Showing posts with label london. Show all posts
Showing posts with label london. Show all posts

Saturday, 16 May 2015

London, London

Motorway-maisemaa. Bussilla on hyvä matkustaa ;)



Terveisin edellä ajava rekka.

Winchester. Busa pysähtyy aina Winkussa matkalla Southampton-London.

 Lontoon esikaupunkialuetta. Bussin ikkunasta zoomailin.


Mintuhko, ihanahko.

Kun lähestytään Lontoota niin lentokoneita menee taivaalla varmaan minuutin välein.

Mikä, minne, miksi? En tiedä, mut komioit on.

Mut tämä oli vahdinvaihdosta Buckinghamin palatsin luona. Ehdimme ajoissa tällä kertaa ;)






 Her Royal Highness! Nähtiinköhän oikeesti livenä?

Jos Lontoossa ei raski maksaa sightseeing-bussista, niin hyvät maisemat on myös ihan paikallisbussin yläkerran etuikkunapaikoiltakin. 





China Town...

...tarjosi meille hyvät takeaway-eväät (jotka on usein jopa puolet halvempia kuin paikan päällä syödessä), jotka nautiskelimme mäkin fantan kera Piccadilly Circuksella. Sopi meidän low budjettiin!

Kävimme Lontoossa siis tän viikon ma-ti ja meillä oli siellä Suomalaista, VAASALAISTA seuraa ;) Laadukasta!



West Minster Abbey 

Lepotauko. Se askelmittari pitäisi tosiaankin ottaa joskus käyttöön, niin sais tietää paljonko sitä näillä kaupunkireissuilla oikein käveleekään päivässä (tai SportsTracker, mut se kuluttaa puhelimen akkua ehkä liikaa). Jalat oli ainakin tämänkin reissun jälkeen niin nuutuneet, että muutama kilometri taisi tulla talsittua. Olkapäät tuntuivat myöskin siltä, kuin joku olisi nuijinut ne perunamuusiksi. Kiitos kassien, joita kannoin kummallakin puolella. Mutta kannoin kivun kunnialla. Muu ei oikein auttanut, sillä olisin voinut ottaa repunkin, mutta se oli punainen. Musta mekko ja punainen reppu? Nou thänks!

Sanattomaksi veti Suomi-tuliaiset! Kaikki on (jo) jaettu ja syöty. Pyyhkeetkin ois voinut kyllä syödä, kun oli niin herkullisen freesejä 8)

Majoituimme tällä kertaa Earl's Courtissa. Kiva kaupunginosa!
.
 Earl's Court Station

Hostellin vierestä. Hostellista unohtui ottaa kuva, mutta se oli valkoinen ja hieno (ulkoa päin) ja omakotitalomaisempi. Siis talot olivat (toki) kiinnikkäin toisissaan, mutta joka kohtaan oli oma, pramea sisäänkäyntinsä valkoisine pylväineen.

Otimme hostellin läheltä kaveriemme hotellia ja kiva niin, tulipa testattua jotain muutakin kuin YHAa. Meidän hostelliyöpymisissä on aina sopivasti sellainen muutaman kuukauden väli, niin kerkeän unohtaa, että olen todennut, että en enää mene hostelliin yöksi. Ja taas menin. Ja taas muistin, miksi ei pitäisi mennä. Tällä kertaa olimme mixed dormissa, eli miehiä ja naisia samassa huoneessa, mutta kivaa oli se, että päästiin samaan huoneseen (J oli etukäteen pyytänyt). Meillä oli jostakin syystä vain yksi kulkukortti, joten teimme kaiken minkä teimmekin (wc, suihku) vuorotellen. En muutenkaan tykkää jättää kamoja vahtimatta enkä puhelinta yksinään laturiin. Vaikka tässäkin huoneessa oli osalla kamat niin levällään ja omistaja ties missä, mutta minä en jätä mitään vahtimatta. Ihan vaan kaiken varalta. En jaksa sitä hajotusta, jos puhelinta ei näy missään ku palaat hampaiden pesulta.

