Wednesday

Onko koskaan sitä fiilistä, että elämä on yhtä järkkäilyä? Pyykkien lajittelua ennen pyykkihuoneeseen menoa, tavarat pois työtasolta, vaatteet kaappiin, villasukat eteisen kaappiin, kauppakangaskassi oikealle paikalleen, sakset kynäpurkkiin, pölyt pois työtasolta (joka meillä lähes samalla tasolla [korkean] sängyn kanssa, joten pölyä petivaatteista kyllä tulee), keittiön pöytä tyhjäksi, tiskien tiskaamista, pyykkikoneen ajastimen kyttäämistä (meillä ne yleiset pyykkikoneet pyykkituvassa ja tuntuu, että ajastin ei ole täysin jämpti eli jos jätät pyykit pyörimään 90min ajaksi ja tulet takaisin 80min päästä niin pyykit ovat saattaneet jo pyöriä tai sitten on jäljellä vielä 30min. Ja pyykinhaussa on oltava tarkkana kuin porkkana, sillä muuten seuraava käyttäjä heivaa pyykkisi ties minne), pyykkien ripustamista, paperikasan selvittelyä - tätä se oli tänä aamuna minulla. Vaikka meillä on vain kahden hengen talous, niin miten sitä järkkäiltävää riittääkin aina vain! Luulen, että eteenkin meillä siisteyttä rakastavilla naishmisillä sitä järkkäiltävää riittää...?? Vaikka J on järjestyksen mies ja tykkää asua siistissä kämpässä, niin ei nämä samat järkkäilyjutut tunnu tulevan hänen kontolleen. Onko vaimo liian nopea ehtimään ensin? ;) Tai sitten se todennäköisempi, että hän ei niitä huomaa tai ne eivät häntä häiritse. No joka tapauksessa rakastan sitä, että asioille on selkeät paikat :* Kun jaksaa aina laittaa tavarat niille varatuille paikoille niin on vähemmän siivoamista eikä etsimiseen mene aikaa.

Ikean tilaratkaisut on joskus erittäin herkullisia. Pienestä tilasta tehdään kätevä ja siitä minä pidän! ;) Tälläkin hetkellä meidän pieni tila on aika näppärä. Jos täällä pidempään asuisi niin sitten saattais ostaa jotain, mikä tois vielä lisäkätevyyttä. Erityisesti olen ihaillut (Southamptonin) Ikean kaksiota ja sen tilaratkaisuja. Olisikohan siinä neliöitä 50-55 tms. Olohuone, keittiö, makuuhuone, lastenhuone, wc / kylpyhuone. Meillä ei ole vielä omaa asuntoa ja usein mietiskelen, että minkälaisen haluaisin. Olen miettinyt, että miksiköhän tosi pieniä omakotitaloja tehdään niin vähän? Onko se kustannustehottomuutta tai onko kyseessä lain vaatimat rajat vai olisiko oikeasti mahdollista rakentaa vaikkapa 70m² omakotitalo? Tai pienempikin. Luulen, että sen kokoinen riittäisi monenlaiseen tarpeeseen, eikä tietenkään maksaisi niin paljon. Toki siinä olisi samat peruelementit / tietyt välttämättömät kiinteät kustannukset, kuin isossakin talossa, mutta tulisihan se pakostakin halvemmaksi, koska lisäneliöt maksavat aina.

Luulen, että monilla meistä on omaa kotia ajatellessa mielessä jotain, mihin erityisesti olisi valmis satsaamaan. Mikä se sinulla on? Minulla se on jo pitkään ollut (ja luulen ettei siitä muuksi muutu) lattia ja upotetut kirjahyllyt. Ne edellä, muut perässä. Haluaisin ihanan, elävän puulattian. Suomessa meillä näkee ainakin koivua ja tammea ja vanhoissa taloissa niitä oikeita puulattioita. Täällä Enkussa näkee paljon sellaisia vanhan näköisiä eläviä puulattioita. Mistäköhän ne niitä saa? Siis meinaan, että uusissa ostoskeskuksissa ei nyt vain voi olla luonnollisesti vanha puulattia tai jos onkin, niin sitten se on siirretty jostakin. Mitä nyt läheiset ovat rakennelleet / remontoineet taloja Suomessa, niin kellään ei ole leveää lankkulattiaa. Eikö sitä saa Suomesta? Mun pitää varmaan selvittää ennen täältä lähtöä, että mistä niitä leveitä lankkuja voi täällä tilata ja onko niitä mahdollista tilata Suomeen. Toisaalta Suomessa, jossa puuta on valtavasti - miksi ei ole enemmän tarjontaa lankkulattioissa? Saattaisin hyväksyä silti ihan perinteisen suomalaisen koivuparketinkin. Se voisi mielellään olla kulunut tai sitten hioisimme siitä lakan kokonaan pois. Tai mistä sitä koskaan tietää jos aivot vanhetessaan niin pehmentyvät, vaikka kiiltäväkin lopulta kävis. Kaverini maalasivat ensiasuntonsa puulattian valkoiseksi ja se on kyllä myös tosi hieno ja sopii ympäristöönsä. Mutta vaikka tykkäänkin valkoisesta, niin luulen, että meidän lattia tulee olemaan puun värinen. Minkä värisen puun, siitä ollaankin sitten tarkkoja. Puulattiassa on tunnelmaa, luonnetta, elämän makua. Oikein ihana puulattia - sehän on kuin ystävä.

Eilen muuten pelotti mennä salille yli viikon tauon jälkeen (se kun olin kipeenä). Hyvinhän se meni lukuunottamatta punnerruksia, jotka muutenkin ovat minulle olleet haastellisia. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavan määrän, mutta odotan sitä, kun ne sujuvat jo vähän sutjakammin!! Hyppyskäkin sai nyt ensikyytinsä ja kylläpä se vain olikin yllättävän rankkaa puuhaa! En ollutkaan enää se 10-vuotias kevyt keijukainen, joka iloisesti hypähtelee hyppynarulla keväisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa sen kaverin kujalla, jonka asfaltista on ensimmäisenä sulanut hyppyskänmentävä alue (muistan, miten sitä oikeastikin odotettiin! Ja kilpailtiin! Ja sulamista autettiin levittelemällä lunta... <3). Olinkin 28-vuotias tömähtelevä tantta, joka jaksoi hyppiä 2-3min ja sitten riitti. Ok, otin hypyt treeniin päätteeksi ja alkulämmittelyksi olin jo juossut 1.2km, joten ymmärretään...........?! No en tiedä ymmärretäänkö, mutta haastan kokeilemaan lajia! Oishan se mukava päästä vielä pikkutyttöjen hyppyskäleikkeihin joskus mukaan - siis ei pelkästään hyppynarun pyörittäjän roolissa ;) KUVA-selostus: Siinä se hyppyskä! Valitsin pinkin, jotta stemmaa treenipaidan kanssa. Treenipaidan ostin joskus Vaasan Sportian lastenpuolelta. Eilen myös hörppäsin eka kerran treenin jälkeen palautusjuomaa Jiin yllytyksestä. Suklaan makuista, MAXI Nutrition-merkkistä, en hirveesti tykännyt, enkä sen puoleen eroa aikaisempaan palautusjuomattomuuteen huomannut, mutta menköön toistaiseksi. Shaker-pullo ja hyppyskä Decathlonesta ja itse jauhe meidän aina niin luotettavasta Asda-marketista.

Herkullinen keskiviikkolounaani! :'P Pinaattilettujen kyljessä cottage cheecea (brittiläinen raejuustoviritelmä) ja Ikean puolukkahilloa.

Tein eilen iltaruokailtapalayhdistelmäksi (niii-iin, vieläkin on ruokarytmissä petraamisen varaa!) pinaattilettuja vähän varioidulla ohjeella. Aikaisemmin postaamani ohjeeseen *click verrattuna laitoin nyt vähemmän suolaa ja voita taikinaan vain vähän, koska tapaamme paistaa letut voissa. Lisäksi laitoin taikinaan kuiturouhetta ja chiasiemengeeliä. Matkin Jiitä ja jätin taikinan turpoamaan huoneenlämpöön smoothiekannuun. Liekö siitä vai sisältökikkailuista johtuen taikina oli paistamista aloitellessani liian löysää. Lisäsin siis viisaan mieheni vinkistä vähän (1-2dl) jauhoja lisää ja johan suijui sutjakkaasti! Tällä taikinalla oli helpompi tehdä paksuja (varmaan kuituleseen ja chian ansiota) ja se olikin ok, koska syömme näitä lettuja ihan ruokana.

