Mackerel

Mitä teillä on tänään ruuaksi? Meillä savustettua skottilaista makrillia. Eilenkin oli. Ei täällä sittenkään kaikki kalat oo niin kalliita. En tiiä onko lopulta sittenkään kalliimpia kuin Suomessa. Ehkä on, mutta jotkut pikkupakkaukset on kyl ihan kohtuuhintaisia. Ja tämä makrilli oli sitä. Vihannessekoituksen, tumman pastan ja mozzarellajuuston kanssa siitä muodostui kyllä varsin herkullinen ateria! Kala oli hieman suolaista, mutta hyvää kuitenkin ehdottomasti. Voi olla, että maistan suolan nykyään ehkäpä vähän herkemmin, tai / ja tämä oli oikeastikin vähän suolaista. Maku oli ehkä vähän ahvenen tyylinen? Ehkäpä ;) Mutta jos käteesi sattuu kaupassa makrillipaketti ja mietit, että uskaltaisiko ostaa, niin kyllä uskallat! Meillä on tuolla odottamassa pakasteseitiä eli saa nähdä teemmekö vielä seitikeittoa loppuviikosta. Hei luin muuten taannoin jostakin, että jos meinaat herkästi ottaa liian ison aterian tai tarkoituksella haluat pienentää ateriakokoasi, niin käytä pienempää lautasta. Ostimme syksyllä ikean astiasetin kuudelle ja siinä on vain tosi isoja ruokalautasia ja sit tällaisia about salaattilautasen kokoisia. Oon nyt alkanut käyttää ruokalautasena näitä pienempiä, kun tuntuu, että siinä isolla ei hahmota niin hyvin sitä ruuan määrää. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos pukkaa päätymään lautasella liian paljon ruokaa.

Olen yrittänyt nyt lisätä aerobista liikuntaa salilla käynnin tasapainoksi ja maanantai-iltana lähdin sitten lenkille Southampton Common Parkiin (Southamptonin isoin puisto, alla olevassa kartassa tuo iso vihreä alue). Oli kuitenkin tosi pimeää, kello kahdeksan viiva yhdeksän korvilla, katuvaloja harvakseltaan ja yhtä ainoaa lenkkeilijää ei tullut vastaan. Mieleeni nousi kaikki pelottavat murhaajat ja raiskaajat, joten oikaisin jo alkupuistosta takaisin. Oli niin pimeää, että pelotti jos joku edes tuli vastaan. Kukahan tuokin on???!!! Varmaan aikoo seuraavaksi antaa mulle turpiin. Olin helpottunut, kun pääsin taas kadullle "sivistyksen" pariin. Päätin, etten enää mene iltapimeällä (varsinkaan yksin) lenkille sinne puistoon. Se on niin laaja ja pimeä ja ainakin mielikuvituksella höystettynä arvaamaton.

Mutta tänään! Tänään oli kaunis kevätpäivä! Aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat todella keväisesti. Ihmisiä oli paljon liikenteessä. Kouluun ja töihin menijöitä (tämän puiston läpi taitaa taivaltaa aika moni southamptonilainen päivän aikana), koiran ulkoiluttajia, vanhempia (tai toinen niistä) lapsensa kanssa tai isovanhemmat lapsenlapsen kanssa. Oli jotenkin niin lämmintä ja idyllistä. Mulla oli juoksutrikoot, hiaton toppi ja tosi ohut tuulitakki ja siltikin meinasi tulla kuuma. Välillä kun olin vähätuulisemmassa kohdassa niin avasin takkia. Taisin isomman osan matkasta kävellä kuin juosta, koska tuntui, että nyt pitää mennä hitaammin ja nauttia tästä heräävästä luonnosta. Kaikki tuntui jotenkin tosi kauniilta ja Luojan luomalta. "Mä elän! Ah, minä tunnen sen, kuinka sieluni kasvaa kamppaillen!", ois voinut vaikka laulaa luikaista. Välillä tuuli aika kovasti ja silloin tuli mieleen Suomi ja sen ihanat merenrannat ja niiden navakka tuuli. Välillä oli taas niin tyven, että tuntui kesältä ja +20'C. Sitä on jotenkin ilo katsella, kun 80-vuotiaan näköisiä mummoja ja pappoja on kävelyllä reippaana. Mulla on sellainen mielikuva, että täällä ollaan virkeämpiä vanhemmaksi. Ainakin täällä ollaan (huonojen eläkkeiden vuoksi) töissä pidempään ja fiksusti pukeutuneita mummoja (ja tokkiisa vaarejakin) näkee kulkevan hyväkuntoisen näköisenä julkisilla. Tiädä sit. Puistossa oli paljon koirien ulkoiluttajia, kuten aina. Niillä on varmaan ihan omat piirinsä ja juttunsa. Jotenkin mukavalta näyttää sekin. Heittelevät palloja ja keppejä koirilleen ja juttelevat kaksittain tai porukassa keskenään, koira-asioista varmaankin. Muutama lammentyyppinen puistosta löytyy myös ja yhdessä kohtaa useampikin koiranulkoiluttaja oli pysähtynyt päästämään koiransa vilvoittelutauolle ja koirathan innoissan hyppelivät vedessä. Muutenkin tässä puistossa tosi moni koira kulkee vapaana. Saattaa kulkea paljonkin omistajaansa edellä tai jäljessä. Keväisistä metsistä ja lyttääntyneistä risuista tuli jotenkin lapsuuden keväät mieleen. Kuljeskeltiin paljon metsissä ja muistan, miten ne tuntui usein jotenkin jännittäviltä. Täällä kasvaa paljon jo kukkia niin maassa kuin puissakin. Oon yrittänyt ottaa puhelimella kuvaa valkoisista ja vaaleanpunaisista ja liiloista kukista, joita puihin nyt on puhkeamassa, mutta kirkkaan sinisen taustan vuoksi en ole saanut näkymään oikeita värejä. Pitää heilua kameran kanssa paremmalla ajalla. Tässä puistossa taisi olla lähinnä narsisseja ja sitten jotain liiloja kukkia (vähän kuin minitulppaaneja), joita vain puskee sieltä maan uumenista. Lähempänä kotia nurmikolla kasvoi muutaman sentin mittaisia söpöjä minipäivänkakkaroita. Oli jotenkin söpöjä. Kotiterassilla otin vielä pikku hyppyskähyppelyt ja venyttelykin oli kivempaa auringonpaisteessa, raikkaassa ilmassa.

Filosofisesti ajateltuna tässä on elämän virta. Abstraktisti ajateltuna zeepra. Konkreettisesti todettuna mun lempilegginssit.