Syksyisiä kuvia Oulun Pilpasuolta viikontakaiselta Oulun-reissulta. Faden, lellipennun (perheen kuopuksen) ja Jiin kaa käytiin kirpakassa syyssäässä taivaltamassa 7km lenkki lauantaipäivän ratoksi. Kahdella nuotiolla pysähdyimme. Väkeä oli isin mukaan paljon liikenteessä normaaliin verrattuna. Paljon tuli ihmisiä koiran kaa vastaan. Mustikkaa ja puolukkaa löytyi maistiaisiksi. Olihan mustikka jo hieman vetistä, mutta eipä haitannut. Mulla oli vaatehuoneen hyllyltä säilöstä otettu Jiin vanha digijärkkäri mukana ja sillä kuvailin. Ei, en ollut tutustunut asetuksiin etukäteen, joten kuvat on mitä on. Esimerkiksi salama ponnahti esiin aina silloin, kuin ei olisi pitänyt ponnahtaa ja siis enimmäkseen ei olisi pitänyt ponnahtaa ja enimmäkseen se ponnahti. Että silläviisiin. Mutta tästä sinullekin sivu syksyn tarinaa!
Tiesitkö, että naava merkitsee puhdasta ilmaa? Yritettiin hengittää oikein syvään ja kerätä freesiyttä varastoon.
¨
Tykkäisin makrokuvauksesta. Huomaa konditionaali. Ihan tavallinen putki oli tämä, jolla kuvasin ja ei oikein ottanut onnistuakseen mun ideat ;) ja se salama! Tässäkin räpsähti, ähh! (Tämä kuva taisi olla tallennettena nimellä "makro_huono" ;)
Hieno tukki! Niin paksu ja cool, että sisustajan aivot alkoivat heti raksuttaa. En napannut kuitenkaan sivutaskuun mukaan.
Käpy.
Käpysein.
Pala syksyistä metsää.
Mun seuralaiset.
Kääpä!
Syksyn kuuraa kasveissa.
Näin muuten karpalonpoimijan. Yritin itsekin kävellä silmät virkeänä, mutta ei sattunut kohdille.
Laskeuduimme korkeammalta metsästä suolle. Suomalainen metsä on hieno!
Eikö oo HYVIN syksyinen kuva? Syksy ei ole aina ruskan upeaa väriloistoa. Vaikka siitä vuodenaikana pidän siinä missä muistakin, niin onhan syksy myös ankeankin näköistä välillä. Mutta ankeakin voi olla omalla tavallaan kaunista. Kun etsii siitä sen kauneuden, eikä vaadi liikoja. Eikö luonto ole aina kaunis? Oulussa olivat jo lehtipuut täysin riisuuntuneet. Meillä täällä "etelässä" ruska ja talveen laskeutuminen tulee hieman jäljessä.
"En muuten vielä tipu!", sanovat nämä kolme syyslehteä.
Tuon kiviröykkiön kohdalla oli joskus ollut merenranta! Kivinen alue keskellä metsää oli paljon suurempi, kuin mitä kuvasta näkyy. On se jännä juttu. Nyt oli aivan metsän keskellä. Aika rientää.
Loppumatkasta aurinko herkesi paistamaan.
Mummolan luomupihasta. Tykkään kuvan värimaailmasta.
Tämä nurkkaus viehätti auringonpaisteessa. Kuvasta tosin tuli ehkä hieman ylivaloittunut. Innovatiivinen tuoli. Löytyykö sinun olkkarista vielä tuollaista? Sen lisäksi, että mummolan pihasta voit löytää erikoisia nurkkia, voi siellä myöskin vastaan ajella punaisella muovitraktorilla vaaleanpunaisessa syystakissa kultahiuksinen prinsessa. Siellä voi nähdä myös lomilla olevan varusmiehen (nk. kuopus2) hypittämässä veljen lapsia trampoliinilla. Tunnelma trampoliinilla oli hilpeä ellei hulvaton. Mummolan piha taipuu moneksi!
