Aamutunnelmia

Eräs marraskuinen aamupalahetki.

On ollut niin kiireistä, että ei ole kerennyt vielä joulukorttien tai joulukoristeiden pariin. Mulla on visioita siitä, minkälaisia joulukoristeita aioin tehdä tänä jouluna. Hmm... Kuusenkoristeita luultavasti ainakin. Ja riippuu mihin kirppikseltä ajan myötä haalitut matskut riittää. Voi myös olla, että joutuu lähtemään puuhelmiostoksille.

Myös ruispiparit ovat listalla. Oon miettinyt et voiskohan sellaisia tehdä ja sit yks päivä googlasin ja sehän oli vanha juttu! Reseptejä löytyi vaikka millä mitalla. Pitäisi saada taaa lasipurkkiin täytettä...

Ollaan oltu niin vähän kotona nykyään, et en oo varmaan viikkoon (!) polttanut kynttilää. Mut onneks se kynttilöiden poltto on kuitenkin tässä perheessä aloitettu jo ellei syyskuussa niin lokakuussa ainakin. Ja vieraat on aina hyvä syy sytyttää kynttillöitä joka nurkkaan.

Oon juonut aamuteeni joskus kynttilän valossa ja joulu(soitin)musiikkia kuuntelemalla. Ei hassumpaa! Suosittelisin itseasiassa kokeilemaan! Tykkään näistä hämäristä aamuista. Vuodenajat kulkevat toinen toisensa perään ja aina vuoden sisään kerkeän unohtaa tyystin jotkut tiettyyn vuodenaikaan liittyvät jutut. Kuten sen, että mua harmittaa, kun päivä valkenee jo niin aikaisin. (!?) Yep. Pohjoisen tyttö näkee tunnelmaa hämärissä talvipäivissä. Niissä on jotain ihanaa ja suloista. Lapsena ne enteilivät jotain jännittävää, joulun tuloa... Sitä on nytkin jo alettu odottaa. Kannattaa aloittaa muuten ajoissa, että ehtii tarpeeksi fiilistellä. Toivon lunta. Paljon lunta. Mutta kyllähän näihin tällaisiin säihin Englannin "talvessa" tottui, mutta kuitenkin, lumi ja pakkanen paree.

PS. Tauluja on nyt ripustettu seinälle. Vielä peilit ja muutamaan tauluun koukku (siis ne on just sellaisia painavia tauluja, joissa ei ole valmiina niitä koukkuja. Miksi ei ole, ihmettelen.) Niin ja ehkä ainakin yksi tauluhylly seinälle. Vetimetkin ovat vaihtuneet olohuoneen lipastoon jo aikapäiviä sitten (kiitos Jiille!). Pitää laittaa siitä joku (asiallinen) kuva joskus. Enemmän haluais puuhailla mitä ehtis.

sillee

sellaista se elämä joskus on. Että lauseet alkaa pienellä kirjaimella, koko päivän talo on pimeänä, kotiin tullaan kirjastosta 22:45 ja pimeässä illassa mies kantaa baritonia ja nainen iskuporakonetta. Hullua, että hilpeyttä on riittänyt vaikka päivät ovat olleet hasardeja. Ois kiva laittaa lähiaikoina postaus viimeaikaisista kirppislöydöistä. Ehkäpä viimeistään ensi viikolla!




ps. Tämä oli mun eka postaus puhelimella ikinä.


pps. Onko ok juoda litra teetä päivässä? Siis säännöllisemminkin. Oon miettinyt sitä. On se vihreää rouheteetä mut silti. Ja mikä vielä, voisin juoda paljon enemmänkin. Tuija ehdotti et ostaisin sellaisen pumpputermarin ja hei, aivan huikee idea! :D Kai niitä pahempiakin riippuvuuksia on?!

