Ihmisen osa

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Sen minä luin. Ensin innostuin. Ja sitten petyin. Kerkesin kehua J:lle, että tässäpä hyvä kirja ja enpä olekaan aikoihin lukenut mitään kirjaa, missä saisi näin usein ja aidosti nauraa. Ajattelin, että jes! Tämä on hyvää seuraa. Kehuin S:llekin. Mutta sitten kaikki alkoi mennä pieleen ja synkäksi. Liian synkäksi. En tykkää tuollaisista synkistelykirjoista. Eikö se Hotakainen ois voinut kirjoittaa siihen onnellisempaa loppua? Olis voinut, mutta ei kirjoittanut. *Huokaus

Joo eihän näitä tämmösiä kirja-asioita kannata liian vakavasti ottaa tietenkään. Ei tietenkään. Mutta ku ensin oli niin huippua ja sitten ei yhtään. No, nieltävä se on tämäkin pettymys. No mutta en kai itse nyt vallan ala tässä synkistelemään? Siitä se "kin", kun luin Tuomas Kyrön Miniän tässä tänä syksynä täällä Englannissa myös ja sekin oli pettymyksehkö. Anteeksi Tuomas. Kyllä siinäkin ehkä muistaakseni joku kohta nauratti toivottavasti, mutta ei kolahtanut. Mutta en minä siihen pettynyt paljoakaan, kun en ensin kerennyt innostuakaan. [Söin askillisen salmiakki-Sisuja tämän kirjan luvun aikana. Se ei tapahtunut yhden päivän aikana. Samoin Kyrön kirjan lukiessani söin Hyvää Makumaasta -pikkupussin, jonka olin ostanut Merimieskirkolta. Ehkä ne oli sellaisia suomalaisia hetkiä minulle. Oikiasti alkusyksystä hotkaisin sekä Kyrön että Hyvää Makumaasta yhdeltä istumalta, kun oli hetki, että Englanti tympäisi ja Suomi oli paras. Tästä hotkaisuhetkestä Hyvää Makumaasta jätti paremman jälkimaun.]

Tyttölapsille ostaisin Anna-kirjoja ja Runotyttö-kirjoja ja Pikkunaisia ja Pikkumiehiä ja sen sellaisia. Poikalapsille antaisin luettavaksi kirjahyllystäni ikivihreitä nuorten kirjoja - Huckleberry Finnin seikkailut, Tom Sawyerin seikkailut ja niin edelleen. En ollenkaan antais Ihmisen osa enkä Miniä enkä kertois että mikä se on se internet, ettei ne löytäis sieltä Australian lapsisurmia tai Sydneyn panttivankdraamoja tai Salon ampumisia tai roskapöntöstä löytyneitä ihmisiä tai varastoon piilotettuja vauvoja tai kaikkia niitä ihmisparkoja, jotka ovat lähipäivinä kuolleet autokolareissa kuka huonon kelin vuoksi ja kuka mistäkin syystä.

Saahan sitä välillä olla pettynyt? Minä olen jotenkin nyt. Harmittaa. Hotakainen ja Australia ja se liian sokerinen mansikkahillo, jota söin äsken lätyn päällä. Se ei harmita että vain 5/15 lätyistä tuli ohuita. J kerkesi neuvomaan vasta viimeisen viiden kohdalle, että tulee liian paksuja ja sitä voita pitää levittää. Tein lättyjä kun se halus, vaikka en ollenkaan oo mikään lättymaisteri. Mutta viis riitti hyvin ja niistä paksuista minä viis välitin. Oikeastaan vähän innostuin, kun niistä viidestä viimeisestä tuli niin ohuita, että joskus teen niin ison taikinan, että ei varmasti loppuis kesken ja että jokainen sais jopa vähän liikaakin. Ne paistettais ulkona muurikalla ja olis kesä luultavimmin ja lisukkeina olis mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja hyvää mieltä.

Käytän aina sitä samaa ohjetta, joka tulee ekaksi kun googletan lättytaikina. Saatan vähän muunnella. Ja tiedättekö, että täällä ei myydä vaniljasokeria eikä vannilliinisokeria? Uskomatonta, mutta totta.

5dl     vehnäjauhoja

0,5-1dl sokeria

1 tl    suolaa

8dl     maitoa

1dl     rypsiöljyä

3kpl    kananmunia

[Kotikokin sivuilta. Jos haluat tarkemmat ohjeet niin click]

PS. Teidän pitää nyt itse lukea tämä Hotakaisen kirja, jos haluatte paremman selonteon. Ja varmasti joku saattaa tykätäkin, mistä sen koskaan tietää. Voin kuitenkin mainita, että se Ihmisen osa kertoo nykyajan ihmisistä ja entisajan ihmisistä ja maailman menosta ja taloudesta ja rahasta ja myymisestä ja ostamisesta ja ihmisen osasta ja lankakauppiaasta joka myy elämänsä 7000€ sta, työelämän muutoksista, syrjäytymisestä ja siitä että puhe pyörittää tätä maailmaa ja asiat ovat nykyään toisaalta monimutkaisempia kuin ennen. [Kirja on Hotakaisin mukaan "tavallaan" osa trilogiaa, jonka muut osat ovat nimeltään: Jumalan sanassa ja Luonnon laissa.] Piti vähän ottaa apuja, että näin monipuolisesti pystyin kuvailemaan, mutta ehkä [ehkä] sitten kuitenkin loppujen lopuksi voisin suositella lukemaan tämän kirjan. Ainakin J saa sen joululahjaksi.

PPS. Ei saa olla liian tosikko. Tämä minulle.

PPPS. En ole enää pettynyt. Eikä harmita.