Kävin illalla heti hostellille tultuamme suihkussa. Kävin tsekkaamassa paikan (siellä oli vain yksi suihku ja useampi huone. Yhalla on yleensä suihku ja wc per huone, jossa on min. 8 hlöä) ja eh, suihku oli muuten kuiva, mutta joku oli selvästi sinne viemärin tienoille käynyt laskemassa laulellen vesiä, sillä se oli kostea vain siitä kohtaa ja haju (!), siellä oli urean haju. Uhhh. Menin hakemaan kamat ja takaisin tultuani suihku oli varattu. Odotin 1 tai 2 henkilöä ja menin sitten. Ei haittanut jonotus niin paljon, kun haju oli häipynyt, uhh. Suihkusta kuului puhetta ja kerkesin jo ihmetellä, että oliko siellä kaksi henkilöä yhtä aikaa, mutta minua ennen ollut kaveri vain puhui hieman itsekseen. No, siellä sit kikkailin, ilman suihkusandaaleja (jotka on näissä mestoissa aika must) ja yritin, ettei kamat vahingossakaan tippuis lattialle, uhh, uhh, uhh. Lukko oli vähän heppana ja J huoneessa pikku matkan päässä, joten pyyhin vähän väliä silmiäni tsekkaakseni, ettei vahingossakaan kukaan kutsumaton vieras pyri sisään kesken kaiken. Onnellisesti siitäkin reissusta selvisin. Yksi huonetovereistamme oli italialainen noin 40v mies, joka oli asunut ko. hostellissa jo yli 10kk. Vuokrat on niin kalliita Lontoossa, että saattaa tulla jopa halvemmaksi asua hostellissa. Tämä meidän hostelli oli ainakin über-halpa. £13/yö. Yksi huonekaveri, nainen, huokaili ja voihki aikansa ennen kuin nukahti. Suurin osa ei ollut vielä paikalla, kun me aloimme nukkumaan, joten uni sai sen puoleen rauhassa tulla. Meidän huoneessa oli 6 kerrossänkyä. Romanttisesti nukuimme samassa sängyssä, mitäs se haittaa jos korkeuseroa on metri? Minä yläsängyssä ja J alasängyssä. Meinasin saada hepulin illalla, kun J kuiski alasängystä, että "älä hengitä, tämä sänky kaatuu!", ja oli tosissaan ;) hahhhaahhh!! Sänky oli oikeastikin todella kiikkana ja mua vähän hirvitti jo siinä vaiheessa, kun kiipesin sinne. Tuli fiilis kuin mammutti kiipeäisi jonnekin tulitikkutaloon ja se huojuu ja heiluu, mutta ei kuitenkaan aivan kaadu. Yritin sitten olla liikkumatta ja ennen kaikkea hengittämättä ;) Mutta nyt lupaan: seuraava kerta, kun nukumme jossakin, meillä on sama huone. Yhteinen huone. Siis OMA yhteinen huone. Tämä viimekertainen oli jo askel eteenpäin, sama huone. Seuraavalla kerralla voisi vielä koittaa huolehtia, että siellä ei olisi meidän lisäksi 10 muutakin.

