Monday 30 March 2015

Tämän viikon maanantai



Samaan aikaan surullinen, raskas, kaunis, sydämeenottava, toivoa-antava, lohduttava, keveäkin jostakin kohtaa. Kappale jonka skippasin suosikiltani Chopinin Nocturne-levyltä vuosikausia ja jonka skippaan vielä joskus nykyäänkin, vähän fiiliksen mukaan. Nyt sen kuitenkin kuuntelin kokonaan. Hyvin kaunis pianoteos, josta nousee hyvin vahvoja tunteita ja muistoja. Kappale, joka ottaa sydämelle, mutta kuitenkin lohduttaa. Haluan jakaa sen nyt teidän kanssanne isoveljeni poismenon 9. muistopäivänä. Hän oli niin ihana isoveli. Lahjakas ja monessa taitava. Ystävällinen ja kärsivällinen. Monesti olen ajatellut ja harmitellut, kun hän ja J eivät koskaan tavanneet. Tiedän, että he olisivat tulleet hyvin toimeen. Mitä haluaisin sanoa sinulle, rakas isoveljeni? Haluaisin sanoa, että olisimme pitäneet sinut luonamme mielellämme paljon pidempään ja että kaipaamme sinua valtavasti. Tämä suru ei lähde sydämistämme koskaan pois, mutta aika on sitä armeliaisuudessaan lieventänyt. Tai onko kuitenkaan lieventänyt, mutta sen ilmentymistä vähentänyt. Elämä kulkee ja jatkuu, sinä meidän mukanamme ajatuksissamme ja sydämissämme. Ajoittain kuitenkin itken sinua ja kaipaan niin kovasti, rakas veljeni. Terveisiä Southamptonin keväästä. Tuon yllä olevan aurinkoisen kuvan otin meidän lähipuistosta tänään päivällä kun kävelin kielikurssilta kotiin lounaalle ennen töihin menoa. Ostin töistä (taas) yhden Bachin levyn. En kertonut vielä J:lle, koska hän on sanonut, että en saa kantaa enää yhtään cd-levyjä kotiin. Kuitenkin jos punnalla saa niin olisit sinäkin ostanut. Olen muuten käynyt täällä luonnossa vaeltamassa hevosen kanssa. Vähän sitä, mistä sinä TexWiller-fanina haaveilit. J:kin uskaltautui hevosen selkään, vaikkei ole koskaan aiemmin suostunut, ja tykkäsi.  Nyt jatkamme maanantai-iltaamme täällä omassa pienessä pesässämme.

"Tosin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta, / Kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. / Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat, / nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan." [Uuno Kailas]

Saturday 28 March 2015

Sattuipa erikoisesti kerran

Sattuipa kerran lauantaina, kun salille lähdin BodyBalanceen. Ajattelin, että keholle edes vähän balancea tässä häilyvässä maailman ajassa. Ei vaan lähdin kiireellä ja ajattelin, että ehkä juuri ja juuri kerkeän postin kautta, ennen kun virtuaalijumppa alkaa klo16. Ensimmäinen (lähi)posti olikin remontissa. Nettisivuilla juoksi iloisesti sekunnit ja minuutit kertoen siitä kuinka kauan tämä piste vielä palvelee, mutta reaalitilanne olikin hieman toinen. Kiiruhdin sitten kohti gymiä. Keskustan postin kohdalla pysähdyin äkisti ja tein pikaisen tilannekatsauksen: vartti aikaa, gym kivenheiton päässä -siis jopa mulla ois kivi lentänyt ehkä sinne saakka....tai taisin sittenkin liioitella- eli lopputulema: juoksen portaat ylös ja jos ei ole jonoa niin postitan ne kaikki viisi jutskaa mitkä oli mulla siinä kangaskassissa mukanani. Näin tapahtui, sillä jonoja ei onnekseni ollut. Toista ne oli ne jouluruuhkat!

Täällä on sellainen kulttuuri, että kadulla voidaan kävellä salivaatteet päällä aivan helposti. Täällä on sellainen kulttuuri, että saliKENGILLÄ voidaan kävellä kadulla aivan helposti. Jälkimmäistähän minä en tietenkään kuitenkaan milloinkaan tee (paitsi sitä ennen kuin mun salikengät oli syksyllä mun tavalliset kengät, mutta siis varmastikin putsasin niitä ennen kuin vein ne salille..), mutta salivaatteet mulla kuitenkin oli jo päällä, joten se ei ollut kuin takki pois ja kenkien vaihto ja kamat kaappiin lukon taakse. Ulkokengät jätin penkin alle, niin kuin aina joskus jätän. Periaatteessa kaikki kannattaisi jättää lukkojen taakse, mutta olen nähnyt niin usein jonkun jättävän takin tai kengät tai molemmat siihen näkösälle, että mullakin on vähän lipsunut. Mulla on vaaleankeltaiset (hyväkuntoiset) Conssit ja oon jättänyt ne joskus siihen lattialle vähän sillä mielellä, että eipä voi mitään jos joku joskus vie: sitten varmaan joudun (!) ostamaan uudet, valkoiset. Lenkkaritkin (ulkosellaiset, joilla usein kävelen salille, koska korkkarit ei stemmaa jumppatrikoiden kanssa) olen siis jättänyt useamman kerran, mutta niiden kohdalla en muista onko ollut erityissuunnitelmia mahdollisen katoamisen varalle. Vielä tuohon pukeutumiseen palaisin. Täällähän ei kävellä kadulla tuulipuvuissa. Täällähän ihmiset eivät melkeinpä omistakaan tuulipukua. Jos lenkkeillään / juostaan niin se hoidetaan shortseilla tai trikoilla ja vapaa-aikana ei pukeuduta kollareihin tai tuulihousuihin (lukuunottamatta joitain nuoria miehiä, joilla on kollarit). Kouluunkaan ei todellakaan mennä sellaisissa ja siis työpaikkaa ei tarvi mainitakaan samassa lauseessa. Siis m i n k ä ä n l a i s t a työpaikkaa (Sporttikauppoja ei lasketa TIETENKÄÄN). Eli silloin kun olen lenkillä tuulihousuissani tai kun kävelen salilta kotiin joskus ne (ja niihin kuuluva takki) päällä, olen kummajainen. Huolimattakin siitä, että asu on siisti uudehko pirteähkö Nikehko. Ihmiset eivät tuijottele, koska täällä ihmiset ovat ah niin tottuneet kaikenlaisiin hörhöihin ja erikoisuuksiin. Olen vain siis yksi muiden joukossa tässä kategoriassa. Sanoisin, että otan tämän kategorisoitumisasian hilpeän tyynesti ja itsevarmasti. Muissa vaatteissa en selkeästi kuulu mihinkään kategoriaan, joten tuulipukukategoria lienee vaihteluakin.

