Showing posts with label winchester. Show all posts
Showing posts with label winchester. Show all posts

Saturday, 16 May 2015

London, London

Motorway-maisemaa. Bussilla on hyvä matkustaa ;)



Terveisin edellä ajava rekka.

Winchester. Busa pysähtyy aina Winkussa matkalla Southampton-London.

 Lontoon esikaupunkialuetta. Bussin ikkunasta zoomailin.


Mintuhko, ihanahko.

Kun lähestytään Lontoota niin lentokoneita menee taivaalla varmaan minuutin välein.

Mikä, minne, miksi? En tiedä, mut komioit on.

Mut tämä oli vahdinvaihdosta Buckinghamin palatsin luona. Ehdimme ajoissa tällä kertaa ;)






 Her Royal Highness! Nähtiinköhän oikeesti livenä?

Jos Lontoossa ei raski maksaa sightseeing-bussista, niin hyvät maisemat on myös ihan paikallisbussin yläkerran etuikkunapaikoiltakin. 





China Town...

...tarjosi meille hyvät takeaway-eväät (jotka on usein jopa puolet halvempia kuin paikan päällä syödessä), jotka nautiskelimme mäkin fantan kera Piccadilly Circuksella. Sopi meidän low budjettiin!

Kävimme Lontoossa siis tän viikon ma-ti ja meillä oli siellä Suomalaista, VAASALAISTA seuraa ;) Laadukasta!



West Minster Abbey 

Lepotauko. Se askelmittari pitäisi tosiaankin ottaa joskus käyttöön, niin sais tietää paljonko sitä näillä kaupunkireissuilla oikein käveleekään päivässä (tai SportsTracker, mut se kuluttaa puhelimen akkua ehkä liikaa). Jalat oli ainakin tämänkin reissun jälkeen niin nuutuneet, että muutama kilometri taisi tulla talsittua. Olkapäät tuntuivat myöskin siltä, kuin joku olisi nuijinut ne perunamuusiksi. Kiitos kassien, joita kannoin kummallakin puolella. Mutta kannoin kivun kunnialla. Muu ei oikein auttanut, sillä olisin voinut ottaa repunkin, mutta se oli punainen. Musta mekko ja punainen reppu? Nou thänks!

Sanattomaksi veti Suomi-tuliaiset! Kaikki on (jo) jaettu ja syöty. Pyyhkeetkin ois voinut kyllä syödä, kun oli niin herkullisen freesejä 8)

Majoituimme tällä kertaa Earl's Courtissa. Kiva kaupunginosa!
.
 Earl's Court Station

Hostellin vierestä. Hostellista unohtui ottaa kuva, mutta se oli valkoinen ja hieno (ulkoa päin) ja omakotitalomaisempi. Siis talot olivat (toki) kiinnikkäin toisissaan, mutta joka kohtaan oli oma, pramea sisäänkäyntinsä valkoisine pylväineen.

Otimme hostellin läheltä kaveriemme hotellia ja kiva niin, tulipa testattua jotain muutakin kuin YHAa. Meidän hostelliyöpymisissä on aina sopivasti sellainen muutaman kuukauden väli, niin kerkeän unohtaa, että olen todennut, että en enää mene hostelliin yöksi. Ja taas menin. Ja taas muistin, miksi ei pitäisi mennä. Tällä kertaa olimme mixed dormissa, eli miehiä ja naisia samassa huoneessa, mutta kivaa oli se, että päästiin samaan huoneseen (J oli etukäteen pyytänyt). Meillä oli jostakin syystä vain yksi kulkukortti, joten teimme kaiken minkä teimmekin (wc, suihku) vuorotellen. En muutenkaan tykkää jättää kamoja vahtimatta enkä puhelinta yksinään laturiin. Vaikka tässäkin huoneessa oli osalla kamat niin levällään ja omistaja ties missä, mutta minä en jätä mitään vahtimatta. Ihan vaan kaiken varalta. En jaksa sitä hajotusta, jos puhelinta ei näy missään ku palaat hampaiden pesulta.

