Wednesday

Onko koskaan sitä fiilistä, että elämä on yhtä järkkäilyä? Pyykkien lajittelua ennen pyykkihuoneeseen menoa, tavarat pois työtasolta, vaatteet kaappiin, villasukat eteisen kaappiin, kauppakangaskassi oikealle paikalleen, sakset kynäpurkkiin, pölyt pois työtasolta (joka meillä lähes samalla tasolla [korkean] sängyn kanssa, joten pölyä petivaatteista kyllä tulee), keittiön pöytä tyhjäksi, tiskien tiskaamista, pyykkikoneen ajastimen kyttäämistä (meillä ne yleiset pyykkikoneet pyykkituvassa ja tuntuu, että ajastin ei ole täysin jämpti eli jos jätät pyykit pyörimään 90min ajaksi ja tulet takaisin 80min päästä niin pyykit ovat saattaneet jo pyöriä tai sitten on jäljellä vielä 30min. Ja pyykinhaussa on oltava tarkkana kuin porkkana, sillä muuten seuraava käyttäjä heivaa pyykkisi ties minne), pyykkien ripustamista, paperikasan selvittelyä - tätä se oli tänä aamuna minulla. Vaikka meillä on vain kahden hengen talous, niin miten sitä järkkäiltävää riittääkin aina vain! Luulen, että eteenkin meillä siisteyttä rakastavilla naishmisillä sitä järkkäiltävää riittää...?? Vaikka J on järjestyksen mies ja tykkää asua siistissä kämpässä, niin ei nämä samat järkkäilyjutut tunnu tulevan hänen kontolleen. Onko vaimo liian nopea ehtimään ensin? ;) Tai sitten se todennäköisempi, että hän ei niitä huomaa tai ne eivät häntä häiritse. No joka tapauksessa rakastan sitä, että asioille on selkeät paikat :* Kun jaksaa aina laittaa tavarat niille varatuille paikoille niin on vähemmän siivoamista eikä etsimiseen mene aikaa.

Ikean tilaratkaisut on joskus erittäin herkullisia. Pienestä tilasta tehdään kätevä ja siitä minä pidän! ;) Tälläkin hetkellä meidän pieni tila on aika näppärä. Jos täällä pidempään asuisi niin sitten saattais ostaa jotain, mikä tois vielä lisäkätevyyttä. Erityisesti olen ihaillut (Southamptonin) Ikean kaksiota ja sen tilaratkaisuja. Olisikohan siinä neliöitä 50-55 tms. Olohuone, keittiö, makuuhuone, lastenhuone, wc / kylpyhuone. Meillä ei ole vielä omaa asuntoa ja usein mietiskelen, että minkälaisen haluaisin. Olen miettinyt, että miksiköhän tosi pieniä omakotitaloja tehdään niin vähän? Onko se kustannustehottomuutta tai onko kyseessä lain vaatimat rajat vai olisiko oikeasti mahdollista rakentaa vaikkapa 70m² omakotitalo? Tai pienempikin. Luulen, että sen kokoinen riittäisi monenlaiseen tarpeeseen, eikä tietenkään maksaisi niin paljon. Toki siinä olisi samat peruelementit / tietyt välttämättömät kiinteät kustannukset, kuin isossakin talossa, mutta tulisihan se pakostakin halvemmaksi, koska lisäneliöt maksavat aina.

