Life in Southampton

Postaus on pitkä kuin joulunodotus lapsuudessa konsanaan. LOL

Mikäs se on ihmisen Southamptonissa asuessa. Asumme kadulla, jonka toisella puolella bussit kulkee tiuhaan ja jolla on paljon bubeja, ravintoloita ja muutama baarikin. Hiljaista on yleensä su-ma. Yleensä. Koomista on, että joskus juuri niinä päivinä meitä on ilahduttaneet tie- / putkityöt kadulla. Miehet ovat katsoneet paremmaksi aukaista kadun silloin, kun sillä on vähiten vilkasta. Ihan loogista, mutta harvoin meillä Suomessa siltikään poraillaan ja jyräillään klo01 yöllä. No, se oli vain muutaman päivän tai max viikon. Joskus su-ma [meinasin kirjoittaa ma-su, mutta ei ihan kuitenkaan], kun on meidän meluvapaat päivät niin kodittomat ovat räyhänneet tuossa alhaalla kadulla keskenään. Ne ei varmaan tiedä, et su-ma tällä kadulla ollaan hiljaa.

Aluksi meteli häiritsi. Liikenteen melu on pientä, se ei häiritse paitsi silloin kuin bussi tööttää monta sekuntia putkeen keskellä yötä [bussit kulkee ehkä jopa ympäri vuorokauden] kun jollakin keskellä tietä seisovalla ihmislapsella on järjen valo sammunnut. Vastapäätä oleva baari [ja varmaan muutkin baari keskimäärin] on auki ti-la ja silloin meteli on taattu. Brittiläiset miehet ovat iloisia bilettäjiä ja laumaihmisiä: He kulkevat esim. 20 ihmisen joukoissa ja laulavat ja hoilottavat sydämensä kyllyydestä :D Onhan se jopa huvittavaa. Oikeasti nämä laumat taitavat olla esim futis-joukkueita, jotka ovat lähteneet yhdessä iltaa viettämään. Kaikilla on saman väriset housut ja paidat ja esim. joukkueen väreissä oleva kraka ja kukaties kannatuslaulujaan laulavat: en "lauluista" selvää, mutta hoilotus on kovaa! :D Vastikään erotin sanan "Christmas", joten voi olla, että nyt on siirrytty joululauluihin.

Alkusyksystä ihmettelin, että mitä nämä ihmiset ovat ja mitä tämä hoilotus on. Se kertoi minulle, että tällä tavalla brittiläiset juhlivat. Eihän kaikki oikeesti sitä tee, mutta verraten moni! Ja keskimäärin hoilottajat ovat sen 20-30v tai 20-25v. Kun taas joku lauantaiyö heräsin näihin hellyyttäviin hoilotuksiin ja kurkkasin verhon takaa silmät sikkurassa ja unen tokkurassa niin yhtäkkiä hoksasin kysyä J:ltä, että onko Southampton menestynyt jotenkin hyvin jalkapallossa ja uninen ääni vastasi tyyliin "Joo on. Se on voittanut 7x putkeen". Vastasin OK, laskin verhon alas ja jatkoin unia. Sitäpä sitä, onnellisten futisfanien kannatuslauluja - yritä tintti ymmärtää! Ja minähän yritän ;) Olin tähän asti luullut, että ne laulelee muuten vaan ;)

Hei en tiedä miks tää ei näy kunnolla. Tässä ois ollut ääniterkkuja teille.

Kodittomiahan täällä pyörii myös aika paljon. Alkusyksystä - sanotaanko ensimmäiset kaksi kuukautta tässä meidän kadulla, melkein meidän ikkunan alapuolella ja suoraan ulko-oven edessä (penkillä) pyöri sellainen 3-7hlön porukka, jotka ajattelimme kodittomiksi, mutta nyt jälkeen päin ajatellen en ole varma olivatko he kodittomia. Ainakin he hengailivat tässä aamusta iltaan, joivat ja metelöivät. Joskus tuli riitaa möyhempään illalla / yöllä ja siihen oli sitten kiva herätä. Kerran huusin ikkunasta "Silence, please!", kun oikein otti päähän, mutta eipä siihen muuten osannut puuttua. Tietää, että meteli kuuluu yhtä hyvin kadun muihinkin asuntoihin, joissa on brittiläiseen tyyliin 2-kerroksiset ikkunat. Oikeasti meillä meinasi mennä hermot niihin heppuihin, mutta joskus kun se järkyttävän tupakkakäheä naisääni taas nauraa käkätti isoon ääneen [haaaaaaahhahahahaha haaaaaaaaaahhhahahahaha] aina vaan [ei ne aina riidelly, niillä oli usein "tosi" hauskaa] niin ei lopulta itsekäänn voinut olla nauramatta. Luojan luomia hekin, vaikka hieman sivuraiteille lipsahtaneita. Yhtäkkiä syksyn kuluessa huomasimme, että heitä ei ole enää näkynyt. En tiedä vaihtoivatko he vain paikkaa vai onko kylmemmät ilmat ajaneet jonnekin sisätiloihin. No, tää oli especially tää "meidän kadun" porukka.

Lisäksi on joukko kodittomia, jotka oikeasti näyttävät olevan kaduilla yötkin. Tosi monella on koira [buldog tms], mut ei kaikilla. Mielipaikka on joku ovi- tai muu syvennys ja mukana on makuupussi ja osalla pahvikyltti, jossa lukee "Auta koditonta, lahjoita kolikko tai syötävää." Jotkut ovat olleet sodassa, ehkä ... eli siis pahvissa lukee niin ja toinen jalka saattaa olla pois / amputoitu ja esim lahje kääritty niin että se näkyy, mutta en tiedä mikä on todellisuus. Jotkut kerjäävät yksin ja jotkut kaksin ja jotkut porukassa, yleensä yksin. Mutta on tullut huomattua, ketkä heistä ovat kavereita keskenään. Emme ole antaneet kenellekään kertaakaan mitään. Syksyn aluksi eräs Briteissä yli 10v asunut suomalainen sanoi minulle, että kerjääminen ei ole täällä laillista ja koska täällä on niin paljon eri hyväntekeväisyysjärjestöjä niin monelle kodittomalle olisi tarjolla apua. Hän oli itsekin ollut [ainakin] jossakin jouluavustusksessa mukana ja saanut todeta, että siellä saatettiin käydä ruokailemassa, mutta yösijaa ei haluttu ottaa vastaan. Suomessa ainakin ilmeisesti joissakin kodittomien yöpaikoissa vaaditaan päihteettömyyttä ja voi olla, että moni ei ole siihen valmis sitoutumaan. En tiedä paljon näistä käytännöistä täällä. Tämän jälkeen kuulin kuitenkin, että hillitysti kerjääminen olisi laillista [ei saa vonkua]. Mutta emme siis ole antaneet lantin lanttia, emmekä sandwichin sandwichia, sillä olemme nähneet tätä elämää niin läheltä tässä ja saaneet todeta, että juuri tällä meidän vakkariporukalla [siitä metelöivimmästä porukasta vain osa kerjäsi] oli aina rahaa alkoholiin ja savukkeisiin eli jos olisimme antaneet rahaa niin se olisi voinut mennä juurikin ko. tuotteiden ostoon ja jos olisimme antaneet ruokaa niin heidän rahansa olisivat säästyneet ko. tuotteiden ostoon. Eli meni niin tai näin niin aina väärinpäin. Muutenkin, koska tässä oli niin paljon sitä vakioporukkaa aluksi, niin katsoimme nollatoleranssin parhaaksi, etteivät totu hyvälle.

Siinä pari eri kerjääjää. Alakuvassa sekä koira että omistaja ottaa lepisti.

Siinä yksi on jo ryhtynyt yöpuulle. Tämä meidän kadulta. Lontoossakin näkyi makuupussijengejä.

