Pilpasuo ja syksyinen luonto

Syksyisiä kuvia Oulun Pilpasuolta viikontakaiselta Oulun-reissulta. Faden, lellipennun (perheen kuopuksen) ja Jiin kaa käytiin kirpakassa syyssäässä taivaltamassa 7km lenkki lauantaipäivän ratoksi. Kahdella nuotiolla pysähdyimme. Väkeä oli isin mukaan paljon liikenteessä normaaliin verrattuna. Paljon tuli ihmisiä koiran kaa vastaan. Mustikkaa ja puolukkaa löytyi maistiaisiksi. Olihan mustikka jo hieman vetistä, mutta eipä haitannut. Mulla oli vaatehuoneen hyllyltä säilöstä otettu Jiin vanha digijärkkäri mukana ja sillä kuvailin. Ei, en ollut tutustunut asetuksiin etukäteen, joten kuvat on mitä on. Esimerkiksi salama ponnahti esiin aina silloin, kuin ei olisi pitänyt ponnahtaa ja siis enimmäkseen ei olisi pitänyt ponnahtaa ja enimmäkseen se ponnahti. Että silläviisiin. Mutta tästä sinullekin sivu syksyn tarinaa!

Tiesitkö, että naava merkitsee puhdasta ilmaa? Yritettiin hengittää oikein syvään ja kerätä freesiyttä varastoon.

¨

 

Tykkäisin makrokuvauksesta. Huomaa konditionaali. Ihan tavallinen putki oli tämä, jolla kuvasin ja ei oikein ottanut onnistuakseen mun ideat ;) ja se salama! Tässäkin räpsähti, ähh! (Tämä kuva taisi olla tallennettena nimellä "makro_huono" ;)

Hieno tukki! Niin paksu ja cool, että sisustajan aivot alkoivat heti raksuttaa. En napannut kuitenkaan sivutaskuun mukaan.

Käpy.

Käpysein.

Pala syksyistä metsää.

Mun seuralaiset.

Kääpä!

Syksyn kuuraa kasveissa.

Näin muuten karpalonpoimijan. Yritin itsekin kävellä silmät virkeänä, mutta ei sattunut kohdille.

Laskeuduimme korkeammalta metsästä suolle. Suomalainen metsä on hieno!

Eikö oo HYVIN syksyinen kuva? Syksy ei ole aina ruskan upeaa väriloistoa. Vaikka siitä vuodenaikana pidän siinä missä muistakin, niin onhan syksy myös ankeankin näköistä välillä. Mutta ankeakin voi olla omalla tavallaan kaunista. Kun etsii siitä sen kauneuden, eikä vaadi liikoja. Eikö luonto ole aina kaunis? Oulussa olivat jo lehtipuut täysin riisuuntuneet. Meillä täällä "etelässä" ruska ja talveen laskeutuminen tulee hieman jäljessä.

"En muuten vielä tipu!", sanovat nämä kolme syyslehteä.

Tuon kiviröykkiön kohdalla oli joskus ollut merenranta! Kivinen alue keskellä metsää oli paljon suurempi, kuin mitä kuvasta näkyy. On se jännä juttu. Nyt oli aivan metsän keskellä. Aika rientää.

Loppumatkasta aurinko herkesi paistamaan.

Mummolan luomupihasta. Tykkään kuvan värimaailmasta.

Tämä nurkkaus viehätti auringonpaisteessa. Kuvasta tosin tuli ehkä hieman ylivaloittunut. Innovatiivinen tuoli. Löytyykö sinun olkkarista vielä tuollaista? Sen lisäksi, että mummolan pihasta voit löytää erikoisia nurkkia, voi siellä myöskin vastaan ajella punaisella muovitraktorilla vaaleanpunaisessa syystakissa kultahiuksinen prinsessa. Siellä voi nähdä myös lomilla olevan varusmiehen (nk. kuopus2) hypittämässä veljen lapsia trampoliinilla. Tunnelma trampoliinilla oli hilpeä ellei hulvaton. Mummolan piha taipuu moneksi!

