Vaisakhi parade

Olemme tottuneet jos minkälaiseen meteliin kaikkina vuorokauden aikoina tässä Southamptonin pääkadulla asuessamme, joten hetken sai rummutus kuulua ennen kuin kurkkasimme ikkunasta. Aina ei kyllä kurkkailla vaikka kuinka rummut pärisee, koska ajoittain menee (täälläkin) niitä popittajia avoautoillaan, tai joku parkkeeraa tuohon kadulle stereoidensa kanssa tai soppansa pelissä voi olla jollakin lähiclubeistakin, joiden volyymit on joskus (onneksi harvemmin) melko järeää tasoa. Tämänkertainen rumpujen päryytys kuitenkin kuului lähestyvän vähitellen, joten se oli siitä poikkeuksellinen ja mielenkiinnosta tietenkin hypähdimme ikkunnalle. Ensin näkyi vain rumpalit, kun mutkan takaa tulivat ja heidän perässään iso rekka, jonka seinät olivat auki ja sisus oli koristeltu matoin, tekstiilein ja kukin ja siellä istuskeli vanhoja turbaanipäisiä miehiä. Sitten pikkuhiljaa alkoi väkeä valumaan ja sittä sitten valuikin! Sitä valui, valui ja valui ja me oltiin ihan että what mikä se tällainen kansanmarssi on! Värikkäästi pukeutuneita intialaisia juhlavaatteissan. En tiedä liittyivätkö oranssi ja keltainen väreinä erityisesti tähän juhlaan vai ovatko ne kevään muotivärit sikhien keskuudessa. Aikaisemmin jo olen nähnyt katukuvassa keltaista (ehdottoman tyylikästä!) saria ja on kyl niin hienoja, et voisinpa itsekin kietaista sellaisen ylleni!

Kyseessähän oli siis loppujen lopuksi Intian sikhien vuosittainen Vaisakhi Parade, joka järjestetään Khalsan kunniaksi. (Yllättävän harva paikallinenkaan siitä tiesi. En tiedä miten se on mahdollista, mutta monelta sain kuitenkin kysyä ennen kuin tärppäsi. Googlesta ei saatu kaivettua, kun luultiin ensin, et nämä oli islaminuskoisia, joten meillä oli ihan väärät hakusanat.) Tuhannet ihmiset etenivät kadulla paraatissa laulun, tanssin, musiikin ja rummutuksen säestyksellä ja osa ilmeisesti kantoi mukanaan pyhää kirjaa Sri Guru Granth Sahibia. Sikheillä on ollut näitä guruja aina 1400-luvulta alkaen ja tämä em. henkilö on nykyinen (1700-luvulta asti ollut) 11. ja "elävä" guru. Paikallislehden mukaan paraati vieraili kaikissa Southamptonin sikhi-temppeleissä, mutta en kyllä tiedä millä ilveellä, sillä väkeä oli tosiaan paljon. Suomessa Helsingin Sörnäisillä on yksi noin 600 henkilön sikhi-yhteisön gurdwara-temppeli. 

Sikhiläisyys / sikhismi on siis intialainen uskonto, joka on saanut alkunsa 1500-luvulla Intian Punjabissa hindulaisuuden ja islamin vaikutuksesta. Sikhit uskovat yhteen Jumalaan ja kymmenen (yhdentoista) gurunsa opetuksiin, jotka kerrotaan pyhässä kirjassa. Kirjassa on myös hindu- ja muslimipyhimyksien kirjoituksia. Kirjoitukset kertovat palavasta rakkaudesta Jumalaan, mutta myös maallisista harhoista ja vapauden saavuttamisesta Jumalan armon kautta. Kirja on kirjoitettu enimmäkseen vanhalla pandzabialla, mutta siinä on myös kaikuja ja sanastoa hindistä sanskritista ja persiasta. Vaikka sikhismi tunnustaakin vain yhtä jumalaa, niin heidän ajatuksenaan on, että Jumalan luokse on monta eriä tietä. Sikhiläisyys uskoo sielunvaellukseen, mutta ei kannata kuvien palvontaa, taikauskoa, kastijärjestelmää, pyhiinvaelluksia tai merkityksettömiä rituaaleja, sillä ne eivät vie ihmistä lähemmäksi Jumalaa tai lopullista pelastusta. Uskontona sikhiläisyys on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannattaja eikä halua aliarvostaa naisia (heidän tapansa naisten ja miesten rooleissa ovat kuitenkin yhä erilaiset kuin meidän ja mm. tyttärelle vanhemmat valitsevat aviopuolison). "Ihanne"sikhi ei eristäydy yhteiskunnasta vaan käy ahkerasti töissä, antaa tuloistaan köyhille tai hyväntekeväisyyteen ja muistaa Jumalaa joka hetki.

Sikhiläisyys on maailman 5. suurin uskonto ja sillä on noin 24 miljoonaa kannattajaa joista suurin osa (19 milj.) Intiassa, 2. eniten Kanadassa 3. eniten Iso-Britanniassa. Intia on ollut Iso-Britannian imperiumin alla vuosina 1858-1957. Mielenkiintoista! Kuinka paljon tiedonjanoisempi sitä olisikaan nyt niillä uskonnon ja historian tunneilla, kuin silloin teininä lukiossa. Alla kuvia paraatista.