No mutta! Hyde Park oli kiva paikka. Kerettiin vain osa siitä kiertää, niin kuin usein: vain pala suuresta Lontoosta, jos ei ole paljon aikaa. Vähän harmikin joskus, kun pitää kiirehtiä. Ihan rauhassa me siis täällä kävelimme ja ihan rauhassa hengitimme ja nautiskelimme Dianan puiston kukista ja muusta, mutta ollapa joskus aikaa vielä enemmän! 
A&J. Molempia täytyy kyllä kehua! A 5v käveli niin reippaasti koko ajan, eikä valittanut yhtään. Energiaa näytti riittävän ja kaveri juoksi milloin missäkin. Kyllä meillä oli ihan hyvin neljän aikuisen silmät koko ajan käytössä: check, check, check. Lontoossa ei ole kiva mennä hukkaan. Ja J (feminine) käveli myös siihen malliin, ettei meinannut kokoajan muistaakaan, että kesävauva on tulossa. Tosin se suloinen vauvamasu siitä vähän muistutteli, mutta eipä näyttänyt paljon hidastavan. Kyllä me silti istuimmekin välillä ja otimme iisisti. J:n kanssa kävimme Oxford Streetin kaupoilla sillä aikaa kuin miehet kävivät Natural History Museumissa. Oli kiva käydä mimmin kans mimmien kaupoissa ja muutamia kivoja pikku juttuja tarttuikin mukaan ^_^ Se oli hyvä diili, miesten ei tarvinnut hikoilla kaupassa ja naiset saivat kiertää kaupoissa ilman hoputusta.









Iskälle terkkuja. Onko tarpeeks leveä?

Jätskiauto oli jo lopettanut siltä päivää. Mut ihan veikee? 8)

Hyde Parkissa oli paljon penkkejä, mihin istahtaa. Tämä penkki oli tyhjä, mutta yleensä ottaen puisto oli hyvin hyvässä käytössä. Ihmisiä työpäivän jälkeen piknikillä tai muuten vain istuskelemassa, rullaluistelijoita, skoottaajia, juoksijoita ja jos jonkinnäköistä kikkailijaa. Jotkut tekivät läppärillä töitä kahvilan terassilla veden ääressä. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, kun kävelimme siellä. Uskon, että ei välttämättä ahdista (ja eihän se ahdistus nyt mikään lähtökohta tokikaan olekaan) asua Lontoon ytimessä, jos lähellä on näin kiva hengähdyspaikka. Eihän se ihan todellista todellista luontoa voita, mutta varmasti aivan riittävä monelle kaupunkilaissielulle. Aiemmin päivällä näimme täällä puistossa niin ratsupoliiseja kuin ilmeisesti ihan tavis ratsastajiakin. Heille oli oma hiekoitettu tiensä kävelytien vieressä. Etkö sinäkin ottaisi Lontoon keskustasta jonkun muutaman miltsin yksiön ja kävisi töiden jälkeen vähän Hyde Parkissa iltaratsastuksella? :) Meillä ihmisillä nämä elämäntilanteet on niin monet.

Harrodsilta terkkuja. Pikkusiivun kerkesimme katsastaa. Kyllä se on vähän eri kuin Suomen kaupat. J katseli meille £15000 puutarhapatsasta...

...Minä olin vaatimattomampi ja ostin muutaman kohtuuhintaisen suklaarasian tuliaisiksi.

Tämän ostin J:lle etukäteisjoululahjaksi.

Ja tää (etummainen) ostettiin mulle kauppakassiksi. Kotimatkalla otimme vielä bussin ikkunasta vähän videoa Londonista. Ompahan vanhana sitten mitä katella ja on ne kivoja sightseeingejä sellaisellekin näyttää, joka ei ole Londonissa vielä käynyt. Hauska varmaan sitten joskus mennä Suomesta käsin Lontooseen vaikka minilomalle. Eri tavalla tuttu kaupunki nyt, mutta paljon on vielä koluttavaa. Luulen, että ei kuitenkaan aivan lähivuosien matkustuslistalla ole. Eli oliko se nyt hyvästi Lontoo ja nähdään sitten, kun taas nähdään? Se saattoi olla tämän kauden viimeinen Lontoon keikka. L on tulossa meitä moikkaileen kesäkuussa, niin pahassa tapauksessa hän saa mut houkuteltua London Design Museumiin, jossa en ole aikeistani huolimatta vielä käynyt. Nähtäväksi jää!

