London

Suomi armas synnyinmaa / korkeimman kaiun saa!

J:lle käytiin perjantaina uusi passi tilaamassa vanhentumassa olevan tilalle. Maksoi yli tuplat, melkein triplat Suomessa tilattuun passiin verrattuna, joten nautittiin sitten maisemista matkan varrella ;) Suurlähetystö oli auki perjantaisin 14-15, joten sinne piti oikein tähdätä, mutta hyvin kerkesimme, kun lähdimme jo aamusta Southamptonista. Alla kuvia Lontoon Belgravian alueelta, missä on siis kaikki Lontoossa olevat (eri maiden) suurlähetystöt. Oli kyllä hienoa aluetta.

Suomen Suurlähetystö / Embassy of Finland

Muumimukipöytä! Mikäs sen suomalaisempaa. Poseerattiin sen edessä, kun eräs mies tarjoutui ottamaan kuvan. Saatte nyt kuitenkin tyytyä pelkkään mukikuvaan ;)

En tiedä auton merkkiä enkä mallia, mutta kuulemma näitä on Suomessa vain Nalle Wahlroosilla ;) (by J) Autot ovat täällä huimasti halvempia, mutta muutenkin suurlähetystöalueella erityisesti oli paljon hienoja autoja.

Pitkillä kaupunkipäivillä erottamattomat: J, reppu ja sateenvarjo (jota ei tällä kertaa tarvittu, kiitos kevätauringon! :)

Näitä kadun alapuolella olevia asuntoja on täällä paljon. Tilan tehokäyttöä!

Välipala- / eväsvalikoimat on täällä ihan omalla levelillään Suomeen verrattuna. Kaikki eväsehdotukset eivät kyllä suinkaan ole terveellisiä, mutta nämä marja-/hedelmämixit on käteviä! 

Belgrave Square Garden

Punainen piristys

Jokin tässä asetelmassa viehätti.

Näkymä London Bridgeltä Tower Bridgen suuntaan. Kuu siellä mollottaa Lontoon iltataivaalla. Pretsin erittäin maukas vihreä tee lämmitti mukavasti. Treffasimme P:n pe-iltana London Bridgen metroasemalla. Metroasemilla ei ole tuoleja, eikä siellä saa hengata, muuten vartija tai poliisi tulee häätämään ulos. Yritettiin näyttää ei-hengaavilta siinä odotellessamme ja minä yritin näyttää tosi menevän näköiseltä enkä ollenkaan pysähtyneeltä teemukin ja laukusta kaivetun ruttaantuneen mustikkamuffinssin kanssa. Roskat kääräisin laukkuun, kun roskiksia ei ollut. BTW, Jos nappaat banaanin nälkääsi Lontoossa, niin pudota ihmeessä kuoret ensimmäiseen mahdolliseen roskikseen, sillä seuraavaan voi olla pidempi matka kuin arvaatkaan. Ilmeisesti pommiuhkien vuoksi niitä on vähennetty ja osa roskiksista on pomminvarmoja, eli ei pitäisi räjähtää kovin helposti. Yksi viikonloppu, kun olimme Lontoossa juuri jonkun suuren juhlapäivän aikaan, niin poliiseja kuikki puistoissa penkkien alle ja roskiksiin ym puskiin, kun tarkastivat, ettei kukaan ole tuikkaillut pommeja kulkueen reitille. Sellaista täällä suuressa maailmassa.

