Kukkuu!

Blogin tiuha päivitystahti kertonee siitä, että Suomeen ollaan nyt onnellisesti palailtu ja heinäkuu hurahti viuh vauh nuan vuan. Paljon olis juttua niin loppuajasta Englannissa kuin Suomen elostakin ja kirjoittelen taas kun kerkeän :) Muutettukin ollaan tässä välissä. Anoppilassa eloa oli noin puolitoista kuukautta. Ollaan kyl nautittu Suomessa olosta! Ollaan niin onnellisia siitä, että ollaan täällä taas. Oma elinpiiri tästä taas pikkuhiljaa muokkautuu ja ystäviä tavataan pikkuhiljaa. Ei ole kiirettä. Se on hirmuisen mukavaa tavata taas kaikkia mukavia ihmisiä, mutta tuntuu, että kun nyt olemme tukevasti Suomen kamaralla taas, niin kyllähän tässä kerkeää :)

Marjainnostus on madamilla mahdoton. Kirjahylly puuttuu vierashuoneesta ja 10 kirjalaatikkoa odottaa purkamista. Ostin Dymon Clas Ohlsonilta (hyvä kauppa!) eilen. Aivan minun laite. Kävin kaverin kanssa Vaasan kaupoilla sitten vuoden takaisen. Olipa kivaa! Niin paljon ihania juttuja oli. Muutamia kertoja olen kesän aikana kirppikselläkin jopa käynyt. Pitää laitella kuvia tuonnempana. P Portsmouthista on nyt Perussa ja mulla on häntä ikävä ja pitäisi kirjoitella emailia hänelle. Englantiakin on ollut kaihoikävä. Mutta kyllä minä niin mieleni iloitin, kun postista tuli tällä viikolla kortti Bathista. Lapsuudenystäväni oli siellä vinkistäni käymässä ja muisti meitä kortilla. Kyllä Englannista jotain sydämeeni jäi.

Mutta nyt focukseen: Muistakaa poimia talteen kaikki mahdolliset marjat! Tällä hetkellä ei muuta!

/tintti

PS. Se mun Dymo on siis laite, jolla saa tekstitarraa. I mean, voit itse valita tekstin ja sit hauskasti liimailla koko talon täyteen luokkaa "ovi", "eteinen", "jauhot", "minun", "sinun" jne ;) No joo, mut lupaan pysyä kohtuudessa!! ;) Alla tyylinäyte, joka päätyi erään pirteän 10-vuotiaan tyttösen lahjakassiksi. Huomaan, että tykkään enemmän "pakata" lahjat vain paperipusseihin käärepaperin sijaan. Pitääkin varmaan tässä joskus tilata kasa paperipusseja :O

Thursday

¡Hola!

Aika on rientänyt supernopeasti viimeiset viikot, aivan kuin aavistaen, että täällä kaksi ihmislasta odottaa jo malttamattomana kotimaahan pääsyä. Hirmuisen hyvä juttu, että meillä on ollut tässä nyt niin paljon ohjelmaa, niin ei olla keretty istumaan ja ikävöimään. Tai meinasi tulla kyllä kosahdus viime viikon tiistaina, mutta sitten L tulikin keskiviikkona ja siitä riittikin menoa aina eilisiltaan saakka. Kiertelimme Southamptonia niin kävellen kuin bussillakin ja kävimme Isle of Wightilla ja New Forestissa. Maanantaina L lähti Lontooseen ja minä kävin hänen seuranaan vielä eilisen. Meillä oli tosi kiva päivä Lontoossa. Kohtuullisen väljä aikataulu, eikä varsinaista kiirettä eikä pakkoa mennä minnekään. Kävimme kuitenkin Tate Modern Museumissa, Design Museumin myymälän puolella, Harrodsilla (luxus luxus luxus ne kaikki petivaatteet!), Tower Bridgellä tallailemassa, ja Tower Hillin Wagamamassa syömässä herkullinen ja hidas varhaisillallinen. Kanaa, sieniä, nuudelia, vihanneksia ja ihana, ihana tuorepuristettu mehu. Alkupäivä oli vähän pilvinen ja tuuli viileähkösti ja minä olin kerrankin pukeutunut aika kevyesti kun suurinpiirtein kaikilla edellisillä Lontoon reissuilla minulla oli ollut liikaa vaatetta. Nyt en edes ottanut takkia mukaani. Kuitenkin iltapäivästä sää suosi erinomaisesti ja vaatetuskin oli täten kohdillaan ;) Joka paikassa oli iloinen turistimeininki, sää aurinkoinen, seura hyvää ja jotenkin oli tosi ok astella.

