Mikä kimmeltää ja soi? Joku joulumielen toi!

Joulumieli syntyy murusista. Harvoin sitä saa yhtenä isona palana jostakin, mutta voi niinkin käydä. Olen jouluillut koko joulukuun. Joulumieleni on koostunut muun muassa näistä murusista:

• Joululaulut, kynttilät, jouluvierailut meillä ja teillä.

• Julmust. Puolukkajäädyke. Miehen paistaman herkullinen kinkku.

• Postiluukusta kolahtaneet joulukortit: Lähettäjän arvuutteleminen käsialan perusteella on aina vain yhtä kivaa.

• Vaasapukin tervehtiminen kummipojan ja hänen pikkusiskonsa kanssa. "Kyllä on valtavan kokoinen!", kuului ihailevasti.

• Uutisoinnissa: Alavudella päiväkävelyllä ollut lemmikkipossu.

• WhatsAppissa: Joulukortista "unohtuneet" pienet pullukat jalat pianon reunalla. Sijaislapsi on yksi sellainen suuri asia, mistä ajattelen, voi tuoda joulumielen yhtenä isona palana: Hellyyttää ja riipoa sydäntä, ihana pieni ihmisen alku, aivan toisten armoilla.

• Viimeiset ruokaostokset jouluruuhkassa 23.12. ilman kiirettä. Kansalaiset käyttäytyivät asiallisesti. Yhden rouvan kasvoilla näin kireähkön ilmeen kun satuimme koreinemme kärryinemme ahtaaseen kohtaan ja sittenkin ajattelin, että ehkä vain kuvittelin ilmeen. Otin Jiistä kuvan rullakon kanssa. Minun Jii. Löysin sen viimeisen tonttupatukkapussin ihan satunnaisesta paikasta ja se OLI Prisman viimeinen. Mieheni oli jo stressannut, että yhtään tonttupussia ei näy. Näin tässäkin sitten lopulta kävi hyvin, hyvin onnellisesti.

• Jouluruokaostoksilla pudotin korikärrystä tavaran lattialle 10 kertaa. Tiedäthän sen tilanteen, kun ajattelit ostaa "vähän jotain" ja sitten se kori ei riitäkään. Lisäki aloitin kierrokseni naisten vaateosastolta ja ostin itselle alesta paidan ja housut. What? Yep. Se toi myös sellaista mukavaa jouluhilpeyttä. Ja sovitin niitä siellä pukukopissa aivan kaikessa rauhassa.

• Rauhallisena tien päällä jouluruuhkassa ruokaostoksilta tulossa, kummitytölle menossa. Odotin siis ainakin 5-10min, että pääsin kääntymään eräästä tienhaarasta. Muistin jouluradion ja laitoin sen päälle. Mieskuoro lauloi Tuo armon valkokyyhky. Ja ajallaan tuli vuoroni liukahtaa tiukasta välistä. Kummityttö innostui lahjasta, alle 1v. Silmät säihkyi! Taidan tietää mitä teen jatkossakin: Värikkään joulupaketin. 

• Jouluradiosta tuli tien päällä hieno, minulle tuntematon laulu, jonka lauloi kaunis naisääni. Laitoin tiedustelua ohjelmaan laulun nimestä ja laulajasta. Saapa nähdä saanko vastauksen!

• Etukäteen käyttöön otettu joululahja (liittyy sänkyyn...).

• Joulukoristeet ja uusi betoninen adventtikynttelikkö.

• Pikkusiskon tuoma männyntuoksuinen kynttilä

• Eilen: Ystävältä saatu mutakakku joulutervehdyksenä. Hän taisi tietää, että tässä osoitteessa ei asu se jauhopeukaloin vaimo. Ilahdutti superisti!

• Eilen 2: Siivosin ja pyykkäsin vimmatusti ja samaan aikaan pyykkituvan kuivaushuone kuivasi vimmatusti. Puhdas koti.

• Nyt: Taatelikakku ja glögi aattoaamuna, kynttilät, joululaulut.

Jäikö jotain tekemättä? Jäi. Harmittaako? Ei. Ensi jouluna sitten!

Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille!

Tädin höpöt. Nukkeleikkejä aamulla klo 07:30, kun muut vielä nukkuvat.

J lukee viimeiseen tenttiin tälle vuodelle.

Joulun tärkein sanoma. Vai miten se meni?!

Vaasapukki! Eikö oo ihan komea? ;) Piristi katukuvaa.

Ystävältä saatu mutakakku.

Joulun iloa!