Etujaosto rumpuineen.

"Kunnia"jaosto?

Kunniajaoston jälkivarmistelijat keltaisine turbaaneineen ja mustine vaatteineen.

The Parade. Oli jotenkin epärealistinen olo kun sitä porukkaa alkoi virrata satamäärin. Tuli mieleen Hamelnin pillipiipari-satu.

Sitä värien kirjoa! Tässä silmä lepää.

Huonojalkaisimmat / vanhukset menivät festivaalibussilla. Ambulanssisedätkin varmisteli mukana. (Komea maasturi.)

Sikhien juhlamuotia. Hienoja asuja ja kauniita naisia! Pidän näistä asuista. Jalkineet vaihtelivat: löytyi korkkareita, varvassandaaleja, ballerinoja ja ihan vain varpasilleenkin meni osa. Huntuja käytti suurin osa.

PS. Huomatkaa vihreät lehdet puissa! Niitä ollaan odotettu tammikuusta asti, jolloin ilmat alkoivat muistuttaa Suomen kevättä. Täällä on kyllä todella, todella, todella pitkä kevät! Hassua, että miten onkin olemassa niin erilaisia keväitä. Suomessa on niin lyhyt ja erittäin herkkä, mutta toisaalta "tadaa!"-tyylinen ja täällä se on tehnyt ja tehnyt tuloaan jo neljättä kuukautta. Ja todella lämpimiä säitä täällä on nyt ollut aivan yksi toisensa perään. Lauantaina mekon helmat heiluivat torilla tuulessa mansikoidenostoreissulla kainaloihin asti ja kotiin mennessä ihan vähän vain varmistelin, ettei pääse tämä tapahtuma toistumaan.

Ladybird ja hullaantunut kansa

Ladybird otti ja lennähti J:n t-paidalle. Puhelimella otettu kuva ja hassusti näyttää nuo paidan ompeleet nuin tarkasti, vaikka niitä ei silmällä edes näe. Ja ei ole J alkanut vaaleanpunaisia paitoja käyttää vaan kuva vähän vääristää kun vastavaloon otin.

Kolmen päivän piilottelun jälkeen aurinko on paistanut tänään täydeltä terältä! Ja lämmittänyt! Ihmiset olivat hullaantuneita t-paidoissa ja shortseissa, terasseilla, nuoret puistossa piknikillä. Perheet porukalla puistoissa kans ja T ja J penkillä kaupungilla istuskeli kuumassa auringonpaisteessa ja söi kesän ensimmäiset jätskit. Jotkut oli kesämekoissakin! Varvassandaaleja (ja shortsejakin) on kyllä näkynyt ympäri talven. Se aina yllättää, se kesä. Että miten paljon siitä tykkäänkään! Mekko päälle, varvassandaalit jalkaan ja ulos! So simple! Suomeen on luvattu kuumaa kesää. Jos tulee yhtä kuuma kuin viime kesä niin sitten on kyllä hot. Mielenkiintoista nähdä minkälaiset kelit täällä sit on.

Joihinkin puihin on nyt silmuja ilmestynyt! Ei kaikkiin kuitenkaan.

Taustalla mies, joka selvästikin nauttii säästä, ja jolle vaimo on selvästikin ommellut tuollaisen komean kassin. Ei kovin miehekäs salikassi, mutta Suomessa saa sitten käyttää taas omaansa ;) Tänne ei viitsitty roudata kuin oleellisimmat.

Ikkunat auki kesän tulla!

Sattuipa erikoisesti kerran

Sattuipa kerran lauantaina, kun salille lähdin BodyBalanceen. Ajattelin, että keholle edes vähän balancea tässä häilyvässä maailman ajassa. Ei vaan lähdin kiireellä ja ajattelin, että ehkä juuri ja juuri kerkeän postin kautta, ennen kun virtuaalijumppa alkaa klo16. Ensimmäinen (lähi)posti olikin remontissa. Nettisivuilla juoksi iloisesti sekunnit ja minuutit kertoen siitä kuinka kauan tämä piste vielä palvelee, mutta reaalitilanne olikin hieman toinen. Kiiruhdin sitten kohti gymiä. Keskustan postin kohdalla pysähdyin äkisti ja tein pikaisen tilannekatsauksen: vartti aikaa, gym kivenheiton päässä -siis jopa mulla ois kivi lentänyt ehkä sinne saakka....tai taisin sittenkin liioitella- eli lopputulema: juoksen portaat ylös ja jos ei ole jonoa niin postitan ne kaikki viisi jutskaa mitkä oli mulla siinä kangaskassissa mukanani. Näin tapahtui, sillä jonoja ei onnekseni ollut. Toista ne oli ne jouluruuhkat!