Jätin tämän kaiken siis kiireisesti taakseni - lukitut tavarat kaappiin ja kengät lattialle -  ja painelin jumppa"huoneeseen". Nyt mainitaan, että tämä on minun ensimmäinen jumppani tällä salilla, koska käytän normaalisti vain salivempaimia ja juoksumattoa ja jumppamattoa. Ovessa oli joku varoituslappu, että ethän vain koskaan milloinkaan varsinkaan tule tänne ilman asiaa ja minä heti perusnöyränä siitä säikähtämään ja kysymään itseltäni, että "Enhän minä ole täällä ilman asiaa?" vastaus tuli nopeasti "En ole. BodyBalance alkaa klo16." ja niin avasin oven. Sali oli tyhjä lukuunottamatta jumppavälineitä. Iso laakee alue niinku Pohojanmaan pellot. Näytöllä väheni sekunnit 3:01, 3:00, 2:59, 2:58, 2:57, 2:56, 2:55, 2:54, 2:53 (huomaathan, olin hyvissä ajoin!), 2:52, 2:51, 2:50, 2:49, 2:48, 2:47, 2:46, 2:45, 2:44, 2:43, 2:42, 2:43 ...ja niin lähestyi ensimmäinen jumppani The Gymillä. Tiesin, että venyttelyä luultavasti tiedossa, mutta muutapa en tunnin sisällöstä juuri tietänytkään. Viimeisellä minuutilla ennen alkua sisään asteli nuori vaalea perushoikka peruspituinen mies. Noniin, tulihan joku toinenkin BodyBalanceen! Hän haki alustan ja otti tottuneen näköisesti jaloistaan niin kengät kuin sukatkin. Jaahas, ajattelin ja mietin, että pitäisikö minunkin ottaa. Päätin pitää kuitenkin kengät jalassa ja ottaa ne sitten pois jos siltä tuntuu. Olin varannut paikan takaseinän vierestä, että saisin siellä rauhassa toikkaroida, jos en pysyisi tahdissa mukana. Pysyin kuitenkin, ei se ollut vauhdikasta alkuunkaan ja venyttelyähän se oli enimmäkseen, niin kuin olin ajatellutkin. Liikkeet tein aikalailla oikein luultavasti (eh) ja välillä vilkuilin mallia tältä vaalealta nuorelta mieheltä, jonka eleet olivat alkuun katsoen varmoja, mutta joka kuitenkin silti välillä vähän haparoi. Että voiko siitä oikein sitten loppupäätelmää tehdä, että monesko kerta tämä hänelle oli? Sessio kesti 60min ja sen loppupuolella sisään asteli joku itsevarma ovilapun uhmaaja ja siihen vaan meidän nokan eteen tuli ähiseen aivan omiaan. Siis aivan teki punnerruksia ja vatsalihaksia ja muita, vaikka tädit screenillä näyttivät aivan muuta. Me siellä nuoren vaalean miehen kanssa väänsimme itseämme balettiasentoon ja tämä uhmakas ulkopuolinen ähisi ja puuskutti isoon ääneen ja mahtoi olla tehokkaita vatsalihaksia. Molemmat hieman vilkaisimme häntä balettiasennoistamme, mutta hänpä katseitamme tuskin huomasi. Häipyi kuitenkin siinä rentoutusvaiheessa, kun me bodybalancelaiset makasimme elottomana lattialla, ja vältti katseet ja moitteet sujuvasti. Arvosanaksi bodybalancelle annan 8, enkä ehkä mene toista kertaa. Oli varmasti tehokkaitakin venytyksiä ja olisivat varmasti vielä tehokkaampiakin olleet jos olisin bongannut ne kaikki "kaartaessasi vienosti vasemmalle jännitä samalla alaselän vasemmanpuoleisia sivulihaksia tehostaaksesi liikettä"-lisäykset, mutta en paljon niitä bongaillut. Yhdet (ehkä vinot) vatsalihakset oli kuitenkin tosi tujut! (eli plussaa) Mutta tulipahan kokeiltua, kun jo pitkään olen ajatellut!

Kuitenkin koska arvosanaksi annoin vain 8 niin juoksin vielä päälle juoksumatolla nelisen kilsaa. Hikiliikunta se miehen tiellä pitää! Siitä se kroppa tykkää. Hikisenä siis suuntasin kohti pukukoppia ah raikas suihku mielessäni. Pukukoppi oli hyvin tyhjä ja autio ja jotenki aavemainen. Okei, se oli tyhjä ja hyvin tavallinen, mutta poikkeuksellisen vähän ylimääräisiä takkeja ja kenkiä näkyi. Jopa niin vähän suorastaan, että huomasin, ettei omianikaan näkynyt. No mutta! Sepäs! Kiersin koko pukukopin ja tsekkasin wc:n huitteilla pyörivien jalkineet, ilman tulosta. No niin, nyt ne on sitten varastettu, ajattelin. Noniin, nyt ne on sitten varastettu, ajattelin toisenkin kerran. Vähän tuli sellainen petetty olo, että ei kait kukaan nyt siis ihan oikeesti ota toisen lenkkareita. Lenkkarit olivat melko vanhat (vaikka 6v) ja ahkerahkosti käytetyt, mutta siistit. Varmaan tosi menevän näköiset Salomonin mustat Gore-Tex-lenkkarit, kun oli kerran tuolla tavalla jonkun matkaan lähteneet. Muistan kun ostin ne Tampereen Prismasta. Olin Prisman kassalla Vaasassa töissä niihin maailmanaikoihin ja mulla oli ollut perjantai-iltavuoro ja aamujunalla olin hurauttanut siskon perhettä moikkaamaan. Siskon mies kävi muistaakseni ruokaostoksilla ja jotenkin minä päädyin sitten lenkkareita sovittelemaan. En nyt muista, kuinka harkittua tämä oli, mutta varmastikin tosi harkittua. Oli luultavasti palkkapäivä ollut edellisenä päivänä tai sitten ko. Prismassa oli asiakasomistajapäivät meneillään tai sitten minä vain ajattelin, että ostanpa tässä odotellessani nyt sitten Gore-Tex-lenkkarit. Sittemmin olen kyllä käyttänyt kenkiä jos minkälaisissa paikoissa. Muun muassa lenkillä Vaasassa merenrannassa rantaviivassa nauttinut niiden vedenpitävyysominaisuudesta. Tämä ominaisuus ei enää ole 100% voimassa, mutta en ottanut tänne mukaan tavallisia lenkkareita lukuunottamatta niitä räikeitä kävelykenkälenkkareita, jotka sittemmin salikengiksi päätyivät, joten vähän sillälailla harmitti, että nytkö minulla ei sitten ole lenkkareita lainkaan ja että kyllähän ne uudet liikaa maksavat.