Thursday, 12 March 2015

London

Suomi armas synnyinmaa / korkeimman kaiun saa!

J:lle käytiin perjantaina uusi passi tilaamassa vanhentumassa olevan tilalle. Maksoi yli tuplat, melkein triplat Suomessa tilattuun passiin verrattuna, joten nautittiin sitten maisemista matkan varrella ;) Suurlähetystö oli auki perjantaisin 14-15, joten sinne piti oikein tähdätä, mutta hyvin kerkesimme, kun lähdimme jo aamusta Southamptonista. Alla kuvia Lontoon Belgravian alueelta, missä on siis kaikki Lontoossa olevat (eri maiden) suurlähetystöt. Oli kyllä hienoa aluetta.
Suomen Suurlähetystö / Embassy of Finland

Muumimukipöytä! Mikäs sen suomalaisempaa. Poseerattiin sen edessä, kun eräs mies tarjoutui ottamaan kuvan. Saatte nyt kuitenkin tyytyä pelkkään mukikuvaan ;)


En tiedä auton merkkiä enkä mallia, mutta kuulemma näitä on Suomessa vain Nalle Wahlroosilla ;) (by J) Autot ovat täällä huimasti halvempia, mutta muutenkin suurlähetystöalueella erityisesti oli paljon hienoja autoja.



Pitkillä kaupunkipäivillä erottamattomat: J, reppu ja sateenvarjo (jota ei tällä kertaa tarvittu, kiitos kevätauringon! :)






Näitä kadun alapuolella olevia asuntoja on täällä paljon. Tilan tehokäyttöä!

Välipala- / eväsvalikoimat on täällä ihan omalla levelillään Suomeen verrattuna. Kaikki eväsehdotukset eivät kyllä suinkaan ole terveellisiä, mutta nämä marja-/hedelmämixit on käteviä! 


Belgrave Square Garden

Punainen piristys


Jokin tässä asetelmassa viehätti.

Näkymä London Bridgeltä Tower Bridgen suuntaan. Kuu siellä mollottaa Lontoon iltataivaalla. Pretsin erittäin maukas vihreä tee lämmitti mukavasti. Treffasimme P:n pe-iltana London Bridgen metroasemalla. Metroasemilla ei ole tuoleja, eikä siellä saa hengata, muuten vartija tai poliisi tulee häätämään ulos. Yritettiin näyttää ei-hengaavilta siinä odotellessamme ja minä yritin näyttää tosi menevän näköiseltä enkä ollenkaan pysähtyneeltä teemukin ja laukusta kaivetun ruttaantuneen mustikkamuffinssin kanssa. Roskat kääräisin laukkuun, kun roskiksia ei ollut. BTW, Jos nappaat banaanin nälkääsi Lontoossa, niin pudota ihmeessä kuoret ensimmäiseen mahdolliseen roskikseen, sillä seuraavaan voi olla pidempi matka kuin arvaatkaan. Ilmeisesti pommiuhkien vuoksi niitä on vähennetty ja osa roskiksista on pomminvarmoja, eli ei pitäisi räjähtää kovin helposti. Yksi viikonloppu, kun olimme Lontoossa juuri jonkun suuren juhlapäivän aikaan, niin poliiseja kuikki puistoissa penkkien alle ja roskiksiin ym puskiin, kun tarkastivat, ettei kukaan ole tuikkaillut pommeja kulkueen reitille. Sellaista täällä suuressa maailmassa.