Täällä on sellainen kulttuuri, että kadulla voidaan kävellä salivaatteet päällä aivan helposti. Täällä on sellainen kulttuuri, että saliKENGILLÄ voidaan kävellä kadulla aivan helposti. Jälkimmäistähän minä en tietenkään kuitenkaan milloinkaan tee (paitsi sitä ennen kuin mun salikengät oli syksyllä mun tavalliset kengät, mutta siis varmastikin putsasin niitä ennen kuin vein ne salille..), mutta salivaatteet mulla kuitenkin oli jo päällä, joten se ei ollut kuin takki pois ja kenkien vaihto ja kamat kaappiin lukon taakse. Ulkokengät jätin penkin alle, niin kuin aina joskus jätän. Periaatteessa kaikki kannattaisi jättää lukkojen taakse, mutta olen nähnyt niin usein jonkun jättävän takin tai kengät tai molemmat siihen näkösälle, että mullakin on vähän lipsunut. Mulla on vaaleankeltaiset (hyväkuntoiset) Conssit ja oon jättänyt ne joskus siihen lattialle vähän sillä mielellä, että eipä voi mitään jos joku joskus vie: sitten varmaan joudun (!) ostamaan uudet, valkoiset. Lenkkaritkin (ulkosellaiset, joilla usein kävelen salille, koska korkkarit ei stemmaa jumppatrikoiden kanssa) olen siis jättänyt useamman kerran, mutta niiden kohdalla en muista onko ollut erityissuunnitelmia mahdollisen katoamisen varalle. Vielä tuohon pukeutumiseen palaisin. Täällähän ei kävellä kadulla tuulipuvuissa. Täällähän ihmiset eivät melkeinpä omistakaan tuulipukua. Jos lenkkeillään / juostaan niin se hoidetaan shortseilla tai trikoilla ja vapaa-aikana ei pukeuduta kollareihin tai tuulihousuihin (lukuunottamatta joitain nuoria miehiä, joilla on kollarit). Kouluunkaan ei todellakaan mennä sellaisissa ja siis työpaikkaa ei tarvi mainitakaan samassa lauseessa. Siis m i n k ä ä n l a i s t a työpaikkaa (Sporttikauppoja ei lasketa TIETENKÄÄN). Eli silloin kun olen lenkillä tuulihousuissani tai kun kävelen salilta kotiin joskus ne (ja niihin kuuluva takki) päällä, olen kummajainen. Huolimattakin siitä, että asu on siisti uudehko pirteähkö Nikehko. Ihmiset eivät tuijottele, koska täällä ihmiset ovat ah niin tottuneet kaikenlaisiin hörhöihin ja erikoisuuksiin. Olen vain siis yksi muiden joukossa tässä kategoriassa. Sanoisin, että otan tämän kategorisoitumisasian hilpeän tyynesti ja itsevarmasti. Muissa vaatteissa en selkeästi kuulu mihinkään kategoriaan, joten tuulipukukategoria lienee vaihteluakin.

Jätin tämän kaiken siis kiireisesti taakseni - lukitut tavarat kaappiin ja kengät lattialle -  ja painelin jumppa"huoneeseen". Nyt mainitaan, että tämä on minun ensimmäinen jumppani tällä salilla, koska käytän normaalisti vain salivempaimia ja juoksumattoa ja jumppamattoa. Ovessa oli joku varoituslappu, että ethän vain koskaan milloinkaan varsinkaan tule tänne ilman asiaa ja minä heti perusnöyränä siitä säikähtämään ja kysymään itseltäni, että "Enhän minä ole täällä ilman asiaa?" vastaus tuli nopeasti "En ole. BodyBalance alkaa klo16." ja niin avasin oven. Sali oli tyhjä lukuunottamatta jumppavälineitä. Iso laakee alue niinku Pohojanmaan pellot. Näytöllä väheni sekunnit 3:01, 3:00, 2:59, 2:58, 2:57, 2:56, 2:55, 2:54, 2:53 (huomaathan, olin hyvissä ajoin!), 2:52, 2:51, 2:50, 2:49, 2:48, 2:47, 2:46, 2:45, 2:44, 2:43, 2:42, 2:43 ...ja niin lähestyi ensimmäinen jumppani The Gymillä. Tiesin, että venyttelyä luultavasti tiedossa, mutta muutapa en tunnin sisällöstä juuri tietänytkään. Viimeisellä minuutilla ennen alkua sisään asteli nuori vaalea perushoikka peruspituinen mies. Noniin, tulihan joku toinenkin BodyBalanceen! Hän haki alustan ja otti tottuneen näköisesti jaloistaan niin kengät kuin sukatkin. Jaahas, ajattelin ja mietin, että pitäisikö minunkin ottaa. Päätin pitää kuitenkin kengät jalassa ja ottaa ne sitten pois jos siltä tuntuu. Olin varannut paikan takaseinän vierestä, että saisin siellä rauhassa toikkaroida, jos en pysyisi tahdissa mukana. Pysyin kuitenkin, ei se ollut vauhdikasta alkuunkaan ja venyttelyähän se oli enimmäkseen, niin kuin olin ajatellutkin. Liikkeet tein aikalailla oikein luultavasti (eh) ja välillä vilkuilin mallia tältä vaalealta nuorelta mieheltä, jonka eleet olivat alkuun katsoen varmoja, mutta joka kuitenkin silti välillä vähän haparoi. Että voiko siitä oikein sitten loppupäätelmää tehdä, että monesko kerta tämä hänelle oli? Sessio kesti 60min ja sen loppupuolella sisään asteli joku itsevarma ovilapun uhmaaja ja siihen vaan meidän nokan eteen tuli ähiseen aivan omiaan. Siis aivan teki punnerruksia ja vatsalihaksia ja muita, vaikka tädit screenillä näyttivät aivan muuta. Me siellä nuoren vaalean miehen kanssa väänsimme itseämme balettiasentoon ja tämä uhmakas ulkopuolinen ähisi ja puuskutti isoon ääneen ja mahtoi olla tehokkaita vatsalihaksia. Molemmat hieman vilkaisimme häntä balettiasennoistamme, mutta hänpä katseitamme tuskin huomasi. Häipyi kuitenkin siinä rentoutusvaiheessa, kun me bodybalancelaiset makasimme elottomana lattialla, ja vältti katseet ja moitteet sujuvasti. Arvosanaksi bodybalancelle annan 8, enkä ehkä mene toista kertaa. Oli varmasti tehokkaitakin venytyksiä ja olisivat varmasti vielä tehokkaampiakin olleet jos olisin bongannut ne kaikki "kaartaessasi vienosti vasemmalle jännitä samalla alaselän vasemmanpuoleisia sivulihaksia tehostaaksesi liikettä"-lisäykset, mutta en paljon niitä bongaillut. Yhdet (ehkä vinot) vatsalihakset oli kuitenkin tosi tujut! (eli plussaa) Mutta tulipahan kokeiltua, kun jo pitkään olen ajatellut!