FB-haaste

Oon huono FB-haasteissa. Siispä en tarttunut sellaiseen taaskaan, hyi minua (sori Milja). Sen sijaan ajattelin latoa ne seitsemän haastetta tänne. Aikaimoisia "haasteita" ovatkin! ;) Käännetään tämä blogi-haasteeksi ja tartu siihen, jos tahdot! 7 kuvaa seitsemästä haasteesta ja julkaisu kertarysäyksella sallittu ;)

1. Olen järjestellyt muuton jäljiltä kankaita ja yrittänyt luoda ompelupistettä. En ole ommellut, mutta olen järjestellyt kankaita. Lasketaanko sekin käsityöpuuhasteluksi? Kuva otettu lajittelun lomassa ei-edustustarkoituksessa, mutta siinä sattuu sopivasti olemaan muutamia minun lempikankaitani. En käytä sisustusessa muuten kuin jouluna punaista ja silloinkin usein aika vähän, mutta punavalkoinen on iiiihana väriyhdistelmä ja pidän siitä paljon. Mutta se punaisen sävy on tarkka. Mikä tahansa ei käy, eikä kaikki kuosit. Onko meillä seiskareilla, kasareilla ja ysäreillä jokin joulukoristekammo? Sitä oon miettinyt ja laajemmaltikin havainnut. Että punaista väriä vältellään. Jouluna. Mutta oli ystävän kans puhetta, että nykyään (paastottuaan värin kanssa vuosia) punainen on taas joulun aikaan tervetullut. Katsotaanpa paljossako sitten toteutuu. Olen ajatellut laittaa Marimekon punaisen kerniliinan (kerni = vahakangas) joulun kunniaksi. Ehkä marraskuussa? Or so. Ostin sen 5v sitten ensimmäiseen yhteiseen jouluumme ja tämän ihana (Tantsu- tai Satula-)pöytäliinan käyttö onkin toistaiseksi (muistaakseni) rajoittunut vain tuohon yhteen jouluun. Liina on kuitenkin kaunis ja siinä on tunnearvoa, joten en minä sitä toki ole pois heittänyt. Yrittänyt pidellä enimmäkseen rullalla, ettei menisi huonoksi säilytyksessä.

2. Hyväksy se, että miehelle pitää antaa oma nurkkaus talosta. (Tässä vaiheessa otin puhelun fadelle ja pyysin lähettämään kuvan eräästä Vepsäläisen mainoksesta, josta mun piti kotona käydessä ottaa kuva, mutta unohdin. Katsotaan saanko kohta viestin, että voisin lisätä kuvan tähän.) Hyväksy se ja myöskin se, että vielä(kään) ei ole lasiovellisen kirjahyllyn aika, vaan on Tex Willer-hyllyn laajennusosan aika sen sijaan. Hyväksy myös se, että se syksyllä hommattu väliaikaiskirjahyllykin tuli sittenkin jäädäkseen. No mutta eihän sitä edes siitä nurkasta huomaa, halååå! No nyt sain sen kuvan. Tässä kehoitetaankin antamaan kokonainen huone, mutta eikö tämä nurkkaus ole jo aivan hyvä alku? :P

(voi että kun osaisin laittaa kaksi kuvaa vierekkäin, mutta en valitettavasti osaa!)

3. Lopeta stressaaminen siitä, että mahtuuko kesällä muuton yhteydessä ostettuun unelmien puusohvaan sittenkään kaksi ihmistä nukkumaan vierekkäin. Ole optimistinen. Ota yövieraiksi vain hoikkia pariskuntia tai yksinään liikkuvia yksilöitä. Älä myöskään murehdi sitä, että istumakorkeus on sittenkin liian korkea, vaikka sen sopivuuden piti olla nimenomaan yksi kriteeri sohvaa valittaessa. Kauneus sokaisi? Yep. Ja sittenkin, jos stressaat, niin myy sohva pois. Yksinkertaisemmin sanottu kuin tehty. Puusohvalla on sielu ja silloin sitä ei noin vain tunteettomasti pysty deletoimaan.

4. Ulkoile useammin nähdäksesi tämänkin maiseman vain kivenheiton päässä kodistasi. Älä usko tunkkaisia aivojasi, jotka sanovat sinulle, että ei ole aikaaa 15-60min kävelylle. Hyödynnä vieressä olevaa pururataa valoisan aikaan. Pimeällä älä sinne ollenkaan mene. Näyttää meinaan nykyään katoavan tuon tuostakin naisihmisiä iltalenkillään kuin tuhkana taivaan tuuliin ja se on hyvin, hyvin epämiellyttävää.