 Kummitustalo


Hostellimme aulaa. Onko vanhuus vai mukavuudenhalu, mutta vähän otti tiukille tällä kertaa hostelliyöpyminen. Yksi huonekavereista kuorsasi äänekkäästi ja toinen hengitti levottoman nykivästi. Kolme muuta hengittivät normaalisti (J, P ja S olivat eri huoneissa;) ). Toisena aamuna mun sängystä löytyi yläsängyssä nukkuvan makuupussi (no ei se haitannut) ja toisena aamuna heräsin puoli kahdeksan aikaan siihen, että kipakka kiinalaisnainen antoi palautetta jollekin huonetovereistamme, että ei saa olla tuntia suihkussa ja ei saa olla niin aikaisin niin äänekkäästi, kun huoneessa nukkuu 5 muutakin. Minä kyllä heräsin vasta hänen läksytykseensä (comic). Päätinkin sitten käydä la-iltana suihkussa, ettei su-aamuna varmasti tulisi noottia, koska en halunnut tulla läksytetyksi. Kuitenkin silti joku koputti suihkun oveen ku olin lopettelemassa. Ja kuitenkaan kukaan ei tullut mun jälkeen suihkuun ja kolme sänkyä oli tyhjänä. Eli en tiedä kuka koputti ja miksi. Jep, pikku juttuja, mutta kun päivät lompsii kilometritolkulla, ehkä painava kassi mukana menemään ja illat ja aamut pitää hiippailla ja yrittää kaikki tehdä niin hiljaa ja niin pienessä tilassa ja usein jotain häiriöitä uneen tulee jossakin vaiheessa niin en kadehdi ;) Mutta rahalla saa parempaa eli ehkä sitten joskus isona nukutaan hotellissa. Ja pelttarit varmaan pitäisi hommata, koska mun korvat ei tykkää korvatulpista. J:n huoneessa kävi hiippareita neljällä yöllä ja hän valvoi sen jälkeen 1,5h. Eipä niin hääppöistä sekään. Mutta maistuipahan uni molemmille kotiin tullessa (minulle aina jo bussimatkalla... en voi estää sitä, aina se tapahtuu).

