Hei se on joulukuu! Ja minä ilman kalenteria. Miten tässä taas näin kävi? Aina käy. Lapsena mulla oli sellainen tosi ihana joulukalenteri, jossa oli hilettä ja kauniit kuvat. Se laitettiin mun pinnasängyn viereen seinään ja sieltä sai availla luukkuja. Mulla oli se sama kalenteri useana jouluna, tietenkin. Kuinkas muuten? Sinitarralla luukut kiinni ja seuraavan jouluna taas uudestaan. Voi miten nostalgiselta ja ihanalta tuo muisto tuntuukaan. Siinä on jotain niin pelkistettyä joulua ja lapsen iloa. Ei voi mitään, että hirvittää nuo nykyajan kalenterit, joista saa kilokaupalla suklaata ja korikaupalla leluja. Uhhh! Kyllä niistä on joulun kiille kaukana. Mutta saattaahan tuo olla, että lapset niistä iloa kuitenkin saavat. Sehän on kuitenkin hyvä kaikkien tietää, että jos minulla on joskus lapsi, niin sillä ei tietenkään ole tuollaista joulukalenteria ;) Eikö se oo helpottavaa, että omista asioista saa kuitenkin itse päättää?
Siitä on jo kuukausi aikaa ku sain ensimmäisen joulukortin. Toisen sain viime viikolla (mut se oli samalla muuttoilmoitus, mut lasketaan sekin ;). Ensimmäisen joululahjani sain kolme viikkoa sitten. Toisen joululahjani sain kaksi päivää sitten. Että mitä tästä nyt enää puuttuu kuin tortut ja piparit (jotka nekin on leivottu ensimmäisen kerran jo kuukausi sitten!).
Ehdottoman hyvää joulukuun ensimmäistä, kansakunta! *Click