5. Estä itseäsi syömästä kerralla kaikkia viime viikolla englantilaisten christmas carolsien tahdissa, parhaassa seurassa leivottuja piparkakkuja. Tämä haaste on jo puoleksi mytyssä, mutta koitan säästellä ne loput (tortut meni jo kaikki, niistä ei puhuta). Vaikka toisaalta, miksi piparkakkuja pitäisi säästellä? Oon miettinyt, että voisiko siihen vehnäjauhojen tilalle laittaa jotain muuta? Ruista? Että sais sitten niin kuin luvallisemmin niitä teen kanssa nakerella. Nämä piparit tehtiin kaupan taikinasta ja niin myös pakastimestakin löytyy vielä sitä yksi paketti. Ajattelin kuitenkin ainakin kerran tehdä taikinan sitten "joulun alla" ihan itsekin. Hyvän tuoksun näistä kaupan omistakin saa. Aioin tuulettaa kuumahkoa piparkakkukeittiötä, kun Unna 6v sanoi (tosissaan), että älä tuuleta, tuoksut karkaa! <3

6. Nauti iltapalasi niin usein kuin mahdollista - hyvässä seurassa. Arjen arvo on mutkattomissa ihmissuhteissa, jotka antavat ja joille saat antaa.

7. Opettele tekemään hienon näköisiä pinaattilettuja suomalaisesta pakastepinaatista, koska suomalainen tuorepinaatti on törkeän kallista. Englannissa 200g tuorepinaattia maksoi 1,40€ ja Suomessa 80g 2,5€. Siis halåå! Muista, että letuista tuli ihan hyviä, vaikka korvasitkin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Reseptien terveellistäminen noin ylipäänsäkin on in pop up trend! Tein tuossa jokunen viikko sitten muutamaankin otteeseen kinkkupiirakkaa (voin laittaa ohjeen joskus, slurps) ja siinäkin korvasin voitaikinapohjan vehnäjauhoista osan ruisjauhoina ja no problem, hyvänä heilui!

8. Kestä elämän katoavaisuus ja se, että tämä ihana keltainen (ja aurinkoinen) aamupalapöydän näkymä on pian muisto vain. Oikeasti kestän tämän hyvin, mutta kieltämättä en pane pahakseni vaahteroita keittiön ikkunan alla. Näkymä on ollut hyvin aurinkoinen tässä ruska-aikana, vaikkei aurinko olisi paistanutkaan. Keltainen kun on niin aurinkoinen väri. Aika useasti on myös ollut dubbel-aurinkoinen, kun Aurinko aurinkokin on ilmaantunut (ja se on tapahtunut tänä syksynä usein!). Toisella puolella taloa, - olohuoneenn ikkunasta, näkyy nyt merelle, kun puut riisuutuvat talvea varten. Eli sitten kuitenkin, tämäkin asunto, merimaisemilla.

9. Käytä toistekin OnniBussia! Halpa ja hyvä. Ja kun on kaksikerroksinen, pimeän valaistus brittiläinen, kuulutukset (myös) englanniksi, takana englantia puhuvia matkustajia, niin saatat saada mukavan mielleyhtymään Britanniaan. Sain ja tykkäsin! Hyvin kuljetti OnniBus minut viime viikonloppuna Tampereelle siskon yllätys30v-pirskeisiin. HUOM! Palatessa kuskina oli NUORI, fiksu ja asiallinen mies. Tämä on merkillepantavaa, sillä en muista koskaan (siis koskaan!) nähneeni Suomessa näin nuorta bussikuskia. Pidin positiivisena, että joku on (ehkäpä) varta vasten alkanut bussikuskiksi. Joku nuori vieläpä. Tämä ammatti ei tokikaan ole vain 35+ -- 60v miesten ja maahanmuuttajien ammatti. Englannissa hauskasti tällaiset suomalaiset ammatteihin liittyvät stereotypiat heittivät kupperiskeikkaa, kun kuskina saattoi olla vaikkapa ikäiseni näpsäkkä nuori neiti ja vastaavasti siellä kaupan kassalla 65v papparainen tai hiuksia leikkaamassa 50v sir Henry.