Joulukuu

Hei se on joulukuu! Ja minä ilman kalenteria. Miten tässä taas näin kävi? Aina käy. Lapsena mulla oli sellainen tosi ihana joulukalenteri, jossa oli hilettä ja kauniit kuvat. Se laitettiin mun pinnasängyn viereen seinään ja sieltä sai availla luukkuja. Mulla oli se sama kalenteri useana jouluna, tietenkin. Kuinkas muuten? Sinitarralla luukut kiinni ja seuraavan jouluna taas uudestaan. Voi miten nostalgiselta ja ihanalta tuo muisto tuntuukaan. Siinä on jotain niin pelkistettyä joulua ja lapsen iloa. Ei voi mitään, että hirvittää nuo nykyajan kalenterit, joista saa kilokaupalla suklaata ja korikaupalla leluja. Uhhh! Kyllä niistä on joulun kiille kaukana. Mutta saattaahan tuo olla, että lapset niistä iloa kuitenkin saavat. Sehän on kuitenkin hyvä kaikkien tietää, että jos minulla on joskus lapsi, niin sillä ei tietenkään ole tuollaista joulukalenteria ;) Eikö se oo helpottavaa, että omista asioista saa kuitenkin itse päättää?

Siitä on jo kuukausi aikaa ku sain ensimmäisen joulukortin. Toisen sain viime viikolla (mut se oli samalla muuttoilmoitus, mut lasketaan sekin ;). Ensimmäisen joululahjani sain kolme viikkoa sitten. Toisen joululahjani sain kaksi päivää sitten. Että mitä tästä nyt enää puuttuu kuin tortut ja piparit (jotka nekin on leivottu ensimmäisen kerran jo kuukausi sitten!).

Ehdottoman hyvää joulukuun ensimmäistä, kansakunta! *Click

Winterwonderland

Kyllä se ensilumen riemukin sieltä löytyi! Eihän sitä voi vastustaa. Ja sais ollakin aika huolissaan (ainakin minun kohdalla), jos siitä ei lopulta riemastuisi. On päästy hurmaantumiseenkin asti. Suomalainen talvi on niin upea. Tämä lumikuorrute kaikkialla on niin upea. Olen sanonut sen jo muutaman päivän sisään sata kertaa, mutta mieheni ei väsy kuuntelemaan, koska on itsekin samaa mieltä. Tällaiset uskomattomat näkymät tuntuvat jopa eksoottisilta, kun ei ole hetkeen saanut Suomen talvea kokea. Tuntuu, että onko tämä aina ollut tällaista? Onko tämä aina ollut näin upeaa? Varmasti sitä katsoo nyt hieman eri silmillä kuin aiemmin, vielä enemmän arvostaen. Vaikka talvesta ja pakkasesta olen tykännyt aina.

Elämä taas muutoinkin kirkkeni. Minulla on niin ihana mies. Joka saattaa halata ja kertoa rakastavansa minua, kun minulla on kurjaa, kun on koiperhosia eikä ole ensilumen riemua. Että halaa, vaikka olin niin flegmaattinen. Halaaminen on niin parasta, sitä ei kannata pihistellä. Ja ajatelkaa. Kun lauantai-iltana kävin ystävälläni kylässä, niin hän lämmitti minulle kauratyynyn ja hieroi niskojani <3 Voi miten ihanaa! Kiitokset K:lle! Oli kiva jutella ja meillä oli aika laadukasta 2,5v jutteluseuraa lisäksi. Välillä hän otti komennon ja kertoi, että me (äitinsä ja minä) olemme mörköjä, mutta seuraavassa henkäyksessä hän sittenkin itse oli mörkö, joka makasi lattialla ja (hui!) paukutti jalkoja maahan ja ryömi (pelottavasti) nojatuolin alle. Toisessa hetkessä me emme saaneet puhua mitään, vain hän. Ja toisessa hetkessä luin hänelle pari satua. Yhdessä kohtaa mistään ei meinannut tulla mitään, kun muumiyökkäri oli pesussa. Sitten hän halusi kolmannen kerran iltapalaa. Sai, jottei herättäisi pikkuveljeään. Hän halusi kuunnella meidän juttuja ja söi tuorekurkkukulhon tyhjäksi ja oli siitä ylpeä.

Aurinkoista viikkoa!

Ensilumi

Ensilumi on asia, joka on saanut minut aina riemun ja jopa riemukkaan hysterian valtaan. Se on tuntunut sydämessä asti. Sitä iloa on pitänyt jakaa kuvilla ja viesteillä ja puheluilla. Nyt on kuitenkin ensilumen ensikerta, kun tämä mimmi on hyvin flegmaattinen ja sydän ei liikahtanut yhtään mihinkään nähdessään aamulla ensilumen. Eikö ole harmi, no onhan se.


Harteita painaa tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti. Henkinen paino tulee siitä ettei ole päässyt asettamiinsa tavoitteisiin ja fyysinen siitä, että henkisiin tavoitteisiin on yritetty päästä niin hardisti että hartiatkin (ja niska) (ja kaula) ovat muuttuneet hardiksi ja herättävät sinut yöllä ja häiritsevät sinua päivällä. Lisäksi meiltä löytyi eilen kaksi aikuista koiperhosta.