 Kummitustalo

Hostellimme aulaa. Onko vanhuus vai mukavuudenhalu, mutta vähän otti tiukille tällä kertaa hostelliyöpyminen. Yksi huonekavereista kuorsasi äänekkäästi ja toinen hengitti levottoman nykivästi. Kolme muuta hengittivät normaalisti (J, P ja S olivat eri huoneissa;) ). Toisena aamuna mun sängystä löytyi yläsängyssä nukkuvan makuupussi (no ei se haitannut) ja toisena aamuna heräsin puoli kahdeksan aikaan siihen, että kipakka kiinalaisnainen antoi palautetta jollekin huonetovereistamme, että ei saa olla tuntia suihkussa ja ei saa olla niin aikaisin niin äänekkäästi, kun huoneessa nukkuu 5 muutakin. Minä kyllä heräsin vasta hänen läksytykseensä (comic). Päätinkin sitten käydä la-iltana suihkussa, ettei su-aamuna varmasti tulisi noottia, koska en halunnut tulla läksytetyksi. Kuitenkin silti joku koputti suihkun oveen ku olin lopettelemassa. Ja kuitenkaan kukaan ei tullut mun jälkeen suihkuun ja kolme sänkyä oli tyhjänä. Eli en tiedä kuka koputti ja miksi. Jep, pikku juttuja, mutta kun päivät lompsii kilometritolkulla, ehkä painava kassi mukana menemään ja illat ja aamut pitää hiippailla ja yrittää kaikki tehdä niin hiljaa ja niin pienessä tilassa ja usein jotain häiriöitä uneen tulee jossakin vaiheessa niin en kadehdi ;) Mutta rahalla saa parempaa eli ehkä sitten joskus isona nukutaan hotellissa. Ja pelttarit varmaan pitäisi hommata, koska mun korvat ei tykkää korvatulpista. J:n huoneessa kävi hiippareita neljällä yöllä ja hän valvoi sen jälkeen 1,5h. Eipä niin hääppöistä sekään. Mutta maistuipahan uni molemmille kotiin tullessa (minulle aina jo bussimatkalla... en voi estää sitä, aina se tapahtuu).

Oonko muistanut kertoa, että saatiin viime viikolla uus patja? Saatiin! Uskomatonta, mutta totta. Edellinen meni aikalailla pohjaan asti, kun siihen istahti ja jouset moikkaili vähän sieltä sun täältä. Kaksi kertaa pyysin uutta patjaa ja toinen kerta tuotti tulosta. Tuntuu uskomattomalta, kun "kelluu" siinä pinnalla, eikä pohja tervehdi ku vähän kylkeä kääntää. Wow! Aluksi ajattelin, että saapa nähdä onko miten hiostava, kun patjan päällinen on sellaista keinokuituista höttykangasta niin kuin jotkut (heikot) kestokassit, mutta ei ole onneksi hiostanut. Meille kerrottiin, että patja tuodaan tiettynä päivänä klo 9-12. En oikein tiennyt tuoko patjan patjafirma vai vuokranvälitysfirma, koska syksyllä, kun meille tuotiin puuttuvat tuolit niin ne toi vuokranvälitysfirma itse, mutta toisaalta ajattelin, että tuskin vuokranvälitysfirmalla on patjoja jemmassa. Kun minulle siis soitettiin (tenant officesta = vuokranvälitysfirmasta, joka siis asioitamme hoitaa: landlord eli vuokranantaja ei ole tekemisissä asiakkaan kanssa) patjoista ja kerrottiin kellonajasta niin sanoin, että olen ehkä kotona. Ajattelin, että tulevat sitten omalla avaimella sisään, jos en ole kotona. Soittaja ei reagoinut mitään, vaikka sanoin, että olen ehkä kotona, joten se vahvisti ajatustani, että heillä on avain, millä tulla sisään, jos en olekaan kotona. Niinhän siinä sitten kävi, että olin unohtanut, että olimme sopineet J:n kanssa menevämme aamusalille juuri tuona aamuna ja oli vähän niin ja näin, että selviäisimmekö kotiin vielä yhdeksäksi. Lähdimme kuitenkin riskillä salille ja J kiirehti minua ennen takaisin kotiin ollen kotona siinä 9:30. Riskinottorohkeuteen vaikutti myös se, että aiemmat kokemukset siitä, että meille on ilmoitettu jotain tulevaksi / tapahtuvaksi tiettynä päivänä tai kellonaikana ovat opettaneet, että jotain tulee / tapahtuu tuskin alkupäivästä tai edes sovittuun kellonaikaan mennessä, vaan se voi pikemminkin olla tapahtumatta ollenkaan tai tapahtua huomenna tai ensi viikolla. Niimpä riskinotto kannatti ja aamusalilla tuli käytyä. Patjoistakaan ei siis kuulunut mitään klo12 mennessä ja soittelin perään. Asiasta luvattiin tiedustella ja soitta "pian" takaisin. Soitin klo14 uudestaan, että oliko tietoa onko patjat vielä tulossa samalle päivälle. Ovat tulossa, mutta 17-18 aikaan, sopiiko se? No kyllähän se sopi. Edellinen patja oli jo kiskottu paikoiltaan ja lakanat viety pyykkiin ja uutta kovasti odoteltiin. Kellon lähetessä klo18 huomasin, että meidän alaoven ovipuhelin ei toimi. Soitin vielä (viimehetkellä ennen sulkemista) tenant officeen ja pyysin heitä varmistamaan, että patjafirmalla on minun puhelinnumeroni, että voivat soittaa, kun ovat alhaalla, jotta pääsevät sisään. Lupasivat varmistaa. Tässä vaiheessa patjan odotus oli kuitenkin jo muodostunut niin intensiiviseksi, että jätin ikkunan isosti auki, että kuulisin (ehkä), jos joku isompi auto ajaisi pihaan / paukauttelisi ovia ja niin sieltä kuuden maissa kuuluikin liukuoven ääni ja siihen ei muuta tarvittu niin tintti singahti alaovelle. Juuri samaan aikaan kun avasin miehille oven, J soitti minulle kertoakseen, että patja on nyt alhaalla (olivat soittaneet hänelle, mutta hän oli koululla ja minä kotona). Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Taidankin lähteä tästä patjaa kokeilemaan ...... zzzz..... ;) 