Viereeni kaapille tuli nuori nainen ja kerroin hänelle tämän tragedian ja hän harmitteli. Minä mietin, että pitäisiköhän minun kertoa tästä henkilökunnalle ja hän sanoi, että ainahan sitä voi vaikka tuskin mitään pystyvät asian hyväksi tekemään ja näytti vielä minulle KYLTIN (ei mikään paperi), jossa sanottiin, että huolehtikaa tavaroistanne, gym ei korvaa kadonneita. Kävelin kuitenkin henkilökunnan kopille päin, mutta voi se oli aivan pimeänä. Pukukopille takaisin kävellessäni päätin vähän vilkuilla, että ketäs täällä nyt onkaan pumppamassa rautaa ja olisko kellään tutun näköisiä kenkiä. No elähän mittään niin aika piankin oli siinä sitten nuori nainen, jolla oli kyllä aivan samanlaiset lenkkarit jalassa kuin minulla! Minä ajattelin, että Kappas! Lähestyin häntä ja samalla kelasin nopeasti, että onko kengissäni mitään tuntomerkkiä, jonka perusteella ne tunnistaisin juuri minun kengikseni, mutta mieleeni ei tullut yhtäkään. Menin nuoren naisen viereen ja sanoin, että anteeksi, mutta minkä kokoiset kenkäsi ovat. Nainen (tai tyttö) otti kuulokkeen korvaltaan ja sanoi "Koko 6". Minä sanoin, että okei kun minulla on juuri tuollaiset samanlaiset ja samankokoiset kengät olleet tuolla pukukopissa vielä hetki sitten, eivätkä ne enää treenini päätteeksi olleet siellä. Tyttö nousi laitteeltaan seisomaan ja alkoi selittää jotain ja olin aivan varma, että kengät ovat minun. Sanoin, että voisitko ottaa kengät pois jalasta. Hän sanoi, että ei ihan tosi aikonut varastaa kenkiä, että hän vain ajatteli lainata. Niin justiinsa, ajattelin. Sanoin, että et sinä voi tuolla tavalla lainata toisten kenkiä ilman lupaa. Olin varmaan vähän yksi-ilmeinen myöskin, koska olin lievähkössä hämmennyksen tilassa. Tyttö jatkoi vielä stooriaan ja puhui siivoojasta (jolle hän ehkä oli maininnut lainaavansa kenkiä) ja että hän lainasi kenkiä siksi, että hänellä oli itsellä unohtunut toinen salikengistään kotiin. (Ja kuten sanottu, täällä saa treenata myös ulkokengillä, kuten hän nyt minun ulkokengilläni treenasi). Hän sanoi, että hän oli kyllä aikonut ne palauttaa, sitten kun omistaja on menossa kotiin tms. Sanoin, että mistä sinä olisit voinut tietää milloin omistaja menee kotiin, kysyin. Minähän olen nyt menossa kotiin ja tarvitsen kenkäni ja olin hyvin yllättynyt kun en niitä pukukopista löytänyt. Jotakin se tyttörukka siinä selitteli, kaikki ei siinä hötäkässä mennyt aiva perille astikaan (minulle). Menimme pukukopille ja hän riisui kengät ja avasi kaappinsa ja näytti pussinsa, jossa oli vain yksi salikenkä. Mietin hetken ja päätin sitten uskoa häntä. Vaikkakaan en sitä hyväksynyt, että hän sillälailla oli mennyt omin luvin lainailemaan (:D). Sanoin hänelle, että okei, uskon sinua. Hän sanoi, että tiedäthän, olet tulossa salilla kahden viikon tauon jälkeen ja vasta pukukopissa huomaat, että sinulla on vain yksi kenkä "graaaaaahhh" ja sitten nauroimme, minäkin ymmärtäväisesti. Hän vaihtoi ulkovaatteet päälle ja minä riisuin salivaatteet. Hän meni peilin eteen jotain vielä mallailemaan ja minä kävin siinä sitten vielä pyyhkeineni huikkaamassa, että Don't worry, tää kenkäasia on nyt ihan fine ja hyvää illanjatkoa. Tyttö kiitteli (oli jo pahoitellut aiemmin muistaakseni). Menin suihkuun ja hetken siellä oltuani joku huuteli jotain suihkuun (siellä on monta koppia). Ensin en reagoinut mitään, koska joku toinenkin oli suihkussa samaan aikaan, mutta sitten toisella kerralla kuulin "Hei sinä lady siellä suihkussa" . Vastasin että Niin? "Anteeksi vielä", kenkätytön ääni sanoi. No problem, vastasin ja hän toivotteli hyvää illanjatkoa ja minä kiittelin ja toivottelin vielä takaisin. (Englannissa kaikki sanotaan aina moneen kertaan ja mielellään liian usein kuin liian vähän ja Don't worry ja No problem ym. on niin perus.) Lähtöä tehdessäni ja Salomonejani jalkaansujauttaessani ajattelin, että hassua, että nämä oli sen tytön jalassa äsken. Kiristykset oli ihan poikkeuksellisesti. Siitä sitten lähdin nuttura pyöreänä, askel salomoninpehmoisena. J oli soittanut kesken pukukopissa tapahtuneen kenkäselvityksen ja kertonut paistavansa kalaa, jos tulen pian. Sanoin tulevani.