Se tuntui musertavalta. Aika voimakas sana siihen nähden, että nyt puhutaan koiperhosista eikä Pariisin terrori-iskuista, mutta siltikin: Lupaan, jos joskus löydät kodistasi koita, muserrut. Mietit et onko mun kaikki kamat nyt gone ja miten hullussa tässä nyt pitää edetä. Mies googlaa ja yhdessä toivotaan, että se olisi vain joku yksi pimeä nurkka, missä ne viekkaat otukset ovat tehneet tuhojaan. Mietit et onkohan se se, vai se, vai se vai sittenkin se tekstiili(t) jonka joudun heittää nyt roskiin. Mietit et nyt pesen ja silitän ja myyn kaikki mun arvokkaat tekstiilit, joita on oikeasti liikaa, koska mitäs niitä kaapissa jemmailemaan jos koi ne uhkaa syödä ja ruoste raiskata. Okei. Oikeasti meillä on esim. vaan kolme parivuoteen pussilakanaa. Se ei ole paljon, mutta on siinä jo yksi liikaa. Kahdella pärjää mainiosti. Paitsi tietty jos tulee vieraita ja meillä on se yksi pesussa ja yksi käytössä ja vieraspariskunta haluaa paripeiton niin silloin tarvitaan sitä kolmattakin.

Meillä on ollut niin kiirettä ja hasardia lifea ja sit eilen illalla me oltiin sataan vuoteen kotona pe-iltana. Niinku "vaan oltiin" eli siis tehtiin viikkosiivous (joka vie muuten aikaa tämän kokoisessa asunnossa) ja minä kaivoin joulukoristelaatikot esiin. Kynttilöitä, joulumusiikkia, sen ainokaisen joulutähden mallailua, pari muutakin suht neutraalia juttua ripustin. En vielä mitään punaista. Tunnelma oli suloinen (vaikka liian nopeasti tulikin keskiyö). Sai pitkästä aikaa nauttia omasta kodista. Ja sitten löytyi ne 2.

Kuitenkin, asioita suhteuttaakseni, me olemme hengissä ja se koinluola ehkä vielä löytyy jostakin. Se on hyvin todennäköistä, että se on joku yksi nurkka. Eikö olekin?

Etsitään se ensilumen ilokin vielä!

Aamutunnelmia

Eräs marraskuinen aamupalahetki.

On ollut niin kiireistä, että ei ole kerennyt vielä joulukorttien tai joulukoristeiden pariin. Mulla on visioita siitä, minkälaisia joulukoristeita aioin tehdä tänä jouluna. Hmm... Kuusenkoristeita luultavasti ainakin. Ja riippuu mihin kirppikseltä ajan myötä haalitut matskut riittää. Voi myös olla, että joutuu lähtemään puuhelmiostoksille.

Myös ruispiparit ovat listalla. Oon miettinyt et voiskohan sellaisia tehdä ja sit yks päivä googlasin ja sehän oli vanha juttu! Reseptejä löytyi vaikka millä mitalla. Pitäisi saada taaa lasipurkkiin täytettä...

Ollaan oltu niin vähän kotona nykyään, et en oo varmaan viikkoon (!) polttanut kynttilää. Mut onneks se kynttilöiden poltto on kuitenkin tässä perheessä aloitettu jo ellei syyskuussa niin lokakuussa ainakin. Ja vieraat on aina hyvä syy sytyttää kynttillöitä joka nurkkaan.

Oon juonut aamuteeni joskus kynttilän valossa ja joulu(soitin)musiikkia kuuntelemalla. Ei hassumpaa! Suosittelisin itseasiassa kokeilemaan! Tykkään näistä hämäristä aamuista. Vuodenajat kulkevat toinen toisensa perään ja aina vuoden sisään kerkeän unohtaa tyystin jotkut tiettyyn vuodenaikaan liittyvät jutut. Kuten sen, että mua harmittaa, kun päivä valkenee jo niin aikaisin. (!?) Yep. Pohjoisen tyttö näkee tunnelmaa hämärissä talvipäivissä. Niissä on jotain ihanaa ja suloista. Lapsena ne enteilivät jotain jännittävää, joulun tuloa... Sitä on nytkin jo alettu odottaa. Kannattaa aloittaa muuten ajoissa, että ehtii tarpeeksi fiilistellä. Toivon lunta. Paljon lunta. Mutta kyllähän näihin tällaisiin säihin Englannin "talvessa" tottui, mutta kuitenkin, lumi ja pakkanen paree.