Kuitenkin koska arvosanaksi annoin vain 8 niin juoksin vielä päälle juoksumatolla nelisen kilsaa. Hikiliikunta se miehen tiellä pitää! Siitä se kroppa tykkää. Hikisenä siis suuntasin kohti pukukoppia ah raikas suihku mielessäni. Pukukoppi oli hyvin tyhjä ja autio ja jotenki aavemainen. Okei, se oli tyhjä ja hyvin tavallinen, mutta poikkeuksellisen vähän ylimääräisiä takkeja ja kenkiä näkyi. Jopa niin vähän suorastaan, että huomasin, ettei omianikaan näkynyt. No mutta! Sepäs! Kiersin koko pukukopin ja tsekkasin wc:n huitteilla pyörivien jalkineet, ilman tulosta. No niin, nyt ne on sitten varastettu, ajattelin. Noniin, nyt ne on sitten varastettu, ajattelin toisenkin kerran. Vähän tuli sellainen petetty olo, että ei kait kukaan nyt siis ihan oikeesti ota toisen lenkkareita. Lenkkarit olivat melko vanhat (vaikka 6v) ja ahkerahkosti käytetyt, mutta siistit. Varmaan tosi menevän näköiset Salomonin mustat Gore-Tex-lenkkarit, kun oli kerran tuolla tavalla jonkun matkaan lähteneet. Muistan kun ostin ne Tampereen Prismasta. Olin Prisman kassalla Vaasassa töissä niihin maailmanaikoihin ja mulla oli ollut perjantai-iltavuoro ja aamujunalla olin hurauttanut siskon perhettä moikkaamaan. Siskon mies kävi muistaakseni ruokaostoksilla ja jotenkin minä päädyin sitten lenkkareita sovittelemaan. En nyt muista, kuinka harkittua tämä oli, mutta varmastikin tosi harkittua. Oli luultavasti palkkapäivä ollut edellisenä päivänä tai sitten ko. Prismassa oli asiakasomistajapäivät meneillään tai sitten minä vain ajattelin, että ostanpa tässä odotellessani nyt sitten Gore-Tex-lenkkarit. Sittemmin olen kyllä käyttänyt kenkiä jos minkälaisissa paikoissa. Muun muassa lenkillä Vaasassa merenrannassa rantaviivassa nauttinut niiden vedenpitävyysominaisuudesta. Tämä ominaisuus ei enää ole 100% voimassa, mutta en ottanut tänne mukaan tavallisia lenkkareita lukuunottamatta niitä räikeitä kävelykenkälenkkareita, jotka sittemmin salikengiksi päätyivät, joten vähän sillälailla harmitti, että nytkö minulla ei sitten ole lenkkareita lainkaan ja että kyllähän ne uudet liikaa maksavat.