Northern lights ja vaatteiden pihtailu

Talvi on täällä! Tai ainakin syksy. Toissa-aamuna oli ensimmäisen kerran maa kuurassa ja nyt ovat ilmat todellakin viilenneet nopeasti. Tänäkin aamuna oli muutamia pakkasasteita. Englannin talvi on jopa leudompi kuin meidän syksy ja siellä talvitakkia piti niillä +5 ->(jopa)20 asteen säillä. Siellä mietin, et tosiaan, Suomessa piti aina pihistellä talvivaatteita: Nollakelillä ei vielä todellakaan raskinut laittaa toppatakkia, koska mitä sitä sitten laittaisi päälleen, kun on -20°C ? Talvikenkienkin esille kaivaminen oli hyvin harkinnanvarainen juttu. Mutta kas! Nyt kun olen takaisin Suomessa ja ensimmäiset pakkassäät (huom! -1....-2°C) ovat käsillä, niin mitä tintin pukeutuminen on? Villatakki, toppatakki ja talvikengät (joita onkin todellakin pidetty jo useampi viikko!!). Että naurakaa vain minulle sitten kun minulla ei ole enää mitään lämmintä jemmassa -20°C pakkasilla.

Syksy tuntuu olevan touhua täynnä. Tämä viikko näkyy menevän hirmuisen nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Mutta sen tiesinkin, kun katsoin kalenteria sunnuntaina: viikon jokaiselle päivälle oli meno tai menoja. Mutta voisiko sanoa, että paras on vielä edessä päin: treffit muden ja faden kaa, kokonaisen viikonlopun mittaiset! Odotamme sitä Jiin kanssa kovasti. Huomenna starttaa meidän (meille) kuukauden ikäinen koslamme ja kuljettaa meidät (toivottavasti) turvallisesti pohjoiseen perille asti. Timantit on ikuisia, sen takalasissa lukee, joten eiköhän me siihen luota.

Northern Lights näkyi eilen taivaalla hienona jopa Vaasassa! I'm so proud of that! Ylpeä, että meilläkin. Täällä Länsi-Suomessa. (Kuva otettu vain puhelinkameralla, mutta olispa huikeeta päästä kuvaamaan revontulia joskus kunnon kamerallakin!) Kaverin (onnistuneesti yllätyksenä järjestetyillä) Baby showereilla tuli parvekkeelleryntäys, kun joku havaitsi revontulet. Onhan ne upeita! Niissä todellakin on jotain maagista. Revontuliin liittyy eräs sukumme nimimagiikkakin, jos ripauksen Lapin taikaa laskee mukaan. Eräänä talvi-iltana veljeni hoputti vaimonsa sängystä ylös myöhään illalla, vaiko lähes yöllä. Vaimo vastusteli, mutta mies suostutteli ja niin nousi vaimo revontulia katsomaan yhdessä miehensä kanssa. Perheeseen oli syntynyt vastikään suloinen tyttö ja hänelle oli nimimietinnät menossa. Etunimi oli jo päätetty, mutta toista nimeä ei. Hienot revontulet katseltuaan vaimo totesi, että lapsen toinen nimi on Maaret. Samoihin aikoihin alle 100km päässä myöskin veljeni ja hänen vaimonsa mietiskelivät, mikä voisi tulla nimeksi tälle pienelle lapsukaiselle. Ensimmäisen nimen he arvasivat oikein (aika hyvin jo sekin) ja veli2 ehdotti, että olisiko toinen nimi Maarit. Veljen vaimo siihen vastaamaan, että ei kun Maaret. Uskomatonta, mutta totta, että näin he arvasivat koko nimen täydellisesti. Ensimmäinen nimi oli suvusta, joten sen arvaaminen ei ole niin suuri ihme, mutta tämä toinen nimi - se ei kaiketi ollut koskaan ollut kenenkään huulilla aiemmin. Revontulet sen kai heille kuiskasivat!