10. Kaiva jostakin kiven kolosta lisää näitä sukkia, kun nykyiset (lempisellaiset) alkavat kaikki olla pikkuhiljaa jo kulahtaneita ja orastavasti isovarvas alkanut kuultaa läpi. Globaali vinkki kanssaeläjille: Osta kerralla iso kasa sukkia, kun kerran löydät hyvät. Ilkeyttään eivät myy niitä enää kahden vuoden päästä, kun tarvisit lisää, joten kun toteat ostamasi sukat hyviksi, toimi heti ja osta samantien kasa lisää.

11. Tee useammin salaattia. Älä laita salaatinkastiketta (sitä ostaa tässä talossa vain J, en koskaan minä), jos syöt valkoisella sohvalla tai sinulla on päällä vaatteita, jotka eivät saa likaantua. Tässä salaatissa värikästä kierrepastaa, Korpelan kinkkusuikaletta, tuoresalaattia, tuorepinaattia, omenaa, kananmunaa ja fetaa. Myös suolakurkku sopii tähän salattiin hyvin. Makaroonissa suosin normaalista tumma makaroonia, mutta jotenkin kierrepastan kohdalla se tumma näytti liian tummalta. Oletko sinä tottunut tummaan pastaan salaatissa?

12. Hillitse Julmustin-himosi nyt kun ne ovat taas tulleet kauppoihin. Samalla muista kuitenkin olla kiitollinen, että niin maukas juoma on keksitty. PS. Ikeaan oli myös tulleet jo joulujutut myyntiin. En ostanut mitään niistä! Jos ei kolahda niin ei kolahda. Pari kassia viherkasveja ostin kuitenkin, joten pitäkää peukut ja isovarpaat pystyssä, että saisin ne pysymään hengissä!

13. Viimeisin, muttei vähäisin: Uuden maton reunojen prässäys. Be positive! Kirppikseltä joitakin viikkoja sitten ostettu meille uusi matto. Kaunis matto, mutta kovin ohut ja käyräreunainen. Jos meille tulee kylään, niin yksi aktiviteetti on noiden kirjojen päällä tallustelu. Tämä maksoi 10€. Vielä minulla ei ole varaa niihin Harrodsin saman näköisiin mattoihin. Ovathan ne vähän paksumpia ja ei niin käyräreunaisia. Tosin tuon kympin perään saisi laittaa vielä kolme nollaa. Who never know jos mulla on joskus sellainen matto?

14. Oho tulikin 2x7!

Kurkistus hätämajoitukseen

Päivä turvapaikanhakijoiden hätämajoituksessa oli kyllä arjesta poikkeavaa ja uutta. Muutaman kaverin kanssa menimme SPR:n vapaaehtoisiksi päiväksi. Ruokailun ja tiskien vahtimista ja ravintolan siistimistä, asukkaiden huoneiden selvittelyä, lahjoitettujen tavaroiden roudailua, lasten leikkinurkan perustamista, vastaamista kysymyksiin milloin saadaan lisää vaatteita meitä palelee, mun vauvaa palelee, saanko pliiiiis pyörän, voiko mennä jo syömään, olisiko jotain työtä, voinko auttaa sinua kantamaan jne.

Ihania, iloisia, kohteliaita ihmisiä! Ei uskoisi päällepäin, että suurimmalla osalla heistä voi olla traumoja sodasta: näin ainakin päivän Hesarin mukaan [click, jutun loppupuolella]. Toki hekin ovat varmasti monelaisista tilanteista ja oloista tulleita, et toiset karummista kuin toiset. Myös ammatit olivat monenkirjavat ja paljon koulutettujakin ihmisiä.

Miehet olivat omassa rakennuksessaan, naiset omassaan ja perheet omissaan. Tämä hätämajoituskeskus (sittemmin aivan viralliseksi VOKiksi eli vastaanottokeskukseksi muuttuva) oli vasta alkutaipaleellaan ja siellä oli vielä alkujärjestelyt meneillään ja aluetta tavallaan vasta rakennettiin. Rakennukset olivat jo kyllä valmiina, mutta tilat versus käyttäjät eivät vielä täysin kohdanneet. Sitä nyt ei voi kaiketi vaatiakaan vielä muutaman päivän työskentelyn perusteella. Osa työntekijöistä oli palkattuja. Olen ymmärtänyt, että SPR:n työntekijät ovat valtion palkkaamia näissä keskuksissa. Osa oli oikein jotain ulkomaan delekaatteja eli työntekijöitä, jotka kiertävät maailman eri kriisipesäkkeissä. Hienoa, että löytyy työntekijöitä, jotka ymmärtävät sodan jaloista paenneita ihmisiä. Moni heistä oli ammatiltaan sairaanhoitajia, anestesiahoitajia jne. Sitten oli meitä vapaaehtoisia, jotka saatoimme olla sosionomeja, tradenomeja, yrittäjiä, lukion opettajia jne.