Luulen, että monilla meistä on omaa kotia ajatellessa mielessä jotain, mihin erityisesti olisi valmis satsaamaan. Mikä se sinulla on? Minulla se on jo pitkään ollut (ja luulen ettei siitä muuksi muutu) lattia ja upotetut kirjahyllyt. Ne edellä, muut perässä. Haluaisin ihanan, elävän puulattian. Suomessa meillä näkee ainakin koivua ja tammea ja vanhoissa taloissa niitä oikeita puulattioita. Täällä Enkussa näkee paljon sellaisia vanhan näköisiä eläviä puulattioita. Mistäköhän ne niitä saa? Siis meinaan, että uusissa ostoskeskuksissa ei nyt vain voi olla luonnollisesti vanha puulattia tai jos onkin, niin sitten se on siirretty jostakin. Mitä nyt läheiset ovat rakennelleet / remontoineet taloja Suomessa, niin kellään ei ole leveää lankkulattiaa. Eikö sitä saa Suomesta? Mun pitää varmaan selvittää ennen täältä lähtöä, että mistä niitä leveitä lankkuja voi täällä tilata ja onko niitä mahdollista tilata Suomeen. Toisaalta Suomessa, jossa puuta on valtavasti - miksi ei ole enemmän tarjontaa lankkulattioissa? Saattaisin hyväksyä silti ihan perinteisen suomalaisen koivuparketinkin. Se voisi mielellään olla kulunut tai sitten hioisimme siitä lakan kokonaan pois. Tai mistä sitä koskaan tietää jos aivot vanhetessaan niin pehmentyvät, vaikka kiiltäväkin lopulta kävis. Kaverini maalasivat ensiasuntonsa puulattian valkoiseksi ja se on kyllä myös tosi hieno ja sopii ympäristöönsä. Mutta vaikka tykkäänkin valkoisesta, niin luulen, että meidän lattia tulee olemaan puun värinen. Minkä värisen puun, siitä ollaankin sitten tarkkoja. Puulattiassa on tunnelmaa, luonnetta, elämän makua. Oikein ihana puulattia - sehän on kuin ystävä.

Eilen muuten pelotti mennä salille yli viikon tauon jälkeen (se kun olin kipeenä). Hyvinhän se meni lukuunottamatta punnerruksia, jotka muutenkin ovat minulle olleet haastellisia. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavan määrän, mutta odotan sitä, kun ne sujuvat jo vähän sutjakammin!! Hyppyskäkin sai nyt ensikyytinsä ja kylläpä se vain olikin yllättävän rankkaa puuhaa! En ollutkaan enää se 10-vuotias kevyt keijukainen, joka iloisesti hypähtelee hyppynarulla keväisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa sen kaverin kujalla, jonka asfaltista on ensimmäisenä sulanut hyppyskänmentävä alue (muistan, miten sitä oikeastikin odotettiin! Ja kilpailtiin! Ja sulamista autettiin levittelemällä lunta... <3). Olinkin 28-vuotias tömähtelevä tantta, joka jaksoi hyppiä 2-3min ja sitten riitti. Ok, otin hypyt treeniin päätteeksi ja alkulämmittelyksi olin jo juossut 1.2km, joten ymmärretään...........?! No en tiedä ymmärretäänkö, mutta haastan kokeilemaan lajia! Oishan se mukava päästä vielä pikkutyttöjen hyppyskäleikkeihin joskus mukaan - siis ei pelkästään hyppynarun pyörittäjän roolissa ;) KUVA-selostus: Siinä se hyppyskä! Valitsin pinkin, jotta stemmaa treenipaidan kanssa. Treenipaidan ostin joskus Vaasan Sportian lastenpuolelta. Eilen myös hörppäsin eka kerran treenin jälkeen palautusjuomaa Jiin yllytyksestä. Suklaan makuista, MAXI Nutrition-merkkistä, en hirveesti tykännyt, enkä sen puoleen eroa aikaisempaan palautusjuomattomuuteen huomannut, mutta menköön toistaiseksi. Shaker-pullo ja hyppyskä Decathlonesta ja itse jauhe meidän aina niin luotettavasta Asda-marketista.

Herkullinen keskiviikkolounaani! :'P Pinaattilettujen kyljessä cottage cheecea (brittiläinen raejuustoviritelmä) ja Ikean puolukkahilloa.

Tein eilen iltaruokailtapalayhdistelmäksi (niii-iin, vieläkin on ruokarytmissä petraamisen varaa!) pinaattilettuja vähän varioidulla ohjeella. Aikaisemmin postaamani ohjeeseen *click verrattuna laitoin nyt vähemmän suolaa ja voita taikinaan vain vähän, koska tapaamme paistaa letut voissa. Lisäksi laitoin taikinaan kuiturouhetta ja chiasiemengeeliä. Matkin Jiitä ja jätin taikinan turpoamaan huoneenlämpöön smoothiekannuun. Liekö siitä vai sisältökikkailuista johtuen taikina oli paistamista aloitellessani liian löysää. Lisäsin siis viisaan mieheni vinkistä vähän (1-2dl) jauhoja lisää ja johan suijui sutjakkaasti! Tällä taikinalla oli helpompi tehdä paksuja (varmaan kuituleseen ja chian ansiota) ja se olikin ok, koska syömme näitä lettuja ihan ruokana.

