Etukäteismaininta: Älä säikähdä, en aina postaa näin pitkästi. Näistä alkuhässäköistä kun saisi kokonaan oman kirjansa.
Vaasa / Western Finland
Lentoreittimme oli Vaasa - Stockholm/Arlanda - London/Heathrow. Lentokenttien koko hieman kasvoi loppuaan kohden ;). Meillä piti alun perin olla Arlandalla sellainen 7h odottelu, mutta koska Vaasasta lähtevä kone oli bookattu yli (miten se tapahtuu?) niin jäimme odottelemaan Vaasan lentokentälle. Tämä tapahtui siis täysin vapaaehtoisesti ja saimme SAS:lta jokainen lounasliput kahveineen Vaasan lentokentän kahvilaan sekä 150€ lentolippulahjakortin. Opiskelijoihin tällaiset hyvitykset purevat ja lisäksi olisimme odotelleet joka tapauksessa Arlandalla saman ajan (JOSKIN siellä olisi ollut hieman mielenkiintoisempi odotteluympäristö lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen) ja olimme kolmen hengen seurue, joten meistä oli toisillemme (hyvää) seuraa. Matkustimme siis yhdessä ystävämme kanssa, joka myös lähti vaihtoon Englantiin.
J:llä ja S:llä oli lipulle merkattuna kaksi isoa matkalaukkua ruumaan = paremmat liput, joten he saivat hyvät safkat molemmilla lennoilla, minä yhden matkalaukun lipullani tyydyin nuolemaan heidän murunsa (oikeasti sain S:ltä kokonaisen pullan). Istuivatkin mokomat edempänä kuin minä! Mutta sainpahan siipipaikan. Oikeasti olin niin amatööri että yritin maksaa ateriani visaelectronilla (luottokorttini oli ruumassa) ja koska se ei käynyt niin kehoitin pyytämään maksua pari penkkiä edessäpäin istuvalta mieheltäni, mutta loppujen lopuksi lentoemo huitaisi kättään ruotsiksi, mikä tarkoitti suomeksi "sinun ei tarvitse maksaa ateriaasi".
Vaihto Arlandalla sujui hyvin. Tuntui vähän kuin olisi kotiin tullut, kun ruotsia puhuttiin joka paikassa. Tykkäsin. Tykkäsin jopa niin paljon, että sanoin J:lle ja S:lle, että haittaako jos jäisin sittenkin tänne. Haittasi, joten en jäänyt. Kuitenkin ehkä asumme vielä Ruotsissa (tai Norjassa) (tai molemmissa) joskus. Vaikka pienenkin ajan. Niille kassaneideille meni ihan täydestä kun puhuin. Ette olleet kuuntelemassa, joten ette tiedä sanoinko muuta kuin "Tack ska ni ha" ;) Se oli ihan kiva kokeilla, koska aiemmin olen puhunut vain suomalaisille ruotsinkielisille ja nämä sentään olivat ruotsalaisia eli eri asia. Ahh, Pohjoismaat <3 Lähellä sydäntäni.
Jörgen piristi!
Lennot itsessään olivat lyhyitä ja hetki vain ja allamme kiemurteli Thames-joki Lontoon sydämessä ja kaupungin valot kimmelsivät meille tervetuliaisiksi. Matkalaukutkin bongasimme ehyinä sieltä lukuisten matkalaukkujen joukosta. Oli meillä jotain tunnusmerkkejä niille, niin ei tarvinut alkaa toisten laukkuja kopeloimaan, sillä siellä nimittäin oli muutama musta matkalaukku ;) Heathrow'n lentokentältä kuljettiin bussilla terminaaliin, sen verran maailmanluokan mesta oli. Lisäksi sisällä käveltiin muutama kilsa. Ei sanottu niille mitään, että Vaasassa sun pitää ottaa vain kymmenen askelta ollaksesi matkalaukkujesi luona. Oltiin vaan ihan normaalisti.
Laukut turvassa ja mimmit mielissään. Bags are safe and girls pleased.