PS. Tiistai-iltana mulla oli melkein koululaisfiilis, kun klo23 tein yhtä palautettavaa tehtävää silmät unihiekassa. Mitenkähän siinä näin pääsi käymään?

PPS. Lisäsin kuvia edelliseen postaukseen.

PPPS. Britanniassa on nyt hyväksytty laki, joka myöntää kolme virallista vanhempaa lapselle.

PPPPS. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

Third Advent

Käytiin eilen moikkaamassa ikealla Thachamin kavereita - siitähän on tullut jo melkein tapa ;) Ikean uusi slogan voisikin olla "Connecting People". Siellähän on kahvila ja ravintola ja sohvia millä istua ja suomalaista [ruotsalaista] ruokaa. Lisäksi jos on hyvää seuraa niin mitäpä sitä muualle lähtemään? Hyvä paikka treffailla kavereiden kanssa, ihan vain näin vinkiksi. Kävimme vähän Southamptonin keskustaa ja joulumarkkinoitakin kurkkaamassa ja +1°C [kylmyysennätys kun ulkona ollaan oltu] ilmassa söimme lämpimää ruokaa thaimaalaiskojusta ja oli muuten hyvää!

Pidän ikean kätevistä tilaratkaisuista.   Ikea, the Finnish shop!;)

Aika hurjaa, että ikeassa oli jo moni joulujuttu loppu! Onko se sama Suomessa? Täällä oli jo osa joulualessakin. Kun minä katselin hätääntyneenä tyhjää jouluosastoa niin L meinasi, että se on kuule tintti joulu jo ohi. Ei kai sentään? ;)

Punainen Russby-pellavatyyny tarttui mukaan ikeasta. Tykkään! Ostin myös toisen fleeceviltin [joulunpunaisen], kun kahdelle tuntuu olevan tarvetta. Vas. kuvassa Primarkin leggarit. Täällä on kivoja legginssejä ja enkkulaiset on himo leggarinkäyttäjiä. Nämä on puuvillaiset ja vähän paksummat. Näitä paksumpia leggareita menis syksyllä / talvella takuuvarmasti Suomessakin kaupaksi.

 West Quey:ssa oli JOULUPUKKI. Muut kuvat ulkoa.

Tänään saimme S:n kylään vielä ennen kuin hän kirmaa Suomeen joululomille. Pikkujouluilimme vähän ja pelasimme Phase10 [suosittelen lämpimästi!] mun toiveesta -> kiitti peliseurasta J ja S. Miltähän se tuntuis yhtäkkiä olla kolme viikkoa Suomessa? Mietittiin tuossa J:n kanssa, että tuntuisi oudolta lähteä nyt Suomessa käymään: Vaikka se olisi varmasti mukavaa, mutta jotenkin syksy on mennyt todella nopeasti ja kun on asennoitunut olemaan täällä vuoden, niin se on ihan ok olla nyt täällä. Paljon on tullut uutta ja vielä tulee ja paljon paikkoja vielä näkemättä ja kieltä oppimatta, joten hienoa, että meillä on vielä kevät [ja mahd kesä]! Läheisiin on pystynyt olemaan yhteydessä, kun on tämä nykytekniikka, joten suurta ikävää ei ole päässyt syntymään. Tietenkin sitten kun oikein asiaa alkaa ajattelemaan ja hekumoimaan, että voi kuin kiva olisi niidenkin kans istua iltaa ja sen kans tehdä sitä ja tätä. Ja on suomalaisia asioita ja ruokia ja ompelukonetta ikävä. Mutta se kaikki hyvä odottaa meitä sitten Suomessa viimeistään ensi syksynä. Kyllä me maltamme sitä odottaa :) Nyt on Englannin aika. Ja kolmas adventti.

ODOTAN JOULUVIERASTA ♪♫

Taas aiot jouluvieraakseni / ja saavut Jeesus meillekin.
Oi avaa itse sydämeni / sun että vastaanottaisin.

On koti kaunistettu sulle / vaan köyhän sydän ennallaan.
Tuo taivaan kaunistusta mulle / käy itse juhlaa laittamaan.

On taivas tähtikirkkahana / ja meillä syttyy kynttillät.

Vain lausu Jeesus yksi sana / niin sydänvalon sytytät.

Mä sydämessä kodissani / sua tarvitsen ja vartoan.
Nyt tule kallis vierahani / tuot mulle joulun ihanan.

[Hilja Haahti]

Life in Southampton

Postaus on pitkä kuin joulunodotus lapsuudessa konsanaan. LOL

Mikäs se on ihmisen Southamptonissa asuessa. Asumme kadulla, jonka toisella puolella bussit kulkee tiuhaan ja jolla on paljon bubeja, ravintoloita ja muutama baarikin. Hiljaista on yleensä su-ma. Yleensä. Koomista on, että joskus juuri niinä päivinä meitä on ilahduttaneet tie- / putkityöt kadulla. Miehet ovat katsoneet paremmaksi aukaista kadun silloin, kun sillä on vähiten vilkasta. Ihan loogista, mutta harvoin meillä Suomessa siltikään poraillaan ja jyräillään klo01 yöllä. No, se oli vain muutaman päivän tai max viikon. Joskus su-ma [meinasin kirjoittaa ma-su, mutta ei ihan kuitenkaan], kun on meidän meluvapaat päivät niin kodittomat ovat räyhänneet tuossa alhaalla kadulla keskenään. Ne ei varmaan tiedä, et su-ma tällä kadulla ollaan hiljaa.

Aluksi meteli häiritsi. Liikenteen melu on pientä, se ei häiritse paitsi silloin kuin bussi tööttää monta sekuntia putkeen keskellä yötä [bussit kulkee ehkä jopa ympäri vuorokauden] kun jollakin keskellä tietä seisovalla ihmislapsella on järjen valo sammunnut. Vastapäätä oleva baari [ja varmaan muutkin baari keskimäärin] on auki ti-la ja silloin meteli on taattu. Brittiläiset miehet ovat iloisia bilettäjiä ja laumaihmisiä: He kulkevat esim. 20 ihmisen joukoissa ja laulavat ja hoilottavat sydämensä kyllyydestä :D Onhan se jopa huvittavaa. Oikeasti nämä laumat taitavat olla esim futis-joukkueita, jotka ovat lähteneet yhdessä iltaa viettämään. Kaikilla on saman väriset housut ja paidat ja esim. joukkueen väreissä oleva kraka ja kukaties kannatuslaulujaan laulavat: en "lauluista" selvää, mutta hoilotus on kovaa! :D Vastikään erotin sanan "Christmas", joten voi olla, että nyt on siirrytty joululauluihin.

Alkusyksystä ihmettelin, että mitä nämä ihmiset ovat ja mitä tämä hoilotus on. Se kertoi minulle, että tällä tavalla brittiläiset juhlivat. Eihän kaikki oikeesti sitä tee, mutta verraten moni! Ja keskimäärin hoilottajat ovat sen 20-30v tai 20-25v. Kun taas joku lauantaiyö heräsin näihin hellyyttäviin hoilotuksiin ja kurkkasin verhon takaa silmät sikkurassa ja unen tokkurassa niin yhtäkkiä hoksasin kysyä J:ltä, että onko Southampton menestynyt jotenkin hyvin jalkapallossa ja uninen ääni vastasi tyyliin "Joo on. Se on voittanut 7x putkeen". Vastasin OK, laskin verhon alas ja jatkoin unia. Sitäpä sitä, onnellisten futisfanien kannatuslauluja - yritä tintti ymmärtää! Ja minähän yritän ;) Olin tähän asti luullut, että ne laulelee muuten vaan ;)

Hei en tiedä miks tää ei näy kunnolla. Tässä ois ollut ääniterkkuja teille.