Kyllä näille kodittomille kuitenkin lahjoitetaan rahaa ja osa käy ostamassa ruokaa heille tuosta alakerran Tescosta ja osa jää juttelemaan ja antaa sitten jotain. Ja ei nämä kerjurit epäkohteliaita ole, eivät jää jankkaamaan koskaan [eipä kyllä pysähdytäkään heidän kohdalleen sen puoleen] ja kiittelevät lahjoituksista ja kun joku antaa kaverille ruokaa niin toinen on jo huutamassa "God Bless You!". On myös useaan kertaan joku tullut suoraan kysymään kolikkoa. Silloin multa on lentänyt usein pieni valkoinen valhe "Minulla ei ole käteistä, valitettavasti", mutta jos on vauhti päällä eikä pysähtele niin voi vain sanoa pyytävälle "No, I'm sorry". Kyllä vastaus on on "No problem" tai "Have a nice evening" jne. Eli ei ole mitenkään hyökkäävää käytöstä. Kerran kun tulimme illalla kymmenen yhdentoista aikaan ruokakaupasta niin eräs selvästi juovuksissa oleva nainen tuli bussipysäkin kohdalla anelemaan kolikoita, kun hänellä oli kaikki kolikot loppu "ja lapsi tuolla puistossa kärryissä" ja pitäisi päästä bussilla kotiin. No meillä ei "valitettavasti" ollut käteistä ja jatkoimme matkaa [näin kun 6 hlön seurue vanhempia ihmisiä jäi juttelemaan naisen kanssa, en tiedä nielivätkö he hänen tarinansa, välillä nämä näyttävät nielevän] ja muutaman metrin jälkeen juopunut mies tuli ja pyysi kolikoita kun kolikot ovat loppuneet ja hänen ja hänen vaimonsa ja lapsensa pitäisi päästä kotiin. No emme antaneet. Aikuiset juovuksissa, eikä lasta näkynyt missään ja toivottavasti sitä lasta ei näillä vanhemmilla ollutkaan mukana tällaisella reissulla.

Meidän katu on Southamptonin pääkatua edeltävä katu ja tavallaan meidän kadun jälkeen jatkuu se pääkatu. Eli asumme aika keskustassa ja meidänkin kadulla on paljon liikkeitä. Enimmäkseen juuri ravintoloita, bubeja, muutama baari / yökerho, kiinteistönvälitystoimistoja [niitä on paljon! Ja niissä on paljon työntekijöitä per firma! Mistä niillä riittää asiakkaita?], kirjakauppa, sähkötupakkakauppa, veikkaustoimisto, pari pankkia, Tesco [vrt. Sale/Siwa] Starbucks ja Subway jne. Ja vilkas bussipysäkki. Kohtuu lähellä on tosiaan myös keskusta lukuisine kauppoineen sekä kirjasto, Guildhall, Asda - meidän ruokakauppa ja yksi Britannian suurista kauppaketjuista, IKEA, bussiasema, juna-asema, terveyskeskus, Lidl semilähellä [2km] ja toisessa suunnassa Lidlin tyylinen ja hintainen saksalainen kauppa nimeltään Aldi [kerran käyty].

Vähän kun kävelee tuonnemmas niin on sitten enemmän sellaista "omakotitalo"aluetta eli näitä brittiläisiä rivitalo-omakotitaloja eli kaksikerroksisia taloja, jotka ovat kiinni toisissaan. Erittäin brittiläinen tyyli asua! Muutama kirkkokin löytyy tästä lähistöltä, mutta yhtään luterilaista kirkkoa en ole vielä nähnyt enkä googlettamallakaan löytänyt. Myös yksi kiva lenkkipuisto on, missä olemme käyneet kerran pitsalla [meidän ensimmäiset pitsat Enkussa] ihan siinä puiston alkupäässä ja sitten myös vähän terveellisemmällä reissulla eli lenkillä vähän peremmällä. Teen siitä vaikka joskus erikseen postauksen. Pitää alkaa käymään siellä useamminkin.

Town houses.

Tässä puistossa tuolla nimenomaisella [koomisella] penkillä syötiin ekat pizzat Southamptonissa. Täältä sinun on turha unelmoida löytäväsi jotain halpapitseriaa - täällä on ylipäänsä tosi vähän pitserioita. Ei voita Suomen pitsoja! J:llä on PikkuQuattroa ikävä.

Ja tää meidän armas asunto, jo kodiksi muodostunut <3 Pieni ja käyttis. Verhonko laittaa kiinni niin ei tuulikaan pääse sisään! Yksiöhän tämä on, arviolta 18m² [ei lue vuokrasopimuksessa eikä siitä ole missään vaiheessa ollut puhetta] ja hyvänä heiluu. Joku siellä on ihan kauhuissaan, mutta oo ihan rauhassa, me mahdutaan tänne tosi hyvin! :D Neljä vuotta asuttiin 52m² asunnossa ja viime kesä 30m² asunnossa ja nyt tässä. Luulen, että suunta on vain ylöspäin ;) Tässä talossa on paljon näitä saman kokoisia asuntoja, muutama [muutaman neliön] isompikin ja enimmäkseen opiskelijoiden asuttamia. Tämä asunto on tällainen pitkulan mallinen ja tila on käytetty tehokkaasti. Ilme on valkoinen ja raikas muutamalla lilalla yksityiskohdalla höystettynä. Tämä on vanha talo, joka on remontoitu joskus 2000-luvulla, liekö 2010-luvulla ja on siis täkäläiseen tyyliin verrattuna todellakin uusi ja voisiko sanoa länsimaalainen.

Hanat on samanlaisia kuin Suomessa eli kylmä ja kuuma tulevat ihan samasta rööristä, wow! Ja liesi ei ole kaasuliesi - ainakaan niin, että siinä mitään liekkiä näkyisi, eikä meidän tarvitse täyttää mitään kaasupulloja, joten ehkä se on sellainen tavallinen keraaminen liesi kahdella levypaikalla varustettuna: ensin laitetaan ajastin päälle ja sitten säädetään lämpö. Uunia ei ole, mutta mikroaaltoUUNI on ja sen monia ominaisuuksia on tullut hyödynnettyä, mutta enemmän tulisi varmasti laitettua uuniruokaa ja jopa leivottua, jos olisi ihan perineinen uuni. Mutta niillä korteilla pelataan, jotka kullakin hetkellä on! Liesituulettimen virkaa toimittaa katossa oleva pieni tuuletin. Astioiden kuivauskaappia ei ole, koska se on suomalainen keksintö ja nämä eivät ymmärrä sen päälle. Astioille hommasimme siis IKEAsta astiankuivaustelineen. Kaappeja keittiössä on riittävästi. Ei haittaa vaikka olisi enempikin, mutta ruokapöydän päädyssä olevan lattiakaapin syvyyksiin saa hyvin tungettua jemmapusseja makaroonia ja jauhoa ja VETTÄ [niin, ostetaan vesi Asdasta £0,17/2l. Paikallinen vesi on kovin kalkkista ja paikoin oudon makuista, joten olemme toistaiseksi jättäneet välistä.]

Sänky on metrin korkeudella ikkunan tasolla ja sen alla on vetolaatikoita ja kaappeja sekä varasto matkalaukuille (peukut sille!). Ikkunasta vetää vähän, mutta onneksi verho eristää aika paljonkin: ikkunan ja verhon välissä saattaa yöllä olla +15°C, mutta muualla asunnossa varmaankin +18-20°C. Meillä on patteri, jota joskus päivällä tai illalla pidetään päällä ja koska asunto on niin pieni ja täällä nukkuu kaksi ihmistä, niin kylmä ei ole vielä päässyt tulemaan. Brittiläisethän sääteelee talon lämmitystä niin ettei lämmitysjärjestelmä ole päällä kuin vain esim. aamulla 7-10 ja päivällä 15-17 ja illalla 20-22. Nuo nyt heitin vähän hatusta, mutta sitä luokkaa. Ja lattialämmityksiä ei näissä vanhoissa taloissa juuri ole. En tiedä voisko tästä ottaa Suomessa mallia? Ainakin asumme usein tosi lämpimissä taloissa, mikä on sinänsä energianhukkaa, jos toisaalta esim. +20°C pärjäis villapaidan, villasukkien ja kaulahuivin kanssa. Itse olisin kyllä valmis kokeilemaan! [Haaveilen takasta, puusaunasta ja leivinuunista.]