Viereeni kaapille tuli nuori nainen ja kerroin hänelle tämän tragedian ja hän harmitteli. Minä mietin, että pitäisiköhän minun kertoa tästä henkilökunnalle ja hän sanoi, että ainahan sitä voi vaikka tuskin mitään pystyvät asian hyväksi tekemään ja näytti vielä minulle KYLTIN (ei mikään paperi), jossa sanottiin, että huolehtikaa tavaroistanne, gym ei korvaa kadonneita. Kävelin kuitenkin henkilökunnan kopille päin, mutta voi se oli aivan pimeänä. Pukukopille takaisin kävellessäni päätin vähän vilkuilla, että ketäs täällä nyt onkaan pumppamassa rautaa ja olisko kellään tutun näköisiä kenkiä. No elähän mittään niin aika piankin oli siinä sitten nuori nainen, jolla oli kyllä aivan samanlaiset lenkkarit jalassa kuin minulla! Minä ajattelin, että Kappas! Lähestyin häntä ja samalla kelasin nopeasti, että onko kengissäni mitään tuntomerkkiä, jonka perusteella ne tunnistaisin juuri minun kengikseni, mutta mieleeni ei tullut yhtäkään. Menin nuoren naisen viereen ja sanoin, että anteeksi, mutta minkä kokoiset kenkäsi ovat. Nainen (tai tyttö) otti kuulokkeen korvaltaan ja sanoi "Koko 6". Minä sanoin, että okei kun minulla on juuri tuollaiset samanlaiset ja samankokoiset kengät olleet tuolla pukukopissa vielä hetki sitten, eivätkä ne enää treenini päätteeksi olleet siellä. Tyttö nousi laitteeltaan seisomaan ja alkoi selittää jotain ja olin aivan varma, että kengät ovat minun. Sanoin, että voisitko ottaa kengät pois jalasta. Hän sanoi, että ei ihan tosi aikonut varastaa kenkiä, että hän vain ajatteli lainata. Niin justiinsa, ajattelin. Sanoin, että et sinä voi tuolla tavalla lainata toisten kenkiä ilman lupaa. Olin varmaan vähän yksi-ilmeinen myöskin, koska olin lievähkössä hämmennyksen tilassa. Tyttö jatkoi vielä stooriaan ja puhui siivoojasta (jolle hän ehkä oli maininnut lainaavansa kenkiä) ja että hän lainasi kenkiä siksi, että hänellä oli itsellä unohtunut toinen salikengistään kotiin. (Ja kuten sanottu, täällä saa treenata myös ulkokengillä, kuten hän nyt minun ulkokengilläni treenasi). Hän sanoi, että hän oli kyllä aikonut ne palauttaa, sitten kun omistaja on menossa kotiin tms. Sanoin, että mistä sinä olisit voinut tietää milloin omistaja menee kotiin, kysyin. Minähän olen nyt menossa kotiin ja tarvitsen kenkäni ja olin hyvin yllättynyt kun en niitä pukukopista löytänyt. Jotakin se tyttörukka siinä selitteli, kaikki ei siinä hötäkässä mennyt aiva perille astikaan (minulle). Menimme pukukopille ja hän riisui kengät ja avasi kaappinsa ja näytti pussinsa, jossa oli vain yksi salikenkä. Mietin hetken ja päätin sitten uskoa häntä. Vaikkakaan en sitä hyväksynyt, että hän sillälailla oli mennyt omin luvin lainailemaan (:D). Sanoin hänelle, että okei, uskon sinua. Hän sanoi, että tiedäthän, olet tulossa salilla kahden viikon tauon jälkeen ja vasta pukukopissa huomaat, että sinulla on vain yksi kenkä "graaaaaahhh" ja sitten nauroimme, minäkin ymmärtäväisesti. Hän vaihtoi ulkovaatteet päälle ja minä riisuin salivaatteet. Hän meni peilin eteen jotain vielä mallailemaan ja minä kävin siinä sitten vielä pyyhkeineni huikkaamassa, että Don't worry, tää kenkäasia on nyt ihan fine ja hyvää illanjatkoa. Tyttö kiitteli (oli jo pahoitellut aiemmin muistaakseni). Menin suihkuun ja hetken siellä oltuani joku huuteli jotain suihkuun (siellä on monta koppia). Ensin en reagoinut mitään, koska joku toinenkin oli suihkussa samaan aikaan, mutta sitten toisella kerralla kuulin "Hei sinä lady siellä suihkussa" . Vastasin että Niin? "Anteeksi vielä", kenkätytön ääni sanoi. No problem, vastasin ja hän toivotteli hyvää illanjatkoa ja minä kiittelin ja toivottelin vielä takaisin. (Englannissa kaikki sanotaan aina moneen kertaan ja mielellään liian usein kuin liian vähän ja Don't worry ja No problem ym. on niin perus.) Lähtöä tehdessäni ja Salomonejani jalkaansujauttaessani ajattelin, että hassua, että nämä oli sen tytön jalassa äsken. Kiristykset oli ihan poikkeuksellisesti. Siitä sitten lähdin nuttura pyöreänä, askel salomoninpehmoisena. J oli soittanut kesken pukukopissa tapahtuneen kenkäselvityksen ja kertonut paistavansa kalaa, jos tulen pian. Sanoin tulevani.