Kodittomiahan täällä pyörii myös aika paljon. Alkusyksystä - sanotaanko ensimmäiset kaksi kuukautta tässä meidän kadulla, melkein meidän ikkunan alapuolella ja suoraan ulko-oven edessä (penkillä) pyöri sellainen 3-7hlön porukka, jotka ajattelimme kodittomiksi, mutta nyt jälkeen päin ajatellen en ole varma olivatko he kodittomia. Ainakin he hengailivat tässä aamusta iltaan, joivat ja metelöivät. Joskus tuli riitaa möyhempään illalla / yöllä ja siihen oli sitten kiva herätä. Kerran huusin ikkunasta "Silence, please!", kun oikein otti päähän, mutta eipä siihen muuten osannut puuttua. Tietää, että meteli kuuluu yhtä hyvin kadun muihinkin asuntoihin, joissa on brittiläiseen tyyliin 2-kerroksiset ikkunat. Oikeasti meillä meinasi mennä hermot niihin heppuihin, mutta joskus kun se järkyttävän tupakkakäheä naisääni taas nauraa käkätti isoon ääneen [haaaaaaahhahahahaha haaaaaaaaaahhhahahahaha] aina vaan [ei ne aina riidelly, niillä oli usein "tosi" hauskaa] niin ei lopulta itsekäänn voinut olla nauramatta. Luojan luomia hekin, vaikka hieman sivuraiteille lipsahtaneita. Yhtäkkiä syksyn kuluessa huomasimme, että heitä ei ole enää näkynyt. En tiedä vaihtoivatko he vain paikkaa vai onko kylmemmät ilmat ajaneet jonnekin sisätiloihin. No, tää oli especially tää "meidän kadun" porukka.

Lisäksi on joukko kodittomia, jotka oikeasti näyttävät olevan kaduilla yötkin. Tosi monella on koira [buldog tms], mut ei kaikilla. Mielipaikka on joku ovi- tai muu syvennys ja mukana on makuupussi ja osalla pahvikyltti, jossa lukee "Auta koditonta, lahjoita kolikko tai syötävää." Jotkut ovat olleet sodassa, ehkä ... eli siis pahvissa lukee niin ja toinen jalka saattaa olla pois / amputoitu ja esim lahje kääritty niin että se näkyy, mutta en tiedä mikä on todellisuus. Jotkut kerjäävät yksin ja jotkut kaksin ja jotkut porukassa, yleensä yksin. Mutta on tullut huomattua, ketkä heistä ovat kavereita keskenään. Emme ole antaneet kenellekään kertaakaan mitään. Syksyn aluksi eräs Briteissä yli 10v asunut suomalainen sanoi minulle, että kerjääminen ei ole täällä laillista ja koska täällä on niin paljon eri hyväntekeväisyysjärjestöjä niin monelle kodittomalle olisi tarjolla apua. Hän oli itsekin ollut [ainakin] jossakin jouluavustusksessa mukana ja saanut todeta, että siellä saatettiin käydä ruokailemassa, mutta yösijaa ei haluttu ottaa vastaan. Suomessa ainakin ilmeisesti joissakin kodittomien yöpaikoissa vaaditaan päihteettömyyttä ja voi olla, että moni ei ole siihen valmis sitoutumaan. En tiedä paljon näistä käytännöistä täällä. Tämän jälkeen kuulin kuitenkin, että hillitysti kerjääminen olisi laillista [ei saa vonkua]. Mutta emme siis ole antaneet lantin lanttia, emmekä sandwichin sandwichia, sillä olemme nähneet tätä elämää niin läheltä tässä ja saaneet todeta, että juuri tällä meidän vakkariporukalla [siitä metelöivimmästä porukasta vain osa kerjäsi] oli aina rahaa alkoholiin ja savukkeisiin eli jos olisimme antaneet rahaa niin se olisi voinut mennä juurikin ko. tuotteiden ostoon ja jos olisimme antaneet ruokaa niin heidän rahansa olisivat säästyneet ko. tuotteiden ostoon. Eli meni niin tai näin niin aina väärinpäin. Muutenkin, koska tässä oli niin paljon sitä vakioporukkaa aluksi, niin katsoimme nollatoleranssin parhaaksi, etteivät totu hyvälle.

Siinä pari eri kerjääjää. Alakuvassa sekä koira että omistaja ottaa lepisti.

Siinä yksi on jo ryhtynyt yöpuulle. Tämä meidän kadulta. Lontoossakin näkyi makuupussijengejä.

Kyllä näille kodittomille kuitenkin lahjoitetaan rahaa ja osa käy ostamassa ruokaa heille tuosta alakerran Tescosta ja osa jää juttelemaan ja antaa sitten jotain. Ja ei nämä kerjurit epäkohteliaita ole, eivät jää jankkaamaan koskaan [eipä kyllä pysähdytäkään heidän kohdalleen sen puoleen] ja kiittelevät lahjoituksista ja kun joku antaa kaverille ruokaa niin toinen on jo huutamassa "God Bless You!". On myös useaan kertaan joku tullut suoraan kysymään kolikkoa. Silloin multa on lentänyt usein pieni valkoinen valhe "Minulla ei ole käteistä, valitettavasti", mutta jos on vauhti päällä eikä pysähtele niin voi vain sanoa pyytävälle "No, I'm sorry". Kyllä vastaus on on "No problem" tai "Have a nice evening" jne. Eli ei ole mitenkään hyökkäävää käytöstä. Kerran kun tulimme illalla kymmenen yhdentoista aikaan ruokakaupasta niin eräs selvästi juovuksissa oleva nainen tuli bussipysäkin kohdalla anelemaan kolikoita, kun hänellä oli kaikki kolikot loppu "ja lapsi tuolla puistossa kärryissä" ja pitäisi päästä bussilla kotiin. No meillä ei "valitettavasti" ollut käteistä ja jatkoimme matkaa [näin kun 6 hlön seurue vanhempia ihmisiä jäi juttelemaan naisen kanssa, en tiedä nielivätkö he hänen tarinansa, välillä nämä näyttävät nielevän] ja muutaman metrin jälkeen juopunut mies tuli ja pyysi kolikoita kun kolikot ovat loppuneet ja hänen ja hänen vaimonsa ja lapsensa pitäisi päästä kotiin. No emme antaneet. Aikuiset juovuksissa, eikä lasta näkynyt missään ja toivottavasti sitä lasta ei näillä vanhemmilla ollutkaan mukana tällaisella reissulla.

Meidän katu on Southamptonin pääkatua edeltävä katu ja tavallaan meidän kadun jälkeen jatkuu se pääkatu. Eli asumme aika keskustassa ja meidänkin kadulla on paljon liikkeitä. Enimmäkseen juuri ravintoloita, bubeja, muutama baari / yökerho, kiinteistönvälitystoimistoja [niitä on paljon! Ja niissä on paljon työntekijöitä per firma! Mistä niillä riittää asiakkaita?], kirjakauppa, sähkötupakkakauppa, veikkaustoimisto, pari pankkia, Tesco [vrt. Sale/Siwa] Starbucks ja Subway jne. Ja vilkas bussipysäkki. Kohtuu lähellä on tosiaan myös keskusta lukuisine kauppoineen sekä kirjasto, Guildhall, Asda - meidän ruokakauppa ja yksi Britannian suurista kauppaketjuista, IKEA, bussiasema, juna-asema, terveyskeskus, Lidl semilähellä [2km] ja toisessa suunnassa Lidlin tyylinen ja hintainen saksalainen kauppa nimeltään Aldi [kerran käyty].

Vähän kun kävelee tuonnemmas niin on sitten enemmän sellaista "omakotitalo"aluetta eli näitä brittiläisiä rivitalo-omakotitaloja eli kaksikerroksisia taloja, jotka ovat kiinni toisissaan. Erittäin brittiläinen tyyli asua! Muutama kirkkokin löytyy tästä lähistöltä, mutta yhtään luterilaista kirkkoa en ole vielä nähnyt enkä googlettamallakaan löytänyt. Myös yksi kiva lenkkipuisto on, missä olemme käyneet kerran pitsalla [meidän ensimmäiset pitsat Enkussa] ihan siinä puiston alkupäässä ja sitten myös vähän terveellisemmällä reissulla eli lenkillä vähän peremmällä. Teen siitä vaikka joskus erikseen postauksen. Pitää alkaa käymään siellä useamminkin.

Town houses.

Tässä puistossa tuolla nimenomaisella [koomisella] penkillä syötiin ekat pizzat Southamptonissa. Täältä sinun on turha unelmoida löytäväsi jotain halpapitseriaa - täällä on ylipäänsä tosi vähän pitserioita. Ei voita Suomen pitsoja! J:llä on PikkuQuattroa ikävä.

