Joulu / Jul / Christmas / Noël

Tällä viikolla olemme saaneet taas paljon joulukortteja Suomesta, viimeisimmät tänään, lauantaina: Kiitos teille niistä! Ne kyllä ilahduttavat :) Vinski ja Ilona ja Robbe ja Paju ja Kaarle ja Malin ja Karla ja Minka ja Kerttu ja muut ihanat hymynaamat :) Sylvia-kummitytöltä sain hienon sormiväritaideteoksen ja Venne oli piirtänyt upeasti J:n auton ja joulukuusen ja minut - paljon terkkuja Vennelle! Meidän auto on pelannut kuulemma hyvin Pohjois-Suomessa, se oli kiva kuulla. Kirjeitäkin ollaan saatu ja turkinpippuripussi! Ajateltiin säästää se jouluun, mutta avattiinkin jo aiemmin ;) Kiitos Maukku!

Tällä viikolla on myös ollut useampia Skype-puheluita ja viimeisin nyt illalla pikkusiskon kanssa. Pyysin kiertämään kotona ympäriinsä ja näyttämään taloa. Tuli sellainen fiilis, että haluan kotiin jouluksi. Juttelin isosiskon kanssa wa:ssa ja hän oli pakannut auton ja starttaa huomenaamuna pääkaupunkiseudulta kohti Pohjoista lapsineen. Pikku-Miiokin pääsee moikkailemaan isovanhempiaan ja varmaan osaa serkuistaankin. Joulua on selvästi ilmassa *<:-) Mulla soi tässä taustalla suomalainen jouluradio ja oon kuunnellut tikultakin joululauluja. Julmustia on mennyt muutama [0,5L] pullo, kiitos ikean! Piparia ollaan syöty vähän ja teetä juotu. Word-painotteista on meillä molemmilla ollut lähipäivät. Minä haluaisin jo vaihtaa jouluvaihteelle kokonaan ja fiilistellä ja käppäillä kaupungilla joulutunnelmassa, mutta J:llä on heti joulun jälkeen palautettavana 3000 sanan essee EU-politiikasta ja sitä ei ihan nuin vain kääräisekään kokoon. Minullapa ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin itsekin leikiskellä Wordin kanssa. Tämä meidän talo on hiljentynyt ja asukkaista ehkä neljäsosa on vain paikalla. Siinä on se hyvä puoli, että täällä on ah niin ihanan hiljaista, mutta ah, jos lähdet käväsemään alakerran kaupassa vähillä vaatteilla ilman avaimia ja takaisin tullessa ovipuhelin ei toimikaan ja J on autuaan tietämätön, että minä värjöttelen ulkona puoli tuntia ja kukaan ei mene ovesta sisään tai tule siitä ulos eikä kukaan kuule, kun yritän huutaa avoimeen ikkunaan että "Please, could You open the door - it's very cold here.";) Yritin molemmilta puolilta taloa huonolla onnella. Lopulta pääsin toisesta. Ja oli se +8 lämmintä, mut puoli tuntia vähillä vaatteilla niin kyllä siinä kerkes vähän kohmettua.

Maistelen tässä J:n Tobleronea ja kirjoittelen teille Suomeen. Kadulla on taas elämää. Joku intohimoinen rumpalikin kuulunee asettautuneen soittaman kadulle soolojaan [J:n pyynnöstä lisäys: koditon rumpali, jonka rummut on erilaisia pelti- ja muovipurkkeja ja kapulat jotku kepit vain, mutta ääntä lähtee!]. Sellaistapa ei ole aiemmin ollutkaan. Tämä varmaan joulun kunniaksi? Laitan tuota jouluradioa vähän isommalle, ettei aivan peity nuiden komppien alle. Se on ihmetyttänyt, että miten nämä pukeutuvat niin vähiin vaatteisiin vaikka olisi vain +1. Eteenkin siis nämä iltajuhlijat. Mutta pukeutuminen päiväihmisilläkin on ollut kyllä hyvin vaihtelevaa syksyn aikana. Alkusyksystä taisi olla lokakuulle saakka +16...+20 asteen kelejä ja kadulla näkyi jo silloin huopatakkeja ja talvisaappaita, mutta kyllä myös hellemekkoja. Pitkin syksyä on näkynyt myös shortseja ajoittain. Winchesterin joulumarkkinoillakin eräällä herralla oli shortsit. Voi kait niitä pitää siinä +10:kin asteen paikkeilla? Ja lenkkeilijöillä on shortseja lyhyitä trikoita aivan nollakeleilläkin. Että ottakaapa siitä vähän suomalaiset mallia ;) LOL. Mut ilmathan täällä tuntuu kylmemmiltä kuin Suomen vastaavat ilmat eli ihan +8 asteen säällä voi hyvinkin kaivata untuvatakkia ja talvisaappaita - ilma on jotenkin niin kosteaa. Yhtä paljon täällä ei kyllä tuule kuin Vaasassa, joten ehkä siksi porukka kulkee usein takki auki ja vähissä vaatteissa. Tuntuu, että Vaasan talvessa sai koko ajan olla huppu päässä. Tämä pukeutumismoodi on sellainen, jota on vain hetki Suomen syksyssä ja keväässä. Ja osikseen sellainen, mitä on Suomen talvessa. Jännä välillä huomata, että näillä samoilla kamoilla minä menen Suomessa -20 pakkasilla. Suomessa aina pihisteli niitä talvivaatteita ja pikkuhiljaa lisäsi kerroksia, että varmasti riittäisi jotain vielä sinne pahimmille pakkasille ^_^ Tuntuu ihan romanttiselta koko ajatus täältä käsin.