Kävin illalla heti hostellille tultuamme suihkussa. Kävin tsekkaamassa paikan (siellä oli vain yksi suihku ja useampi huone. Yhalla on yleensä suihku ja wc per huone, jossa on min. 8 hlöä) ja eh, suihku oli muuten kuiva, mutta joku oli selvästi sinne viemärin tienoille käynyt laskemassa laulellen vesiä, sillä se oli kostea vain siitä kohtaa ja haju (!), siellä oli urean haju. Uhhh. Menin hakemaan kamat ja takaisin tultuani suihku oli varattu. Odotin 1 tai 2 henkilöä ja menin sitten. Ei haittanut jonotus niin paljon, kun haju oli häipynyt, uhh. Suihkusta kuului puhetta ja kerkesin jo ihmetellä, että oliko siellä kaksi henkilöä yhtä aikaa, mutta minua ennen ollut kaveri vain puhui hieman itsekseen. No, siellä sit kikkailin, ilman suihkusandaaleja (jotka on näissä mestoissa aika must) ja yritin, ettei kamat vahingossakaan tippuis lattialle, uhh, uhh, uhh. Lukko oli vähän heppana ja J huoneessa pikku matkan päässä, joten pyyhin vähän väliä silmiäni tsekkaakseni, ettei vahingossakaan kukaan kutsumaton vieras pyri sisään kesken kaiken. Onnellisesti siitäkin reissusta selvisin. Yksi huonetovereistamme oli italialainen noin 40v mies, joka oli asunut ko. hostellissa jo yli 10kk. Vuokrat on niin kalliita Lontoossa, että saattaa tulla jopa halvemmaksi asua hostellissa. Tämä meidän hostelli oli ainakin über-halpa. £13/yö. Yksi huonekaveri, nainen, huokaili ja voihki aikansa ennen kuin nukahti. Suurin osa ei ollut vielä paikalla, kun me aloimme nukkumaan, joten uni sai sen puoleen rauhassa tulla. Meidän huoneessa oli 6 kerrossänkyä. Romanttisesti nukuimme samassa sängyssä, mitäs se haittaa jos korkeuseroa on metri? Minä yläsängyssä ja J alasängyssä. Meinasin saada hepulin illalla, kun J kuiski alasängystä, että "älä hengitä, tämä sänky kaatuu!", ja oli tosissaan ;) hahhhaahhh!! Sänky oli oikeastikin todella kiikkana ja mua vähän hirvitti jo siinä vaiheessa, kun kiipesin sinne. Tuli fiilis kuin mammutti kiipeäisi jonnekin tulitikkutaloon ja se huojuu ja heiluu, mutta ei kuitenkaan aivan kaadu. Yritin sitten olla liikkumatta ja ennen kaikkea hengittämättä ;) Mutta nyt lupaan: seuraava kerta, kun nukumme jossakin, meillä on sama huone. Yhteinen huone. Siis OMA yhteinen huone. Tämä viimekertainen oli jo askel eteenpäin, sama huone. Seuraavalla kerralla voisi vielä koittaa huolehtia, että siellä ei olisi meidän lisäksi 10 muutakin.