Heathrow Airport. Taksikuskit yms. Taxi drivers etc.
Taksin saaminen olikin sitten oma lukunsa, kun emme olleet sitä etukäteen ymmärtäneet tilata, enkä oikein tiedä miten olisimme sen tehneetkään. Ehkä niin, että olisimme pyytäneet Englannissa asuvia tuttaviamme soittamaan meille taksin tietylle ajankohdalle etukäteen, mutta muutamien kyselyjen ja mutkien ja puheluiden ja odottelujen jälkeen meitä tuli noutamaan ystävällinen intialainen taksikuski, joka vei meidät kentän lähellä olevalle hotellille, josta olimme varanneet yöpaikat etukäteen. Maksu matkasta oli varsin kohtuullinen verraten niihin monen kymmenen punnan eroihin (tämäkin selvisi siinä taksia kysellessä, onneksi) mitä eri takseilla oli. Hotellin ravintola oli pubimainen ja huoneet ihan siistit, kylpyhuoneet semisiistit. S:n huoneessa wc:n lamppu (ja tuuletin samalla) lähtivät päälle katosta roikkuvaa narua nykäisemällä mikä oli sangen hauskaa, mutta sittemmin todettu ihan normaaliksi näillä huudeilla. Pussilakana oli lakana joka taittui vanhanaikaisesti pussilakanan päälle päädystä (äiti tietää miten). Vedenkeitin ja teepusseja oli tarjolla huoneessa, mutta emme käyttäneet niitä, vesi taisi vähän epäilyttää.
Hotellihuoneemme. Our hotel room.
Haimme yöpalaa läheisestä kaupasta ja grillistä. Kaupassa oli tietenkin ne brittiläiset maitopurkit ja muut mistä revimme hilpeyttä sekä itsepalvelukassat, mitkä oli aika wow. Skannaat tuotteet itse, tömäytät ne alustalle, joka tunnistaa niiden painon oikeaksi ja sitten valitset maksutavan (kortti / käteinen) ja maksat ja lähdet kotiin. Hedelmien ja irtoleivosten kanssa täytyy mennä tavallisen kassan kautta, jonkalainen on kaikissa kaupoissa myös tarjolla. So everyday event for us today ;) Grilli oli sitten kans jotenkin erikoinen meidän silmään, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin en melkein muista enää edes, että mikä siinä oli niin erikoista. Erilainen miljöö kuitenkin kuin Suomessa. Hygieniaranking, mikä täällä on usein näkyvissä oli seinällä ja se oli paremman puolella. Täällä päin pikaruokapaikoissa ei välttämättä ole istumapaikkoja lainkaan vaan pelkkä takeaway. Niin ja grillissä tulimme ensimmäistä kertaa tutuiksi erään hyvin brittiläisen elementin kanssa nimittäin keltaisen, muovisen, lattialla seisovan, liukkaasta lattiasta varoittavan kolmiotörpön kanssa. Joko ovat ahkeria luutuamaan tai sitten ihmisten kengistä tulee ulkoa vettä (kun sataa aika usein). Anyway, niitä on joka kaupassa. Aivan sama onko se punnan kauppa vai Burberry niin tämä tötsä kyllä löytyy "komistavana" elementtinä. Anyhow, kauppaan lähtiessämme respan työntekijä oli kehoittanut meitä koputtamaan ikkunaan takaisin tullessamme, koska heillä näin keskiyöllä on tapana lukita ovet tappelevien tummaihoisten jengien vuoksi. Glunks. Käveltiin kuitenkin varalta reippaasti ja määrätietoisesti, vaikka varmasti näytettiin ihan housun puntit tutisevilta turisteilta.
Check maitopurkit! Terkkuja mamille ja dadille!
Check a milk bottles! Greetings for mum and dad!
Check a milk bottles! Greetings for mum and dad!