Tänään on se päivä, kun Suomessa on saatu joulutodistukset käteen ja kirmattu JOULUlomille. Ah! Muistan sen päivän lapsuudesta. Tulin koulusta kotiin, heitin repun nurkkaan ja marssin omaan huoneeseen ja kiikutin lakanat pyykkiin ja vuodevaatteet ulos [pakkaseen] tuulettumaan ja puunasin huoneeni lattiasta kattoon. Aina sama kaava. Tonttutyynyliina pikkulapsena ja vähän isompana kummeilta saadut lakanat. Kaikki oli tip top ja viihtyisää ja tunnelmallista ja Hynninen tai Jurvelin soi ja JOULU sai tulla. Joskus siivosin vähän vimmaisestikin siitä syystä, että joku numero todistuksessa oli jäänyt harmittamaan ;) tai siitä syystä, että otti päähän, kun muut relas eikä heti alkanu siivoaan ;) hahhah! Mukavia muistoja.

Viimeistään aaton aattona tuotiin oman pihan kuusi sulamaan kylppäriin ja käytiin sitä vuorotellen siellä nuuskimassa innoissaan. Muistan kun itkin joskus, kun kuusi oli niin harva. Ja muistan, kun enommekin joskus nauroi meidän kuuselle. Äiti halusi silti aina ylpeästi kuusen omasta pihasta ja sillä mentiin. Aluksi se oli joskus kova pala esteetikolle, mutta iltaa kohden siinä jo ripusteltiin tyytyväisenä koristeita ja isovelikin tuli sevittelemään kuusenvalojen johtoja. Ja aina "heiiiii! Äiti muistatko tämän koristeen? Tämä on se iän ikuinen ja tämän sain silloin kerran kummilta ja tämän serkulta.". Vähän koristelijoista riippui, miltä kuusi milloinkin näytti. Aina siitä tuli kaunis omalla tavallaan. Rakastin niitä kuusen valoja lapsena ja rakastan niiden tuomaa tunnelmaa vielä nytkin. Se on jotenkin taianomaista. Meillä kuusenvalot on pidetty päällä ympäri vuorokauden. Oli niin ihana mennä lapsena illalla nukkumaan, kun kuusen valot valaisivat niin ihanasti muuten pimeässä talossa. Ja siinä tietyssä huoneessa nukkuessani sänkyyn asti ylsi sen kajo. Joskus sain äidin luvalla viedä patjan joulun ajaksi kuusen juureen. Voi sitä onnen määrää! Vielä nykyäänkin vilkaisen vielä viimeiseksi olohuoneen jouluvaloja ja menen tyytyväisenä nukkumaan. Ja herään tyytyväisenä ja menen ensimmäiseksi tarkistamaan valot - siellä ne ovat edelleen, voi miten tunnelmalliset. Se tapa on jäänyt lapsuudesta ja siinä on jotakin jännittävää joulun taikaa.

Jouluaattona viimeistään joulurauhan julistukseen mennessä piti olla hereillä [ellei Noita Nokinenää tullut] ja se kuunneltiin kaikki yhdessä olohuoneessa, riitelemättä. Jos pikkuveljet meinasivat kahnailla kesken kaiken niin uhkailtiin tunnelmallisesti Turun sedällä, joka julisti tutuksi tulleilla sanoilla [vapaasti muistellen] "joka tätä joulurauhaa jollakin tavalla tahallisesti rikkoo, on syypää siihen rangaistukseen, jonka laki kustakin rikoksesta erikseen määrää" tai tehtiin tässä kohdassa ilme "Niii-iin! Kuuntele tätä!" ;) :D Buahhhahh! Joulurauhan julistukseen jälkeen Yle toivotti kuulijoilleen Hyvää joulua ja me toivotime takaisin ja kuuntelimme vielä Sulo Saaritsin laulamana "Taas kaikki kauniit muistot" ja äitillä meinasi silmäkulma kimmeltää. Saatoimme jättää radion päälle. Vasta aikuisena olen huomannut, että tämän jälkeen me oikeastaan söimme jouluaterian. Toki muistan sen, että söimme aina tämän jälkeen, mutta koska meillä on joulupäivänä aina se virallinen, juhlallinen jouluateria, mille mielellään pukeudutaankin paremmin ja jolla luetaan jouluevankeliumi, niin kesti aikaa, ennen kuin hoksasin, että oikeastaan melkein kaikki samat sapuskat oltiin maisteltu jo aattona. Kinkkua oli yleensä paljon, mutta vasta lähivuosina olen oppinut tykkäämään siitä enemmän. Lapsena nautiskelin lähinnä tuoksusta ja siitä jännästä tunnelmasta, kun isi paistoi [ja maistoi] kinkkua yömyöhällä. Aattoaterian jälkeen saatoimme leikkiä tiptappia ja poikkeuksetta kuunneltiin vanhoja joulukasetteja ja lp-levyjä ja hysterisoitiin joulupukkia. Sitten oli hautausmaan vuoro ja sen jälkeen porrastetusti joulusaunaan ja sitten riisipuuron kimppuun. Sattumalta aina juuri riisipuuron jälkeen joulupukki löysi tiensä meille. Äiti yleensä soitti tarkistuspuhelun, että onhan pukki tulossa. Tosi usein pukki ensin kiersi taloa koputtelemssa ikkunoihin ja lapsukaisilla jännitti, että kummasta ovesta se nyt sitten tuleekaan. Yleensä availtiin lahjat omaan tahtiin. Yhtenä parhaista lapsuuden joululahjoista muistan Turkoosin Muumi-kollegeasun, jonka sain ehkä joltakin kummeistani [?]. Jouluaattona sai aina valvoa myöhään ja muistan kun nukahdin jonnekin nurkkaan tai sänkyyn tämä upea asu päälläni, oikein mahdottoman jouluonnellisena.

Jouluterveisin, tintti