Työskentely hätämajoituksessa oli mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus. Voin lämpimästi suositella sitä muillekin! Varmasti usealla paikkakunnalla ympäri Suomen on nyt akuuttia tarvetta vapaaehtoisille. Jos ei aivan kotikulmillasi, niin kimppakyydin voi aina järkätä ja hurauttaa johonkin kohtuu lähelle. Paikallisen SPR:n kautta löytää tietoa alueensa tilanteesta ja jos ei ensimmäinen puhelu tärppää, niin ohjaavat kyllä eteenpäin oikealle henkilölle. Keskuksia nousee sitä tahtia, etteivät kaikki SPR-tyypitkään (rivityöntekijät) pysy perässä päivittyneestä tilanteesta, joten rohkeasti vain kysymään.

Päivä oli antoisa, mutta seuraavana päivänä väsytti normaalia enemmän (ehkä pimeä, sateinen, pitkähkö matka ratin takana teki myös osansa). Turvapaikanhakijoiden kanssa olisi ollut ilo keskustella enemmänkin, mutta aika kului nopeasti annetuissa työtehtävissä. Onneksi välillä kuitenkin kerkesi muutaman sanankin vaihtaa. Koska keskus oli uusi, heille ei oltu vielä keretty järjestää paljoakaan aktiviteetteja (futiskenttä onneksi oli ja ahkerassa käytössä olikin!), joten vapaa-aikaa oli runsaasti kaikilla. Silloin sen ymmärtää, että jonoa on ruokalan ovella jo hyvissä ajoin ennen ruokailun alkamista ja jos yrität livahtaa ovesta sisään niin häntä seuraa perässä :D Muutaman muunkin kerran huomasin, et häntä seurasi perässä jonnekin, minne he eivät olisi saaneet tulla ja sanoin kaverille et apua mitä mä teen ku nuo seuraa?! :D Ymmärsivät  kuitenkin, kun ystävällisesti kerroin, että he eivät voi tulla mukanamme esim. vaatevarastolle. Mutta meinas se vähän huvittaa! Mut ymmärtäähän sen et tekemisen puute ei oo kiva puute. Toivon kovasti, et eräs nuori työtä vailla ollut nuori mies pääsi sittemmin kantamaan pöytiä paikasta A paikkaan B. Varmasti sai innokkaita apureitakin siihen. Palkattujen työntekijöiden (jotka ainakin tuolla olivat kyllä todella työllistettyjä) lisäksi vapaaehtoistyöntekijät sekä kuntalaiset voivat vaikuttaa turvapaikanhakijoiden viihtyvyyteen avullaan (paikkojen ehostus, erilaiset tapahtumat ja kerhot yms) ja tätä myöten, näin näkisin, olla mukana ehkäisemässä myös turhautuneisuudesta aiheutuvia levottomuuksia. Aktiviteetit on aina paree ku toimettomuus!

Hauska tilanne oli, kun kaksi vanhempaa miestä yrittivä "kinuta" toista kattilaa. Perheille oli jaettu omiin asuntoihinsa yksi kattila per perhe näin ensialkuun. Eihän sillä pitkälle pääse, joten toista olisi tarvittu. Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan valitettavasti ollut antaa, mutta kovasti sitä arabiaksi kyselivät ja elehtivät. Mua kyllä nauratti. Miehiä itseäänkin nauratti: "Toko reko! Beko diki dako roba dede!". Suomella, englannilla, arabialla ja elekielellä tämä tilanne kuitenkin tuli selväksi: He halusivat kattilan ja meillä ei ollut sitä antaa. Mut saatiinpa hyvät naurut päälle puolin ja toisin! Tuolla paikassa jotenkin korostui se, että ystävällinen hymy ja eleet eivät mitään maksa. Tuli sellainen olo, että niitä oikein halusi tuhlata! 