PS. Tauluja on nyt ripustettu seinälle. Vielä peilit ja muutamaan tauluun koukku (siis ne on just sellaisia painavia tauluja, joissa ei ole valmiina niitä koukkuja. Miksi ei ole, ihmettelen.) Niin ja ehkä ainakin yksi tauluhylly seinälle. Vetimetkin ovat vaihtuneet olohuoneen lipastoon jo aikapäiviä sitten (kiitos Jiille!). Pitää laittaa siitä joku (asiallinen) kuva joskus. Enemmän haluais puuhailla mitä ehtis.

sillee

sellaista se elämä joskus on. Että lauseet alkaa pienellä kirjaimella, koko päivän talo on pimeänä, kotiin tullaan kirjastosta 22:45 ja pimeässä illassa mies kantaa baritonia ja nainen iskuporakonetta. Hullua, että hilpeyttä on riittänyt vaikka päivät ovat olleet hasardeja. Ois kiva laittaa lähiaikoina postaus viimeaikaisista kirppislöydöistä. Ehkäpä viimeistään ensi viikolla!




ps. Tämä oli mun eka postaus puhelimella ikinä.


pps. Onko ok juoda litra teetä päivässä? Siis säännöllisemminkin. Oon miettinyt sitä. On se vihreää rouheteetä mut silti. Ja mikä vielä, voisin juoda paljon enemmänkin. Tuija ehdotti et ostaisin sellaisen pumpputermarin ja hei, aivan huikee idea! :D Kai niitä pahempiakin riippuvuuksia on?!

Sporttispurtti paikallaan?

Missä on sportti? Pitäis ottaa spurtti ja etsiä sportti taas uudelleen. Southamptonissa lähti kivasti hommat rullaan ja lopun viimein kävin salilla aina 3x / vk. Lenkkeily oli satunnaista, mut saatoin juosta salilla juoksumatolla. Vimpaksi kuukaudeksi laitoin salikortin pois. Suomessa ajattelin jatkaa salilla käymistä. Nyt voisinkin esittää itselleni kysymyksen, että niin tarkalleen ottaen milloin ajattelit jatkaa sitä salilla käymistä? Tarkalleen ottaen milloin ajattelit taas olla hyvin ryhdikäs syömisissäsi? Ihan hyviä kysymyksiä, on on. Vastailen kunhan kerkeän?! Höpö höpö! Vastaan nyt.

Se oli muuten jännä, että kun sen salikortin laittoi pois (ei muuten meinannut onnistua se suoraveloituksen lopettaminen vaan piti lopettaa Aktian PrePaid Mastercard ja ottaa uusi laatikosta käyttöön - käteviä kortteja, suosittelen varsinkin ulkomailla oleskelevalle niitä), niin ne kolme kertaa viikossa pystyi vaihtaa aivan sulavasti löhöilyyn. Siinä ei siis tapahtunut sopeutumisongelmia. Integroituminen uuteen tilanteeseen oli suorastaan sulava.

Kun tulimme Suomeen, ajattelimme, että nyt saamme syödä kaikkia hyviä suomalaisia juttuja, niin suolaisia kuin makeitakin ilman omantunnon tuskia, koska olemme olleet niistä (traagisesti) erossa kokonaisen vuoden. No, se "maistelu" on sit jatkunut aina näihin päiviin saakka. On kokeiltu Hese, McD, Kotipizza, PikkuQuattro, Katukeittiö, ABC ja BURGER KINGikin jopa! Jälkimmäisin ei tosin missään nimessä kuuluisi olla listalla, koska sitähän saimme kylliksemme Englannissa. Mutta niin vain se oli ensimmäinen valintamme, kun jalkamme koskettivat Suomen kamaraa Helsinki-Vantaan lentoasemalla kesäkuun 17. vuonna 2015.

Edellä mainittujen lankeemusten vastapainoksi oon yrittänyt pysyä siinä, että karkkia vain kerran viikossa. Se ei oo niin paha, mut suolaiset herkut on mulle se houkuttelevampi pahe. Vaikka jollakin tasolla on sokeristakin riippuvainen. Kaikki sokerinen ei todellakaan maistu aina edes hyvältä, mut tuntuu vain et pakko saada sokeria. Oon nyt yrittänyt ohjata itseäni kohti linjaa, et sokerit tulis vain marjoista ja hedelmistä ja niiden eri mixeistä. Mehun kohdalla oon onnistunutkin hienosti. Hattua nostaisin, jos sellaisen omistaisin, vaikka toisaalta - mikä on sen parempaa kuin mustikkamustaviinimarjamehu tai punaviinimarjamehu? Eli herkkuahan ne ovat ja arjen luxusta! Eli juon mielelläni. En mitenkään paljon, mut jonkin verran. J on vähän kärsinyt siitä, että olen kieltänyt häntä kantamasta kaupasta kotiin mehua. Hän kun ei ole niin itse tehtyjen mehujen perään ja hän kun on erittäin paljon hyvien appelsiinimehujen yms perään. Taisi saada traumat taannoin, kun vaimo pillastui niin pahoin, kun hän oli kantanut kaupasta kotiin 2-packin 1,5L colaa! Ei ole colaa sen jälkeen näkynyt :P Mutta onhan niissä ihan JÄRKYTTÄVÄSTI sokeria. Kyseistä kyseenalaista juomaa lajitovereineen onkin sitten tullut juotua vain (PIKA)ravintoloissa asioidessa. Siellä se onneksi onkin usein sitä hanajuomaa, mikä on vedellä laimennettua ja enempi meidän molempien makuun. Ja väliin on tullut appelsiinimehu valittua sielläkin. Onhan se terveellisempi vaihtoehto, mut sokerinen sekin.