No mutta! Hyde Park oli kiva paikka. Kerettiin vain osa siitä kiertää, niin kuin usein: vain pala suuresta Lontoosta, jos ei ole paljon aikaa. Vähän harmikin joskus, kun pitää kiirehtiä. Ihan rauhassa me siis täällä kävelimme ja ihan rauhassa hengitimme ja nautiskelimme Dianan puiston kukista ja muusta, mutta ollapa joskus aikaa vielä enemmän! 
A&J. Molempia täytyy kyllä kehua! A 5v käveli niin reippaasti koko ajan, eikä valittanut yhtään. Energiaa näytti riittävän ja kaveri juoksi milloin missäkin. Kyllä meillä oli ihan hyvin neljän aikuisen silmät koko ajan käytössä: check, check, check. Lontoossa ei ole kiva mennä hukkaan. Ja J (feminine) käveli myös siihen malliin, ettei meinannut kokoajan muistaakaan, että kesävauva on tulossa. Tosin se suloinen vauvamasu siitä vähän muistutteli, mutta eipä näyttänyt paljon hidastavan. Kyllä me silti istuimmekin välillä ja otimme iisisti. J:n kanssa kävimme Oxford Streetin kaupoilla sillä aikaa kuin miehet kävivät Natural History Museumissa. Oli kiva käydä mimmin kans mimmien kaupoissa ja muutamia kivoja pikku juttuja tarttuikin mukaan ^_^ Se oli hyvä diili, miesten ei tarvinnut hikoilla kaupassa ja naiset saivat kiertää kaupoissa ilman hoputusta.









Iskälle terkkuja. Onko tarpeeks leveä?

Jätskiauto oli jo lopettanut siltä päivää. Mut ihan veikee? 8)

Hyde Parkissa oli paljon penkkejä, mihin istahtaa. Tämä penkki oli tyhjä, mutta yleensä ottaen puisto oli hyvin hyvässä käytössä. Ihmisiä työpäivän jälkeen piknikillä tai muuten vain istuskelemassa, rullaluistelijoita, skoottaajia, juoksijoita ja jos jonkinnäköistä kikkailijaa. Jotkut tekivät läppärillä töitä kahvilan terassilla veden ääressä. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, kun kävelimme siellä. Uskon, että ei välttämättä ahdista (ja eihän se ahdistus nyt mikään lähtökohta tokikaan olekaan) asua Lontoon ytimessä, jos lähellä on näin kiva hengähdyspaikka. Eihän se ihan todellista todellista luontoa voita, mutta varmasti aivan riittävä monelle kaupunkilaissielulle. Aiemmin päivällä näimme täällä puistossa niin ratsupoliiseja kuin ilmeisesti ihan tavis ratsastajiakin. Heille oli oma hiekoitettu tiensä kävelytien vieressä. Etkö sinäkin ottaisi Lontoon keskustasta jonkun muutaman miltsin yksiön ja kävisi töiden jälkeen vähän Hyde Parkissa iltaratsastuksella? :) Meillä ihmisillä nämä elämäntilanteet on niin monet.

Harrodsilta terkkuja. Pikkusiivun kerkesimme katsastaa. Kyllä se on vähän eri kuin Suomen kaupat. J katseli meille £15000 puutarhapatsasta...

...Minä olin vaatimattomampi ja ostin muutaman kohtuuhintaisen suklaarasian tuliaisiksi.

Tämän ostin J:lle etukäteisjoululahjaksi.

Ja tää (etummainen) ostettiin mulle kauppakassiksi. Kotimatkalla otimme vielä bussin ikkunasta vähän videoa Londonista. Ompahan vanhana sitten mitä katella ja on ne kivoja sightseeingejä sellaisellekin näyttää, joka ei ole Londonissa vielä käynyt. Hauska varmaan sitten joskus mennä Suomesta käsin Lontooseen vaikka minilomalle. Eri tavalla tuttu kaupunki nyt, mutta paljon on vielä koluttavaa. Luulen, että ei kuitenkaan aivan lähivuosien matkustuslistalla ole. Eli oliko se nyt hyvästi Lontoo ja nähdään sitten, kun taas nähdään? Se saattoi olla tämän kauden viimeinen Lontoon keikka. L on tulossa meitä moikkaileen kesäkuussa, niin pahassa tapauksessa hän saa mut houkuteltua London Design Museumiin, jossa en ole aikeistani huolimatta vielä käynyt. Nähtäväksi jää!