Oikeasti sitten kuitenkaan en tullut aivan heti, koska bongasin kenkätarinan alkutilanteessa pukukopissa tapaani tytön vatsarutistuslaitteelta ja näin asiakseni mennä kertomaan, miten kenkätarina sai päätöksensä. Selvitin tilanteenkulun ja häntä huvitti, kun sanoin, että tyttö vain "lainasi" niitä minulta. "Borrowed?!" hän kysyi kulmat koholla. Juuuuu-u, vastasin. Ja hän oli että olipas se. Totesimme, että pääsia, että minulla on nyt kengät. Hän kysyi mistä olen ja minä sanoin että Suomesta ja hän kertoi olleensa Suomessa vaihdossa Southampton Solent Universityn kautta (J:n yliopisto) muutamia vuosia sitten Kouvolassa. "Oh, don't go there!", hän sanoi ja minua nauratti. Oli kuulemma ollut vähän tuppukylä, vaikka kaunis oli ollutkin. En ota kantaa, koska en ole käynyt ;) Juttelimme vielä tovin muutakin, mm. hän kysyi että tykkäänkö Southamptonista ja minä vastasin aivan poikkeuksellisen rehellisesti (en ole sanonut tätä k e r t a a k a a n täällä ollessani), että varmasti UK:ssa on kauniimpiakin kaupunkeja johon hän sanoi että "Voi, eikä! Southampton on ihan paras ja minä niin tykkään tästä kaupungista!". Minä sanoin, että ihanko tosi (pöllö minä :D) ja hän sanoi että kyllä. Ja sitten minä olin ihan vähän sillain "ups", mutta kiirehdin lisäämään, että ehkä olen vain enimmäkseen ollut tässä keskustan tuntumassa, että nyt Easter breakilla olemme ajatelleet käydä New Forestin kansallispuistossa ja hän totesi, että se onkin kiva ja sieltä voi vaikka pyörät lainata. Hän kysyi vielä missä asun ja sanoin että "in London Road" ja hän vastasi "aaa, on London Road!" ja iskimme toisillemme silmää (paikallissijat, niissä joskus vähän arvuuttelen, mutta sanomahan menee perille, vaikka sanoisikin, että asun London Roadissa, sen sijaan, että sanoisi oikeaoppisesti asun London RoadiLLA.) Juttelimme aikamme ja sitten tytölle tuli äkkikiire, kun hänen poikaystävänsä tököttikin siinä yhtäkkiä jo vaatteet päällä ja äääks heillä olikin parkkiaika loppumassa! Heitimme hyvästit ja totesimme, että ehkä vielä tapaamme. Tapasimmekin yllättävän pian Tescon kassoilla (hotkin banaanin kotimatkalla), mutta voipa olla, että tapaamme vielä joskus salillakin!


Että sen pituinen se.

Friday 27 March 2015

Friday

Ollaan oltu J:n kanssa molemmat nyt vähän stressissä lähiaikoina syystä jos toisestakin ja saatu vuorollamme nauttia toistemme kireästä fiiliksestä. Moni asia askarruttaa ja aina ei tiedä mikä olis missäkin tilanteessa paras vaihtoehto valittavaksi. Näillä neliöillä ja näillä euroilla (punnilla) sitä ollaan muutenkin välillä vähän ahtaalla. Mutta ratkaisut löytyvät asiassa kuin asiassa ajallaan! Ja kun tiimityö pelaa ja nautitaan asioista, joista on mahdollista nauttia, niin kyllä se elämä kulkee siinä sivussa mukana. Tämä viikko on ollut molemmilla vähän stressinen. Kun P sitten ilmoitti, että olisivat F:n kanssa tulossa perjantaina Southamptonia ihmettelemään ja meitä moikkamaan niin 1. reaktio oli "ei sovi oikein hyvin just nyt" ja 2. reaktio oli "tietenkin se sopii!". Täällä ei saa liikaa ystäviä kylään, joten käytännössä kyllä et voi kieltäytyä mistään tällaisesta tarjouksesta, oli sitten fiilikset mitkä tahansa. Ja oikiasti et haluakaan. Ja tottakai me mielellään tavataan ystäviä! Mutta kun fiilis on ollut niin low ja stressiä on ja ei pystyis keskittymään kuin tiettyihin juttuihin, jotta sais stressin vähenemään, niin luulee, että ei voi tehdä mitään muuta. Mikä onkin aivan väärä näkökulma. Eli meillä oli niin mukava ja rentouttava ilta ystäviemme kanssa kauppakeskuksessa, Southamptonin vanhoilla kaduilla, Lindströmin pihvien ja humuksen ja porkkanoiden ja glut. suklaapiirakan (thanks S!! joka liityit seuraamme illemmalla) ja keskustelujen ääressä, että sitä hyvässä seurassa virkistynyttä fiilistä ei ois saanut mistään muualta. Joskus skype-puheluiden jälkeenkin on sellainen virkistynyt fiilis, kuin ois saanut vieraita kotiinsa (kiitos eilisestä M+U!). Se vaan toimii (ainakin mulla), että toisten ihmisten seura virkistää! Tänään on ratkottu taas maailmankaikkeuskysymykiä, mietitty kannattaako sittenkään olettaa, että kaikki naiset tykkää automaattisesti suklaasta ja suklaakakuista (kyllä me kaikki S:n tekemää kakkua diggailtiin, ei siinä!!), perusteltu harrastuksiamme, surtu lentoturmaa (niin järkyttävä! kosketti tällä kertaa poikkeuksellisen paljon mm. siksi, että siellä meinasi hilkulla olla ystäväni ystävä, jonka minäkin tunnen ja siksi, että täällä tietää ihmisiä Espanjasta, Ranskasta ja Saksasta ja se myötätunto on sitäkin kautta suurempi näitä maita ja niiden menetettyjä kansalaisia kohtaan ja siksi, että uskaltaako sitä enää koneeseen mennäkään, vai pitääkö mennä laivalla ja istua koko matka turvaliivit päällä uimapatjan päällä ja varmaankin siksikin, että harvoin (!) Euroopassa reittilennoille tällaista sattuu), mietitty tulevaisuutta ja sen eri haaroja, joku on maistanut eka kertaa Lindströmin pihviä ja toinen humusta (oli hyvää porkkanan kaa!!! kahta eri makua F toi mukanaan), naurettu, juotu cappucinoa ja vihreää teetä, yritetty avata omia näkemyksiämme, jotka saattavat olla jollekin toiselle täysin epäymmärrettäviä, syöty hyvää mandariinia, kerrottu mikä on vatsarutistus englanniksi, nautittu hyvästä seurasta, rentouduttu. Nyt on jotenkin kiitollinen olo!

PS. Oisin voinut kirjoittaa otsikoksi "Good Friday", mutta en nyt jaks, koska se tarkoittaa enkuksi pitkäperjantaita ja sehän tokkiinsa on vasta ensi viikolla. Mutta ensi viikon pe voin sen sit laittaa!

PPS. J:llä alkoi tänään 3vk Easter break!