Omenoita kuultavia

Uskomatonta, mitä kaikkea se maaemo meille tarjoileekaan täällä Suomen maassa. Kerronpa sinulle, että kuvassa näkyvä omena on vaasalaista, makeaa, hyvin herkullista omenaa. Merkki on valkea kuulas ja näkykin silmään aika kuulas. Kaksi kassillista saatiin sitä eilen käydä poimimassa eräältä, jolle nämä olivat tarpeettomia. Uskomatonta, mutta totta. Feeling blessed. Työt työpisteellä tökki tänään. Ajattelin iltaa ja hetkeä, jolloin pääsisin käsiksi omenoihin: Mitä tekisin? Sosetta (nam, nam ja vielä kerran nam) ja valmiita omppusiivuja pakkaseen omenapiirakkaa varten ainakin. Mehuakin mietin aiemmin, mut harkitsen sitä vielä. Maistoin yhden ja se oli rakkautta ensipuraisulla. Piti sitten vähän filmata ja tässä teillekin muutama foto. Omenat piristivät ja luvallinen luvaton postaus keskellä päivää myös.

Ensimmäisessä kuvassa työpisteeni, jolla olen ahertanut tänä syksynä. Välillä jouhevammin, välillä paljon vähemmän jouhevammin. Viimeaikoina ensimmäistä enimmäkseen, Luojan kiitos. Tänään oli fiilis kuitenkin jälkimmäinen, mutta eiköhän tästä taas nousta omenan tsempillä. Toinen ja kolmas kuva keittiöstä. Neljäs kuva J ja (kirjojen sisältönä)asioiden internet. Hänen työpisteensä näemmä.

Syksy etenee nopeasti. Minun pihlajanmarjat eivät kerenneet odottamaan ensimmäisiä yöpakkasia makeutuakseen, vaan linnut kerkesivät ensin. Niin ovat tyjät puut ja tintin aikeet siirtyivät seuraavaan syksyyn. Eipä se suuri murhe ollut. Kiireisessä syksyssä on ollut niin paljon muutakin menoa ja meinauksia. Miestäkin näkee väliin aika harvoin. Koti-illat ilman tieteellisiä opuksia ja henkilöt virkeinä (huom. J:n aikaiset aamut ja univelat) ovat olleet harvinaista luksusta.

Kynttiläkausi on jo avattu viime viikolla ja ystäviä on käynyt tunnelmoimassa kanssani kutimineen ja ilman. Parvekekynttiläkausikin on avattu, että iloa riittäisi naapureillekin. Iloa riittää koko taloyhtiöön, kun pyynnöstäni nyt kököttävät kanervaruukut joka rapun ovensuussa. Iloa ihmisille! Tekisi mieli hommata pihavalotkin tuota komeaa vaahterakujaa valoistuttamaan, mutta en tiedä myydäänkö niitä valoja pelkällä patteripelillä - olisi kätevää ainakin! Enkä tiedä venyykö mun budjetti ostamaan taloyhtiöön pihavaloja ;) Mutta kunhan haaveilen. Sitähän ihminen aina joskus jotain haaveilee. Kuten Ikean Gällö-hyllyä *click*, mutta saahan sitä ihminen rauhassa haaveilla, varsinkin jos tuote on poistunut valikoimista juuri kun ihminen on menossa vuosien tuumauksien jälkeen ikeaan kyseistä hyllyä ostamaan. Mutta keksin jonkin muun kivan hyllyn tilalle! Katsotaanpas vain! Ja eihän se ole hassumpaa lainkaan lähteä mukavien naisten kanssa Tampereen Ikeaan ja kirppiksille piipahtamaan. Saa nähdä, mitä kaikkea hyödyllistä ja tarpeellista sieltä tarttuukaan mukaan ;) Eikä virnuilla!