Carpet! Täällä myydään muuten paljon tosi isoja mattoja! Tämäkin on aika iso. J jaksoi kantaa reippaasti ikealta kotiin asti ;)

Keittiön ja makkarin [ ;) ] välissä on työhuone ja olohuone ;) eli pitkä työpöytä kahdella tuolilla ja yhtä pitkä [ikeajeejee] hylly ja olkkarissa iso matto tunnelmaa luomassa ja pölyt keräämässä [oisitte nähneet meidän sukat ajalla ennen mattoa, not good]. Heti sisään tultaessa on eteinen, jossa kaappi takeille ja lakeille sekä ovi kylppäriin, joka sekin on remontoitu ja vaalea. Suihkukin on melkein normaali. Lattia laminaattia ;)  Niin! Unohtui mainita, että lattia on [muuallakin asunnossa] laminaattia eikä kokolattiamattoa. Wow. Kylppärin tuuletin lakkasi syksyn ensimmäisen "very gold"ien öiden jälkeen toimimasta, kun kondenssivesi oli hieman kastellut sitä. Jotakin ne tekivät niille putkille aikanaan ja enää ei tule vettä, mutta wc:ssä on kylmä eli ilma tulee ilmeisesti sinne suoraan ulkoa. Vettä tuli joitakin viikkoja aina yöllä: laitoimme lattialle roskasankon kannen ja punnan kaupasta ostetun foliovuoan vettä keräämään, Harmi nyt vain, kun on pieni ja kostea kylppäri ja tuuletin ei toimi. Talonmies on sanonut, että se on sama ongelma monessa muussa asunnossa ja että ne kaikki korjataan sitten kerrallaan... Hieman on saamattoman oloinen tämä talonmiehemme / isännöitsijä, joten sori, mutta ihan vähän epäilen, että onko muissa asunnoissa samaa vikaa. Aiemmin ainakin ymmärsin erään työmiehen puheista, että muissa asunnoissa tässä talossa ei ole tullut vettä sisään. Asumme alimmassa kerroksessa, joten en tiedä onko sillä vaikutusta asiaan.

Tuo jälki on jo haalentut [eli ongelma on poissa? ;)].

Naapurit ovat ihan jees. Suurin osa tosi jees, mutta pieni osa ei niin jees. Toinen seinänaapureistamme on ollut todella rasittava koko syksyn: Okei, en valita jos popit on täysillä päivällä / illalla, mutta jos ne on sitä myöhään illalla nukkumaanmenoaikaan tai yöllä parhaimmillaan 4:30, kun tullaan "illan"vietosta. Kerran maanantaibileiden merkeissä puolenyön aikaan koputin seinänaapurin oveen: Joku naapurin kavereista avasi oven ja oli tosi pahoillaan. Melu vaikeni hetkeksi. Toisen kerran huomautin seinänaapurille ja muutamalle muulle, jotka röökasivat ovet auki ulkona [haju tulee sisään] ja metelöivät ja musisoivat [äänet kuuluu hyvin käytävästäkin, kun ovet ovat ohuet eikä niissä ole kynnyksiä], että voisivatko olla hiljaa (arkena klo 1 yöllä) niin pyysivät soittamaan vuokranvälitysfirmaan tai isännöitsijälle tai poliisille ja kertoivat myös sellaisen yllättävän seikan, että en ole heidän äitinsä ;) haha ! Onneksi en ole! Voe voe. Olin ajatellut, että asia hoituu sillä, kun sanoo henkilöille suoraan, että yöelämänne häiritsee muita, mutta ei hoitunut. Kuulemma tällainen pitää kestää, kun on paljon opiskelijoita samassa talossa. Päivällä / illalla kestän, yöllä en. Asuntoa hommatessa kaksi pääasiaa oli se, että asunnossa ei olisi hometta ja että firma ei olisi mikään koijari, joka ottaa meiltä ensin puoli omaisuutta ja lähtee sitten Kanarialle. Ei hoksattu ollenkaan sitä, että opiskelijat = meteliä ja keskusta-asunto = meteliä. Mutta nyt ollaan jo totuttu kaikkeen, joten no problem! Ja tämä rakas seinänaapurimme, hän on mitä luultavimmin ampunut suhteeseen ja rauhoittunut RADIKAALISTI. Muutos on jotain uskomatonta. Aiemmin hänen kotona olemisensa on tuntunut joka solussa täällä seinän toisellakin puolella ja nyt melkein huolestuttaa kun hän on niin hiljaa. Mutta ehkä hän lukee tenttiin... ;) Muita lähinaapureita on kiinalainen, saksalainen, intialainen ja espanjalainen.

Pesutupa on yhteinen sisältäen kolme pyykinpesukonetta ja kolme kuivausrumpua. Siinä saa olla skarppina, että hakee pyykit just eikä melkein silloin kuin ohjelma päättyy, jos haluaa laittaa perään toisen satsin tai jos haluaa, ettei pyykkejä ole tungettu minnekään. Haastetta tuo se, että pyykkikone lisää minuutteja ohjelmaan pyykin määrän mukaan eli jos kone näyttää ohjelman kestoksi 1h, niin kun tulet takaisin tunnin kuluttua niin jäljellä saattaa olla vielä vaikka 15min. Olen päätynyt pesemään pyykkiä ruuhka-aikojen ulkopuolella tai silloin kuin pesen niiden aikana niin minulla on etulyöntiasema, kun pyykki"tupa" on tuossa muutaman metrin päässä meistä ja voin käydä kyttäilemässä milloin pyykki on valmista. Tupa tosiaan: se on todella pieni tila, jossa mahtuu olemaan yksi ihminen kerrallaan. Siellä on ollut välillä vähän vesivahinkoa, kun vettä on valunut laminaattilattialle [sielläkään ei ole laattoja...] ja käytvämatolle, mutta ei ongelmaa, kyllä ne aikanaan sinne imeytyi. Meiltä vaihdettiin vastikään kuivausrummut. Ensin yksi lasahti, sitten toinen alkoi polttamaan pyykkiä [meillä tuli nyrkin kokoinen palanut alue valkoiseen paripussilakanaan sekä pienempiä jälkiä muutamiin mun vaatteisiin] ja sitten kolmas kolisi ja rymisi ja lakkasi sekin toimimasta. Vaikuttavat olevan ihan normaaleja pyykinpesukoneita ja saavat varmaan näillä käyttäjämäärillä hieman ylikuormitusta. Ei ne kuitenkaan aivan ilmaiseksi tulleet, vähän sai taas Trevoria [talonmies / isännöitsijä, vanhempi mies] hoputella. Laitoin lapun kuivausrumpuun sen jälkeen kun se oli polttanut meidän lakanaa [lakana oli lisäksi vielä osittain kostea, mikä viittas siihen, että koneessa ei nyt ole kaikki aivan ok] ja ilmeisesti Trevor oli huomannut sen, mutta ei ollut laittanut mitään käyttökieltolappua tai varoitusta tulipalovaarasta. Soitin nimittäin hänelle näistä koneista ja hän sanoi, että hän tietää kyllä, että ne ovat epäkunnossa. Onni ettei mitään pahempaa päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Muutama muukin tilanne on pyykkihuoneessa ollut, mikä olisi vaatinut jotain info-lappua, mutta laput eivät tunnu olevan tämän miehen alaa. 