Ja tää meidän armas asunto, jo kodiksi muodostunut <3 Pieni ja käyttis. Verhonko laittaa kiinni niin ei tuulikaan pääse sisään! Yksiöhän tämä on, arviolta 18m² [ei lue vuokrasopimuksessa eikä siitä ole missään vaiheessa ollut puhetta] ja hyvänä heiluu. Joku siellä on ihan kauhuissaan, mutta oo ihan rauhassa, me mahdutaan tänne tosi hyvin! :D Neljä vuotta asuttiin 52m² asunnossa ja viime kesä 30m² asunnossa ja nyt tässä. Luulen, että suunta on vain ylöspäin ;) Tässä talossa on paljon näitä saman kokoisia asuntoja, muutama [muutaman neliön] isompikin ja enimmäkseen opiskelijoiden asuttamia. Tämä asunto on tällainen pitkulan mallinen ja tila on käytetty tehokkaasti. Ilme on valkoinen ja raikas muutamalla lilalla yksityiskohdalla höystettynä. Tämä on vanha talo, joka on remontoitu joskus 2000-luvulla, liekö 2010-luvulla ja on siis täkäläiseen tyyliin verrattuna todellakin uusi ja voisiko sanoa länsimaalainen.

Hanat on samanlaisia kuin Suomessa eli kylmä ja kuuma tulevat ihan samasta rööristä, wow! Ja liesi ei ole kaasuliesi - ainakaan niin, että siinä mitään liekkiä näkyisi, eikä meidän tarvitse täyttää mitään kaasupulloja, joten ehkä se on sellainen tavallinen keraaminen liesi kahdella levypaikalla varustettuna: ensin laitetaan ajastin päälle ja sitten säädetään lämpö. Uunia ei ole, mutta mikroaaltoUUNI on ja sen monia ominaisuuksia on tullut hyödynnettyä, mutta enemmän tulisi varmasti laitettua uuniruokaa ja jopa leivottua, jos olisi ihan perineinen uuni. Mutta niillä korteilla pelataan, jotka kullakin hetkellä on! Liesituulettimen virkaa toimittaa katossa oleva pieni tuuletin. Astioiden kuivauskaappia ei ole, koska se on suomalainen keksintö ja nämä eivät ymmärrä sen päälle. Astioille hommasimme siis IKEAsta astiankuivaustelineen. Kaappeja keittiössä on riittävästi. Ei haittaa vaikka olisi enempikin, mutta ruokapöydän päädyssä olevan lattiakaapin syvyyksiin saa hyvin tungettua jemmapusseja makaroonia ja jauhoa ja VETTÄ [niin, ostetaan vesi Asdasta £0,17/2l. Paikallinen vesi on kovin kalkkista ja paikoin oudon makuista, joten olemme toistaiseksi jättäneet välistä.]

Sänky on metrin korkeudella ikkunan tasolla ja sen alla on vetolaatikoita ja kaappeja sekä varasto matkalaukuille (peukut sille!). Ikkunasta vetää vähän, mutta onneksi verho eristää aika paljonkin: ikkunan ja verhon välissä saattaa yöllä olla +15°C, mutta muualla asunnossa varmaankin +18-20°C. Meillä on patteri, jota joskus päivällä tai illalla pidetään päällä ja koska asunto on niin pieni ja täällä nukkuu kaksi ihmistä, niin kylmä ei ole vielä päässyt tulemaan. Brittiläisethän sääteelee talon lämmitystä niin ettei lämmitysjärjestelmä ole päällä kuin vain esim. aamulla 7-10 ja päivällä 15-17 ja illalla 20-22. Nuo nyt heitin vähän hatusta, mutta sitä luokkaa. Ja lattialämmityksiä ei näissä vanhoissa taloissa juuri ole. En tiedä voisko tästä ottaa Suomessa mallia? Ainakin asumme usein tosi lämpimissä taloissa, mikä on sinänsä energianhukkaa, jos toisaalta esim. +20°C pärjäis villapaidan, villasukkien ja kaulahuivin kanssa. Itse olisin kyllä valmis kokeilemaan! [Haaveilen takasta, puusaunasta ja leivinuunista.]

Carpet! Täällä myydään muuten paljon tosi isoja mattoja! Tämäkin on aika iso. J jaksoi kantaa reippaasti ikealta kotiin asti ;)

Keittiön ja makkarin [ ;) ] välissä on työhuone ja olohuone ;) eli pitkä työpöytä kahdella tuolilla ja yhtä pitkä [ikeajeejee] hylly ja olkkarissa iso matto tunnelmaa luomassa ja pölyt keräämässä [oisitte nähneet meidän sukat ajalla ennen mattoa, not good]. Heti sisään tultaessa on eteinen, jossa kaappi takeille ja lakeille sekä ovi kylppäriin, joka sekin on remontoitu ja vaalea. Suihkukin on melkein normaali. Lattia laminaattia ;)  Niin! Unohtui mainita, että lattia on [muuallakin asunnossa] laminaattia eikä kokolattiamattoa. Wow. Kylppärin tuuletin lakkasi syksyn ensimmäisen "very gold"ien öiden jälkeen toimimasta, kun kondenssivesi oli hieman kastellut sitä. Jotakin ne tekivät niille putkille aikanaan ja enää ei tule vettä, mutta wc:ssä on kylmä eli ilma tulee ilmeisesti sinne suoraan ulkoa. Vettä tuli joitakin viikkoja aina yöllä: laitoimme lattialle roskasankon kannen ja punnan kaupasta ostetun foliovuoan vettä keräämään, Harmi nyt vain, kun on pieni ja kostea kylppäri ja tuuletin ei toimi. Talonmies on sanonut, että se on sama ongelma monessa muussa asunnossa ja että ne kaikki korjataan sitten kerrallaan... Hieman on saamattoman oloinen tämä talonmiehemme / isännöitsijä, joten sori, mutta ihan vähän epäilen, että onko muissa asunnoissa samaa vikaa. Aiemmin ainakin ymmärsin erään työmiehen puheista, että muissa asunnoissa tässä talossa ei ole tullut vettä sisään. Asumme alimmassa kerroksessa, joten en tiedä onko sillä vaikutusta asiaan.

Tuo jälki on jo haalentut [eli ongelma on poissa? ;)].

Naapurit ovat ihan jees. Suurin osa tosi jees, mutta pieni osa ei niin jees. Toinen seinänaapureistamme on ollut todella rasittava koko syksyn: Okei, en valita jos popit on täysillä päivällä / illalla, mutta jos ne on sitä myöhään illalla nukkumaanmenoaikaan tai yöllä parhaimmillaan 4:30, kun tullaan "illan"vietosta. Kerran maanantaibileiden merkeissä puolenyön aikaan koputin seinänaapurin oveen: Joku naapurin kavereista avasi oven ja oli tosi pahoillaan. Melu vaikeni hetkeksi. Toisen kerran huomautin seinänaapurille ja muutamalle muulle, jotka röökasivat ovet auki ulkona [haju tulee sisään] ja metelöivät ja musisoivat [äänet kuuluu hyvin käytävästäkin, kun ovet ovat ohuet eikä niissä ole kynnyksiä], että voisivatko olla hiljaa (arkena klo 1 yöllä) niin pyysivät soittamaan vuokranvälitysfirmaan tai isännöitsijälle tai poliisille ja kertoivat myös sellaisen yllättävän seikan, että en ole heidän äitinsä ;) haha ! Onneksi en ole! Voe voe. Olin ajatellut, että asia hoituu sillä, kun sanoo henkilöille suoraan, että yöelämänne häiritsee muita, mutta ei hoitunut. Kuulemma tällainen pitää kestää, kun on paljon opiskelijoita samassa talossa. Päivällä / illalla kestän, yöllä en. Asuntoa hommatessa kaksi pääasiaa oli se, että asunnossa ei olisi hometta ja että firma ei olisi mikään koijari, joka ottaa meiltä ensin puoli omaisuutta ja lähtee sitten Kanarialle. Ei hoksattu ollenkaan sitä, että opiskelijat = meteliä ja keskusta-asunto = meteliä. Mutta nyt ollaan jo totuttu kaikkeen, joten no problem! Ja tämä rakas seinänaapurimme, hän on mitä luultavimmin ampunut suhteeseen ja rauhoittunut RADIKAALISTI. Muutos on jotain uskomatonta. Aiemmin hänen kotona olemisensa on tuntunut joka solussa täällä seinän toisellakin puolella ja nyt melkein huolestuttaa kun hän on niin hiljaa. Mutta ehkä hän lukee tenttiin... ;) Muita lähinaapureita on kiinalainen, saksalainen, intialainen ja espanjalainen.