Positiivisiin seikkoihin: Hyvää fiilistä tulee pikku jutuista, kuten terveellisestä aamupalasta hostelliolosuhteissa ilman jääkaappia. Huoltsikalta löytyi "real" ruisleipää ja avokadoa Sainsburysta, banaania kylkeen ja sehän oli maittavaa! Ja appelsiiniakin taidettiin kuoraista. Tosin muuten pakko syödä nuilla reissuilla jotain hieman epäterveellisempääkin, kun on (pika)ravintoloiden armoilla.

Victoria Coach Stationilta. Sunnuntai-iltaisin busseihin riittää tulijoita. Jos Southamptonissa on senttipeliä niin on se sitä täälläkin. Meidän bussinnurkka meni varmasti (!) sentin päästä tuota 5-terminaalia. "Liikenteenohjaajat" vahtivat, että silloin kuin bussit liikkuvat niin ihmiset eivät, koska allehan siinä jää, jos väärään aikaan on liikenteessä.

PS. Vaimona minulla on monenlaisia kunniatehtäviä mieheni rinnalla, eikä yksi vähäisimmistä suinkaan ole keksiä muistisääntöjä Kiinan sanoihin. J:llä on huomenna Kiinan kielitesti, ja koska hän ei keksi kaikkiin sanoihin muistisääntöjä, niin hän kääntyy minun puoleeni (ryhtini suoristuu). Viimeisin oli "welcome", mikä kiinaksi lausutaan noin abaout "huanying". Miltä se kuulostaa? Selvästikin siltä, kuin nykisi (positiivisesti, tervetulotoivotusmaisesti) jotain astumaan sisään taloon eli ilmiselvästi tervetuloa eli "suanyinsisään" = "huanyingshishään" ja siitä miinus "shishään" on "huanying" eli "welcome" eli "tervetuloa". Nyt, hyvää yötä, 晚安 !

Notting Hill / Portobello Market

Hi, there! Notting Hilliltä löytyy sellainen kuin Portobello market. Piiiitkä pitkä katu täynnä kaupustelijoita, joissa osasta alla kuvaa. Antiikkikauppiasta, hedelmäkauppiasta, kukkakauppiasta, ruokakauppiasta sekä ihan näitä kiinteitä kivijalkakauppoja, mitä kadun varrella oli. Kävimme P:n ja F:n kanssa siellä lauantaipäivänä. Samaan aikaan J kävi Imperial War Museumissa. Ehkä hän vois heittää siitä lyhyen stoorin, jos oikein kauniisti pyydän.