PS. Tiistai-iltana mulla oli melkein koululaisfiilis, kun klo23 tein yhtä palautettavaa tehtävää silmät unihiekassa. Mitenkähän siinä näin pääsi käymään?

PPS. Lisäsin kuvia edelliseen postaukseen.

PPPS. Britanniassa on nyt hyväksytty laki, joka myöntää kolme virallista vanhempaa lapselle.

PPPPS. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

Hur går det?

Tuli tänään mieleeni, että kuinkahan monta sellaista "Toista tämä liike / asia [aina] kerran päivässä, niin olet onnellinen / vetreä / terve / hoikka / iloinen / positiivinen / kylläinen lopun elämääsi" -vinkkiä on olemassa? Voisiko joku koota niistä kirjan, että saatais mukavasti ja tehokkaasti samaan pakettiin ja siitä sitten vain sivu kerrallaan toteuttamaan käteviä muutaman minuutin [esim. lantionpohjalihakset] / sekunnin [esim. kalanmaksaöljytabletin nielaisu] vinkkejä. Mutta voi sentään! Heti saan huomata, että en syö kalanmaksaöljytabletteja enkä reenaa lantionpohjalihaksia kuin ihan vain huit hait hyvin satunnaisesti. Mutta sen olen päättänyt sentään [ko. lihasten hyväksi], että ensi talvena minä vallan intoudun hiihtämään Suomessa. Saa kuitata, jos minua ei silloin laduilla näy. Tai saatan mennä merellekin. Vaasassa on niin ihania aurinkoisia talvipäiviä, jolloin tuntuu, että kaikki ovat merellä koiraa ulkoiluttamassa, hiihtämässä, tai ihan vain kävelemässä ja nautiskelemassa hienosta säästä. Olenkin ehkä enemmän sellainen sunnuntai-hiihtäjä.

Olen ehkä vähän "siinä iässä", että intoudun kaikista vinkeistä, joten antaa tulla vain! Nyt olen otollista maaperää. Viime vuonna näihin aikoihin höyrähdin Tupperwareen. Kävin elämäni ensimmäisillä Tupperi-kutsuilla ja ajattelin, että kylläpäs onkin kätevää! Sitä ennen olin kyllä saanut äidiltä ja anopilta rasiaa ja kulhoa [kiitos, kiitos] ja ostanut jotain kirppikseltäkin. Niin ja häälahjaksi taidettiin saada se salaattilinko [joka ON niin hirmuisen kätevä]. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että tiiviit eväsrasiat vain ovat parempia kuin ne, jotka lorauttelevat vähän makkarakeiton liemiä laukun pohjalle. Viime tammikuussa ihailin niitä tupperin niin käteviä uunivuokia, joista yksi näkyi olevan nyt emännänlahjana [click], mutta en raskinut ostaa. J meinasi, että kyllä on olemassa muitakin vuokia, joissa astiaan voi laittaa riisin tulemaan ja kannen päälle kanat. Näinköhän? ;) Tai sitten niin, että kanapeti eli riisit ja vihannekset ja kanat samaan vuokaan ja kannen päälle piirakkaa jälkiruuaksi! Eikö ollutkin kätevät vinkit Tupperi-emännällä? Minä ainakin nyökyttelin hyvin pontevana. Tietenkään ei osteta mitään ohi omien tarpeiden. Kohtuullisesti ja tarpeeseen! Amen.

Nykyisin siis erit. terveelliset ruokavinkit kiinnostaa. Kohtuu terveellisesti ollaan yritetty syödä, mutta herkkuja on tullut ainakin minun kontolle. Herkuiksi lasketaan myös 70% tumma suklaa, jota myydään Oxfam Bookshopissa, ja jossa on appelsiinia ja inkivääriä joka maistuu liian hyvältä [jos on semimpää, niin ei ole herkkua] ja kaakao, jota on joskus vain pakko ottaa illalla, että saa mahan täyteen. Mutta elämä ilman leipää - se on vähän haasteellista välillä! Nyt on ikea-näkkäritkin loppu ja pelkällä hapankorpulla mennään. Crisp rollsiakin tulee syötyä, mut nekin tuntuu vähän kuin herkuilta, vaikka J sitä kuituisinta ostaakin. Eli muistutus Suomeen: nauttikaa edelleen ruisleivästä! Rytmin saamisessa uneen, liikuntaan ja ruokaan riittää vielä haastetta.