Yhdellä miehellä oli rattaissaan kolmoset. Suloiset tyttökolmoset! Tyttöjen veljet näyttivät minulle, että "One, two, three!". Ja minä sanoin perässä "Yksi, kaksi, kolme!" ja pojat oppivat heti. Wonderful! Nämä pojat voivat olla vaikka luokanopettajia, sosionomeja, tradenomeja, yrittäjiä tai mitä vain tulevaisuuden Suomessa. Mistäpä sitä tietää! Tuntui hurjalta, että vastaanottokeskuksen alue tulee olemaan näiden ihmisten koti 1-2 vuotta. Toivon heille sydämestäni kaikkea hyvää! Menetin kyllä sydämeni näille ihmisille ja koko paikalle. Ei olis ollut hassumpi duuni pidemmäksikin aikaa. Ehkäpä vielä pääsen uudelleenkin...

Pehmonurkkaus. Siinä voi vaik välillä vähän levähtää, jos henkinen tai fyysinen helle uuvuttaa. Jälkimmäisestä ei ehkä huolta näin viilenevässä Suomen syksyssä, tosin.

Vauveleille. Nurkassa oleva liukumäki (erittäin miniskidi) sai ihastuneita katseita ja henkäyksiä sitä kantaessamme. Kuten muutkin lelut, jotka eivät olleet kassissa piilossa. Asiakkaita tälle pisteelle olisi ollut tulossa välittömästi, mutta jouduimme käännyttämään heidät pois vielä sille iltaa. Onneksi saimme paikan valmiiksi (olemassa olevilla tarvikkeilla). Ei se mikään täydellinen ole, mutta parempi kuin ei mitään ja varmasti siitä kohenee vielä ajan myötä. Toivottavasti pääsivät jo seuraavana päivänä leikkimään!

Paperia ja piirustusvärkkejä sekä kirjoja. Tais olla mun punnan kaupasta ostama Minni-kirja ainoa enkunkielinen, mutta siinäpähän oppivat lukijan silmät ihmeelliseen suomen kieleen. Huhhuh! All the best sille uralle!

<3

Tottakai pojillekin jotain! <3

Vaatevarastolle oli tulossa pöytiä ja mahd. vaaterekkejäkin seuraavana päivänä. Vietiin Vaasastakin jonkin verran lahjoituksia talvivaatepuolelle ja lasten nurkkaukseen. Kiitos lahjoittaneille! Tarpeeseen menevät.

Cheers! Terkut meiltä päättömiltä, jotka hurahdimme tähän hommaan ihan täysin! Kokeile sinäkin!

Omenoita kuultavia

Uskomatonta, mitä kaikkea se maaemo meille tarjoileekaan täällä Suomen maassa. Kerronpa sinulle, että kuvassa näkyvä omena on vaasalaista, makeaa, hyvin herkullista omenaa. Merkki on valkea kuulas ja näkykin silmään aika kuulas. Kaksi kassillista saatiin sitä eilen käydä poimimassa eräältä, jolle nämä olivat tarpeettomia. Uskomatonta, mutta totta. Feeling blessed. Työt työpisteellä tökki tänään. Ajattelin iltaa ja hetkeä, jolloin pääsisin käsiksi omenoihin: Mitä tekisin? Sosetta (nam, nam ja vielä kerran nam) ja valmiita omppusiivuja pakkaseen omenapiirakkaa varten ainakin. Mehuakin mietin aiemmin, mut harkitsen sitä vielä. Maistoin yhden ja se oli rakkautta ensipuraisulla. Piti sitten vähän filmata ja tässä teillekin muutama foto. Omenat piristivät ja luvallinen luvaton postaus keskellä päivää myös.

Ensimmäisessä kuvassa työpisteeni, jolla olen ahertanut tänä syksynä. Välillä jouhevammin, välillä paljon vähemmän jouhevammin. Viimeaikoina ensimmäistä enimmäkseen, Luojan kiitos. Tänään oli fiilis kuitenkin jälkimmäinen, mutta eiköhän tästä taas nousta omenan tsempillä. Toinen ja kolmas kuva keittiöstä. Neljäs kuva J ja (kirjojen sisältönä)asioiden internet. Hänen työpisteensä näemmä.