Oikeasti sitten kuitenkaan en tullut aivan heti, koska bongasin kenkätarinan alkutilanteessa pukukopissa tapaani tytön vatsarutistuslaitteelta ja näin asiakseni mennä kertomaan, miten kenkätarina sai päätöksensä. Selvitin tilanteenkulun ja häntä huvitti, kun sanoin, että tyttö vain "lainasi" niitä minulta. "Borrowed?!" hän kysyi kulmat koholla. Juuuuu-u, vastasin. Ja hän oli että olipas se. Totesimme, että pääsia, että minulla on nyt kengät. Hän kysyi mistä olen ja minä sanoin että Suomesta ja hän kertoi olleensa Suomessa vaihdossa Southampton Solent Universityn kautta (J:n yliopisto) muutamia vuosia sitten Kouvolassa. "Oh, don't go there!", hän sanoi ja minua nauratti. Oli kuulemma ollut vähän tuppukylä, vaikka kaunis oli ollutkin. En ota kantaa, koska en ole käynyt ;) Juttelimme vielä tovin muutakin, mm. hän kysyi että tykkäänkö Southamptonista ja minä vastasin aivan poikkeuksellisen rehellisesti (en ole sanonut tätä k e r t a a k a a n täällä ollessani), että varmasti UK:ssa on kauniimpiakin kaupunkeja johon hän sanoi että "Voi, eikä! Southampton on ihan paras ja minä niin tykkään tästä kaupungista!". Minä sanoin, että ihanko tosi (pöllö minä :D) ja hän sanoi että kyllä. Ja sitten minä olin ihan vähän sillain "ups", mutta kiirehdin lisäämään, että ehkä olen vain enimmäkseen ollut tässä keskustan tuntumassa, että nyt Easter breakilla olemme ajatelleet käydä New Forestin kansallispuistossa ja hän totesi, että se onkin kiva ja sieltä voi vaikka pyörät lainata. Hän kysyi vielä missä asun ja sanoin että "in London Road" ja hän vastasi "aaa, on London Road!" ja iskimme toisillemme silmää (paikallissijat, niissä joskus vähän arvuuttelen, mutta sanomahan menee perille, vaikka sanoisikin, että asun London Roadissa, sen sijaan, että sanoisi oikeaoppisesti asun London RoadiLLA.) Juttelimme aikamme ja sitten tytölle tuli äkkikiire, kun hänen poikaystävänsä tököttikin siinä yhtäkkiä jo vaatteet päällä ja äääks heillä olikin parkkiaika loppumassa! Heitimme hyvästit ja totesimme, että ehkä vielä tapaamme. Tapasimmekin yllättävän pian Tescon kassoilla (hotkin banaanin kotimatkalla), mutta voipa olla, että tapaamme vielä joskus salillakin!

Että sen pituinen se.

Hur går det?

Tuli tänään mieleeni, että kuinkahan monta sellaista "Toista tämä liike / asia [aina] kerran päivässä, niin olet onnellinen / vetreä / terve / hoikka / iloinen / positiivinen / kylläinen lopun elämääsi" -vinkkiä on olemassa? Voisiko joku koota niistä kirjan, että saatais mukavasti ja tehokkaasti samaan pakettiin ja siitä sitten vain sivu kerrallaan toteuttamaan käteviä muutaman minuutin [esim. lantionpohjalihakset] / sekunnin [esim. kalanmaksaöljytabletin nielaisu] vinkkejä. Mutta voi sentään! Heti saan huomata, että en syö kalanmaksaöljytabletteja enkä reenaa lantionpohjalihaksia kuin ihan vain huit hait hyvin satunnaisesti. Mutta sen olen päättänyt sentään [ko. lihasten hyväksi], että ensi talvena minä vallan intoudun hiihtämään Suomessa. Saa kuitata, jos minua ei silloin laduilla näy. Tai saatan mennä merellekin. Vaasassa on niin ihania aurinkoisia talvipäiviä, jolloin tuntuu, että kaikki ovat merellä koiraa ulkoiluttamassa, hiihtämässä, tai ihan vain kävelemässä ja nautiskelemassa hienosta säästä. Olenkin ehkä enemmän sellainen sunnuntai-hiihtäjä.

Olen ehkä vähän "siinä iässä", että intoudun kaikista vinkeistä, joten antaa tulla vain! Nyt olen otollista maaperää. Viime vuonna näihin aikoihin höyrähdin Tupperwareen. Kävin elämäni ensimmäisillä Tupperi-kutsuilla ja ajattelin, että kylläpäs onkin kätevää! Sitä ennen olin kyllä saanut äidiltä ja anopilta rasiaa ja kulhoa [kiitos, kiitos] ja ostanut jotain kirppikseltäkin. Niin ja häälahjaksi taidettiin saada se salaattilinko [joka ON niin hirmuisen kätevä]. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että tiiviit eväsrasiat vain ovat parempia kuin ne, jotka lorauttelevat vähän makkarakeiton liemiä laukun pohjalle. Viime tammikuussa ihailin niitä tupperin niin käteviä uunivuokia, joista yksi näkyi olevan nyt emännänlahjana [click], mutta en raskinut ostaa. J meinasi, että kyllä on olemassa muitakin vuokia, joissa astiaan voi laittaa riisin tulemaan ja kannen päälle kanat. Näinköhän? ;) Tai sitten niin, että kanapeti eli riisit ja vihannekset ja kanat samaan vuokaan ja kannen päälle piirakkaa jälkiruuaksi! Eikö ollutkin kätevät vinkit Tupperi-emännällä? Minä ainakin nyökyttelin hyvin pontevana. Tietenkään ei osteta mitään ohi omien tarpeiden. Kohtuullisesti ja tarpeeseen! Amen.