Monday 23 March 2015

Telemannia ja seitikeittoa

Selasin pää vinksallaan vanhoja kuvia aina 6v takaa! (Aina 6h! No en kai... Ehkä 2h.) Ja tukin ihmisten WhatsAppit siinä samalla innostuksissani...ups.  Mutta vanhoja kuvia on niin mukava katsoa! Meillä on muistaakseni suurinpiirtein kaikki kuvat kahdella kovalevyllä (siis kahteen kertaan, turvallisuussyistä), joista toinen täällä mukana. Ei siinä kuitenkaan ollut kaikkia kuvia, joten taitaa siinä Suomeen jääneessä olla vielä lisää. Milloinkahan ne sais teetettyä? Ja valokuvat vai valokuvakirja? Sais varmaan muutaman miltsin laittaa, että ne kaikki kuvat sais hypisteltäviksi. Meinaan kohtuu innokas olen kameran kanssa heilumaan...pitäisikö rajoitta.... ;) Mutta monet mukavat hetket ovat kyllä sitä myöten tallentuneet! Ja nehän unohtaa kunnes taas kuvat virkistävät muistia.

Tänään meillä nyt oli vihdoin sitä seitikeittoa. Hyvää oli! J teki siis pakasteseitistä: sulatti, paloitteli, ja heitti perunan ja porkkanan sekaan kattilaan. Kalaliemikuutio ja ruokakerma avustivat makumaailmassa. Hyvää se oli. Ei ehkä suurinta herkkuani, mutta kyllä sitä tehdään uudestaankin. Ehkä ensi kerralla mantelikalaa ja joskus jotain seitipihvejäkin voisi kokeilla! Varmaan Suomestakin löytyy (halvalla) pakastealtaasta. Jälkkäriksi tein (pakaste)marjasmoothieta, joka oli ihanan freesiä ja herkullista. J:llekin jopa maistui. Laitoin siis marjasekoituksen, turkkilaista jugr., maitoa, chia-siemeniä ja hippusen vaniljasokeria.


Töistä tarttui mukaani tänään:
Teininä soitettin orkesterissa Telemannia (pitäis kaivella muistia tai Suomessa nuotteja, et mitä me soiteltiin) ja siitä on jäänyt positiivinen fiilis tätä saksalaisherraa kohtaan. Toisen saksalaisherran levyllä oli urkukappaleita pianolla soitettuna: Mm. meidän häämarssi. Kuuntelen aina kaikkea hyvää musaa töissä. Onko eppaa? ;)

Sunday 22 March 2015

Shirley / Southampton






´
SIISTI englantilainen piha.

Tässä perinteisempi. Ja vielä perinteisempää olis hieman sotkuisempi piha, mutta niitä en nyt jaksanut ruusuisten kameranlinssini läpi kuvailla. Tämän postauksen kuvat on otettu mun Canonilla.





Perus kaupunkilähiöitä näillä main. Kolmikerroksisiakin vastaavia löytyi ja ne oli kyllä jo aika korkeita! Yhdellä asukkaalla siis kolme kerrosta, mut asumukset aika kapeita.









Kukkaterkkuja Shirleystä! Auringossa +24°C ja meillä oli kuuma. Varjossa oli varmasti ainakin +15°C. Shirley on siis yksi Southamptonin kaupunginosista. Meiltä on sinne reilu 3km. Kävellen (mutkitellen) käytiin J:lle uusi passi noutamassa Royal Maililta. Meillä ois tässä lähempänä ollut kaksikin muuta postitoimistoa, mutta täällä ei ole niin kätevä postisysteemi kuin Suomessa, et jos ei kotona satu olemaan postimiehen saapuessa niin lähimpään officeen tai kauppaan jättäisivät. Pääasia että passi saatiin. Passihan tosiaan tilattiin viime Lontoon reissulla pari viikkoa sitten. Käytiin samalla ruokaostoksilla punnan kaupassa ja Lidlissä ja Mäkkärissäkin vielä :O Kuvaan vielä lisää kukkia tässä joskus, sillä tässä ei vielä suinkaan olleet kaikki värit edustettuina. Eikö oo ihania nuo kukkapuut! Kukikasta alkavaa viikkoa kaikille! ^_^ (Tuo viimeinen kuva nyt ei ollut kovin kukikas, mutta kuiteski.)

PS. Etsi kuvista lintu. Huomasin vasta kotona, et se oli päässyt kuvaan.

Thursday 19 March 2015

Findit / Window-shopping

Keskiviikkoillan Findit-katsaus torstaina tuotettuna

Palju (saattais olla kivakin?). Höyrykeitin (tarvittais sellanen, ettei vihanneksista lähtis hyvät aineet karkuun keitettäessä. Ehkä sitten Suomessa ostetaan). Aurinkorantojen lomahuoneisto - mikä jottei? 60-luvun iskun ruokaryhmä - no, kunnostusta olisi vaatinut, mutta ihan veikeä. Kivat mustat metallikorit. Aika mielenkiintoiselta kuulosti myös båtprojekt.


Garden House / Lekstoga: Tosi näppärä ja tunnelmallinen leikkimökki tai vierasmaja. Mutta tarvis jonkun asumuksen, jonka pihassa se olis?


Tää näppärä yksiö vois olla hyvä siihen. Siis asuis tässä yksiössä ja vierasmaja ois siinä pihalla sitten mukavasti, että voisitte tulla yökylään(kin).


Nyt oli vähemmän sisustusjuttuja tarjolla, mutta valitsin joitain. Tässä sohvassa oli look-hintasuhde kyllä kohdallaan! :) Eli tässä saisitte sitten istua meidän olkkarissa.



Jos kaikki ei mahdu ruokapöydän ääreen niin joku voi istua sohvalla tämä tarjotin sylissä. Luulen, että jalat siis alle ja ruoka päälle. Voishan tuo olla joku kukkajalustakin.


Jonkinlainen maailmankartta olis kiva olla olemassa. Tämä ei hinnalla pilattu.


Takapihalla olisi tällainen ihana new forest-heppa. Ehkäpä myös tuo shettis, koska niitä oltiin myymässä mielellään samaan kotiin. Voi olla, että tässä olis joulukirkkokyyti taattu.


Papegojor! Tällaiset tsemppailis meidän yksiön puutarhassa. Jaksaiskohan niitä kuunnella...? Ehkä vähän liian energisesti killottaa nuo silmät, eh?


Jos kaupungille mielittäis niin saisit tätä lainata. Fin herrcykel.


Tai sit mentäis tällä tandemcykelillä kaksin. Kolmas mahtuis takajopparille. Luulen että tällä sais hyvät vauhdit.


