinen kerta tuotti tulosta. Tuntuu uskomattomalta, kun "kelluu" siinä pinnalla, eikä pohja tervehdi ku vähän kylkeä kääntää. Wow! Aluksi ajattelin, että saapa nähdä onko miten hiostava, kun patjan päällinen on sellaista keinokuituista höttykangasta niin kuin jotkut (heikot) kestokassit, mutta ei ole onneksi hiostanut. Meille kerrottiin, että patja tuodaan tiettynä päivänä klo 9-12. En oikein tiennyt tuoko patjan patjafirma vai vuokranvälitysfirma, koska syksyllä, kun meille tuotiin puuttuvat tuolit niin ne toi vuokranvälitysfirma itse, mutta toisaalta ajattelin, että tuskin vuokranvälitysfirmalla on patjoja jemmassa. Kun minulle siis soitettiin (tenant officesta = vuokranvälitysfirmasta, joka siis asioitamme hoitaa: landlord eli vuokranantaja ei ole tekemisissä asiakkaan kanssa) patjoista ja kerrottiin kellonajasta niin sanoin, että olen ehkä kotona. Ajattelin, että tulevat sitten omalla avaimella sisään, jos en ole kotona. Soittaja ei reagoinut mitään, vaikka sanoin, että olen ehkä kotona, joten se vahvisti ajatustani, että heillä on avain, millä tulla sisään, jos en olekaan kotona. Niinhän siinä sitten kävi, että olin unohtanut, että olimme sopineet J:n kanssa menevämme aamusalille juuri tuona aamuna ja oli vähän niin ja näin, että selviäisimmekö kotiin vielä yhdeksäksi. Lähdimme kuitenkin riskillä salille ja J kiirehti minua ennen takaisin kotiin ollen kotona siinä 9:30. Riskinottorohkeuteen vaikutti myös se, että aiemmat kokemukset siitä, että meille on ilmoitettu jotain tulevaksi / tapahtuvaksi tiettynä päivänä tai kellonaikana ovat opettaneet, että jotain tulee / tapahtuu tuskin alkupäivästä tai edes sovittuun kellonaikaan mennessä, vaan se voi pikemminkin olla tapahtumatta ollenkaan tai tapahtua huomenna tai ensi viikolla. Niimpä riskinotto kannatti ja aamusalilla tuli käytyä. Patjoistakaan ei siis kuulunut mitään klo12 mennessä ja soittelin perään. Asiasta luvattiin tiedustella ja soitta "pian" takaisin. Soitin klo14 uudestaan, että oliko tietoa onko patjat vielä tulossa samalle päivälle. Ovat tulossa, mutta 17-18 aikaan, sopiiko se? No kyllähän se sopi. Edellinen patja oli jo kiskottu paikoiltaan ja lakanat viety pyykkiin ja uutta kovasti odoteltiin. Kellon lähetessä klo18 huomasin, että meidän alaoven ovipuhelin ei toimi. Soitin vielä (viimehetkellä ennen sulkemista) tenant officeen ja pyysin heitä varmistamaan, että patjafirmalla on minun puhelinnumeroni, että voivat soittaa, kun ovat alhaalla, jotta pääsevät sisään. Lupasivat varmistaa. Tässä vaiheessa patjan odotus oli kuitenkin jo muodostunut niin intensiiviseksi, että jätin ikkunan isosti auki, että kuulisin (ehkä), jos joku isompi auto ajaisi pihaan / paukauttelisi ovia ja niin sieltä kuuden maissa kuuluikin liukuoven ääni ja siihen ei muuta tarvittu niin tintti singahti alaovelle. Juuri samaan aikaan kun avasin miehille oven, J soitti minulle kertoakseen, että patja on nyt alhaalla (olivat soittaneet hänelle, mutta hän oli koululla ja minä kotona). Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Taidankin lähteä tästä patjaa kokeilemaan ...... zzzz..... ;) 

Positiivisiin seikkoihin: Hyvää fiilistä tulee pikku jutuista, kuten terveellisestä aamupalasta hostelliolosuhteissa ilman jääkaappia. Huoltsikalta löytyi "real" ruisleipää ja avokadoa Sainsburysta, banaania kylkeen ja sehän oli maittavaa! Ja appelsiiniakin taidettiin kuoraista. Tosin muuten pakko syödä nuilla reissuilla jotain hieman epäterveellisempääkin, kun on (pika)ravintoloiden armoilla.

Victoria Coach Stationilta. Sunnuntai-iltaisin busseihin riittää tulijoita. Jos Southamptonissa on senttipeliä niin on se sitä täälläkin. Meidän bussinnurkka meni varmasti (!) sentin päästä tuota 5-terminaalia. "Liikenteenohjaajat" vahtivat, että silloin kuin bussit liikkuvat niin ihmiset eivät, koska allehan siinä jää, jos väärään aikaan on liikenteessä.

PS. Vaimona minulla on monenlaisia kunniatehtäviä mieheni rinnalla, eikä yksi vähäisimmistä suinkaan ole keksiä muistisääntöjä Kiinan sanoihin. J:llä on huomenna Kiinan kielitesti, ja koska hän ei keksi kaikkiin sanoihin muistisääntöjä, niin hän kääntyy minun puoleeni (ryhtini suoristuu). Viimeisin oli "welcome", mikä kiinaksi lausutaan noin abaout "huanying". Miltä se kuulostaa? Selvästikin siltä, kuin nykisi (positiivisesti, tervetulotoivotusmaisesti) jotain astumaan sisään taloon eli ilmiselvästi tervetuloa eli "suanyinsisään" = "huanyingshishään" ja siitä miinus "shishään" on "huanying" eli "welcome" eli "tervetuloa". Nyt, hyvää yötä, 晚安 !