Hotelille palattuamme söimme safkamme ja käynnistimme J:n läppärin ja menimme tarkistamaan hänen mailinsa. Ylläripyllärihän se meitä siellä odotteli. Vuokranvälitysfirmastamme oli tullut sähköpostia, että heillä ei ole meille asuntoa antaa, koska emme ole maksaneet takuuvuokraamme. Se oli tosiaan ihan kiva pikku yllätys, kun seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus suunnata Southamptoniin ja omaan pikku kotiimme. Suomesta käsin yritimme selvittää kaiken mahdollisimman tarkasti, mutta vastausprosentti sähköposteihin oli huono ja kaksi kertaa soittelimmekin niiden perään ja pyysimme vastausta. Vastaukset kyllä saimme sitten puheluiden jälkeen. Keskimääräinen vastausprosentti kysymyksiin oli 2/6. Kysyimme samat asiat monta kertaa ja osaan emme saaneet lainkaan vastausta. Vasta viime metreillä (vaikka olimme kysyneet tästä jo muutaman kuukauden aiemmin) saimme vastauksen mikä on deposittimme (takuuvuokramme) ja mikä on tilinumero mihin se pitää maksaa. Aiemmin olimme jo useamman kerran kysynyneet kaikki maksuun liittyvät tiedot maksupäivä mukaanlukien. Tässä viimeisimmässäkään mailissa ei mainittu maksupäivää, joten ajattelimme, että maksamme sen sitten ilmeisesti paikan päällä, kun kerran vaikuttavat muutenkin aika suurpiirteisiltä. Olimme jo ennen Suomesta lähtöämme sanoneet useaan otteeseen minä päivänä olemme tulossa kirjoittamaan vuokrasopimuksen ja hakemaan avaimet ja he olivat sanoneet, että he varaavat asunnon meille. Vastasimme, että tarvitsemme asunnon ja että tulemme huomenna sinne niin pian aamusta kuin vain löydämme oikeaan bussiin ja hoidamme asian kuntoon.
Ennen kuin istuimme välihuokaisun päästäneinä Southamptoniin menevään bussiin, söimme brittiaamiaisen hotellilla. Moni artikkeli oli päässyt loppumaan, emmekä kehdanneet pyytää lisää, joten varsinainen kokonainen brittiaamiainen tuli syötyä vasta kuukausi, kaksi myöhemmin Southamptonin IKEA-ravintolassa. Eli munaa, makkaraa, pekonia ja sen sellaista. Lisäksi etsimme respan työntekijän kanssa meille oikeaa bussia Lontooseen Heathrow'n lentoasemalle, josta Southamptoniin suuntaava pitkän matkan bussi lähtisi. Eräs ravintolapuolen vakioasiakas yritti pakottaa meitä menemään junalla, koska bussien kyyti on aivan "awful" ja sitä ei voi kestää. Voi olla, että huonovointisena niihin ei kannatakaan mennä, mutta me olimme onneksi ihan fine ;) Jotkut kuskit tosiaan kaahailevat ja ruuhkaisessa liikenteessä kyyti saattaa olla hieman töyssähtelevää - mutta bussit ovat halvempia, joten niillä on menty. Kaikki bussit eivät ota sinua kyytiin, jos sinulla on liikaa matkatavaraa, mutta kaikeksi onneksi meillä oli sallittu määrä. Ensimmäiseen mahdolliseen bussiin emme mahtuneet, mutta toisella onnisti ja pääsimme ystävällisen bussikuskin johdosta ilmaiseksi Heathrow'lle, koska Lontoon paikallisbusseissa (ja metroissa) ei käy käteinen, eikä meillä siinä vaiheessa vielä ollut Oyster-cardia, joka käy busseissa ja metroissa Lontoossa. Ihan näinä aikoina on tullut käyttöön myös pankkikorttien lähimaksuominaisuus, mikä on aika kätevä juttu eli matkustitpa minkä verran tahansa (tietyillä zoneilla / vyöhykkeillä) niin se veloittaa aina samaan kattoon (oliko £8) asti per päivä kuin Oyster-cardikin. Heathrow'lta ostimme bussiliput ja löysimme tiemme Southamptoniin menevään bussiin. PS. Aamulla hotellihuoneen ikkunasta näkyi kadulle, jossa kulki koulupukuisia lapsia. Se oli tietenkin wow ja piristi mieltä. Onhan ne aika herttaisia asuissaan.