Monday, 8 December 2014

Nice Weekend

Siinähän olikin monipuolinen viikonloppu. Perjantai-illan otimme oikein rennosti [jos ei sitten lasketa palohälytystä, joka tuli taas alkuyöstä erittäin makean unen katkaisten ja nollakeli-ilmaan puoleksi tunniksi pukaten] J:n koulutöiden helpottumisen kunniaksi [nyt ei ole enää mitään pakollista palautusta ennen joulua], lauantaina kävimme paikallisbussilla Winchesterin joulumarkkinoilla ja sieltä saimme autokyydin Thachamiin suomalaisten luo virkistäytymään ja yökylään. Sunnuntaina kävimme vielä yhdessä Thachamilaisten ja yhden Portsmouthilaisen kanssa Farehamissa suomalaisten kauneimmissa joululauluissa. Su näimme myös toisia suomalaisia kavereitamme Thachamissa. Eli ei ollenkaan hassumpi viikonloppu! Saimme siitä positiivista energiaa tähän viikkoon. Thanks!

Kyllä näitä kirkkoja ja linnoja riittää! Winchester. Päivämme alkoi niin aurinkoisena, että piti aurinkolasit kaivaa laukusta.

Hienoa kirkkoa, tunnelmallista ravintolaa sekä upea maasturi ;)

Katutaidetta hiekasta sekä saksalaisia jäätäviä hodarinakkeja. Uhh!

Vaatekauppa Winchesterin tyyliin. Tunnelmallista, eikö?

Toisen kaupan näyteikkuna ja edellisen kaupan yläkerran portaisto.

Ja jälleen: ihkuihana lattia! :*

Oltiin niin onnekkaita ja onnellisia, kun satuttiin paikalle greivin aikaan. Paikallinen puhallinorkesteri [sis. 20-30 reipasta 7.-8.-luokkalaista] soitti upeasti joululauluja. Met niin nautittiin! Puhallinmusiikki on baritoninsoittaja-J:n lempimusaa ja vaimokin tykkää.

Piti ottaa kuva, ku oli niin suomalaisen näköinen kauppa ja lisäksi hauska tuo kenkäkierrätys!

Iltapäivän hämärtyessä jouluvalot tuikkivat edukseen.

Winchesterin joulumarkkinoiden päähuudeilta. Jännä, että täällä on näitä saksalaisia joulumarkkinoita [Southamptonissakin]. Eiköhän britit keksis jotain itsekin? Ostin höpöhöpöherkkua eli Fudge Saucea, joka on makeansuolaista herkkua brittiläisittäin voileipäkeksien päälle.

Christmas Market

Christmas atmosphere
 Thachamista. Perinteistä enkkulaista "omakotitalo"aluetta. Talot ovat usein kiinni toisissaan tai erotettuna autotallilla. Pihat ovat aika pieniä. Tässä suomalaisperheessä oli kaksi ihanaa, pirtsakkaa prinsessaa! ^_^

Fareham / Kauneimmat joululaulut. Luterilaisella kirkolla ei ole omaa kirkkoa Farehamissa, joten lainasimme hieman katolilaisilta. Paikalla oli kourallinen porukkaa, niin suomalaisia kuin englantilaisiakin. Joululaulut etenivät raamatunluvun lomassa ja olivat yllättävän hartaita kaikki. Oli mukava vähän pysähtyä joulun oleellisen sanoman äärelle. Säestys oli uruilla, viululla ja trumpetilla.

Bussia odotellessa checkasimme Farehamin keskustaa P / Portsmouth kanssa. J tuumas, että tämähän on kuin Rollon Rovakadulta: niimpä onkin! Terkkuja Rolloon!