Oikeesti tuo sokeri on ihan karmea asia. Sitä on niin paljon nykyään joka mutkassa. Me syödään miljoonakertaisesti enemmän sokeria ku vaikka meidän isovanhemmat. Siinä kohtaa pitäisi sitten hälytyskellot soida ja miettiä, että se ei kerrassaan voi olla aiheuttamatta sairauksia ja muita (ties mitä) ilmiöitä meissä nykyajan ihmisissä. Eli se sokerin määrä on niin valtava, että vaikka vähentäisit sen käytön puoleen tai 1/4 niin käytät sitä siltikin paljon. Minun mielestä ei oo yhtään turhaa kouhottaa sokerista. Sokerin on hyi! Sokeri on hai! Hyihai!

Mutta se on ihanaa, että omilla arjen valinnoilla voi vaikuttaa omaan ruokavalioonsa. Jos olisi tiedossa absoluuttinen totuus siitä, mikä on oikea ja puhdas ja hyvä ja sairausFree ruokavalio ihmiselle, niin alkaisin noudattaa sitä tunnontarkasti. Haluaisin syödä täydellisesti. Miksi? Siksi, että jos sillä saisi terveen ja pitkän elämän. Välillä mietin, että on se kauheaa, miten me nykyajan ihmiset syödään. Se moskan määrä mitä kaupoissa myydään, se kavahduttaa. Mutta kuitenkin ja toisaalta kaikessa olisi hyvä pitää se kohtuus ja onni ja autuus ja kultainen keskitie. Sen keskitien minäkin haluaisin löytää! Luulen, että olen jo löytänyt suuntaa siitä. Paljon valintoja paremman ruuan suhteen tuli tehtyä jo Englannissa. Nyt sitä pitää vain jatkojalostaa. Haaveilen, että saisi syödä mahdollisimman luonnonmukaisesti ja lisäaineettomasti. Lähteä siitä näkökulmasta, että lisää suolaa ja sokeria, JOS tarvii. Eikä niin, että lisää niitä varalta. Esimerkiksi mehuihin, jotka säilöin (pakastin) en lisännyt lainkaan sokeria. Jos joku muu haluaa, voin lisätä sit mehulasiin kaadettaessa sokeria, mut juon mehuja enimmäkseen itse ja juon ne niin vahvana, että en laita sokeria lainkaan. Marjoissa on itsessään (punaviinimarjassakin) kuitenkin aika paljon sokeria. On ollut monet kerrat hyvä fiilis juoda marjamehua ja tietää, ettei siinä ole grammaakaan lisättyä sokeria. Arjen kiksit on monet.

Kuitenkin - syöt mitä syöt, mutta jos et liiku niin bad. Very bad and sad. Säbää oon pelannut tänä syksynä, mut se on vain kerran viikossa ja sitäkin olen miettinyt, että pitäisikö mun luovuttaa se paikka jollekin toiselle. Lenkillä en ole käynyt nimeksikään, mut nyt olin ajatellut (hienosti ajateltu) et marraskuun sporttaan kotona ja joulukuulta alan taas käymään salilla. Nyt kun sen sanoo täällä ääneen, niin se sit toteutuu kans, ok? Oikeasti kaipaan vatsalihakia, (naisten) punnerruksia, venyttelyä ja muuta. Kaipaan salille!

PS. Mun ruokaniksit on NIKSIPIRKKA-tasoa. Nimittäin mun viiliniksi oli uusimmassa Pirkka-lehdessä, jonkun toisen ilmoittamana (pitää harkita niksien lähettämistä sivubisneksenä ;) Eli maustamaton viili on todella hyvää esim. päärynä Muksu-soseen kanssa. Sose on maukas ja sokeroimaton. Mun laktoositon maha reagoi jostakin syystä joihinkin laktoosittomiin tuotteisiin, kuten luonnonjugurttiin, mut viilin kans tuntuu olevan sujut. Pitää tässä vielä odotella, josko kroppa tottuis taas tämän maan maitotuotteisiin tai sit joudun vaan jättää luonnonjugurtin pois. 

PPS. Jos tuntuu, et syöminen lipsuu ei-toivottuun suuntaan, niin se ruokapäiväkirja on hyvä konsti. Merkkaat siihen kaiken (!) mitä syöt, niin näet selkeästi mitä kaikkea on tullutkaan laitettua suuhun ja sitä kautta saatat saada tsemppiä ryhtiliikkeeseen.