Olimme Southamptonissa noin 15:30 aikaan: emme tienneet moneenko meidän vuokranvälitysfirmamme on auki (koska he eivät olleet lukuisista kysymysyrityksistämme huolimatta vastanneet), mutta oletimme, että toimistoaika ollee siinä 8-9->16-17 kieppeillä. Syötimme jos matkalla ollessamme Nokia Here Mapsiin Tenant Officen (tarkoittaa täällä yleisesti vuokranvälistyfirmaa) osoitteen ja ennen määränpäätämme alkoi näyttämään siltä, että menemme sittenkin väärään suuntaan ja niimpä jäimme J:n kanssa nopeasti pois bussista S:n jatkaessa matkaa taholleen. Jäimme kuitenkin pois väärällä pysäkillä (kamoinemme kaikkinemme), sillä Here Map oli muuttanut kirjoittamani osoitteen saman tyyliseksi kuin alkuperäinen osoite, mutta eriksi kuitenkin ja meidän olisi siis pitänyt jatkaa matkaamme siihen määränpäähän, mihin olimme lippumme ostaneetkin. Kohtuullisen ajan sisällä saimme kuitenkin paikallisbussin kyydityksen Southamptonin keskustaan ja pääsimme toimistolle ajoissa.
Meille oli siis etukäteen ilmoitettu, että yhdellä kertaa maksamme depositin ja yhden kuun vuokran. Muusta ei ollut ollut mitään mainintaa, mutta paikan päällä jouduimme kuitenkin maksamaan deposit + syyskuun vuokra + heinäkuu2015 + elokuu2015 + yks pikku fee (450-500€) eli palkkio vuokranvälityksestä. Koska meidän pikku asuntomme vuokra on varsin kallis Suomen hintatasoon nähden niin voin sanoa, että koko potti ei ollut mikään pienoinen summa. Siinä hetken (pari tuntia) säädettyämme (kuuma tuli muutenkin kuumassa toimistossa) onnistuimme kuitenkin suorittamaan maksun ja saamaan avaimen käteemme ja kiinteistönvälittäjäneidillä meni hieman yliajalle, kun hän kuskasi meidät asunnolle (normaali käytäntö) ja näytti asunnon.
Tässä vaiheessa oli molemmilla melko väsynyt, mutta helpottunut fiilis. Asunnolle siis menossa. Tired but relieved. Going to the our apartment.
Huokaisimme - hetkeksi -, jätimme kamamme sisään ja lähdimme etsimään IKEAa, jotta meillä olisi peitot ja tyynyt, millä nukkua. Asunto sisältää huonekalut ja patjan, tämä oli tiedossa etukäteen. Puhtaat lakanat olin ottanut Suomesta mukaani. Löysimme IKEAn ja ostimme peiton ja tyynyt. Peitto onkin sitten brittiläistä mallia eli two in one: Lämpimämmillä säillä käytät yhtä ja sitten kun palelee niin painelet neppareilla sen toisenkin peiton siihen kiinni. Tämä yksikin on jo aika paksu, joten toistaiseksi olemme pärjänneet yhdellä.