Väkiä oli ku pipua. Aurinkoinen, lämmin sää. Tuntui melkein kuin olis ollut +20, mut ei varmaan aivan kuitenkaan. Ehkä +15 lähempänä, mut aurinko lämmitti lisäksi ja ihmisiä istui terassilla nautiskelemassa kauniista säästä. Mekin nautimme!

Tässä palanen laajaa leimavalikoimaa eräältä myyjältä. Kävin monta laatikkoa läpi ja olisin kovin mielelläni ostanut yhden, mutta koska en millään keksinyt mihin sitä käyttäisin niin olin niin (kuivan?) järkevä, etten sitten ostanut yhtäkään. Pari kuvaa sentään otin muistoksi! Nuo soitinleimat oli erit. ihania. Mietin mihin niitä olis voinut käyttää. "Tervetuloa klarinettikonserttiin."

Cool.

Kiva idis jemmailla blankettia! Peukut!

Ei banaani vaan banaaniperheen eräs muu jäsen, plantain! Tärkkelyspitoinen, vähäsokerinen lajike, joka tulisi paistaa ennen syömistä, koska ompi raakana epäsopiva (eihän kukaan huomaa tästä sutjakasta kielenkäytöstä, että suomennan teille enkkutekstiä ;) Tätä kummajaista käytetään esim. perunan tilalta ruuanlaitossa ja se on suosittu eteenkin Länsi-Afrikan ja Karibian maissa. En maistanut enkä paistanut. 

Ja entäs tämä! F osti maistiaisiksi, thanx. Nimeä on muista, pitäis P:lta kysyä. No, hedelmän ja marjan mix joka tapauksessa. Kovahko kuori, joka irtosi kuitenkin helposti ja sisällä oli kirkasta, makeaa hedelmälihaa, jota piti pureskella kunnes kiveen törmäsi. Sitten piti lopettaa ja kertoa mitä mieltä oli. Minä ihan tykkäsin ja J ja S (joille yhdet säästin) eivät niinkään. 

 Kevään / kesän tullen mansikat alkaa halpeneen ja se on mukava juttu! Tosin ovat jotenkin kovan oloisia vielä. Täällä siis myydään kyllä ympäri vuoden mansikkaa. J:n mielestä ei niin hyvää kuin Suomessa ja ei ehkä minunkaan mielestä. Tai sitten nämä syömämme ovat olleet talviversioita. Mutta smoothiessa viuhuu hyvänä!

Tässä oli jonkun antiikki tv-serien teko meneillään.

Keväinen viulu! Kolikon kävin heittämässä, kun niin kauniisti soitti. Istuin kahvilan tuolilla ja kuuntelin Bachin Airia ja kumppaneita. Olisin istunut kauemminkin, mutta elämän virta kuljetti toisaalle.

P ja F osti falafelliä. En ostanut, mutta kuulemma olis kannattanut. Ensi kerralla! Se oli vähän kuin tortillaa ja falafel itsessään kikherneestä tehtyä pyörykkää. Kyllä se kieli meinaa mennä jo tätä kuvaa katsellessakin! 

Lauantaina saimme kulkea overgroundilla, kun meille oleelliset metrolinjat olivat rempassa (usein viikonloppuisin ne niitä fixailee). Piti ottaa kuva, kun vaunuja jatkui silmänkantamattomiin. Niin eri näkymä kuin metrossa. Oli ihana ja aurinkoinen päivä ja Portobello Marketia oli yksi työkavereistani suositellut, joten kiva oli käydä katsomassa sitäkin menoa. Kun askelsimme jo kiireessä metrolle kohti Merimieskirkkoon vievää overgroundia niin matkalla olisi ollut joku aivan ihana lasten lelukauppa. Ehkä käyn siellä sitten eläkkeellä!