Vinkeistä vielä: Eihän meitä nykyajan naisia voi siitä toisaalta moittiakaan, että kaivataan vinkkejä ja nippaskonsteja ja muita? Ennenhän ne kylän naiset juorusivat keskenään kaivon luona tai pellon reunassa [romantic] ja jakoivat vinkkejä jos minkälaisia. Eikö se ole ihana saada tietää, että rieskan voi tosiaan paistaa ihan tavallisessakin uunissa [kokeiltu on ja kyllä hyvin onnistuu, mutta leivinpaperin kuumuuskesto kannattaa check] tai että, että, että mikrossakin voi kokkailla vaikka ja mitä? Kyllä vain! Kyllä niitä vippas-, nappas-, ja kepulikonsteja vain kuitenkin loppujen lopuksi meidän jokaisen arjessa kukkii. Muistetaan jakaa niitä!

Tein muuten aiemmin tällä viikolla smoothieta, joka sisälsi banaania, appelsiinia, avokadoa ja cottage cheecea [raejuuston ja luonnonjugurtin risteytys]. Ajattelin, että nyt kerrankin sellaista smoothieta, joka on herrallekin sopivaa [omena- ja päärynäallergia rajoittavat], mutta mitä vielä: oli kuulemma pahinta, mitä hän oli koskaan maistanut ja irvistellen joi! :D Oli minullakin vähän naurussa pidättelemistä, kun hän nieleskeli väkisillä 1,5dl. Okei, oli ehkä vähän liian appelsiinipainotteinen setti ja appelsiinit olivat edellisen päivän Wales-reissulta jääneitä, valmiiksi kuorittuja, joita ei nyt poiskaan viitsinyt heittää. Taidan vielä illan päälle pyöräyttää jonkun hedelmäsmoothien. Tuorepinaattiakin olisi jääkaapissa. Mistä tulikin mieleeni, että olen saanut useampiakin wa-kuvia, joissa on intouduttu pinaattilättyjen tekoon, huraa! ^_^ Ja joku oli chiaakin jo kokeillut. Näitä on aina kiva kuulla :)

Nå men, hur går det? J nukkuu "päikkäreitä", koska hänellä on vähän lämpöä. Yritän lelliä häntä parhaani mukaan. Kotona asuessa äiti aina hemmotteli, jos olin sairaana. Sitä perinnettä jatkan mielelläni. Se tuntuu vain joskus niin hyvältä, kun lellitään <3 Joskus kun on paha mieli ja meinaa vain tuittuilla, niin silloinkin on niin kiva, kun toinen palvelee. Sehän on niin mukavaa: minä sinulle ja sinä minulle: Luxus för livet! 

Minulla puolestani nilkan alapuolelta jalka vähän turvoksissa, kun onnistuin sen nyrjäyttämään eilen aamulenkillä. Toivon totisesti, että se paranaisi nopeasti. Tein salitreenit tänään kotona, saihan sitä näköjään täälläkin hien pintaan. Käytiin tutussa puistossa, mutta sen meille uudessa osassa ja ohhoh, vanha [ilm. maailmansotien uhrien -click-] hautausmaahan sieltä löytyi ja aika uhkeita puita. Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan puistosta. Tuo vanha talo on luultavasti vanha kappeli. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Ollaan ahkeria vähän siinä sun tässä! ;)

Graveyard in the biggiest park of the Southampton.

Old chappel, I suppose.

PS. Postailen Walesin reissusta, kunhan kerkeän. Varautukaa hienoihin maisemiiiiiiiiiiiiin!

PPS. Alla viikon terveellisimmät sapuskat. J teki sieni-pekoni-homejuustorullia mikroaaltouunissa [nam] ja naapurin Karen pyysi minua Sprinkles-jätskibaariin [seminam], enkä kieltäytynyt. Mukava se oli jutella pitkästä aikaa. Pidetään naapuruussuhteet kunnossa, vaikka sitten jätskin voimalla! ;)