Bussin odottelu ja nälkä kohtasivat ja suuntasimme paikalliseen pubiin iltaruualle P:n kanssa. Olisimme ensin menneet pitsalle, mutta kaikki pitseriat olivat take away eli istumapaikkoja ei ollut [perus]. Huomaa: kokolattiamatto, tottakai! Kätsä teepussi. Ja ah niin terveelliset ateriamme. P otti kananmunanuudelia, joka oli kuulemma parempaa kuin Portsmouthin pubiruuat, minä otin munaa, kinkkua ja [ranskan]perunaa: Aika pelkistetty ateria. Teimme J:n kanssa vähän vaihtareita munan ja herneen kanssa. Mun kinkku oli tosi hyvää! Kuin suomalaista joulukinkkua. J:llä oli maksa pudding kuvassa näkyvien lisukkeiden kera. Englantilaiset pubit ovat jotain suomalaisen ravintolan ja pikaravintolan väliltä: vastaavia ei taida suomessa ollakaan. Pubit tarjoavat ruokaa aamupalasta illalliseen. [Ruoka ei ole mistään terveellisimmästä päästä yleensä, joten olemme varmasti vyöryviä lihapullia, kun tulemme takaisin Suomeen.] Brittiläiset ovat yllättävän monilukuisina liikenteessä jopa sunnuntai-iltaisin. Pubeissa ja jätskibaareissa riittä asiakkaita [lapsiakin] vielä 21-22 aikaan.

"It's beginning to look a lot like Christmas"

PS. Meillä kaikilla meinasi käydä ohraisesti bussien kans, kun emme olleet [poikkeuksellisesti] varanneet paluulippuja etukäteen. P ei tullut lasketuksi sisään ensimmäiseen yrittämäänsä National Expressin bussiin, koska kuskilla ei ollut tarpeeksi vaihtorahaa, eikä hän raskinut antaa P:lle 50pennyä alea. P pääsi kuitenkin pienen odottelun jälkeen paikallisbussilla kotiin. Oli se puolet kalliimpi ja kesti kolme kertaa kauemmin, mutta hyvä palvelu ja sightseeng oli korvannut tämän tuskan ;) Me pääsimme onneksi yrittämäämme bussiin pienen ylipuhumisen jälkeen. Annettiin kuskille alea muutama kymmen pennyä ja maksettiin kaksinkertaiset hinnat lipuistamme ja J ei saanut opiskelija-alea. Ennen kaikkea olimme tyytyväisiä kun pääsimme kotiin! Kotona odotti kylmä +14°C vastaanotto, mutta lämmitimme asuntoa hieman patterilla ja puimme lämpimästi ja hyvin maistui uni.

PPS. Yövyimme vieraanvaraisessa yöpaikassamme Argosin ilmapatjalla ja hyvänä heilui. Taidamme hommata samanlaisen meillekin, joten tervetuloa yökylään! ;)

PPPS. Kävimme Winchesterissä syömässä KFC:ssä [hyi hyi, hampurilaispaikka, mutta se on halvinta kukkarolle :P] ja siellä meidän viereen istuivat kaksi 10v hurmaavaa brittipoikaa. Toinen haki ketsuppia ja paperia - molemmilla kerroilla liikaa ja katsottuaan niitä hetken vähän sillain "hups, taisi tulla otettua hieman ylimääräistä" kysyi meiltä: "Saisiko olla ketsuppia?" ja "Hei, guys, tarvitsetteko paperia?". Ne oli vaan jotenkin niin hellyyttäviä tapauksia.

PPPPS. Muistimme 97. itsenäisyyspäivän. Kiitollisuus ja kunnioitus täytti lauantaina mielen vapaasta ja itsenäisestä Suomestamme ja kaikista niistä sotilaista, lotista ja kotiinjääneistä, jotka mahdollistivat sen meille. Minun äitini isä oli yksi niistä, jotka olivat sotimassa Suomen rauhan ja itsenäisyyden puolesta ja äidin äiti kulki kävellen karjan kanssa evakkoon Kuusamosta Oulaisiin ja takaisin ja toimi myöhemmin Lotissa. Saamme olla kyllä niin kiitollisia itsenäisestä maastamme ja pitkään jatkuneesta rauhan ajasta. Alla linkki Soile Isokosken viimevuotisen itsenäisyyspäivän huippuesitykseen. Hän on yksi lempilaulajistani ja laulaa kyllä nämä laulut todella upeasti! https://www.youtube.com/watch?v=y13kVxTYWVk