Camden Town / London

Perjantaina passintilauksen jälkeen suuntasimme Camden Towniin, joka on metrovyöhykkeellä 2.zonella, mikä tarkoittaa sitä, et vähän kauempana Lontoon keskustasta, mut ei silti pahasti kaukana kuitenkaan. Metrolla pääsi hyvin, vaikka paikoin olikin vähän epäselvää (meillä) et mihin boundille sitä nyt seuraavaksi suuntaisi. Camden Town on siis tällainen punk mesta ja paljon kauppiaita Camden Marketilla, Camden Lockissa ja Camden Stablelilla (kaikki lähellä toisiaan). Jälkimmäinen alue oli eteenkin hyvin sokkeloinen ja tuntui, että siellä avautui (maanalaisia?) kaupunkeja toisensa perään. Siis paljon, paljon, paljon pikkukauppoja, ruokastandeja ja jos minkälaista pientä yrittäjää. Jossakin pössytteli rastapää jotain makealta tuoksuvaa ja ihan alkuun meiltä joku hippi / punkkari kysyi kadulla, että "etsittekö jotain". Ajattelimme heti että eli "HALUATTEKO HUUMEITA" ja juostiin täysiä karkuun. Ei vaan ;) Lähdettiin takaisin Lontoon keskustaan päin, kun ilta hämärtyi siinä seiskan aikaan. Ei jotenkin haluttu jäädä sitä yöelämää seurailemaan, kun päiväsaikaankin oli osikseen vähän hämärä mesta. Mutta tämä on ollut yksi paikoista, joissa olen halunnut käydä. Lukioaikoina mulla oli ystäviä aupairina Lontoossa ja yksi heistä aina niin kehui Camden Townia, että pitihän se käydä katsastamassa :) Terkut Ellulle! :* Ehkä sulla herää näistä kuvista muistoja? 8) Yhden tosi pehmeän ja lämpimän (ja karvaisen) neuletakin (joka ei kutita yhtään vaikka on suoraan iholla!!) ostin Camden Marketilta, mutta muuten ei ostettu mitään! Eikä käyty yhdessäkään ns. kivijalkakaupassa, nyt huomaan sen näitä kuvia katsellessa. Siis näissä kaupoissa, mitkä ovat tämän pääkadun varrella.

Kenkätaiteilija. *click

 Tämän oisin halunnut ostaa J:lle ;) Oikealla portaat labyrintissa.

Camden Lock Café

Carpe Diem-kauppa Camden Lockissa täynnä ihania nahkalaukkuja jos minkä mallisia ja kokoisia, nahkalompakkoja, nahkakantisia kirjoja ja vihkoja. Ihana kauppa! Sittemmin olen kyllä nähnyt näitä samantyylisiä laukkuja muuallakin. Paljon halvempia kuin nahkalaukut Suomessa, mutta vähän sellaiseen ihanuuskäyttöön kuitenkin, koska nahka on aika ohutta ja silloinhan se ei kestä kovin painavia taakkoja. Tuo vasemmanpuoleinen on reppu :*

Koko mestan (ei ehkä ollut ihan niin mun tyylinen paikka, mut kiva oli nähdä se) siistein juttu oli eräs puolalainen taiteilija nimeltään Katarzyna Typek. Pysähdyin hänen kojunsa eteen ja jo hän oli kysymässä, että mistä olen ja vastattuani, että Suomesta, niin hän sanoi, että monet pohjoismaalaiset tykkäävät hänen taiteestaan. Enkä ihmettele! Mulla on tosi harvoin (siis eipä oikein koskaan) sellainen fiilis, et voisin ostaa jotain taidetta seinälleni, mutta nyt oli sellainen kutkutus, että olisin voinut ostaa, jos ei olis ollut matti kukkarossa. Ihanaa ja kivaa taidetta! Erityisesti tuo pöllö oli ilmeisesti monia kiinnostanut. Muistuttaa vähän Iittalan Taika-astioiden pöllöä mielestäni. Mun lemppari oli ehkä toi missä nuo metsän eläimet. Lisää hänen taiteilujaan eli tauluja, teemukin alusia yms pääset kurkkailemaan täältä *click sekä Facebookista KatarzynaTypekIllustrations. Ehkä minulla on vielä joskus Katarzynan taidetta kotonani, vaikka joku pikku juttu edes, kukaties! Mutta nyt, olkaa hyvä:

Design By Katarzyna Typek, Poland

Ruokaa riitti ja myyjät kilpailivat asiakkaista.

Söimme illan hämärtyessä kinetsua jossakin siellä kaiken uumenissa.

Check kiikkustuoli!

Pahvinkeräyspiste ;)

Metromeininkiä

Sen pituinen se!