Laundry room

Syksyn aikana meillä on käynyt valehtelematta työmies [lähemmäs kymmenen eriä] 30 kertaa. Jotkut viat asunnossa on hoidettu meidän pyynnöstä ja osa uuden omistajan pyynnöstä. Ja rehellisesti sanottuna kylpyhuoneessa on käyty kymmenkunta kertaa: jos sinne on laitettu eri saumoja vaikkapa kolmeen tai neljään paikkaan niin ne on laitettu kaikki eri kerroilla ja jopa eri viikoilla ja jopa eri ihminen on ne laittanut. Ja kuitenkin tämän kaiken vaivannäön jälkeen muutama kohta jäi rumaksi. Työmiehillä ei ollut ehkä "silmää" poiketa sentin verran työstettävältä alueelta, ahh.. Ja yksi erään olemattoman jäljen vuoksi maalipensselin kanssa kylppärissä kolme kertaa. En edes tiedä minkä kohdan hän maalasi kun koko kylppäri on valkoinen. Meillä on ollut myöskin rakennustelineitä kahta eri sorttia yhteensä liki kuukauden. Työmiehiä hääräsi tuossa ikkunalla ja verhoja sai ahkerasti pitää kiinni. Meidän sängyn luona nurkissa oli vähän maali hapristunut, tiedätkö sillain että kun painat siihen sormella niin se rapisee alas. Eräs 60v isohko mies kävi maalaamassa ne [ei hionut, vaikka siinä roikkui sitä kuivaa ihan näkyvästi] huit hait pensselillä päälle vain ja nyt on nurkat kunnossa! Tietty jälkitarkastus joku toinen päivä ;) Mies oli isohko ja kömpi siinä minun silmien alla meidän metrin korkuiselle sängylle ja kyykki siinä. Mylläsi petivaatteet [ymmärrettävästi] ja sotki maalia niihin, mutta onneksi sekä päiväpeitto, lakanat ja maali olivat samaa väriä. Tämä mies ja muutama muukin on tullut vain pensselin kanssa asuntoon :D Se on jotenkin naurettavaa! Siis pensselin kanssa! Joku pisara on saattanut tippua jonnekin, mutta ei se ole niin vakavaa heidän mielestään. Ovi käytiin korjaamassa: en tiennyt, että se oli ollut rikki, tai tiivisteitä he ilmeisesti lisäsivät: kolme eri miestä kävi sen vuoksi: kaksi ensin ähelsivät yhtenä päivänä aikansa ja seuraavana päivänä kolmas tuli lisäämään tiivistettä vielä 10cm. Tämän jälkeen ovi piti pitkään karmeaa meteliä [aiemmin ei ollut mitään], mutta kuukauden puolentoista sisään ääni hävisi.

Scaffolding.

Asunnossa kävi tarkastaja sillä viikolla, kun muutimme tähän. Katossa oli nyrkin kokoinen reikä ja työmiehet ihmettelivät sitä ja sen sisällä näkyvää onttoa syvyyttä. Ei tämä katto varmasti täysin ontto ole, sillä toistaiseksi yllämme olevat kolme kerrosta eivät ole romahtaneet meidän päälle. No mutta jollakin edellisellä asukkaalla oli ollut pieni agrepurkaus tai mitä nyt ikinä olikaan tapahtunut ja reikä oli paikattava. Kyllä nämä miehet konstit keksivät: Puupala reiästä sisään, kittiä päälle, annetaan kuivua kaksi viiva kolme viikkoa ja hiotaan sitten tasaiseksi ja maalataan vielä vähän päälle. Näinhän saatiin tämäkin asia kuntoon! :) [Kuvasin salaa sillä aikaa kun työmies kävi hakemassa lisätarvikkeita.]

Hole in the roof ;)

Ka, Henryhän se siinä! :D Haha! Meillä on [pitäisi olla} joka kerroksessa yksi yhteinen imuri. Yleensä ne toimii enemmän tai vähemmän [joskus ei ollenkaan]. Useimmiten löydät imurin jostakin neljästä kerroksesta, kun sitä tarvitset [aina et]. Siinä on taas jollakin ollut hoksottimet kohdallaan imurinvartta paikkaillessa ;) Sain juuri ja juuri imuroitua asuntomme ennen kuin se melkein irtosi. Piti olla kyllä muutenkin fyysisenä tukena koko imuroimisprosessin ajan. Buaaah! Tää meidän Henry on niin symppis!

Palohälytyksiä syksyn aikana on ollut jo varmaan yli 10. Sarjaan kytketyt ja ilmeisen herkät hälyttimet hyppyyttävät meitä siis varsin usein. Harmi vain, että enimmäkseen yöllä ja enimmäkseen la-su -yönä. Aluksi syy oli useamman kerran se, että joku röökaa asunnon sisällä [huoh, huoh ja vielä kerran huoh], mutta sittemmin on ollut ihan inhimillistäkin tekijää kuten kärähtäneitä kokkauksia. Mitään vakavaa ei ole vielä ollut, mutta huono puoli näissä on se, että useampana yönä se uni on tullut uudelleen vasta 4-5 aikaan ja seuraava päivä on alkanut hieman koomassa. Ja sekin on tieten vähän huolestuttavaa, että porukka alkaa tulla hitaaksi [mekin] lähtemään ulos. Palokunta ei enää tule paikalle, se on kyllästynyt näihin hälytyksiin ja tulee sitten, jos joku soittaa sinne. Trevorkin on tullut hieman laiskaksi ja viime viikolla keskellä päivää hälytin soi tunnin (!) ennen kuin hän tuli sammuttamaan sen. Joskus jotkut asukkaista räpelsivät hälytinjärjestelmää niin että saivat sen sammumaan ja ilmeisesti Trevor toivoi, että näin kävisi jatkossakin, tiedä häntä. Mutta ollaan tutustuttu tuolla ulkona värjötellessämme joihinkin naapureihimme, että ei huonoa ettei jotain hyvääkin. Onhan se sellainen yhteisöllinen [buahhah] tapahtuma seisoskella 40 ihmistä ulkona keskellä yötä aamutakeissa ja shortseissa ja varvassandaaleissa yms. Kaikenkirjava seurakunta, joka saa ohikulkijoilta erikoisia katseita ;) Me ollaan niin mukavuudenhaluisia, että puetaan aina lämpimästi. Ei asuntoon jaksaisi tulla takaisin niin kauan kuin hälytin ulisee, kyllä se sen verta kovaa meteliä pitää, eikä sitä pääse pakoon mihinkään. Pelttarit on kylläkin ostoslistalla.

Lovely fire alarm <3

Fire alarm

Ensimmäisten palohälytysten aikaan sitä nappasi mukaan lähimmät tärkeimmät asiat. Tällä kerralla taisi olla lisäksi passit ja minun käsilaukku. Ajattelin, et jos ulkomailla kaikki sun kamat palaa niin tärkein on siinä vaiheessa passi. Sittemmin oon joskus ottanut myös kovalevyn, missä on kaikki meidän kuvat. Ehdotin sellaista hätäkassia J:lle, missä ois kaikki tärkeimmät: laittais sen aina illalla valmiiksi, niin ei muuta kuin nappaa sitten kätevästi mukaansa kun palohälytin soi yöllä kolmelta. Ei hyväksynyt?

Aika reipas oot jos luit tähän asti ;) Lyyti se on meinaan kova kirjottaan.

PS. Meidän kylpyhuoneessa on hometta. Jes. Sen jälkeen kun tuulettimesta on lakannut vedentulo niin on alkanut kuulua lorinaa, joka kuulostaa siltä kuin meidän kylppärin lattialle tippuisi vettä, mutta kun menee katsomaan niin ei siellä mitään ole. J alkoi muutama viikko sitten valittaa hajusta, jota minä en ihme kyllä tarkkanenäisenä ollut huomannut [nykyisin haistan sen kellarin hajun]. Sitten huomasimme kylppärin seinässä alhaalla kosteusläiskän, jossa on hometta, huraa. Lorinallekin täten löytyi syy - eipäilemme, että vesi [ehkä se sama, joka aiemmin pyrki meille sisään?] menee ehkä seinien välissä jostain raosta lattialle, sillä juuri homeläiskän kohdalla on uloke, jonka sisällä voisi olla putki tai jotain. Sain Trevorin kerran nykäistyä käytävältä katsomaan sitä, mutta hänellä oli kiire ja mutisi vain partaansa tyyliin että palaa asiaan, mutta ei ole meinannutkaan palata. Täytynee ottaa häneen uudelleen yhteyttä. Se meidän keskustelu meni niin seuraavanlaisesti:

minä: -Heeiiii! Tulepa käymään meidän asunnossa! Meidän kylpyhuoneessa on jotain...jotain.
trevor: -Liikkuuko se?
minä: -Ei, mutta melkein.
trevor: -No minä tulen nopeasti katsomaan.

[home=mold. uutta oppii ;)]

Moisture damage.

Britit eivät suhtaudu vakavasti homeeseen, kuten me suomalaiset. Se saatetaan vain pestä pois ja maalata päälle tai tehdä joku "purkkapaikka"-tyylinen ratkaisu, jotta ongelma poistuu enimmäkseen tai hetkeksi. Täällä talot varmaan vetää siihen malliin, että ilma kiertää ja sitä myöten home ei ole niin vaarallista kuin Suomen tiiviissä taloissa. Ehkä näin.