Pesutupa on yhteinen sisältäen kolme pyykinpesukonetta ja kolme kuivausrumpua. Siinä saa olla skarppina, että hakee pyykit just eikä melkein silloin kuin ohjelma päättyy, jos haluaa laittaa perään toisen satsin tai jos haluaa, ettei pyykkejä ole tungettu minnekään. Haastetta tuo se, että pyykkikone lisää minuutteja ohjelmaan pyykin määrän mukaan eli jos kone näyttää ohjelman kestoksi 1h, niin kun tulet takaisin tunnin kuluttua niin jäljellä saattaa olla vielä vaikka 15min. Olen päätynyt pesemään pyykkiä ruuhka-aikojen ulkopuolella tai silloin kuin pesen niiden aikana niin minulla on etulyöntiasema, kun pyykki"tupa" on tuossa muutaman metrin päässä meistä ja voin käydä kyttäilemässä milloin pyykki on valmista. Tupa tosiaan: se on todella pieni tila, jossa mahtuu olemaan yksi ihminen kerrallaan. Siellä on ollut välillä vähän vesivahinkoa, kun vettä on valunut laminaattilattialle [sielläkään ei ole laattoja...] ja käytvämatolle, mutta ei ongelmaa, kyllä ne aikanaan sinne imeytyi. Meiltä vaihdettiin vastikään kuivausrummut. Ensin yksi lasahti, sitten toinen alkoi polttamaan pyykkiä [meillä tuli nyrkin kokoinen palanut alue valkoiseen paripussilakanaan sekä pienempiä jälkiä muutamiin mun vaatteisiin] ja sitten kolmas kolisi ja rymisi ja lakkasi sekin toimimasta. Vaikuttavat olevan ihan normaaleja pyykinpesukoneita ja saavat varmaan näillä käyttäjämäärillä hieman ylikuormitusta. Ei ne kuitenkaan aivan ilmaiseksi tulleet, vähän sai taas Trevoria [talonmies / isännöitsijä, vanhempi mies] hoputella. Laitoin lapun kuivausrumpuun sen jälkeen kun se oli polttanut meidän lakanaa [lakana oli lisäksi vielä osittain kostea, mikä viittas siihen, että koneessa ei nyt ole kaikki aivan ok] ja ilmeisesti Trevor oli huomannut sen, mutta ei ollut laittanut mitään käyttökieltolappua tai varoitusta tulipalovaarasta. Soitin nimittäin hänelle näistä koneista ja hän sanoi, että hän tietää kyllä, että ne ovat epäkunnossa. Onni ettei mitään pahempaa päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Muutama muukin tilanne on pyykkihuoneessa ollut, mikä olisi vaatinut jotain info-lappua, mutta laput eivät tunnu olevan tämän miehen alaa. 

Laundry room

Syksyn aikana meillä on käynyt valehtelematta työmies [lähemmäs kymmenen eriä] 30 kertaa. Jotkut viat asunnossa on hoidettu meidän pyynnöstä ja osa uuden omistajan pyynnöstä. Ja rehellisesti sanottuna kylpyhuoneessa on käyty kymmenkunta kertaa: jos sinne on laitettu eri saumoja vaikkapa kolmeen tai neljään paikkaan niin ne on laitettu kaikki eri kerroilla ja jopa eri viikoilla ja jopa eri ihminen on ne laittanut. Ja kuitenkin tämän kaiken vaivannäön jälkeen muutama kohta jäi rumaksi. Työmiehillä ei ollut ehkä "silmää" poiketa sentin verran työstettävältä alueelta, ahh.. Ja yksi erään olemattoman jäljen vuoksi maalipensselin kanssa kylppärissä kolme kertaa. En edes tiedä minkä kohdan hän maalasi kun koko kylppäri on valkoinen. Meillä on ollut myöskin rakennustelineitä kahta eri sorttia yhteensä liki kuukauden. Työmiehiä hääräsi tuossa ikkunalla ja verhoja sai ahkerasti pitää kiinni. Meidän sängyn luona nurkissa oli vähän maali hapristunut, tiedätkö sillain että kun painat siihen sormella niin se rapisee alas. Eräs 60v isohko mies kävi maalaamassa ne [ei hionut, vaikka siinä roikkui sitä kuivaa ihan näkyvästi] huit hait pensselillä päälle vain ja nyt on nurkat kunnossa! Tietty jälkitarkastus joku toinen päivä ;) Mies oli isohko ja kömpi siinä minun silmien alla meidän metrin korkuiselle sängylle ja kyykki siinä. Mylläsi petivaatteet [ymmärrettävästi] ja sotki maalia niihin, mutta onneksi sekä päiväpeitto, lakanat ja maali olivat samaa väriä. Tämä mies ja muutama muukin on tullut vain pensselin kanssa asuntoon :D Se on jotenkin naurettavaa! Siis pensselin kanssa! Joku pisara on saattanut tippua jonnekin, mutta ei se ole niin vakavaa heidän mielestään. Ovi käytiin korjaamassa: en tiennyt, että se oli ollut rikki, tai tiivisteitä he ilmeisesti lisäsivät: kolme eri miestä kävi sen vuoksi: kaksi ensin ähelsivät yhtenä päivänä aikansa ja seuraavana päivänä kolmas tuli lisäämään tiivistettä vielä 10cm. Tämän jälkeen ovi piti pitkään karmeaa meteliä [aiemmin ei ollut mitään], mutta kuukauden puolentoista sisään ääni hävisi.

Scaffolding.

Asunnossa kävi tarkastaja sillä viikolla, kun muutimme tähän. Katossa oli nyrkin kokoinen reikä ja työmiehet ihmettelivät sitä ja sen sisällä näkyvää onttoa syvyyttä. Ei tämä katto varmasti täysin ontto ole, sillä toistaiseksi yllämme olevat kolme kerrosta eivät ole romahtaneet meidän päälle. No mutta jollakin edellisellä asukkaalla oli ollut pieni agrepurkaus tai mitä nyt ikinä olikaan tapahtunut ja reikä oli paikattava. Kyllä nämä miehet konstit keksivät: Puupala reiästä sisään, kittiä päälle, annetaan kuivua kaksi viiva kolme viikkoa ja hiotaan sitten tasaiseksi ja maalataan vielä vähän päälle. Näinhän saatiin tämäkin asia kuntoon! :) [Kuvasin salaa sillä aikaa kun työmies kävi hakemassa lisätarvikkeita.]

Hole in the roof ;)

Ka, Henryhän se siinä! :D Haha! Meillä on [pitäisi olla} joka kerroksessa yksi yhteinen imuri. Yleensä ne toimii enemmän tai vähemmän [joskus ei ollenkaan]. Useimmiten löydät imurin jostakin neljästä kerroksesta, kun sitä tarvitset [aina et]. Siinä on taas jollakin ollut hoksottimet kohdallaan imurinvartta paikkaillessa ;) Sain juuri ja juuri imuroitua asuntomme ennen kuin se melkein irtosi. Piti olla kyllä muutenkin fyysisenä tukena koko imuroimisprosessin ajan. Buaaah! Tää meidän Henry on niin symppis!