Juhlapäivinä voitais hurauttaa tällä! Yamaha Motorcykel


Näillä mukana kulkis vauva tai kakskin! Tykkään tästä vanhasta mallista. Jos et tykkää nahkan väristä niin voisin koittaa ommella uuden päällisen... (ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta jotkut senkin ovat onnistuneet [onnistuneesti] vaihtamaan).


Tai jos taaperokin tahtoo mukaan, niin tämä Brio on aika menevän näköinen kulkupeli!



Ja tämä se vasta onkin aikamoinen!


Tai sitten otetaan ja mennään kaikki tällä coolilla Hiacella! Lavalle mahtuu useampikin kaveri ja kirppislöydöt päälle!

Näillä mennään!

Wednesday 18 March 2015

Mackerel

Mitä teillä on tänään ruuaksi? Meillä savustettua skottilaista makrillia. Eilenkin oli. Ei täällä sittenkään kaikki kalat oo niin kalliita. En tiiä onko lopulta sittenkään kalliimpia kuin Suomessa. Ehkä on, mutta jotkut pikkupakkaukset on kyl ihan kohtuuhintaisia. Ja tämä makrilli oli sitä. Vihannessekoituksen, tumman pastan ja mozzarellajuuston kanssa siitä muodostui kyllä varsin herkullinen ateria! Kala oli hieman suolaista, mutta hyvää kuitenkin ehdottomasti. Voi olla, että maistan suolan nykyään ehkäpä vähän herkemmin, tai / ja tämä oli oikeastikin vähän suolaista. Maku oli ehkä vähän ahvenen tyylinen? Ehkäpä ;) Mutta jos käteesi sattuu kaupassa makrillipaketti ja mietit, että uskaltaisiko ostaa, niin kyllä uskallat! Meillä on tuolla odottamassa pakasteseitiä eli saa nähdä teemmekö vielä seitikeittoa loppuviikosta. Hei luin muuten taannoin jostakin, että jos meinaat herkästi ottaa liian ison aterian tai tarkoituksella haluat pienentää ateriakokoasi, niin käytä pienempää lautasta. Ostimme syksyllä ikean astiasetin kuudelle ja siinä on vain tosi isoja ruokalautasia ja sit tällaisia about salaattilautasen kokoisia. Oon nyt alkanut käyttää ruokalautasena näitä pienempiä, kun tuntuu, että siinä isolla ei hahmota niin hyvin sitä ruuan määrää. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos pukkaa päätymään lautasella liian paljon ruokaa.

Olen yrittänyt nyt lisätä aerobista liikuntaa salilla käynnin tasapainoksi ja maanantai-iltana lähdin sitten lenkille Southampton Common Parkiin (Southamptonin isoin puisto, alla olevassa kartassa tuo iso vihreä alue). Oli kuitenkin tosi pimeää, kello kahdeksan viiva yhdeksän korvilla, katuvaloja harvakseltaan ja yhtä ainoaa lenkkeilijää ei tullut vastaan. Mieleeni nousi kaikki pelottavat murhaajat ja raiskaajat, joten oikaisin jo alkupuistosta takaisin. Oli niin pimeää, että pelotti jos joku edes tuli vastaan. Kukahan tuokin on???!!! Varmaan aikoo seuraavaksi antaa mulle turpiin. Olin helpottunut, kun pääsin taas kadullle "sivistyksen" pariin. Päätin, etten enää mene iltapimeällä (varsinkaan yksin) lenkille sinne puistoon. Se on niin laaja ja pimeä ja ainakin mielikuvituksella höystettynä arvaamaton.



Mutta tänään! Tänään oli kaunis kevätpäivä! Aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat todella keväisesti. Ihmisiä oli paljon liikenteessä. Kouluun ja töihin menijöitä (tämän puiston läpi taitaa taivaltaa aika moni southamptonilainen päivän aikana), koiran ulkoiluttajia, vanhempia (tai toinen niistä) lapsensa kanssa tai isovanhemmat lapsenlapsen kanssa. Oli jotenkin niin lämmintä ja idyllistä. Mulla oli juoksutrikoot, hiaton toppi ja tosi ohut tuulitakki ja siltikin meinasi tulla kuuma. Välillä kun olin vähätuulisemmassa kohdassa niin avasin takkia. Taisin isomman osan matkasta kävellä kuin juosta, koska tuntui, että nyt pitää mennä hitaammin ja nauttia tästä heräävästä luonnosta. Kaikki tuntui jotenkin tosi kauniilta ja Luojan luomalta. "Mä elän! Ah, minä tunnen sen, kuinka sieluni kasvaa kamppaillen!", ois voinut vaikka laulaa luikaista. Välillä tuuli aika kovasti ja silloin tuli mieleen Suomi ja sen ihanat merenrannat ja niiden navakka tuuli. Välillä oli taas niin tyven, että tuntui kesältä ja +20'C. Sitä on jotenkin ilo katsella, kun 80-vuotiaan näköisiä mummoja ja pappoja on kävelyllä reippaana. Mulla on sellainen mielikuva, että täällä ollaan virkeämpiä vanhemmaksi. Ainakin täällä ollaan (huonojen eläkkeiden vuoksi) töissä pidempään ja fiksusti pukeutuneita mummoja (ja tokkiisa vaarejakin) näkee kulkevan hyväkuntoisen näköisenä julkisilla. Tiädä sit. Puistossa oli paljon koirien ulkoiluttajia, kuten aina. Niillä on varmaan ihan omat piirinsä ja juttunsa. Jotenkin mukavalta näyttää sekin. Heittelevät palloja ja keppejä koirilleen ja juttelevat kaksittain tai porukassa keskenään, koira-asioista varmaankin. Muutama lammentyyppinen puistosta löytyy myös ja yhdessä kohtaa useampikin koiranulkoiluttaja oli pysähtynyt päästämään koiransa vilvoittelutauolle ja koirathan innoissan hyppelivät vedessä. Muutenkin tässä puistossa tosi moni koira kulkee vapaana. Saattaa kulkea paljonkin omistajaansa edellä tai jäljessä. Keväisistä metsistä ja lyttääntyneistä risuista tuli jotenkin lapsuuden keväät mieleen. Kuljeskeltiin paljon metsissä ja muistan, miten ne tuntui usein jotenkin jännittäviltä. Täällä kasvaa paljon jo kukkia niin maassa kuin puissakin. Oon yrittänyt ottaa puhelimella kuvaa valkoisista ja vaaleanpunaisista ja liiloista kukista, joita puihin nyt on puhkeamassa, mutta kirkkaan sinisen taustan vuoksi en ole saanut näkymään oikeita värejä. Pitää heilua kameran kanssa paremmalla ajalla. Tässä puistossa taisi olla lähinnä narsisseja ja sitten jotain liiloja kukkia (vähän kuin minitulppaaneja), joita vain puskee sieltä maan uumenista. Lähempänä kotia nurmikolla kasvoi muutaman sentin mittaisia söpöjä minipäivänkakkaroita. Oli jotenkin söpöjä. Kotiterassilla otin vielä pikku hyppyskähyppelyt ja venyttelykin oli kivempaa auringonpaisteessa, raikkaassa ilmassa.