PPS. Tätä viimeistä lausetta kirjoittaessani kellon on klo 2 yöllä ja on maanantai ja ei ole hiljaista, joten poikkeus vahvistaa säännön. Ulkoa kuuluu isoäänistä keskustelua ja huutoa ja kirkumista [ei tunnu olevan kuitenkaan mitään hätää]. Minä painun nukkumaan ja laitan moodin "taustahäly" päälle.

PPPS. En aina valvo näin myöhään. Mulla oli tänään verikoe klo 12:50 ja sitä ennen piti olla syömättä 12h, joten nukuin mahd myöhään, että aamupalaihmisenä selviän tästä keikasta. Menin eilen suht ajoissa nukkumaan, niin olin siihen mennessä ollut syömättä jo 15h ja koska jonotussysteemi oli 40min myöhässä niin olin nääntyä nälkään ku pääsin sieltä ulos. Se on muuten jännä, että Suomessa nämä nimenomaiset verikokeet otettiin aina ehdottomasti klo10 mennessä ja täällä pitkin päivää. Toiv tulokset ei siitä vääristy. Maassa maan tavalla, näehä se o.

Destination

Etukäteismaininta: Älä säikähdä, en aina postaa näin pitkästi. Näistä alkuhässäköistä kun saisi kokonaan oman kirjansa.

Vaasa / Western Finland

Lentoreittimme oli Vaasa - Stockholm/Arlanda - London/Heathrow. Lentokenttien koko hieman kasvoi loppuaan kohden ;). Meillä piti alun perin olla Arlandalla sellainen 7h odottelu, mutta koska Vaasasta lähtevä kone oli bookattu yli (miten se tapahtuu?) niin jäimme odottelemaan Vaasan lentokentälle. Tämä tapahtui siis täysin vapaaehtoisesti ja saimme SAS:lta jokainen lounasliput kahveineen Vaasan lentokentän kahvilaan sekä 150€ lentolippulahjakortin. Opiskelijoihin tällaiset hyvitykset purevat ja lisäksi olisimme odotelleet joka tapauksessa Arlandalla saman ajan (JOSKIN siellä olisi ollut hieman mielenkiintoisempi odotteluympäristö lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen) ja olimme kolmen hengen seurue, joten meistä oli toisillemme (hyvää) seuraa. Matkustimme siis yhdessä ystävämme kanssa, joka myös lähti vaihtoon Englantiin.

J:llä ja S:llä oli lipulle merkattuna kaksi isoa matkalaukkua ruumaan = paremmat liput, joten he saivat hyvät safkat molemmilla lennoilla, minä yhden matkalaukun lipullani tyydyin nuolemaan heidän murunsa (oikeasti sain S:ltä kokonaisen pullan). Istuivatkin mokomat edempänä kuin minä! Mutta sainpahan siipipaikan. Oikeasti olin niin amatööri että yritin maksaa ateriani visaelectronilla (luottokorttini oli ruumassa) ja koska se ei käynyt niin kehoitin pyytämään maksua pari penkkiä edessäpäin istuvalta mieheltäni, mutta loppujen lopuksi lentoemo huitaisi kättään ruotsiksi, mikä tarkoitti suomeksi "sinun ei tarvitse maksaa ateriaasi".

Vaihto Arlandalla sujui hyvin. Tuntui vähän kuin olisi kotiin tullut, kun ruotsia puhuttiin joka paikassa. Tykkäsin. Tykkäsin jopa niin paljon, että sanoin J:lle ja S:lle, että haittaako jos jäisin sittenkin tänne. Haittasi, joten en jäänyt. Kuitenkin ehkä asumme vielä Ruotsissa (tai Norjassa) (tai molemmissa) joskus. Vaikka pienenkin ajan. Niille kassaneideille meni ihan täydestä kun puhuin. Ette olleet kuuntelemassa, joten ette tiedä sanoinko muuta kuin "Tack ska ni ha" ;) Se oli ihan kiva kokeilla, koska aiemmin olen puhunut vain suomalaisille ruotsinkielisille ja nämä sentään olivat ruotsalaisia eli eri asia. Ahh, Pohjoismaat <3 Lähellä sydäntäni.

Jörgen piristi!

Lennot itsessään olivat lyhyitä ja hetki vain ja allamme kiemurteli Thames-joki Lontoon sydämessä ja kaupungin valot kimmelsivät meille tervetuliaisiksi. Matkalaukutkin bongasimme ehyinä sieltä lukuisten matkalaukkujen joukosta. Oli meillä jotain tunnusmerkkejä niille, niin ei tarvinut alkaa toisten laukkuja kopeloimaan, sillä siellä nimittäin oli muutama musta matkalaukku ;) Heathrow'n lentokentältä kuljettiin bussilla terminaaliin, sen verran maailmanluokan mesta oli. Lisäksi sisällä käveltiin muutama kilsa. Ei sanottu niille mitään, että Vaasassa sun pitää ottaa vain kymmenen askelta ollaksesi matkalaukkujesi luona. Oltiin vaan ihan normaalisti.

Laukut turvassa ja mimmit mielissään. Bags are safe and girls pleased.

Heathrow Airport. Taksikuskit yms. Taxi drivers etc.

Taksin saaminen olikin sitten oma lukunsa, kun emme olleet sitä etukäteen ymmärtäneet tilata, enkä oikein tiedä miten olisimme sen tehneetkään. Ehkä niin, että olisimme pyytäneet Englannissa asuvia tuttaviamme soittamaan meille taksin tietylle ajankohdalle etukäteen, mutta muutamien kyselyjen ja mutkien ja puheluiden ja odottelujen jälkeen meitä tuli noutamaan ystävällinen intialainen taksikuski, joka vei meidät kentän lähellä olevalle hotellille, josta olimme varanneet yöpaikat etukäteen. Maksu matkasta oli varsin kohtuullinen verraten niihin monen kymmenen punnan eroihin (tämäkin selvisi siinä taksia kysellessä, onneksi) mitä eri takseilla oli. Hotellin ravintola oli pubimainen ja huoneet ihan siistit, kylpyhuoneet semisiistit. S:n huoneessa wc:n lamppu (ja tuuletin samalla) lähtivät päälle katosta roikkuvaa narua nykäisemällä mikä oli sangen hauskaa, mutta sittemmin todettu ihan normaaliksi näillä huudeilla. Pussilakana oli lakana joka taittui vanhanaikaisesti pussilakanan päälle päädystä (äiti tietää miten). Vedenkeitin ja teepusseja oli tarjolla huoneessa, mutta emme käyttäneet niitä, vesi taisi vähän epäilyttää.

Hotellihuoneemme. Our hotel room.

Haimme yöpalaa läheisestä kaupasta ja grillistä. Kaupassa oli tietenkin ne brittiläiset maitopurkit ja muut mistä revimme hilpeyttä sekä itsepalvelukassat, mitkä oli aika wow. Skannaat tuotteet itse, tömäytät ne alustalle, joka tunnistaa niiden painon oikeaksi ja sitten valitset maksutavan (kortti / käteinen) ja maksat ja lähdet kotiin. Hedelmien ja irtoleivosten kanssa täytyy mennä tavallisen kassan kautta, jonkalainen on kaikissa kaupoissa myös tarjolla. So everyday event for us today ;) Grilli oli sitten kans jotenkin erikoinen meidän silmään, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin en melkein muista enää edes, että mikä siinä oli niin erikoista. Erilainen miljöö kuitenkin kuin Suomessa. Hygieniaranking, mikä täällä on usein näkyvissä oli seinällä ja se oli paremman puolella. Täällä päin pikaruokapaikoissa ei välttämättä ole istumapaikkoja lainkaan vaan pelkkä takeaway. Niin ja grillissä tulimme ensimmäistä kertaa tutuiksi erään hyvin brittiläisen elementin kanssa nimittäin keltaisen, muovisen, lattialla seisovan, liukkaasta lattiasta varoittavan kolmiotörpön kanssa. Joko ovat ahkeria luutuamaan tai sitten ihmisten kengistä tulee ulkoa vettä (kun sataa aika usein). Anyway, niitä on joka kaupassa. Aivan sama onko se punnan kauppa vai Burberry niin tämä tötsä kyllä löytyy "komistavana" elementtinä. Anyhow, kauppaan lähtiessämme respan työntekijä oli kehoittanut meitä koputtamaan ikkunaan takaisin tullessamme, koska heillä näin keskiyöllä on tapana lukita ovet tappelevien tummaihoisten jengien vuoksi. Glunks. Käveltiin kuitenkin varalta reippaasti ja määrätietoisesti, vaikka varmasti näytettiin ihan housun puntit tutisevilta turisteilta.