Syksy etenee nopeasti. Minun pihlajanmarjat eivät kerenneet odottamaan ensimmäisiä yöpakkasia makeutuakseen, vaan linnut kerkesivät ensin. Niin ovat tyjät puut ja tintin aikeet siirtyivät seuraavaan syksyyn. Eipä se suuri murhe ollut. Kiireisessä syksyssä on ollut niin paljon muutakin menoa ja meinauksia. Miestäkin näkee väliin aika harvoin. Koti-illat ilman tieteellisiä opuksia ja henkilöt virkeinä (huom. J:n aikaiset aamut ja univelat) ovat olleet harvinaista luksusta.

Kynttiläkausi on jo avattu viime viikolla ja ystäviä on käynyt tunnelmoimassa kanssani kutimineen ja ilman. Parvekekynttiläkausikin on avattu, että iloa riittäisi naapureillekin. Iloa riittää koko taloyhtiöön, kun pyynnöstäni nyt kököttävät kanervaruukut joka rapun ovensuussa. Iloa ihmisille! Tekisi mieli hommata pihavalotkin tuota komeaa vaahterakujaa valoistuttamaan, mutta en tiedä myydäänkö niitä valoja pelkällä patteripelillä - olisi kätevää ainakin! Enkä tiedä venyykö mun budjetti ostamaan taloyhtiöön pihavaloja ;) Mutta kunhan haaveilen. Sitähän ihminen aina joskus jotain haaveilee. Kuten Ikean Gällö-hyllyä *click*, mutta saahan sitä ihminen rauhassa haaveilla, varsinkin jos tuote on poistunut valikoimista juuri kun ihminen on menossa vuosien tuumauksien jälkeen ikeaan kyseistä hyllyä ostamaan. Mutta keksin jonkin muun kivan hyllyn tilalle! Katsotaanpas vain! Ja eihän se ole hassumpaa lainkaan lähteä mukavien naisten kanssa Tampereen Ikeaan ja kirppiksille piipahtamaan. Saa nähdä, mitä kaikkea hyödyllistä ja tarpeellista sieltä tarttuukaan mukaan ;) Eikä virnuilla!

PS. Olisi aina niin paljon asiaa! Yritän päivitellä useammin. Kesä jäi blogin puolella melkeinpä välistä! Siitä muutamia murusia edes. Kodistakin voisin postailla joku kerta. Tähän ollaan nyt hyvin asetuttu ja kodilta tämä jo tuntuu. Tervetula käymään! Kutimen kera tai ilman :)

PPS. Toivottavasti teillä on mennyt syksy mukavasti! Muistakaa tunnelmoida ja nauttia maan antimista. Pihlajanmarjat ja tyrnit saattavat olla jo gone, mutta ainakin puolukkametsään kerkeää vielä! (Onko Vaasassa karpaloita?!)

English Breakfast sun muuta

Jäähyväiset naapurin Karenin kans. Hän lähtee sunnuntaina takaisin Saksaan. Näin se vuosi vierähti. English breakfast syötiin romanttisesti meidän kadun lähipubissa. Romanttisesti jutut kääntyivät myös mm. toiseen maailmansotaan. Mutta ihan tosi, ollaan me ihan tosi oikeesti tosi tosi romanttisia pohjimmiltamme :O Ja meidän kommunikoinnissamme säilyi viimeiseen asti se hauska piirre, että jos sanavarasto ei riittänyt niin minä tarjosin ruotsinkielisiä tai suomen vierasperäisiä sanoja ja K saksankielisiä ja suurimmaksi osaksi niistä aina löytyi se yhteinen sävel. Enkkulainen ei varmaan olisi ymmärtänyt ;) Niille kun joskus lausuu yhden kirjaimen väärin niin ovat niiiiiin kuutamolla. No, ei se saksalainenkaan ykkösellä ymmärtänyt, kun lausuin kandidaatin tutkinnon vain yhdellä aalla ja ylimääräisellä ärrällä. No mutta hei, LUULIN et se lausutaan niin! ;D hahhah hah ! Eli muistakaa se on "baachelo digrii" EI "bachelor digrii". Ja sitten vielä kieliluennon loppubonuksena: britithän aika vähän tuota ärrää ylipäänsä lausuvat. Minä meinaan lausua sitä liikaa, oon varmaan liian amerikkalainen ja amerikka ei oo näitten mielestä enkkua, joten päätelkää sitten siitä puhunko niitten mielestä enkkua vai mitä. Ja vielä loppubonuksen jälkikirjoitus: mun on pitänyt opetella lausumaan brittiläisittäin sana BETTER (parempi), jonka luulis nyt olevan basicimpi kuin basic. Sain monta kertaa kuulkaa jankata, ennen kuin työkaveri sen hyväksyi. Sitä ärrää EI tarvita. Ja se b on B. Ja joskus oon jäänyt kiinni myös liian pehmeästä koosta. Se tulee sanoa joissakin tapauksissa terävämmin kuin mun suu meinaiskaan, mutta yritän muistaa. K, ei k.