Filosofisesti ajateltuna tässä on elämän virta. Abstraktisti ajateltuna zeepra. Konkreettisesti todettuna mun lempilegginssit.

Sunday 15 March 2015

Polish Rye Bread

Uutisia! Löysimme kaupastamme puolalaista ruisleipää! Aika vaaleaa se on, mutta kiinteää, joka sekin on jo jotain täällä päin. Oon kuullut, että jotain versioita löytyy joistakin kaupoista joiltakin suunnin Britanniaa, mutta meidän silmiimme ei ole vielä tähän päivään mennessä osunut (sitä Lidlin ja muutaman muun kaupan tuhtia "Real"-leipää lukuunottamatta). Täällä myydään enimmäkseen vain paahtoleipiä ja muita höttyleipiä. Oltiin ruokaostoksilla Asdassa (iso supermarket) ja J bongas ne alennettujen tuotteiden hyllyköstä. Otettiin kaikki mitä siinä oli eli kaks pussia. Menin pusseineni myyjän pakeille ja pyysin näyttämään, missä tämä ihana tuote sijaitsee alkujaan (aletuotteet on aina erissä paikassa, kaikki samassa hyllyssä) ja paikka löytyi ja nyt tiedämme, mistä ostaa sitä ensi kerralla! Ja vain punnan pussi. Cool. Johan tässä ollaan useampi kuukausi oltu leipää syömättä. Tavallaan outoa oli syödä iltapalaksi leipää, mutta onhan se tervetullutta! Ruisleipärikasta ensi viikkoa kaikille!

Saturday 14 March 2015

This and That

Afrikkalaista barokkia (vanhan musiikin sävel on vapaa, kiitos vinkistä Kaari). Makea letun tuoksu (jes! sain peitottua sen kaalikeiton hajun, joka on leijaillut täällä suloisesti useamman päivän ajan - kaksi kattilallista kun tuli keitettyä), jota J pääsee haisteleen ja ehkäpä myös maisteleen, kun malttaa tulla (lauantai-iltana) koululta matematiikan ja statistiikan esseetä (kyllä) tekemästä. Eilen illalla jo tekaisin taikinan pikapikaa ennen kuin kirmasin lenkille naapurin Karenin kanssa. Se oli siitä erikoinen iltalenkki, että olin kotona vasta 23:30. Mutta näin täällä Englannissa saattaa käydä. J tuli hyvänä kakkosena pian minun jälkeeni kotiin. Tällä kertaa oli ryhmätyön debattia tekemässä. Hei meillä on nykyään ollut tosi hyvä rytmi. Nämä myöhäiset illat olivat vain jotain kevätvirkeyttä, näin voisimme ajatella (saatoin ottaa päikkäritkin). Olimme lenkillä liki 2h ja tulin grillin!! kautta kotiin. Sekin oli varmaan jotain kevätvirkeyttä. Kuitenkin hyvin hillitty annos, josta J söi puolet. Yks pointti siitä lettutaikinasta vielä: sekoitin sen smoothiekoneessa ja lisäsin vehnäjauhon sekaan vehnälesettä. Kun laittoi sopivasti, niin ei tullut liian ruokaisaa, mutta terveellisempää kuitenkin.

Ihana kevätaurinko! Tällä viikolla ollut monena päivänä +14°C.

Kävin tänään ostamassa pari pirtsakkaa treenitoppia Primarkista. Nytpähän ei ole asiaa pyykkihuoneseen aivan joka mutkassa! Väri on tosiaan niin räikeä, että se päällä ei voi flegusti heilua. Kaupungilla oli taas paljon väkeä. Usein ajattelen, että onko joku erityispäivä / -tapahtuma, mutta useimmiten ei ole. Täällä ei vain ole taantuma. Ero Suomeen on kyllä tuntuva. Suomessa kun asuu, niin ajattelee, että ei meillä mitään taantumaa ole, eikä kait meidän ostovoimakaan ole heikentynyt, mutta kylläpä vain on. Täällä ihmiset ostaa paljon vaatteita ja lahjoja yms hyödykkeitä ja kaudet vaihtuvat sutjakkaan, ja alerekkeihin jää vain satunnaisia vaatekappaleita. Syksyllä haaveilin jostakin ihanasta villakangastakista. Mietin, että voisin ostaa sen vaikka joulualesta. Vähän köyhästi kävi, koska ennen joulua jo suurin osa valikoimista oli finito. No nyt kun kävin pitkästä aikaa (siis oonko käynyt edes tänä vuonna?! unbelievable!) vaatekaupoilla, niin siellähän oli täysin kesähulinat jo menossa. Bikinejä ja iloisen värisiä rantamekkoja ja pyyhkeitä hyllykaupalla ja talvivaatteista joku pienen pieni haisu vain yhdessä nurkassa. Eli katse kohti biitsirantoja! Vielä tuohon väenpaljouteen, että kyllä täällä siltikin on huomenna äitienpäivä, eli siksi mm. Card Factory (korttikauppa, joita on monta meidän kaupungissa!) oli täynnä asiakkaita. Mikä siinä on, että kun kevät tulee, niin tekis mieli ostaa uudet farkut? Se on se hulabaloofiilis kun riehaantuu keväästä farkkukaupoille asti.

En sais ollenkaan vilkaistakaan suomalaisiin (vaasalaisiin) nettikirppiksiin päin, mutta niin vain olen vilkaissut. Nämä biancon uudenveroiset nahka(puu)kesämenopelit olis lähteneet 10€:lla! Tintti huokaisi ja jätti ne raskain sydämin jollekin toiselle.

Tuossa meidän alhaalla pidätettiin tänään joku kodittoman näköinen papparainen oikein käsirautojen kera. Mitä lie koiruuksia tehnyt. Maanantaina töissä sattui kans pieni episodi, kun yllättäen joku asiakas (nuorehko nainen) kompuroi hyllyn välissä ja jäi vaikeroimaan lattialle paikoiltaan mennyttä olkapäätään (auts). Vaikeroikin sitten ainakin tunnin, vaikka ensiapuyksikkö (ambulanssifarmariauto, joka tulee jos hätä ei ole pakettiauton kokoinen) yritti antaa morfiinia sun muuta. Lopulta hänet haettiin potilasambulanssilla (sillä pakettiautolla) parempaan talteen. Naisparka!