Check maitopurkit! Terkkuja mamille ja dadille!
Check a milk bottles! Greetings for mum and dad!

Hotelille palattuamme söimme safkamme ja käynnistimme J:n läppärin ja menimme tarkistamaan hänen mailinsa. Ylläripyllärihän se meitä siellä odotteli. Vuokranvälitysfirmastamme oli tullut sähköpostia, että heillä ei ole meille asuntoa antaa, koska emme ole maksaneet takuuvuokraamme. Se oli tosiaan ihan kiva pikku yllätys, kun seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus suunnata Southamptoniin ja omaan pikku kotiimme. Suomesta käsin yritimme selvittää kaiken mahdollisimman tarkasti, mutta vastausprosentti sähköposteihin oli huono ja kaksi kertaa soittelimmekin niiden perään ja pyysimme vastausta. Vastaukset kyllä saimme sitten puheluiden jälkeen. Keskimääräinen vastausprosentti kysymyksiin oli 2/6. Kysyimme samat asiat monta kertaa ja osaan emme saaneet lainkaan vastausta. Vasta viime metreillä (vaikka olimme kysyneet tästä jo muutaman kuukauden aiemmin) saimme vastauksen mikä on deposittimme (takuuvuokramme) ja mikä on tilinumero mihin se pitää maksaa. Aiemmin olimme jo useamman kerran kysynyneet kaikki maksuun liittyvät tiedot maksupäivä mukaanlukien. Tässä viimeisimmässäkään mailissa ei mainittu maksupäivää, joten ajattelimme, että maksamme sen sitten ilmeisesti paikan päällä, kun kerran vaikuttavat muutenkin aika suurpiirteisiltä. Olimme jo ennen Suomesta lähtöämme sanoneet useaan otteeseen minä päivänä olemme tulossa kirjoittamaan vuokrasopimuksen ja hakemaan avaimet ja he olivat sanoneet, että he varaavat asunnon meille. Vastasimme, että tarvitsemme asunnon ja että tulemme huomenna sinne niin pian aamusta kuin vain löydämme oikeaan bussiin ja hoidamme asian kuntoon.

Ennen kuin istuimme välihuokaisun päästäneinä Southamptoniin menevään bussiin, söimme brittiaamiaisen hotellilla. Moni artikkeli oli päässyt loppumaan, emmekä kehdanneet pyytää lisää, joten varsinainen kokonainen brittiaamiainen tuli syötyä vasta kuukausi, kaksi myöhemmin Southamptonin IKEA-ravintolassa. Eli munaa, makkaraa, pekonia ja sen sellaista. Lisäksi etsimme respan työntekijän kanssa meille oikeaa bussia Lontooseen Heathrow'n lentoasemalle, josta Southamptoniin suuntaava pitkän matkan bussi lähtisi. Eräs ravintolapuolen vakioasiakas yritti pakottaa meitä menemään junalla, koska bussien kyyti on aivan "awful" ja sitä ei voi kestää. Voi olla, että huonovointisena niihin ei kannatakaan mennä, mutta me olimme onneksi ihan fine ;) Jotkut kuskit tosiaan kaahailevat ja ruuhkaisessa liikenteessä kyyti saattaa olla hieman töyssähtelevää - mutta bussit ovat halvempia, joten niillä on menty. Kaikki bussit eivät ota sinua kyytiin, jos sinulla on liikaa matkatavaraa, mutta kaikeksi onneksi meillä oli sallittu määrä. Ensimmäiseen mahdolliseen bussiin emme mahtuneet, mutta toisella onnisti ja pääsimme ystävällisen bussikuskin johdosta ilmaiseksi Heathrow'lle, koska Lontoon paikallisbusseissa (ja metroissa) ei käy käteinen, eikä meillä siinä vaiheessa vielä ollut Oyster-cardia, joka käy busseissa ja metroissa Lontoossa. Ihan näinä aikoina on tullut käyttöön myös pankkikorttien lähimaksuominaisuus, mikä on aika kätevä juttu eli matkustitpa minkä verran tahansa (tietyillä zoneilla / vyöhykkeillä) niin se veloittaa aina samaan kattoon (oliko £8) asti per päivä kuin Oyster-cardikin. Heathrow'lta ostimme bussiliput ja löysimme tiemme Southamptoniin menevään bussiin. PS. Aamulla hotellihuoneen ikkunasta näkyi kadulle, jossa kulki koulupukuisia lapsia. Se oli tietenkin wow ja piristi mieltä. Onhan ne aika herttaisia asuissaan.

Olimme Southamptonissa noin 15:30 aikaan: emme tienneet moneenko meidän vuokranvälitysfirmamme on auki (koska he eivät olleet lukuisista kysymysyrityksistämme huolimatta vastanneet), mutta oletimme, että toimistoaika ollee siinä 8-9->16-17 kieppeillä. Syötimme jos matkalla ollessamme Nokia Here Mapsiin Tenant Officen (tarkoittaa täällä yleisesti vuokranvälistyfirmaa) osoitteen ja ennen määränpäätämme alkoi näyttämään siltä, että menemme sittenkin väärään suuntaan ja niimpä jäimme J:n kanssa nopeasti pois bussista S:n jatkaessa matkaa taholleen. Jäimme kuitenkin pois väärällä pysäkillä (kamoinemme kaikkinemme), sillä Here Map oli muuttanut kirjoittamani osoitteen saman tyyliseksi kuin alkuperäinen osoite, mutta eriksi kuitenkin ja meidän olisi siis pitänyt jatkaa matkaamme siihen määränpäähän, mihin olimme lippumme ostaneetkin. Kohtuullisen ajan sisällä saimme kuitenkin paikallisbussin kyydityksen Southamptonin keskustaan ja pääsimme toimistolle ajoissa.

Meille oli siis etukäteen ilmoitettu, että yhdellä kertaa maksamme depositin ja yhden kuun vuokran. Muusta ei ollut ollut mitään mainintaa, mutta paikan päällä jouduimme kuitenkin maksamaan deposit + syyskuun vuokra + heinäkuu2015 + elokuu2015 + yks pikku fee (450-500€) eli palkkio vuokranvälityksestä. Koska meidän pikku asuntomme vuokra on varsin kallis Suomen hintatasoon nähden niin voin sanoa, että koko potti ei ollut mikään pienoinen summa. Siinä hetken (pari tuntia) säädettyämme (kuuma tuli muutenkin kuumassa toimistossa) onnistuimme kuitenkin suorittamaan maksun ja saamaan avaimen käteemme ja kiinteistönvälittäjäneidillä meni hieman yliajalle, kun hän kuskasi meidät asunnolle (normaali käytäntö) ja näytti asunnon.

Tässä vaiheessa oli molemmilla melko väsynyt, mutta helpottunut fiilis. Asunnolle siis menossa. Tired but relieved. Going to the our apartment.

Huokaisimme - hetkeksi -, jätimme kamamme sisään ja lähdimme etsimään IKEAa, jotta meillä olisi peitot ja tyynyt, millä nukkua. Asunto sisältää huonekalut ja patjan, tämä oli tiedossa etukäteen. Puhtaat lakanat olin ottanut Suomesta mukaani. Löysimme IKEAn ja ostimme peiton ja tyynyt. Peitto onkin sitten brittiläistä mallia eli two in one: Lämpimämmillä säillä käytät yhtä ja sitten kun palelee niin painelet neppareilla sen toisenkin peiton siihen kiinni. Tämä yksikin on jo aika paksu, joten toistaiseksi olemme pärjänneet yhdellä.