Palohälytyksiä syksyn aikana on ollut jo varmaan yli 10. Sarjaan kytketyt ja ilmeisen herkät hälyttimet hyppyyttävät meitä siis varsin usein. Harmi vain, että enimmäkseen yöllä ja enimmäkseen la-su -yönä. Aluksi syy oli useamman kerran se, että joku röökaa asunnon sisällä [huoh, huoh ja vielä kerran huoh], mutta sittemmin on ollut ihan inhimillistäkin tekijää kuten kärähtäneitä kokkauksia. Mitään vakavaa ei ole vielä ollut, mutta huono puoli näissä on se, että useampana yönä se uni on tullut uudelleen vasta 4-5 aikaan ja seuraava päivä on alkanut hieman koomassa. Ja sekin on tieten vähän huolestuttavaa, että porukka alkaa tulla hitaaksi [mekin] lähtemään ulos. Palokunta ei enää tule paikalle, se on kyllästynyt näihin hälytyksiin ja tulee sitten, jos joku soittaa sinne. Trevorkin on tullut hieman laiskaksi ja viime viikolla keskellä päivää hälytin soi tunnin (!) ennen kuin hän tuli sammuttamaan sen. Joskus jotkut asukkaista räpelsivät hälytinjärjestelmää niin että saivat sen sammumaan ja ilmeisesti Trevor toivoi, että näin kävisi jatkossakin, tiedä häntä. Mutta ollaan tutustuttu tuolla ulkona värjötellessämme joihinkin naapureihimme, että ei huonoa ettei jotain hyvääkin. Onhan se sellainen yhteisöllinen [buahhah] tapahtuma seisoskella 40 ihmistä ulkona keskellä yötä aamutakeissa ja shortseissa ja varvassandaaleissa yms. Kaikenkirjava seurakunta, joka saa ohikulkijoilta erikoisia katseita ;) Me ollaan niin mukavuudenhaluisia, että puetaan aina lämpimästi. Ei asuntoon jaksaisi tulla takaisin niin kauan kuin hälytin ulisee, kyllä se sen verta kovaa meteliä pitää, eikä sitä pääse pakoon mihinkään. Pelttarit on kylläkin ostoslistalla.

Lovely fire alarm <3

Fire alarm

Ensimmäisten palohälytysten aikaan sitä nappasi mukaan lähimmät tärkeimmät asiat. Tällä kerralla taisi olla lisäksi passit ja minun käsilaukku. Ajattelin, et jos ulkomailla kaikki sun kamat palaa niin tärkein on siinä vaiheessa passi. Sittemmin oon joskus ottanut myös kovalevyn, missä on kaikki meidän kuvat. Ehdotin sellaista hätäkassia J:lle, missä ois kaikki tärkeimmät: laittais sen aina illalla valmiiksi, niin ei muuta kuin nappaa sitten kätevästi mukaansa kun palohälytin soi yöllä kolmelta. Ei hyväksynyt?

Aika reipas oot jos luit tähän asti ;) Lyyti se on meinaan kova kirjottaan.

PS. Meidän kylpyhuoneessa on hometta. Jes. Sen jälkeen kun tuulettimesta on lakannut vedentulo niin on alkanut kuulua lorinaa, joka kuulostaa siltä kuin meidän kylppärin lattialle tippuisi vettä, mutta kun menee katsomaan niin ei siellä mitään ole. J alkoi muutama viikko sitten valittaa hajusta, jota minä en ihme kyllä tarkkanenäisenä ollut huomannut [nykyisin haistan sen kellarin hajun]. Sitten huomasimme kylppärin seinässä alhaalla kosteusläiskän, jossa on hometta, huraa. Lorinallekin täten löytyi syy - eipäilemme, että vesi [ehkä se sama, joka aiemmin pyrki meille sisään?] menee ehkä seinien välissä jostain raosta lattialle, sillä juuri homeläiskän kohdalla on uloke, jonka sisällä voisi olla putki tai jotain. Sain Trevorin kerran nykäistyä käytävältä katsomaan sitä, mutta hänellä oli kiire ja mutisi vain partaansa tyyliin että palaa asiaan, mutta ei ole meinannutkaan palata. Täytynee ottaa häneen uudelleen yhteyttä. Se meidän keskustelu meni niin seuraavanlaisesti:

minä: -Heeiiii! Tulepa käymään meidän asunnossa! Meidän kylpyhuoneessa on jotain...jotain.
trevor: -Liikkuuko se?
minä: -Ei, mutta melkein.
trevor: -No minä tulen nopeasti katsomaan.

[home=mold. uutta oppii ;)]

Moisture damage.

Britit eivät suhtaudu vakavasti homeeseen, kuten me suomalaiset. Se saatetaan vain pestä pois ja maalata päälle tai tehdä joku "purkkapaikka"-tyylinen ratkaisu, jotta ongelma poistuu enimmäkseen tai hetkeksi. Täällä talot varmaan vetää siihen malliin, että ilma kiertää ja sitä myöten home ei ole niin vaarallista kuin Suomen tiiviissä taloissa. Ehkä näin.

PPS. Tätä viimeistä lausetta kirjoittaessani kellon on klo 2 yöllä ja on maanantai ja ei ole hiljaista, joten poikkeus vahvistaa säännön. Ulkoa kuuluu isoäänistä keskustelua ja huutoa ja kirkumista [ei tunnu olevan kuitenkaan mitään hätää]. Minä painun nukkumaan ja laitan moodin "taustahäly" päälle.

PPPS. En aina valvo näin myöhään. Mulla oli tänään verikoe klo 12:50 ja sitä ennen piti olla syömättä 12h, joten nukuin mahd myöhään, että aamupalaihmisenä selviän tästä keikasta. Menin eilen suht ajoissa nukkumaan, niin olin siihen mennessä ollut syömättä jo 15h ja koska jonotussysteemi oli 40min myöhässä niin olin nääntyä nälkään ku pääsin sieltä ulos. Se on muuten jännä, että Suomessa nämä nimenomaiset verikokeet otettiin aina ehdottomasti klo10 mennessä ja täällä pitkin päivää. Toiv tulokset ei siitä vääristy. Maassa maan tavalla, näehä se o.

Destination

Etukäteismaininta: Älä säikähdä, en aina postaa näin pitkästi. Näistä alkuhässäköistä kun saisi kokonaan oman kirjansa.

Vaasa / Western Finland

Lentoreittimme oli Vaasa - Stockholm/Arlanda - London/Heathrow. Lentokenttien koko hieman kasvoi loppuaan kohden ;). Meillä piti alun perin olla Arlandalla sellainen 7h odottelu, mutta koska Vaasasta lähtevä kone oli bookattu yli (miten se tapahtuu?) niin jäimme odottelemaan Vaasan lentokentälle. Tämä tapahtui siis täysin vapaaehtoisesti ja saimme SAS:lta jokainen lounasliput kahveineen Vaasan lentokentän kahvilaan sekä 150€ lentolippulahjakortin. Opiskelijoihin tällaiset hyvitykset purevat ja lisäksi olisimme odotelleet joka tapauksessa Arlandalla saman ajan (JOSKIN siellä olisi ollut hieman mielenkiintoisempi odotteluympäristö lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen) ja olimme kolmen hengen seurue, joten meistä oli toisillemme (hyvää) seuraa. Matkustimme siis yhdessä ystävämme kanssa, joka myös lähti vaihtoon Englantiin.

J:llä ja S:llä oli lipulle merkattuna kaksi isoa matkalaukkua ruumaan = paremmat liput, joten he saivat hyvät safkat molemmilla lennoilla, minä yhden matkalaukun lipullani tyydyin nuolemaan heidän murunsa (oikeasti sain S:ltä kokonaisen pullan). Istuivatkin mokomat edempänä kuin minä! Mutta sainpahan siipipaikan. Oikeasti olin niin amatööri että yritin maksaa ateriani visaelectronilla (luottokorttini oli ruumassa) ja koska se ei käynyt niin kehoitin pyytämään maksua pari penkkiä edessäpäin istuvalta mieheltäni, mutta loppujen lopuksi lentoemo huitaisi kättään ruotsiksi, mikä tarkoitti suomeksi "sinun ei tarvitse maksaa ateriaasi".

Vaihto Arlandalla sujui hyvin. Tuntui vähän kuin olisi kotiin tullut, kun ruotsia puhuttiin joka paikassa. Tykkäsin. Tykkäsin jopa niin paljon, että sanoin J:lle ja S:lle, että haittaako jos jäisin sittenkin tänne. Haittasi, joten en jäänyt. Kuitenkin ehkä asumme vielä Ruotsissa (tai Norjassa) (tai molemmissa) joskus. Vaikka pienenkin ajan. Niille kassaneideille meni ihan täydestä kun puhuin. Ette olleet kuuntelemassa, joten ette tiedä sanoinko muuta kuin "Tack ska ni ha" ;) Se oli ihan kiva kokeilla, koska aiemmin olen puhunut vain suomalaisille ruotsinkielisille ja nämä sentään olivat ruotsalaisia eli eri asia. Ahh, Pohjoismaat <3 Lähellä sydäntäni.