FB-haaste

Oon huono FB-haasteissa. Siispä en tarttunut sellaiseen taaskaan, hyi minua (sori Milja). Sen sijaan ajattelin latoa ne seitsemän haastetta tänne. Aikaimoisia "haasteita" ovatkin! ;) Käännetään tämä blogi-haasteeksi ja tartu siihen, jos tahdot! 7 kuvaa seitsemästä haasteesta ja julkaisu kertarysäyksella sallittu ;)

1. Olen järjestellyt muuton jäljiltä kankaita ja yrittänyt luoda ompelupistettä. En ole ommellut, mutta olen järjestellyt kankaita. Lasketaanko sekin käsityöpuuhasteluksi? Kuva otettu lajittelun lomassa ei-edustustarkoituksessa, mutta siinä sattuu sopivasti olemaan muutamia minun lempikankaitani. En käytä sisustusessa muuten kuin jouluna punaista ja silloinkin usein aika vähän, mutta punavalkoinen on iiiihana väriyhdistelmä ja pidän siitä paljon. Mutta se punaisen sävy on tarkka. Mikä tahansa ei käy, eikä kaikki kuosit. Onko meillä seiskareilla, kasareilla ja ysäreillä jokin joulukoristekammo? Sitä oon miettinyt ja laajemmaltikin havainnut. Että punaista väriä vältellään. Jouluna. Mutta oli ystävän kans puhetta, että nykyään (paastottuaan värin kanssa vuosia) punainen on taas joulun aikaan tervetullut. Katsotaanpa paljossako sitten toteutuu. Olen ajatellut laittaa Marimekon punaisen kerniliinan (kerni = vahakangas) joulun kunniaksi. Ehkä marraskuussa? Or so. Ostin sen 5v sitten ensimmäiseen yhteiseen jouluumme ja tämän ihana (Tantsu- tai Satula-)pöytäliinan käyttö onkin toistaiseksi (muistaakseni) rajoittunut vain tuohon yhteen jouluun. Liina on kuitenkin kaunis ja siinä on tunnearvoa, joten en minä sitä toki ole pois heittänyt. Yrittänyt pidellä enimmäkseen rullalla, ettei menisi huonoksi säilytyksessä.

2. Hyväksy se, että miehelle pitää antaa oma nurkkaus talosta. (Tässä vaiheessa otin puhelun fadelle ja pyysin lähettämään kuvan eräästä Vepsäläisen mainoksesta, josta mun piti kotona käydessä ottaa kuva, mutta unohdin. Katsotaan saanko kohta viestin, että voisin lisätä kuvan tähän.) Hyväksy se ja myöskin se, että vielä(kään) ei ole lasiovellisen kirjahyllyn aika, vaan on Tex Willer-hyllyn laajennusosan aika sen sijaan. Hyväksy myös se, että se syksyllä hommattu väliaikaiskirjahyllykin tuli sittenkin jäädäkseen. No mutta eihän sitä edes siitä nurkasta huomaa, halååå! No nyt sain sen kuvan. Tässä kehoitetaankin antamaan kokonainen huone, mutta eikö tämä nurkkaus ole jo aivan hyvä alku? :P

(voi että kun osaisin laittaa kaksi kuvaa vierekkäin, mutta en valitettavasti osaa!)

3. Lopeta stressaaminen siitä, että mahtuuko kesällä muuton yhteydessä ostettuun unelmien puusohvaan sittenkään kaksi ihmistä nukkumaan vierekkäin. Ole optimistinen. Ota yövieraiksi vain hoikkia pariskuntia tai yksinään liikkuvia yksilöitä. Älä myöskään murehdi sitä, että istumakorkeus on sittenkin liian korkea, vaikka sen sopivuuden piti olla nimenomaan yksi kriteeri sohvaa valittaessa. Kauneus sokaisi? Yep. Ja sittenkin, jos stressaat, niin myy sohva pois. Yksinkertaisemmin sanottu kuin tehty. Puusohvalla on sielu ja silloin sitä ei noin vain tunteettomasti pysty deletoimaan.

4. Ulkoile useammin nähdäksesi tämänkin maiseman vain kivenheiton päässä kodistasi. Älä usko tunkkaisia aivojasi, jotka sanovat sinulle, että ei ole aikaaa 15-60min kävelylle. Hyödynnä vieressä olevaa pururataa valoisan aikaan. Pimeällä älä sinne ollenkaan mene. Näyttää meinaan nykyään katoavan tuon tuostakin naisihmisiä iltalenkillään kuin tuhkana taivaan tuuliin ja se on hyvin, hyvin epämiellyttävää.

5. Estä itseäsi syömästä kerralla kaikkia viime viikolla englantilaisten christmas carolsien tahdissa, parhaassa seurassa leivottuja piparkakkuja. Tämä haaste on jo puoleksi mytyssä, mutta koitan säästellä ne loput (tortut meni jo kaikki, niistä ei puhuta). Vaikka toisaalta, miksi piparkakkuja pitäisi säästellä? Oon miettinyt, että voisiko siihen vehnäjauhojen tilalle laittaa jotain muuta? Ruista? Että sais sitten niin kuin luvallisemmin niitä teen kanssa nakerella. Nämä piparit tehtiin kaupan taikinasta ja niin myös pakastimestakin löytyy vielä sitä yksi paketti. Ajattelin kuitenkin ainakin kerran tehdä taikinan sitten "joulun alla" ihan itsekin. Hyvän tuoksun näistä kaupan omistakin saa. Aioin tuulettaa kuumahkoa piparkakkukeittiötä, kun Unna 6v sanoi (tosissaan), että älä tuuleta, tuoksut karkaa! <3

6. Nauti iltapalasi niin usein kuin mahdollista - hyvässä seurassa. Arjen arvo on mutkattomissa ihmissuhteissa, jotka antavat ja joille saat antaa.