Oonko muistanut kertoa, että saatiin viime viikolla uus patja? Saatiin! Uskomatonta, mutta totta. Edellinen meni aikalailla pohjaan asti, kun siihen istahti ja jouset moikkaili vähän sieltä sun täältä. Kaksi kertaa pyysin uutta patjaa ja toinen kerta tuotti tulosta. Tuntuu uskomattomalta, kun "kelluu" siinä pinnalla, eikä pohja tervehdi ku vähän kylkeä kääntää. Wow! Aluksi ajattelin, että saapa nähdä onko miten hiostava, kun patjan päällinen on sellaista keinokuituista höttykangasta niin kuin jotkut (heikot) kestokassit, mutta ei ole onneksi hiostanut. Meille kerrottiin, että patja tuodaan tiettynä päivänä klo 9-12. En oikein tiennyt tuoko patjan patjafirma vai vuokranvälitysfirma, koska syksyllä, kun meille tuotiin puuttuvat tuolit niin ne toi vuokranvälitysfirma itse, mutta toisaalta ajattelin, että tuskin vuokranvälitysfirmalla on patjoja jemmassa. Kun minulle siis soitettiin (tenant officesta = vuokranvälitysfirmasta, joka siis asioitamme hoitaa: landlord eli vuokranantaja ei ole tekemisissä asiakkaan kanssa) patjoista ja kerrottiin kellonajasta niin sanoin, että olen ehkä kotona. Ajattelin, että tulevat sitten omalla avaimella sisään, jos en ole kotona. Soittaja ei reagoinut mitään, vaikka sanoin, että olen ehkä kotona, joten se vahvisti ajatustani, että heillä on avain, millä tulla sisään, jos en olekaan kotona. Niinhän siinä sitten kävi, että olin unohtanut, että olimme sopineet J:n kanssa menevämme aamusalille juuri tuona aamuna ja oli vähän niin ja näin, että selviäisimmekö kotiin vielä yhdeksäksi. Lähdimme kuitenkin riskillä salille ja J kiirehti minua ennen takaisin kotiin ollen kotona siinä 9:30. Riskinottorohkeuteen vaikutti myös se, että aiemmat kokemukset siitä, että meille on ilmoitettu jotain tulevaksi / tapahtuvaksi tiettynä päivänä tai kellonaikana ovat opettaneet, että jotain tulee / tapahtuu tuskin alkupäivästä tai edes sovittuun kellonaikaan mennessä, vaan se voi pikemminkin olla tapahtumatta ollenkaan tai tapahtua huomenna tai ensi viikolla. Niimpä riskinotto kannatti ja aamusalilla tuli käytyä. Patjoistakaan ei siis kuulunut mitään klo12 mennessä ja soittelin perään. Asiasta luvattiin tiedustella ja soitta "pian" takaisin. Soitin klo14 uudestaan, että oliko tietoa onko patjat vielä tulossa samalle päivälle. Ovat tulossa, mutta 17-18 aikaan, sopiiko se? No kyllähän se sopi. Edellinen patja oli jo kiskottu paikoiltaan ja lakanat viety pyykkiin ja uutta kovasti odoteltiin. Kellon lähetessä klo18 huomasin, että meidän alaoven ovipuhelin ei toimi. Soitin vielä (viimehetkellä ennen sulkemista) tenant officeen ja pyysin heitä varmistamaan, että patjafirmalla on minun puhelinnumeroni, että voivat soittaa, kun ovat alhaalla, jotta pääsevät sisään. Lupasivat varmistaa. Tässä vaiheessa patjan odotus oli kuitenkin jo muodostunut niin intensiiviseksi, että jätin ikkunan isosti auki, että kuulisin (ehkä), jos joku isompi auto ajaisi pihaan / paukauttelisi ovia ja niin sieltä kuuden maissa kuuluikin liukuoven ääni ja siihen ei muuta tarvittu niin tintti singahti alaovelle. Juuri samaan aikaan kun avasin miehille oven, J soitti minulle kertoakseen, että patja on nyt alhaalla (olivat soittaneet hänelle, mutta hän oli koululla ja minä kotona). Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Taidankin lähteä tästä patjaa kokeilemaan ...... zzzz..... ;) 
Positiivisiin seikkoihin: Hyvää fiilistä tulee pikku jutuista, kuten terveellisestä aamupalasta hostelliolosuhteissa ilman jääkaappia. Huoltsikalta löytyi "real" ruisleipää ja avokadoa Sainsburysta, banaania kylkeen ja sehän oli maittavaa! Ja appelsiiniakin taidettiin kuoraista. Tosin muuten pakko syödä nuilla reissuilla jotain hieman epäterveellisempääkin, kun on (pika)ravintoloiden armoilla.

Victoria Coach Stationilta. Sunnuntai-iltaisin busseihin riittää tulijoita. Jos Southamptonissa on senttipeliä niin on se sitä täälläkin. Meidän bussinnurkka meni varmasti (!) sentin päästä tuota 5-terminaalia. "Liikenteenohjaajat" vahtivat, että silloin kuin bussit liikkuvat niin ihmiset eivät, koska allehan siinä jää, jos väärään aikaan on liikenteessä.

PS. Vaimona minulla on monenlaisia kunniatehtäviä mieheni rinnalla, eikä yksi vähäisimmistä suinkaan ole keksiä muistisääntöjä Kiinan sanoihin. J:llä on huomenna Kiinan kielitesti, ja koska hän ei keksi kaikkiin sanoihin muistisääntöjä, niin hän kääntyy minun puoleeni (ryhtini suoristuu). Viimeisin oli "welcome", mikä kiinaksi lausutaan noin abaout "huanying". Miltä se kuulostaa? Selvästikin siltä, kuin nykisi (positiivisesti, tervetulotoivotusmaisesti) jotain astumaan sisään taloon eli ilmiselvästi tervetuloa eli "suanyinsisään" = "huanyingshishään" ja siitä miinus "shishään" on "huanying" eli "welcome" eli "tervetuloa". Nyt, hyvää yötä, 晚安 !