Jörgen piristi!

Lennot itsessään olivat lyhyitä ja hetki vain ja allamme kiemurteli Thames-joki Lontoon sydämessä ja kaupungin valot kimmelsivät meille tervetuliaisiksi. Matkalaukutkin bongasimme ehyinä sieltä lukuisten matkalaukkujen joukosta. Oli meillä jotain tunnusmerkkejä niille, niin ei tarvinut alkaa toisten laukkuja kopeloimaan, sillä siellä nimittäin oli muutama musta matkalaukku ;) Heathrow'n lentokentältä kuljettiin bussilla terminaaliin, sen verran maailmanluokan mesta oli. Lisäksi sisällä käveltiin muutama kilsa. Ei sanottu niille mitään, että Vaasassa sun pitää ottaa vain kymmenen askelta ollaksesi matkalaukkujesi luona. Oltiin vaan ihan normaalisti.

Laukut turvassa ja mimmit mielissään. Bags are safe and girls pleased.

Heathrow Airport. Taksikuskit yms. Taxi drivers etc.

Taksin saaminen olikin sitten oma lukunsa, kun emme olleet sitä etukäteen ymmärtäneet tilata, enkä oikein tiedä miten olisimme sen tehneetkään. Ehkä niin, että olisimme pyytäneet Englannissa asuvia tuttaviamme soittamaan meille taksin tietylle ajankohdalle etukäteen, mutta muutamien kyselyjen ja mutkien ja puheluiden ja odottelujen jälkeen meitä tuli noutamaan ystävällinen intialainen taksikuski, joka vei meidät kentän lähellä olevalle hotellille, josta olimme varanneet yöpaikat etukäteen. Maksu matkasta oli varsin kohtuullinen verraten niihin monen kymmenen punnan eroihin (tämäkin selvisi siinä taksia kysellessä, onneksi) mitä eri takseilla oli. Hotellin ravintola oli pubimainen ja huoneet ihan siistit, kylpyhuoneet semisiistit. S:n huoneessa wc:n lamppu (ja tuuletin samalla) lähtivät päälle katosta roikkuvaa narua nykäisemällä mikä oli sangen hauskaa, mutta sittemmin todettu ihan normaaliksi näillä huudeilla. Pussilakana oli lakana joka taittui vanhanaikaisesti pussilakanan päälle päädystä (äiti tietää miten). Vedenkeitin ja teepusseja oli tarjolla huoneessa, mutta emme käyttäneet niitä, vesi taisi vähän epäilyttää.

Hotellihuoneemme. Our hotel room.

Haimme yöpalaa läheisestä kaupasta ja grillistä. Kaupassa oli tietenkin ne brittiläiset maitopurkit ja muut mistä revimme hilpeyttä sekä itsepalvelukassat, mitkä oli aika wow. Skannaat tuotteet itse, tömäytät ne alustalle, joka tunnistaa niiden painon oikeaksi ja sitten valitset maksutavan (kortti / käteinen) ja maksat ja lähdet kotiin. Hedelmien ja irtoleivosten kanssa täytyy mennä tavallisen kassan kautta, jonkalainen on kaikissa kaupoissa myös tarjolla. So everyday event for us today ;) Grilli oli sitten kans jotenkin erikoinen meidän silmään, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin en melkein muista enää edes, että mikä siinä oli niin erikoista. Erilainen miljöö kuitenkin kuin Suomessa. Hygieniaranking, mikä täällä on usein näkyvissä oli seinällä ja se oli paremman puolella. Täällä päin pikaruokapaikoissa ei välttämättä ole istumapaikkoja lainkaan vaan pelkkä takeaway. Niin ja grillissä tulimme ensimmäistä kertaa tutuiksi erään hyvin brittiläisen elementin kanssa nimittäin keltaisen, muovisen, lattialla seisovan, liukkaasta lattiasta varoittavan kolmiotörpön kanssa. Joko ovat ahkeria luutuamaan tai sitten ihmisten kengistä tulee ulkoa vettä (kun sataa aika usein). Anyway, niitä on joka kaupassa. Aivan sama onko se punnan kauppa vai Burberry niin tämä tötsä kyllä löytyy "komistavana" elementtinä. Anyhow, kauppaan lähtiessämme respan työntekijä oli kehoittanut meitä koputtamaan ikkunaan takaisin tullessamme, koska heillä näin keskiyöllä on tapana lukita ovet tappelevien tummaihoisten jengien vuoksi. Glunks. Käveltiin kuitenkin varalta reippaasti ja määrätietoisesti, vaikka varmasti näytettiin ihan housun puntit tutisevilta turisteilta.

Check maitopurkit! Terkkuja mamille ja dadille!
Check a milk bottles! Greetings for mum and dad!

Hotelille palattuamme söimme safkamme ja käynnistimme J:n läppärin ja menimme tarkistamaan hänen mailinsa. Ylläripyllärihän se meitä siellä odotteli. Vuokranvälitysfirmastamme oli tullut sähköpostia, että heillä ei ole meille asuntoa antaa, koska emme ole maksaneet takuuvuokraamme. Se oli tosiaan ihan kiva pikku yllätys, kun seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus suunnata Southamptoniin ja omaan pikku kotiimme. Suomesta käsin yritimme selvittää kaiken mahdollisimman tarkasti, mutta vastausprosentti sähköposteihin oli huono ja kaksi kertaa soittelimmekin niiden perään ja pyysimme vastausta. Vastaukset kyllä saimme sitten puheluiden jälkeen. Keskimääräinen vastausprosentti kysymyksiin oli 2/6. Kysyimme samat asiat monta kertaa ja osaan emme saaneet lainkaan vastausta. Vasta viime metreillä (vaikka olimme kysyneet tästä jo muutaman kuukauden aiemmin) saimme vastauksen mikä on deposittimme (takuuvuokramme) ja mikä on tilinumero mihin se pitää maksaa. Aiemmin olimme jo useamman kerran kysynyneet kaikki maksuun liittyvät tiedot maksupäivä mukaanlukien. Tässä viimeisimmässäkään mailissa ei mainittu maksupäivää, joten ajattelimme, että maksamme sen sitten ilmeisesti paikan päällä, kun kerran vaikuttavat muutenkin aika suurpiirteisiltä. Olimme jo ennen Suomesta lähtöämme sanoneet useaan otteeseen minä päivänä olemme tulossa kirjoittamaan vuokrasopimuksen ja hakemaan avaimet ja he olivat sanoneet, että he varaavat asunnon meille. Vastasimme, että tarvitsemme asunnon ja että tulemme huomenna sinne niin pian aamusta kuin vain löydämme oikeaan bussiin ja hoidamme asian kuntoon.

Ennen kuin istuimme välihuokaisun päästäneinä Southamptoniin menevään bussiin, söimme brittiaamiaisen hotellilla. Moni artikkeli oli päässyt loppumaan, emmekä kehdanneet pyytää lisää, joten varsinainen kokonainen brittiaamiainen tuli syötyä vasta kuukausi, kaksi myöhemmin Southamptonin IKEA-ravintolassa. Eli munaa, makkaraa, pekonia ja sen sellaista. Lisäksi etsimme respan työntekijän kanssa meille oikeaa bussia Lontooseen Heathrow'n lentoasemalle, josta Southamptoniin suuntaava pitkän matkan bussi lähtisi. Eräs ravintolapuolen vakioasiakas yritti pakottaa meitä menemään junalla, koska bussien kyyti on aivan "awful" ja sitä ei voi kestää. Voi olla, että huonovointisena niihin ei kannatakaan mennä, mutta me olimme onneksi ihan fine ;) Jotkut kuskit tosiaan kaahailevat ja ruuhkaisessa liikenteessä kyyti saattaa olla hieman töyssähtelevää - mutta bussit ovat halvempia, joten niillä on menty. Kaikki bussit eivät ota sinua kyytiin, jos sinulla on liikaa matkatavaraa, mutta kaikeksi onneksi meillä oli sallittu määrä. Ensimmäiseen mahdolliseen bussiin emme mahtuneet, mutta toisella onnisti ja pääsimme ystävällisen bussikuskin johdosta ilmaiseksi Heathrow'lle, koska Lontoon paikallisbusseissa (ja metroissa) ei käy käteinen, eikä meillä siinä vaiheessa vielä ollut Oyster-cardia, joka käy busseissa ja metroissa Lontoossa. Ihan näinä aikoina on tullut käyttöön myös pankkikorttien lähimaksuominaisuus, mikä on aika kätevä juttu eli matkustitpa minkä verran tahansa (tietyillä zoneilla / vyöhykkeillä) niin se veloittaa aina samaan kattoon (oliko £8) asti per päivä kuin Oyster-cardikin. Heathrow'lta ostimme bussiliput ja löysimme tiemme Southamptoniin menevään bussiin. PS. Aamulla hotellihuoneen ikkunasta näkyi kadulle, jossa kulki koulupukuisia lapsia. Se oli tietenkin wow ja piristi mieltä. Onhan ne aika herttaisia asuissaan.