Nykyisin siis erit. terveelliset ruokavinkit kiinnostaa. Kohtuu terveellisesti ollaan yritetty syödä, mutta herkkuja on tullut ainakin minun kontolle. Herkuiksi lasketaan myös 70% tumma suklaa, jota myydään Oxfam Bookshopissa, ja jossa on appelsiinia ja inkivääriä joka maistuu liian hyvältä [jos on semimpää, niin ei ole herkkua] ja kaakao, jota on joskus vain pakko ottaa illalla, että saa mahan täyteen. Mutta elämä ilman leipää - se on vähän haasteellista välillä! Nyt on ikea-näkkäritkin loppu ja pelkällä hapankorpulla mennään. Crisp rollsiakin tulee syötyä, mut nekin tuntuu vähän kuin herkuilta, vaikka J sitä kuituisinta ostaakin. Eli muistutus Suomeen: nauttikaa edelleen ruisleivästä! Rytmin saamisessa uneen, liikuntaan ja ruokaan riittää vielä haastetta.

Vinkeistä vielä: Eihän meitä nykyajan naisia voi siitä toisaalta moittiakaan, että kaivataan vinkkejä ja nippaskonsteja ja muita? Ennenhän ne kylän naiset juorusivat keskenään kaivon luona tai pellon reunassa [romantic] ja jakoivat vinkkejä jos minkälaisia. Eikö se ole ihana saada tietää, että rieskan voi tosiaan paistaa ihan tavallisessakin uunissa [kokeiltu on ja kyllä hyvin onnistuu, mutta leivinpaperin kuumuuskesto kannattaa check] tai että, että, että mikrossakin voi kokkailla vaikka ja mitä? Kyllä vain! Kyllä niitä vippas-, nappas-, ja kepulikonsteja vain kuitenkin loppujen lopuksi meidän jokaisen arjessa kukkii. Muistetaan jakaa niitä!

Tein muuten aiemmin tällä viikolla smoothieta, joka sisälsi banaania, appelsiinia, avokadoa ja cottage cheecea [raejuuston ja luonnonjugurtin risteytys]. Ajattelin, että nyt kerrankin sellaista smoothieta, joka on herrallekin sopivaa [omena- ja päärynäallergia rajoittavat], mutta mitä vielä: oli kuulemma pahinta, mitä hän oli koskaan maistanut ja irvistellen joi! :D Oli minullakin vähän naurussa pidättelemistä, kun hän nieleskeli väkisillä 1,5dl. Okei, oli ehkä vähän liian appelsiinipainotteinen setti ja appelsiinit olivat edellisen päivän Wales-reissulta jääneitä, valmiiksi kuorittuja, joita ei nyt poiskaan viitsinyt heittää. Taidan vielä illan päälle pyöräyttää jonkun hedelmäsmoothien. Tuorepinaattiakin olisi jääkaapissa. Mistä tulikin mieleeni, että olen saanut useampiakin wa-kuvia, joissa on intouduttu pinaattilättyjen tekoon, huraa! ^_^ Ja joku oli chiaakin jo kokeillut. Näitä on aina kiva kuulla :)

Nå men, hur går det? J nukkuu "päikkäreitä", koska hänellä on vähän lämpöä. Yritän lelliä häntä parhaani mukaan. Kotona asuessa äiti aina hemmotteli, jos olin sairaana. Sitä perinnettä jatkan mielelläni. Se tuntuu vain joskus niin hyvältä, kun lellitään <3 Joskus kun on paha mieli ja meinaa vain tuittuilla, niin silloinkin on niin kiva, kun toinen palvelee. Sehän on niin mukavaa: minä sinulle ja sinä minulle: Luxus för livet! 

Minulla puolestani nilkan alapuolelta jalka vähän turvoksissa, kun onnistuin sen nyrjäyttämään eilen aamulenkillä. Toivon totisesti, että se paranaisi nopeasti. Tein salitreenit tänään kotona, saihan sitä näköjään täälläkin hien pintaan. Käytiin tutussa puistossa, mutta sen meille uudessa osassa ja ohhoh, vanha [ilm. maailmansotien uhrien -click-] hautausmaahan sieltä löytyi ja aika uhkeita puita. Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan puistosta. Tuo vanha talo on luultavasti vanha kappeli. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Ollaan ahkeria vähän siinä sun tässä! ;)

Graveyard in the biggiest park of the Southampton.

Old chappel, I suppose.

PS. Postailen Walesin reissusta, kunhan kerkeän. Varautukaa hienoihin maisemiiiiiiiiiiiiin!