Asunto olisi pitänyt olla siivottu, mutta se ei ollut siivottu ja tavarat laitoimme paikoilleen vasta parin päivän päästä kun siivooja oli käynyt. Siihen saakka söimme ulkona. Ja kyllä siinä hetki meni kun saimme keittiön kaappeihin kaiken sen oleellisen, mitä tarvitset perusruuanlaittoon eli ne perus ainekset sekä kattilat, lastat, astiat ja muut. Parin kuukauden odottelun jälkeen saimme kaksi tuolia lisää (valmiiksi oli ollut yksi koulutuoli ja yksi baarituoli, plus yksi edellisen asukkaan jättämä extratuoli) ja aikanaan ostimme myös maton, joka piristi sekä ilmettä että mieltä! Huikeeta, että meille voi tulla 4 vierasta kylään ja kaikille on istuimet! Lisäksi voi istua pehmeällä matolla tai ..sängyllä, mutta sänky on metrin korkeudella, joten harvempi vieras siihen on eksynyt. Ensimmäisen viikon siis kuljimme kaupoissa ja kaupungilla: lähdimme tyhjien matkalaukkujen kanssa ja palasimme täysien kanssa. Tutuiksi tulivat IKEA (jonne hukkasimme ensimmäisellä viikolla sanakirjamme - KIITOS mum and dad kun lähetitte meille uudet kaksin kappalein! <3), Argos sekä Punnan kauppa (missä kaikki maksaa max £1) - niistä löytyi liki kaikki tarpeellinen.

99p Stores, Argos and Burger King.

Argos on kodinelektroniikka / -tarvikekauppa, jossa on pöydät, joilla on päätteitä ja kuvastoja. Kuvaston ja koneen avulla kirjaat ylös haluamasi tuotteiden koodit ja lapun kanssa menet kassalle ja kassa tarkistaa löytyykö tuotteet ja jos löytyy niin saat siirtyä noutojonoon, josta sinua ajallaan jonotusnumerollasi kutsutaan ja ojennetaan tilaamasi tuotteet. Jos joku tuote on väärä niin myyjät kutsuvat toisia myyjiä paikalle radiopuhelimilla auttamaan asiakasta. Olihan se kokemus sinänsä. Ja yhtä tuotetta, kuten leivänpaahdinta voi olla sen 50 sorttia, hinta alkaen £5, kuten useimmissa kodinkoneissa ja päättyen saman hintaisiin kuin meillä Suomessakin luxustuotteet maxawat. Meidän piti kesken tilauksemme (olimme vasta itsepalvelu- eli kirjausvaiheessa) käydä välillä syömässä Burger Kingissä ja uusin voimin kävimme taas sen jälkeen valikoimien kimppuun. Ostimme leivänpaahtimen, vedenkeittimen, blenderin (ei tule muuten syötyä kovin hedelmiä), sähkövatkaimen (olisimmekohan sittenkään tarvineet?) sekä silitysraudan - ja laudan. Henry-imuri löytyy ihan talon takaa, onneksi. Kodinkoneita täältä saa kyllä halvemmalla kuin Suomesta - toki ne luxustuotteet ovat kalliita yhtä lailla, mutta halpatuotteet ovat ainakin halvempia kuin Suomessa.

Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa. Vain nämä portaat! Luckily we live on the first floor. Only these stairs have to walk up.

Ensimmäinen viikko meni siis vähän koomassa, asioinnit kaupungilla olivat herkästikin 8h reisussuja ja kävellen menimme. Matka kaupoille oli vain 1-2km, mutta kun päivän käveli paikasta toiseen niin kyllä sen tunsi illalla jaloissaan. Mutta saimmepahan kaiken oleellisen hommattua! Ja työmiehiä kävi tuon tuostakin asunnossamme jotakin fiksaamassa, eivätkä he tulleet aina silloin kuin meille oli ilmoitettu heidän tulevan, joten heidän odotteluunsa oli oma lukunsa. Työmiehiä on syksyn aikana käynyt meillä kaikenkaikkiaan 20-30 kertaa. Siitä ehkä enemmän toiste.

Kulkuvälineemme. Our vehicles.

Kyllä näillä alkuun pääsee! Yes, with these you can get a good start!

PS. Meille kaikille tämä on siis ensivierailu Iso-Britanniaan. Vähän pidempi sellainen, koska ajattelimme, että mitä suotta vain piipahtamaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että pelkkä syksy (joka on kohta jo mennyt!) olisi ollut aivan liian lyhyt aika.

Travel Arrangements

Muutimme siis mieheni vaihto-opiskelun vuoksi Englantiin nyt syyskuussa 2014 ja tarkoitus olisi asustella täällä vuoden päivät. Tai vuokrasopimus ainakin on sen 12kk, kun lyhyempää emme onnistuneet saamaan eli Suomeen paluun ajankohta on vielä avoin. Mennyt kesä hujahti kyllä nopeasti ja oli työntäyteinen 8h työpäivineen ja matkasuunnitteluineen. Tuntui, että joka päivälle olisi riittänyt jotain reissuvalmisteluihin liittyvää: listasta varmasti saisikin aika pitkän. Vaihtohakemuksen J jätti jo tammikuussa, vastaus yliopiston hyväksynnästä tuli helmikuussa, mutta vastauksen Englannista saimme vasta toukokuussa, jolloin täällä Englannin päässä ilmeisesti päättyi vaihtohaku. Tiedon saatuamme muutimme kesäksi kaksiosta yksiöön ajatuksena säästää hieman vuokrassa kesäkuukausilta ja lisäksi vähentää työn määrää loppukesän muutossa. Veimme nimittäin suurimman osan tavaroista lämpimään varastoon tämän muuton yhteydessä ja vain "tarpeellinen" lähti yksiöön mukaan. Niin, vain tarpeellinen... En arvannut, että 52m² kaksioon pystyy kertymään neljässä vuodessa niin paljon tavaraa ja siitäpä pieni järkytyksenpoikanen, josta taas seurasi se, että päätin ryhtyä minimalistiksi ja antimaterialistiksi. Tämä päätös sai vahvistusta, kun kesän lopuksi muutimme loputkin romppeemme lämpimään varastoon sekä osan mieheni vanhempien kylmävarastoon - miten sitä tavaraa vieläkin oli niin paljon, kun yksiöön oli pitänyt ottaa vain tarpeellinen? Monta ikeakassillista lähti kirpputorille ja kolmasosa huonekaluistakin sai kyytiä. Farmariautomme hoiti ansiokkaasti muuttoauton virkaa, joten sohva ja sänky saivat kyytiä sen katolla, loput sen sisällä.

Alla muutama kuva kesäkämpästämme ja -maisemistamme. Mahduimme asumaan 30m² yksiössämme oikein hyvin (ei muistella niitä tavaroita, jotka vietiin lämpimään varastoon: pärjäsimme niitä ilman koko kesän :P) ja iso parveke merimaisemineen toi lisätilaa.

Kesämaisemamme. Our landscape at last summer in Finland.

Kesäyksiö. Summerstudio.

Kyllä pieni tila keinot keksii. Matkalaukut piilossa verhon takana: isompien sisällä pienemmät. Small space, small solutions: two big luggage includes one more in both.

Kesäparveke. Vasen puoli oli pieni varasto, kuten kuvasta näkyy. Summer balcony. Left side was a small storage as you can see.

Kirppispöytä viikon verran (check tehokas hinnoittelutapa) ja yksi ihana helteinen +30°C toripäivä ystävien kanssa vähensivät paljon tavaramäärää. Flea marketing in Finnish summer / +30°C.

Pakkaamisen iloa :P Joy of packing :P

Okei. Olen huonekalufriikki. Olen kangasfriikki. Olen taulufriikki. Olen kirjafriikki. Legoja pitää olla, millä 1-vuotias muuten leikkii kun hän tulee meille kylään? Harrastan projekteja ja projekteja varten tulee joskus vähän jemmailtua, eikö? Kyllä niistä osa toteutuukin. Sovitaanko kuitenkin, että isommat tilat / pihan vaativia projekteja varten ei enää jemmata mitään? Lahjojakaan ei tarvitse (täti-ihimisen) jemmailla, ne voi ostaa sitten tilanteen tullen? Rakastan lahjojen ostamista ja usein on kyllä kätevää, kun lahja on hommattu hyvissä ajoin etukäteen - mutta toisaalta usein kerkeäisin ostaa sen lähempänäkin h-hetkeä.