Olimme Southamptonissa noin 15:30 aikaan: emme tienneet moneenko meidän vuokranvälitysfirmamme on auki (koska he eivät olleet lukuisista kysymysyrityksistämme huolimatta vastanneet), mutta oletimme, että toimistoaika ollee siinä 8-9->16-17 kieppeillä. Syötimme jos matkalla ollessamme Nokia Here Mapsiin Tenant Officen (tarkoittaa täällä yleisesti vuokranvälistyfirmaa) osoitteen ja ennen määränpäätämme alkoi näyttämään siltä, että menemme sittenkin väärään suuntaan ja niimpä jäimme J:n kanssa nopeasti pois bussista S:n jatkaessa matkaa taholleen. Jäimme kuitenkin pois väärällä pysäkillä (kamoinemme kaikkinemme), sillä Here Map oli muuttanut kirjoittamani osoitteen saman tyyliseksi kuin alkuperäinen osoite, mutta eriksi kuitenkin ja meidän olisi siis pitänyt jatkaa matkaamme siihen määränpäähän, mihin olimme lippumme ostaneetkin. Kohtuullisen ajan sisällä saimme kuitenkin paikallisbussin kyydityksen Southamptonin keskustaan ja pääsimme toimistolle ajoissa.

Meille oli siis etukäteen ilmoitettu, että yhdellä kertaa maksamme depositin ja yhden kuun vuokran. Muusta ei ollut ollut mitään mainintaa, mutta paikan päällä jouduimme kuitenkin maksamaan deposit + syyskuun vuokra + heinäkuu2015 + elokuu2015 + yks pikku fee (450-500€) eli palkkio vuokranvälityksestä. Koska meidän pikku asuntomme vuokra on varsin kallis Suomen hintatasoon nähden niin voin sanoa, että koko potti ei ollut mikään pienoinen summa. Siinä hetken (pari tuntia) säädettyämme (kuuma tuli muutenkin kuumassa toimistossa) onnistuimme kuitenkin suorittamaan maksun ja saamaan avaimen käteemme ja kiinteistönvälittäjäneidillä meni hieman yliajalle, kun hän kuskasi meidät asunnolle (normaali käytäntö) ja näytti asunnon.

Tässä vaiheessa oli molemmilla melko väsynyt, mutta helpottunut fiilis. Asunnolle siis menossa. Tired but relieved. Going to the our apartment.

Huokaisimme - hetkeksi -, jätimme kamamme sisään ja lähdimme etsimään IKEAa, jotta meillä olisi peitot ja tyynyt, millä nukkua. Asunto sisältää huonekalut ja patjan, tämä oli tiedossa etukäteen. Puhtaat lakanat olin ottanut Suomesta mukaani. Löysimme IKEAn ja ostimme peiton ja tyynyt. Peitto onkin sitten brittiläistä mallia eli two in one: Lämpimämmillä säillä käytät yhtä ja sitten kun palelee niin painelet neppareilla sen toisenkin peiton siihen kiinni. Tämä yksikin on jo aika paksu, joten toistaiseksi olemme pärjänneet yhdellä.

Asunto olisi pitänyt olla siivottu, mutta se ei ollut siivottu ja tavarat laitoimme paikoilleen vasta parin päivän päästä kun siivooja oli käynyt. Siihen saakka söimme ulkona. Ja kyllä siinä hetki meni kun saimme keittiön kaappeihin kaiken sen oleellisen, mitä tarvitset perusruuanlaittoon eli ne perus ainekset sekä kattilat, lastat, astiat ja muut. Parin kuukauden odottelun jälkeen saimme kaksi tuolia lisää (valmiiksi oli ollut yksi koulutuoli ja yksi baarituoli, plus yksi edellisen asukkaan jättämä extratuoli) ja aikanaan ostimme myös maton, joka piristi sekä ilmettä että mieltä! Huikeeta, että meille voi tulla 4 vierasta kylään ja kaikille on istuimet! Lisäksi voi istua pehmeällä matolla tai ..sängyllä, mutta sänky on metrin korkeudella, joten harvempi vieras siihen on eksynyt. Ensimmäisen viikon siis kuljimme kaupoissa ja kaupungilla: lähdimme tyhjien matkalaukkujen kanssa ja palasimme täysien kanssa. Tutuiksi tulivat IKEA (jonne hukkasimme ensimmäisellä viikolla sanakirjamme - KIITOS mum and dad kun lähetitte meille uudet kaksin kappalein! <3), Argos sekä Punnan kauppa (missä kaikki maksaa max £1) - niistä löytyi liki kaikki tarpeellinen.

99p Stores, Argos and Burger King.

Argos on kodinelektroniikka / -tarvikekauppa, jossa on pöydät, joilla on päätteitä ja kuvastoja. Kuvaston ja koneen avulla kirjaat ylös haluamasi tuotteiden koodit ja lapun kanssa menet kassalle ja kassa tarkistaa löytyykö tuotteet ja jos löytyy niin saat siirtyä noutojonoon, josta sinua ajallaan jonotusnumerollasi kutsutaan ja ojennetaan tilaamasi tuotteet. Jos joku tuote on väärä niin myyjät kutsuvat toisia myyjiä paikalle radiopuhelimilla auttamaan asiakasta. Olihan se kokemus sinänsä. Ja yhtä tuotetta, kuten leivänpaahdinta voi olla sen 50 sorttia, hinta alkaen £5, kuten useimmissa kodinkoneissa ja päättyen saman hintaisiin kuin meillä Suomessakin luxustuotteet maxawat. Meidän piti kesken tilauksemme (olimme vasta itsepalvelu- eli kirjausvaiheessa) käydä välillä syömässä Burger Kingissä ja uusin voimin kävimme taas sen jälkeen valikoimien kimppuun. Ostimme leivänpaahtimen, vedenkeittimen, blenderin (ei tule muuten syötyä kovin hedelmiä), sähkövatkaimen (olisimmekohan sittenkään tarvineet?) sekä silitysraudan - ja laudan. Henry-imuri löytyy ihan talon takaa, onneksi. Kodinkoneita täältä saa kyllä halvemmalla kuin Suomesta - toki ne luxustuotteet ovat kalliita yhtä lailla, mutta halpatuotteet ovat ainakin halvempia kuin Suomessa.

Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa. Vain nämä portaat! Luckily we live on the first floor. Only these stairs have to walk up.

Ensimmäinen viikko meni siis vähän koomassa, asioinnit kaupungilla olivat herkästikin 8h reisussuja ja kävellen menimme. Matka kaupoille oli vain 1-2km, mutta kun päivän käveli paikasta toiseen niin kyllä sen tunsi illalla jaloissaan. Mutta saimmepahan kaiken oleellisen hommattua! Ja työmiehiä kävi tuon tuostakin asunnossamme jotakin fiksaamassa, eivätkä he tulleet aina silloin kuin meille oli ilmoitettu heidän tulevan, joten heidän odotteluunsa oli oma lukunsa. Työmiehiä on syksyn aikana käynyt meillä kaikenkaikkiaan 20-30 kertaa. Siitä ehkä enemmän toiste.

Kulkuvälineemme. Our vehicles.

Kyllä näillä alkuun pääsee! Yes, with these you can get a good start!

PS. Meille kaikille tämä on siis ensivierailu Iso-Britanniaan. Vähän pidempi sellainen, koska ajattelimme, että mitä suotta vain piipahtamaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että pelkkä syksy (joka on kohta jo mennyt!) olisi ollut aivan liian lyhyt aika.