Oon muuten tehnyt tällä viikolla useammankin kerran hedelmäsosetta. Valmistuu kätevästi, kun kuorit hedelmät ja nakkaat ne smoothiekoneeseen. Aineksina on ollut mangoa, päärynää ja chia-geeliä. Tulos on ollut kuin Pilttiä, eli hyvää. Eli suosittelen! :) Eri hedelmillä voi kokeilla eri mixejä. Chian kans kannattaa pysyä kohtuudessa, jos haluaa säilyttää makean loppumaun.


Kaupungin halki kun kävelee arkisin, niin on tosi ihanaa ja piristävää nähdä jonossa kulkevia koululaisia! Koulupukuineen ja huomioliiveineen marssivat menemään ja opettajat kimittää, että pysykää jonossa ja tulkaa tiiviisti ja nopeasti kadun yli, ettei valo kerkeä vaihtua. Se on muuten niin, että englantilaiset ei arkaile huutaa. Mitä nyt minun silmään on sattunut, niin nämä täällä tosiaan urheilevatkin koulupuvut päällä. Se on jännä. Hyvin jännä. Jäin miettimään, että miksi sillä yhdellä luokalla oli vain tummaihoisia.

Mulla olis tuota pyykkiä tuossa ripustettavana ikea-kassillinen. Pesin kaks konetta yhtäaikaa. Sehän on niin, että ensin käyt kytiksellä milloin olisi vapaita koneita ja sitten kun saat omasi sisään niin käyt kytiksellä että milloin ne ovat valmiina (ajat vaihtelee). Eli pyykin pesuun saa joskus yllättävän kauan aikaa kulumaan. Tässä talossa porukka laittaa kaiken kuivausrumpuun. Siis kaiken! Met laitamma vain pyyhkeet ja lakanat... Ei kait sitä nyt muuta? Tuo pyykkiteline vie suurimman osan meidän "olohuoneesta", mutta alle vuorokaudessa on onneksi pyykit kuivat. Tilankäytöstä puheenollen tulikin mieleeni, että näin tänään uutisen, missä täten ilmoitettiin, että Vantaalle aletaan rakentaa ja sittemin vuokraamaan 15m2 yksiöitä hintaan 500€. Jotakin kauhistutti hinta ja toista pieni tila. Meidän asunnon koko ei taida kauas heittää (arvioin 18m2) ja hinta on siinä 900€ kiekuroilla. Jotta kyllä on Suomessa halapoo!!!! ;D Mutta kyllä tässä asunnossa on neliöt käytetty järkevästi ja vasta viime viikolla eka kerran ahdisti kaks minuuttia. Levitin kädet asunnon leveyssuunnassa ja sanoin J:lle, että tässähän yltää melkein kädet seinään. Melkein ei riitä kuin Laihialla (J:n iän ikuinen vitsi, ja mikä pahinta, se ei edes ole vitsi;), joten lopputulema oli se, että kyllä tässä mahtuu asumaan ;) Enää ei oo ahdistanut, mutta tänään viimeksi ajattelin, että kyllä minä ihmisen lapsena nautin, kun pääsen taas omaa kotia laittamaan. Oon niitä pesänrakentajaihmisiä, joille ei todellakaan ole aivan sama missä asuu tai minkä väristä on missäkin. Mutta onneks meidän asunnossa on kaikki niin valkoista paria lilaa yksityiskohtaa lukuunottamatta, ettei värit hypi silmille. Valkoisen kans tulee aina toimeen.

Googlasin tänään "käsityöblogi" ja silmiini sattui eräs blogi, jossa eräs mimmi oli virkannut paperinarusta lampunvarjostimen. Minä mimmihän se joskus tuossa vuosia taaksepäin (arviolta 3-4v sitten) virkkasin paperinarusta ensiksi vissiin viltin (veljen vaimon laiskanlinnan selkämyksellä lepäilevästä hienosta luomuksesta intoutuneena), mutta sitten päädyin, että se voisikin olla tyynynpäällinen. Taitaa olla päättelemättömänä vieläkin jossakin pussukassa, mutta kyllä se tyynynpäällisen virkaa silti aikansa päättelemättömänäkin hoiti. Siis päättelemättömänä ja saumat ompelemattomana. Mulla on Suomessa ikean (jykevä) lasijalkainen pöytävalaisin (säädettävällä valolla), missä on aika valkoinen, mutta siltikin luonnonvalkoinen kupu, jonka väri on minua häirinnyt jo pitkään. Siispä tuli mieleeni, että mitä jos purkaisin kuvun alkutekijöihinsä, niin että pelkkä rautarunko jää ja laittaisin paperinarusetin tilalle. Katsotaanpa sitten lähemmin! En siltikään vlmt välittäis, et olkkarin katto ja seinät ois täynnänsä virkatun kuvun tarjoamia valoreikiä.
Myös appelsiinismoothieta oon tehnyt tällä viikolla ja täytyy kehua, että oli erinomaisen hyvää! Ohje jälleen so easy and simple: appelsiinia ja luonnonjugurttia sekä vähän vaniljasokrua.

Jiin tekemää maukasta porkkanamakaroonilaatikkoa. Hyvin maistui salaatin kera ja uusi tuttavuus meille oli mozzarella, jonka nappasin mukaani tuosta alakerran Tescosta. Laskin kolikoita, ja koska oli halvempaa kuin "raejuusto" ja halvempaa ja vähärasvaisempaa kuin feta niin tarttui mukaani. Tosi paljon protskuja siinä oli myös! Suosittelen tätäkin.

Sen verran ihastuin, että piti ostaa uusi mozzarella, ella, della pinaattilettujen kaveriksi ja nam nam, sopi hyvin näinkin!

Ja nyt on sitten niitä pakastemarjojakin kokeiltu. Tämä oli tosin hieman erikoisempi mix ja laittoi kirpakkuudellaan suun sellaisille kiekuroille heti aamutuimaan, että voi olla, että lopuista valmistuukin kiisseli. Mustaherukkaa ja kirsikkaa tämä mix ainakin sisälsi.

Tässä viitteitä mun huumorin tasosta tällä viikolla. (Ei oo mun tekstiä vaan Taavin Davetralta.)

PS. Jos sulla on uunipata ja uuni niin koitapa tätä *click.