Asunto olisi pitänyt olla siivottu, mutta se ei ollut siivottu ja tavarat laitoimme paikoilleen vasta parin päivän päästä kun siivooja oli käynyt. Siihen saakka söimme ulkona. Ja kyllä siinä hetki meni kun saimme keittiön kaappeihin kaiken sen oleellisen, mitä tarvitset perusruuanlaittoon eli ne perus ainekset sekä kattilat, lastat, astiat ja muut. Parin kuukauden odottelun jälkeen saimme kaksi tuolia lisää (valmiiksi oli ollut yksi koulutuoli ja yksi baarituoli, plus yksi edellisen asukkaan jättämä extratuoli) ja aikanaan ostimme myös maton, joka piristi sekä ilmettä että mieltä! Huikeeta, että meille voi tulla 4 vierasta kylään ja kaikille on istuimet! Lisäksi voi istua pehmeällä matolla tai ..sängyllä, mutta sänky on metrin korkeudella, joten harvempi vieras siihen on eksynyt. Ensimmäisen viikon siis kuljimme kaupoissa ja kaupungilla: lähdimme tyhjien matkalaukkujen kanssa ja palasimme täysien kanssa. Tutuiksi tulivat IKEA (jonne hukkasimme ensimmäisellä viikolla sanakirjamme - KIITOS mum and dad kun lähetitte meille uudet kaksin kappalein! <3), Argos sekä Punnan kauppa (missä kaikki maksaa max £1) - niistä löytyi liki kaikki tarpeellinen.
99p Stores, Argos and Burger King.
Argos on kodinelektroniikka / -tarvikekauppa, jossa on pöydät, joilla on päätteitä ja kuvastoja. Kuvaston ja koneen avulla kirjaat ylös haluamasi tuotteiden koodit ja lapun kanssa menet kassalle ja kassa tarkistaa löytyykö tuotteet ja jos löytyy niin saat siirtyä noutojonoon, josta sinua ajallaan jonotusnumerollasi kutsutaan ja ojennetaan tilaamasi tuotteet. Jos joku tuote on väärä niin myyjät kutsuvat toisia myyjiä paikalle radiopuhelimilla auttamaan asiakasta. Olihan se kokemus sinänsä. Ja yhtä tuotetta, kuten leivänpaahdinta voi olla sen 50 sorttia, hinta alkaen £5, kuten useimmissa kodinkoneissa ja päättyen saman hintaisiin kuin meillä Suomessakin luxustuotteet maxawat. Meidän piti kesken tilauksemme (olimme vasta itsepalvelu- eli kirjausvaiheessa) käydä välillä syömässä Burger Kingissä ja uusin voimin kävimme taas sen jälkeen valikoimien kimppuun. Ostimme leivänpaahtimen, vedenkeittimen, blenderin (ei tule muuten syötyä kovin hedelmiä), sähkövatkaimen (olisimmekohan sittenkään tarvineet?) sekä silitysraudan - ja laudan. Henry-imuri löytyy ihan talon takaa, onneksi. Kodinkoneita täältä saa kyllä halvemmalla kuin Suomesta - toki ne luxustuotteet ovat kalliita yhtä lailla, mutta halpatuotteet ovat ainakin halvempia kuin Suomessa.
Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa. Vain nämä portaat! Luckily we live on the first floor. Only these stairs have to walk up.
Ensimmäinen viikko meni siis vähän koomassa, asioinnit kaupungilla olivat herkästikin 8h reisussuja ja kävellen menimme. Matka kaupoille oli vain 1-2km, mutta kun päivän käveli paikasta toiseen niin kyllä sen tunsi illalla jaloissaan. Mutta saimmepahan kaiken oleellisen hommattua! Ja työmiehiä kävi tuon tuostakin asunnossamme jotakin fiksaamassa, eivätkä he tulleet aina silloin kuin meille oli ilmoitettu heidän tulevan, joten heidän odotteluunsa oli oma lukunsa. Työmiehiä on syksyn aikana käynyt meillä kaikenkaikkiaan 20-30 kertaa. Siitä ehkä enemmän toiste.
Kulkuvälineemme. Our vehicles.
Kyllä näillä alkuun pääsee! Yes, with these you can get a good start!
PS. Meille kaikille tämä on siis ensivierailu Iso-Britanniaan. Vähän pidempi sellainen, koska ajattelimme, että mitä suotta vain piipahtamaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että pelkkä syksy (joka on kohta jo mennyt!) olisi ollut aivan liian lyhyt aika.