PS. Olisi aina niin paljon asiaa! Yritän päivitellä useammin. Kesä jäi blogin puolella melkeinpä välistä! Siitä muutamia murusia edes. Kodistakin voisin postailla joku kerta. Tähän ollaan nyt hyvin asetuttu ja kodilta tämä jo tuntuu. Tervetula käymään! Kutimen kera tai ilman :)

PPS. Toivottavasti teillä on mennyt syksy mukavasti! Muistakaa tunnelmoida ja nauttia maan antimista. Pihlajanmarjat ja tyrnit saattavat olla jo gone, mutta ainakin puolukkametsään kerkeää vielä! (Onko Vaasassa karpaloita?!)

Tower Bridge + Harrods + etc

LONDON 2 / November

La-iltana (marraskuun eka viikonloppu, jatkuu edellisestä postauksesta) kävimme katsomassa Tower Brigdeä, joka oli varsin hieno iltavalaistuksessaan! Kävelimme taas monta tuntia ja illalla [yöllä] turistin jaloille annettiin ansaittu lepo. Ei se kuitenkaan aivan ilmaiseksi [tai odottamatta] tullut, sillä kirjoittautuessamme hostellillemme [YHA] ilmeni, että hostellin järjestelmä oli bookannut meidät 2x female, vaikka J oli bookannut meidät luonnollisestikin male+female. Hostellin varaussysteemissä on inhimillinen tekijä [ihminen] järjestelmän yhtenä osana eli siinä oli tapahtunut pieni näppäilyvirhe ja lisäksi meillä oli näyttää tulostettu huonevarauksemme, joten ei mennyt moka onneksi meidän piikkiin. Meinaan ei enää siinä 00-02 tienoilla olisi enää jaksanut alkaa uutta yösijaa etsimään. Hostellissa ei nimittäin ollut enää yhtään sänkyä miehelle vapaana ja niin he maksoivat J:lle taksin toiseen hostelliinsa ja su-aamuna myös takaisin hostellille, jossa me muut nukuimme. Kyllä siinä muutama tunti vierähti säätäessä ja tällä kertaa se oli respan työntekijäparka, jolla oli kuuma. Mutta sanoimme "No problem!" ;) Raukalla taisi olla muitakin säätöjä toisten asiakkaiden kanssa eli ei mikään unelmien yövuoro hänelle.

 Tower Bridge

Alla muuta Lontoota iltavalaistuksella.

Design-museo! Lauralle terkkuja :)

__________________________________________________________________

Hostellimme oli semijees, mutta ei käy valittaminen, koska se oli noin about Lontoon halvin. Huoneet olivat enimmäkseen kuuden hengen, kuten tämäkin. Matkatavarat voi lukita (omalla lukolla) kuvassa näkyvään kaappiin. Tämä huone taisi olla female, mutta monessa hostellissa huoneet ovat mixed. Tällä kertaa aamiainen ei sisältynyt hintaan.

Sunnuntai-iltana ennen kotiin lähtöä kävimme vielä St Martin in the Fields-kirkon krypta-kahvilassa ja Harrodsin iltavalaistuksen ja näyteikkunat katsomassa.

Ajatella, että ihan ilmassa ovat!

 Nähtiin Spiderman!!! Se teki temppuja ja oli tyytyväinen jos sille antoi kolikoita. Muuten se möksötti tolleen. Rollelle terkkuja! ;)

St Martin in the Fields krypta-kahvilassa oli tunnelmaa. Tee + créme brulé ja hyvää oli.

Lontoon metroverkosto on ... laajahko.

Tsadaaaaaa !

Harrods in fire!

Harrods' shop windows. They had a lot of them but here's a few photos.

Harrods' shop windows.

Päästiin keskustasta bussilla hyvin Victorian Coach Stationille, josta matkabussi takaisin Southamptoniin lähti.

Kotimatkalla. Moderni, tunnelmallinen moottoritie.
On the way home. Modern, atmospheric motorway.