Mentiin jo yhdeksältä aamulla, tosin istuttiin 3,5h siellä. Mutta pubeissa ei tarvi kiirehtiä. Siellä saa istua just niin kauan kuin haluaa. Työmiehetkin, joita tuli aamupalalle jo heti alkuun suurin joukoin. Olen kuullut erinäisiäkin tarinoita siitä, että suomalaisen ja englantilaisen raksamiehen työtahti ja taukojen määrä saattaapi olla hieman eri luokkaa. Päättäkää kumpi on kampi.

Palmerston Park kukkaloistossaan.

Onko tullut seurattua? Meillä on. Muutamat skypen kautta jaetulla näytöllä pikkuveljen kanssa suomenkielisen selostuksen kera ja muutamat enkuksi YouTubesta. Tulevan maanantain ja tiistain kovat ottelut Valko-Venäjää ja Venäjää vastaan jäävät meiltä suureksi harmiksemme näkemättä, mutta siitä hyvästä suureksi iloksemme menemme Lontooseen moikkaamaan kavereita, jotka tulevat aina Vaasasta asti! Happy!

Kiinan opiskelua (eilen) natiivin avustuksella. Kyllä kiinalaisellakin oli vaikka mitä ihmeteltevää Suomesta. Se selvisi (ihan kyselemättä), että vaaleat hiukset ovat tosi cool Kiinassa ja että J olisi heidän mittapuullaan tosi komea. Olin vähän yllättynyt tällaisesta kommentista, mutta kun kaveri tosissaan nyökytteli, niin minähän nyökyttelin takaisin. Ei ollut minunkaan mittapuulla vastaan sanomista ;) Kokkasimme suomalaista ruokaa (lindströmin pihviä ja perunamuusia ja ohimennen maistiainen pinaattelittuja raejuuston ja puolukkahillon kanssa. Lupasimme tarjota jauhelihamakarooniporkkanalaatikkoakin vielä joku päivä.) Ruoka kuulemma maistui, mutta tiedä sitten mikä on kohteliaisuutta ja mikä ei. Vastakutsu kävi kiinalaiselle ruualle, naminam! Englannin kielen aksentteja on tosiaan varmaan liki saman verran kuin on maailmassa kieliä, mutta kyllä tähän kiinalaiseenkin rytmiin nopeasti tottui, kun herkällä korvalla kuunteli ja perkasi ne ylimääräiset ing ang ung-äänteet sieltä pois. J:llä oli tänään kiinan kirjallinen tentti ja se oli hänen viimeinen koulutyönsä tältä vaihtarivuodelta! Onnea hänellle ja hurraahuudot päälle! *<8-)

Ja hei! Tänään tuli taas palohälytys, mutta onneksi jätimme ne kolme keittiöpyyhettä palohälyttimen ympärille sunnuntaina, koska ne vaimensivat tosi kivasti ulinaa. Ulina kesti VAIN vajaa puoli tuntia ja ei peppuamme nostettu, kun se oli taas joku turha hälytys.

Huomenna suuntaamme New Forestin kansallispuistoon ja sinne onkin jo aiottu kauan! Ja meinasimme tyttöin kaa, että pienen vesisateenkaan emme anna häiritä. Reppuun teetä ja leipää, varmaankin pitää Lidlin keksi tai pullakin ottaa taas ja ei kun menoksi! LUPAAN postata paljon kuvia sieltä.

Oikein keväisen hyvää viikonloppua kaikille!