Asuimme kesän lopusta muutaman viikon mieheni vanhempien luona ja yllättävän hyvinhän se sujui! Sanon yllättävän hyvin, koska usein tällaista yhtälöä hieman kauhistellaan - jos ei tosissaan niin ainakin huumorimielessä. Ei se aivan helppoa ollut, mutta ei niin vaikeaakaan ettenkö olisi valmis uudestaan kokeilemaan. Tottakai siinä kohtasi kolme eri kulttuuria: minun lapsuuden kodin kulttuuri, minun ja mieheni yhteinen kulttuuri ja mieheni kodin kulttuuri: siis aika kirjava sekoitus. Mutta siinä oppii huomioimaan toisia ja katsomaan asioita kauempaa ja näkemään mikä on oleellista kokonaisuuden toimivuuden kannalta. Ei auta itkeä, jos asiat eivät mene tottumallasi tavalla - pääasia, että kokonaisuus toimii. Ennen vanhaanhan näitä yhteisasumisjärjestelyitä oli enemmänkin, mutta tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa ne eivät taida paljoa kannatusta saada - olemme niin vieraantuneita siitä vanhojen aikojen yhteisöllisestä kulttuurista. Luulen kuitenkin, että monessa meissä saattaa asua pieni kaipuu tämän tyylisen elämän perään. Olisihan se (minun mielestä) mukavaa kun naapurit ja ystävät auttaisivat toisiaan ja yhdessä tehtäisiin työtä yhteisen hyvän edistämiseksi ja kylillä kuka vain aikuinen tai vanhus voisi olla ohjaamassa lapsia ja nuoria hyviin käytöstapoihin ilman, että se olisi asioihin puuttumista negatiivisessa mielessä tai ilman, että joku ryhtyisi väkivaltaiseksi sen vuoksi. Tämän päivän Taloussanomissa oli asuntoasiaa sivuten artikkeli (löydät sen tästä: http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/11 /12/yha-useampi-asuu-yksin-mista-kaikille-kamppa/201415522/310 ), jossa mainittiin, että jopa viides suomalainen asuu yksin. Iso luku, jos minulta kysytään! Aiemminkin on myös uutisoitu, että yhä enemmän pienemmille asunnoille on kysyntää. Syynä voi olla esimerkiksi se, että omakotitalon ihanuus on jo koettu, eikä paljo tila, pihatyöt ja muu vastuu talosta houkuttele, lapset ovat kasvaneet / muuttaneet kotoa, ero, kustannusten jakaminen kimppa-asunnossa, halu päästä lähemmäksi keskustaa / palveluja tai ei vain tarvitse elämiseensä niin paljon tilaa. Syitä on varmasti paljon.

Täällä Englannissa harrastetaan enemmänkin yhteisasumista, niin luulen. Kielikurssilainen majoittuu helposti perheessä ja aikuiset ihmiset (opiskelijoista puhumattakaan) asuvat shared houseissa eli taloissa, joissa jokaisella on oma huone, mutta wc, kylpyhuone, keittiö ja olohuone (jos sitä erikseen on) ovat yhteiset ja kulut (vesi, lämpö, sähkö, council tax) jaetaan. Asuntojen vuokrat ovat täällä monin paikoin niin kalliita, että ihmisillä ei ole varaa asua yksin ja lisäksi joillakin aloilla on pieni palkka. Lisäksi mutu-tuntuman perusteella sanoisin, että täällä on aupaireja enemmän kuin Suomessa ja siinäkin sitä yhteisasumista saadaan harjoitella. Shared houseissa saattaa olla rajoitteita, jotka yleensä mainitaan vuokrailmoituksessa, kuten: ei pariskunnille, ei lemmikkieläimiä, ei muille kuin opiskelijoille, ei opiskelijoille (en ole varma tästä) ja ikähaarukka saattaa myös olla, kuten 20-39v. Olisimme alunperin menneet jaettuun taloon, mutta sen vuokraajapariskunta ei hyväksynyt meitä, koska minä en ollut tulossa tänne opiskelemaan ja lisäksi en ole varma hyväksyivätkö he pareja taloonsa. Asumme siis pienessä yksiössä. Neliömäärää en osaa sanoa, koska täällä ei siitä ensisijaisesti puhuta eikä siitä lue meidän vuokrasopimuksessakaan, mutta tämä vaikuttaa pienemmältä tai saman kokoiselta kuin eräs 18m^{2 asunto, jonka pohjapiirrustuksen ja kuvat näimme silloin, kun etsimme asuntoa. Kuvat näimme tästä asunnosta etukäteen, joten vuokraamispäätöksen teimme sen (ja lisäkysymysten) perusteella. Kysyimme myös eräältä Englannissa asuvalta tuttavaltamme, että onko sopimus hänen mielestään kohtuullinen. Ihan hyvin olemme tässä mahtuneet asumaan ja vieraitakin on käynyt! :)}

Lista asioista, jotka teimme ulkomaille muuttoa ajatellen:

-hakemukset ja todistukset J:n vaihto-opiskeluun liittyen (Englannin pää halusi paljon tietoa ja paljon liitteitä. Heillä tuntui olevan monimutkaisempi hakusysteemi kuin monilla muilla EU-mailla.)
-muutto kaksiosta yksiöön
-kaksion loppusiivous
-yksiön alku- ja loppusiivous

-muuttoilmoitus kaksiosta yksiöön

-muuttoilmoitus yksiöstä miehen vanhempien kotiin

-ilmoitus maistraattiin, postiin, kelaan ja te-keskukseen ulkomaille muutosta

-ilmoitus molempien työpaikalle

-vakuutukset

-lääkärintodistukset / reseptit / lääkkeet

-eurooppalainen sairaanhoitokortti

-asunnon etsiminen + lukuisat emailit + pari puhelua, kun emaileihin ei vastattu

-lentolippujen varaus

-hotellin varaus ensimmäiselle yölle

-maaselvittely (Briteistä: ilmastosta yms)

-matkalaukkujen osto (siinä olikin ihmettelemistä vähän matkustaneille)
-ajokorttien uusiminen molemmilla kun satuimme kadottamaan kukkarot (voimassa olevat passit onneksi löytyi molemmilta)

-adaptereiden ja muun tarvittavan pienen matkaan liittyvän osto (Olemme pärjänneet hyvin kahdella adapterilla. Oikeasti meillä on käytössä päivittäin vain yksi, jossa meillä on suomalainen jatkojohto useine pistokkeineen. Kodinkoneet ovat englantilaisia (eläköön Argos!), joten niihin ei adapteria tarvi. Reissuilla hostellissa kun ei aina samaan huoneeseen pääse on käytössä molemmilla adapterit puhelimen latausta varten. Joskus on ollut mukana yksi adapteri ja suomalainen kaksoispistoke)-puhelimien liittymätyyppien vaihto

-määräaikaisen 4g-tikun irtisanominen (!) (En suosittele! Mutta se onnistui kuin onnistuikin!)

-pakkaaminen (!) (pakkaappa kätevästi vuoden kamat kahteen matkalaukkuun. Okei, meillä oli molemmilla käsimatkatavara ja iso matkalaukku [minulla se isompi..] plus yhteisille asioille yksi iso matkalaukku. Taisivat check inin punnituksessa painaa just eikä melkeen sen mitä saivat painaa ;))

-Tämä lista tuntuu tosi lyhyeltä siihen verrattuna, että siihen meni koko kesä ja osa keväästä, mutta ehkä unohdin jotain. Lisään jos tulee jotain mieleen.

PS. En vielä ole mikään pro tämän blogin layoutin hallitsemisen suhteen, joten tekstiasettelut ja kuvaponnahtelut eivät ole aina sitä parhaimmistoa. Nämä salaisuudet selviävät varmasti tässä pikkuhiljaa ... ;)

PPS. Saapa nähdä kerkeänkö kirjoittamaan nämä lisäksi enkuksi. Hyvää treeniähän se olisi, mutta riittääkö aika?

Enkku täältä tullaan! Britain here we come!