7. Opettele tekemään hienon näköisiä pinaattilettuja suomalaisesta pakastepinaatista, koska suomalainen tuorepinaatti on törkeän kallista. Englannissa 200g tuorepinaattia maksoi 1,40€ ja Suomessa 80g 2,5€. Siis halåå! Muista, että letuista tuli ihan hyviä, vaikka korvasitkin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Reseptien terveellistäminen noin ylipäänsäkin on in pop up trend! Tein tuossa jokunen viikko sitten muutamaankin otteeseen kinkkupiirakkaa (voin laittaa ohjeen joskus, slurps) ja siinäkin korvasin voitaikinapohjan vehnäjauhoista osan ruisjauhoina ja no problem, hyvänä heilui!

8. Kestä elämän katoavaisuus ja se, että tämä ihana keltainen (ja aurinkoinen) aamupalapöydän näkymä on pian muisto vain. Oikeasti kestän tämän hyvin, mutta kieltämättä en pane pahakseni vaahteroita keittiön ikkunan alla. Näkymä on ollut hyvin aurinkoinen tässä ruska-aikana, vaikkei aurinko olisi paistanutkaan. Keltainen kun on niin aurinkoinen väri. Aika useasti on myös ollut dubbel-aurinkoinen, kun Aurinko aurinkokin on ilmaantunut (ja se on tapahtunut tänä syksynä usein!). Toisella puolella taloa, - olohuoneenn ikkunasta, näkyy nyt merelle, kun puut riisuutuvat talvea varten. Eli sitten kuitenkin, tämäkin asunto, merimaisemilla.

9. Käytä toistekin OnniBussia! Halpa ja hyvä. Ja kun on kaksikerroksinen, pimeän valaistus brittiläinen, kuulutukset (myös) englanniksi, takana englantia puhuvia matkustajia, niin saatat saada mukavan mielleyhtymään Britanniaan. Sain ja tykkäsin! Hyvin kuljetti OnniBus minut viime viikonloppuna Tampereelle siskon yllätys30v-pirskeisiin. HUOM! Palatessa kuskina oli NUORI, fiksu ja asiallinen mies. Tämä on merkillepantavaa, sillä en muista koskaan (siis koskaan!) nähneeni Suomessa näin nuorta bussikuskia. Pidin positiivisena, että joku on (ehkäpä) varta vasten alkanut bussikuskiksi. Joku nuori vieläpä. Tämä ammatti ei tokikaan ole vain 35+ -- 60v miesten ja maahanmuuttajien ammatti. Englannissa hauskasti tällaiset suomalaiset ammatteihin liittyvät stereotypiat heittivät kupperiskeikkaa, kun kuskina saattoi olla vaikkapa ikäiseni näpsäkkä nuori neiti ja vastaavasti siellä kaupan kassalla 65v papparainen tai hiuksia leikkaamassa 50v sir Henry.

10. Kaiva jostakin kiven kolosta lisää näitä sukkia, kun nykyiset (lempisellaiset) alkavat kaikki olla pikkuhiljaa jo kulahtaneita ja orastavasti isovarvas alkanut kuultaa läpi. Globaali vinkki kanssaeläjille: Osta kerralla iso kasa sukkia, kun kerran löydät hyvät. Ilkeyttään eivät myy niitä enää kahden vuoden päästä, kun tarvisit lisää, joten kun toteat ostamasi sukat hyviksi, toimi heti ja osta samantien kasa lisää.

11. Tee useammin salaattia. Älä laita salaatinkastiketta (sitä ostaa tässä talossa vain J, en koskaan minä), jos syöt valkoisella sohvalla tai sinulla on päällä vaatteita, jotka eivät saa likaantua. Tässä salaatissa värikästä kierrepastaa, Korpelan kinkkusuikaletta, tuoresalaattia, tuorepinaattia, omenaa, kananmunaa ja fetaa. Myös suolakurkku sopii tähän salattiin hyvin. Makaroonissa suosin normaalista tumma makaroonia, mutta jotenkin kierrepastan kohdalla se tumma näytti liian tummalta. Oletko sinä tottunut tummaan pastaan salaatissa?

12. Hillitse Julmustin-himosi nyt kun ne ovat taas tulleet kauppoihin. Samalla muista kuitenkin olla kiitollinen, että niin maukas juoma on keksitty. PS. Ikeaan oli myös tulleet jo joulujutut myyntiin. En ostanut mitään niistä! Jos ei kolahda niin ei kolahda. Pari kassia viherkasveja ostin kuitenkin, joten pitäkää peukut ja isovarpaat pystyssä, että saisin ne pysymään hengissä!