PPS. Alla viikon terveellisimmät sapuskat. J teki sieni-pekoni-homejuustorullia mikroaaltouunissa [nam] ja naapurin Karen pyysi minua Sprinkles-jätskibaariin [seminam], enkä kieltäytynyt. Mukava se oli jutella pitkästä aikaa. Pidetään naapuruussuhteet kunnossa, vaikka sitten jätskin voimalla! ;)

Ensilumi / The First Snow

Tuli pitkähkö blogitauko aivan luovasti nuin vain. Asiaa kyllä aina riittää, mutta jotenkin vain ehkä unohdin tämän hetkeksi? Hyvää helmikuuta siis sinulle, arvoisa lukijani. Suomessa ilmeisesti paikoin metri lunta. Täällä Southamptonissa satoi viime viikonloppuna räntää, eilen näin kukkien nuppuja ja tänään tuli ensilumi [joka suli, of course]! Joissakin osin UK:a on lunta ja pakkastakin luvattu pohjoisempaan yli -10°C ... tämä tarkoittanee yleistä hätätilaa jo melkeimpä. Katsotaan mitä tapahtuu! :D Aikaisemmin kun oli pakkasta muutama aste, niin annettiin yleinen varoitus ja ohjeet kylmältä suojautumiseen. Satoi sitä lunta yölläkin, sillä heräsin jonkun nuoren ihmisen tuskaan yöllä [aamulla] klo 4:30, kun kadulta kuului karjuntaa ja nuori ihminen potki elämäntuskissaan katuroskiksia sun muuta. Nyppi vähän koitella saada unen päästä uudellen kiinni, kun tyynykin oli niin kova joka kulmasta, mutta näimpä sen öisen lumisateen! [Tyynyn kovuudesta puheen ollen: näinä päivinä patjamme jouset ovat myöskin kovasti pyrkineet pintaan (ei uusi ilmiö) ja kojetelleet hermojamme sekä selkäparkojamme.] Tänään kun kävelin aamulla keskustassa niin lunta myöskin tulla pyrytti, liekö sama sade, ja ihmiset kääriytyivät huppuihin ja huiveihin ja suojautuivat sateenvarjojen alle. Oli mukava kävellä lumisateessa <3 Jotkut rohkeasti kävelivät ilman suojuksiakin. Mutta nauratti ne karvahuput ja joillakin jopa hyvä ettei kommandopipo! Haha! Mutta eihän täällä normaalisti kovin lunta sada. Jotkut lapset kuulemma jäivät koulusta pois ja toiset uhkasivat jäävänsä, kun on "poikkeuspäivä" kun lunta sataa. Maassa maan tavalla :) Suurin osa tykkäsi varmaan kuitenkin, luulen. Ois siinä hetkellisesti lumiukon saanut pyöräytettyä ja kyllähän minä yhden lumipallon teinkin tottakai! Sitä ei tiedä milloin seuraavan kerran pääsee kanaalin tälle puolen lumipalloja heitteleen.

Konstikkaita nämä puistokivetykset paikoin.

Enimmäkseen ovia

Veikeät naapurukset

Roskikset nostettu kadulle tyhjennettäväksi. Patjaa ja muuta mukavaa oli myös. Vähän epäsiistin näköisiä oli kyllä jotkut kujat.

AkuAnkkamainen autohuoltamo

Päiväkodin portilta

Nämä kuvat on otettu syyskuussa ensimmäisellä lähikaduille tekemälläni kävelyretkeltä. Nuo ovet on ihania ja piristäviä. Talot yhtäaikaa kauniita ja rumia. Toisaalta kauniita, mutta aika huonosti hoidettuja usein, mutta olen ymmärtänyt, että vuokra-asunnot ovat usein huonosti hoidettuja, mutta omistusasuntojen pihoja saatetaankin sitten jo leikellä kynsisaksilla :) Uskomattomia väriyhdistelmiä. Kivoja erkkereitä. Joissa usein pitsiverhot. Jotkut laittaa kivoja koristeitakin ;) Ikkunat näyttävät joskus kosteilta ja roskikset ovat siinä ovipielessä heti toivottamassa tervetulleeksi. Kuvista näette myös, mikä on Englantilainen "Garden" ;) Ei aina niin iso, mutta puutarha kuitenkin! Ja voi olla, että niillä on takapihalla vielä vähän isompi garden. Pitäiskö meidän Suomessakin alkaa käyttää vähän rohkeammin värejä rakennuksissa ja aloittaa vaikka nuista ovista? Eikö ole herkullisia! ^_^

Oon luullut, että lähes kaikki talot täällä on vanhoja, mutta kuulin, että vielä nykyäänkin rakennetaan kivisiä / tiilisiä taloja vanhaan tyyliin. Tässä postauksessa talot tosin taitavat enimmäkseen olla vanhoja.

Kadulla pidetään meteliä as usually ja meidän on aika painua nukkumaan. Aamulla on niin epäinhimillisen aikainen [05:15] herätys, kun meinataan olla British Museumin [click] ovella jo klo10. Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi sivistyksensä eteen.