13. Viimeisin, muttei vähäisin: Uuden maton reunojen prässäys. Be positive! Kirppikseltä joitakin viikkoja sitten ostettu meille uusi matto. Kaunis matto, mutta kovin ohut ja käyräreunainen. Jos meille tulee kylään, niin yksi aktiviteetti on noiden kirjojen päällä tallustelu. Tämä maksoi 10€. Vielä minulla ei ole varaa niihin Harrodsin saman näköisiin mattoihin. Ovathan ne vähän paksumpia ja ei niin käyräreunaisia. Tosin tuon kympin perään saisi laittaa vielä kolme nollaa. Who never know jos mulla on joskus sellainen matto?

14. Oho tulikin 2x7!

Pilpasuo ja syksyinen luonto

Syksyisiä kuvia Oulun Pilpasuolta viikontakaiselta Oulun-reissulta. Faden, lellipennun (perheen kuopuksen) ja Jiin kaa käytiin kirpakassa syyssäässä taivaltamassa 7km lenkki lauantaipäivän ratoksi. Kahdella nuotiolla pysähdyimme. Väkeä oli isin mukaan paljon liikenteessä normaaliin verrattuna. Paljon tuli ihmisiä koiran kaa vastaan. Mustikkaa ja puolukkaa löytyi maistiaisiksi. Olihan mustikka jo hieman vetistä, mutta eipä haitannut. Mulla oli vaatehuoneen hyllyltä säilöstä otettu Jiin vanha digijärkkäri mukana ja sillä kuvailin. Ei, en ollut tutustunut asetuksiin etukäteen, joten kuvat on mitä on. Esimerkiksi salama ponnahti esiin aina silloin, kuin ei olisi pitänyt ponnahtaa ja siis enimmäkseen ei olisi pitänyt ponnahtaa ja enimmäkseen se ponnahti. Että silläviisiin. Mutta tästä sinullekin sivu syksyn tarinaa!

Tiesitkö, että naava merkitsee puhdasta ilmaa? Yritettiin hengittää oikein syvään ja kerätä freesiyttä varastoon.

¨

 

Tykkäisin makrokuvauksesta. Huomaa konditionaali. Ihan tavallinen putki oli tämä, jolla kuvasin ja ei oikein ottanut onnistuakseen mun ideat ;) ja se salama! Tässäkin räpsähti, ähh! (Tämä kuva taisi olla tallennettena nimellä "makro_huono" ;)

Hieno tukki! Niin paksu ja cool, että sisustajan aivot alkoivat heti raksuttaa. En napannut kuitenkaan sivutaskuun mukaan.

Käpy.

Käpysein.

Pala syksyistä metsää.

Mun seuralaiset.

Kääpä!

Syksyn kuuraa kasveissa.

Näin muuten karpalonpoimijan. Yritin itsekin kävellä silmät virkeänä, mutta ei sattunut kohdille.

Laskeuduimme korkeammalta metsästä suolle. Suomalainen metsä on hieno!

Eikö oo HYVIN syksyinen kuva? Syksy ei ole aina ruskan upeaa väriloistoa. Vaikka siitä vuodenaikana pidän siinä missä muistakin, niin onhan syksy myös ankeankin näköistä välillä. Mutta ankeakin voi olla omalla tavallaan kaunista. Kun etsii siitä sen kauneuden, eikä vaadi liikoja. Eikö luonto ole aina kaunis? Oulussa olivat jo lehtipuut täysin riisuuntuneet. Meillä täällä "etelässä" ruska ja talveen laskeutuminen tulee hieman jäljessä.

"En muuten vielä tipu!", sanovat nämä kolme syyslehteä.

Tuon kiviröykkiön kohdalla oli joskus ollut merenranta! Kivinen alue keskellä metsää oli paljon suurempi, kuin mitä kuvasta näkyy. On se jännä juttu. Nyt oli aivan metsän keskellä. Aika rientää.

Loppumatkasta aurinko herkesi paistamaan.

Mummolan luomupihasta. Tykkään kuvan värimaailmasta.

Tämä nurkkaus viehätti auringonpaisteessa. Kuvasta tosin tuli ehkä hieman ylivaloittunut. Innovatiivinen tuoli. Löytyykö sinun olkkarista vielä tuollaista? Sen lisäksi, että mummolan pihasta voit löytää erikoisia nurkkia, voi siellä myöskin vastaan ajella punaisella muovitraktorilla vaaleanpunaisessa syystakissa kultahiuksinen prinsessa. Siellä voi nähdä myös lomilla olevan varusmiehen (nk. kuopus2) hypittämässä veljen lapsia trampoliinilla. Tunnelma trampoliinilla oli hilpeä ellei hulvaton. Mummolan piha taipuu moneksi!