Mun herkkueväät aamulla (7 aikaan) bussissa.

tintti Lontoossa

Etukäteen ajattelin et voisin ostaa miniatyyriversion jostakin kivasta designhuonekalusta. Kuitenkin yllä oleva maksoi £460 ja alla oleva £160 niin en sit huvikseen ostanutkaan. Olinko aika huvittava?

Haloo?

L

Tate Museum, kuvat alla -->

Tämän kuvan myötä kummitytölleni Kerttu 1,5 veelle terkkuja! ;) Sain vasta kuvaviestin hänen äidiltään. Kuvassa tyttö seisoi ylpeästi virnistäen valkoisen sisäoven edessä ja ovessa oli kutakuinkin samantyylinen taideteos kuin yllä. Kuvatekstinä oli "Ensimmäinen taidenäyttelyni". Kerttu: Haluan kummitätinä kannustaa sinua taiteellisuuteen ja kertoa, että sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet saada teoksiasi esille Tate Museumiin!

Palasen vain yhdestä taulusta nappasin. Kiva tekniikka!(Mark Bradford: Riding the cut vein, 2013)

Pablo Picasso: Head of a Woman, 1924

Meredith Frampton: Marguerite Kelsey, 1928

Meredith Frampton: Potrait of a Young Woman, 1935

Selloa soittavalle K:lle terkut! Jos tämä taulu olisi löytynyt korttina, olisin ostanut sulle.

Yhden taulun eteen istahdimme. Mulla ei tainnut tulla siitä kuvaa. Se oli todella iso, useita metrejä suuntaansa. Neliön tai ehkä suorakulmion mallinen. Se oli tummantummanpunainen kauttaaltaan, ehkä sisältäen vähän vivahde-eroja ja siinä oli vielä tummemmanpunainen laaja, lähes taulun kokoinen vapaalla pensselillä maalattu suorakulmio sisällä. Sen edessä istui hartaasti ihmisiä. Siispä minä ja L myös istuimme sen eteen. Emme halunneet vaikuttaa epätaiteellisilta. Ulkokuori ennen kaikkea! L, joka on teollinen muotoilija ja siis ikään kuin taiteilija itsekin, sanoi, että jotkut ihmiset istuvat jopa puoli tuntia hiljaa yhden taulun edessä: imevät sitä itseensä ja tulkitsevat sitä. Sanoin, että arvostan ihmisten taiteellisuutta sen perusteella, kuinka kauan he istuvat taulun edessä. Jos istuu vain hetken, on turha yrittääkään väittää, että olisi taiteellinen. L olisi kuulemma voinut kertoa minulle taulusta vaikka puoli tuntia. Minun analyysini oli hiukan lyhyempi. Istuimme siinä hetken ja nousin sitten ja totesin, että se on jalkapallokenttä. Ja näin jatkoimme matkaamme modernin taiteen museossa.

Ihania koululaisia.

Tämä kortin melkein ostin. Hieno! Taiteilijan nimeä ei valitettasti näy. Ostin yhden grafiikkakortin (rakastan gragiikkaa!). Laitan siitä kuvan sitten uudessa kodissa, kehystettynä.

Tämä taulu on mun omaa käsialaa. Valokuvataulu. Nimi on: Kesäpäivä Thamesin rannalla. Kuva otettu Tate Modernin sisältä (kuraisen) ikkunan läpi.

Tower Bridge

Thames-joki Tower Bridgeltä katsottuna

Lintuset ja laventeli. Taitoimme yhden pikkiriikkisen tuoksuvan laukkuun talteen.

Leppoisa kesäpäivä Tower Bridgen juuressa.

Tosi hillitysti vaan yks kuva Harrodsilta. Bedroom-osasto oli niin, niin, niin ihana! Hempeitä kesälakanoita ja sellaista luxusta, ettet ole ennen nähnytkään. Yritin etsiä sisustusosastoa, mutta en löytänyt sitä. Joko niin, että sitä ei ollut tai sitten se oli jaoteltu aina vain teeman mukaan omiin osastoihinsa, kuten keittiötarvikkeet, astiat, huonekalut, kylpyhuone, makuuhuone jne. Matto-osastolla oli upeita mattoja. Siinä on tavaratalo, jossa katseltavaa riittää. Saisin kulumaan siellä kokonaisen päivän. Ravintoloitakin on moneen makuun ja teehuonekin, tottakai!

_______________________________________________________________

Tänään kävimme Jiin kanssa vähän kaupungilla täällä Southamptonissa ja sää oli (ja on) kyllä erittäin lämpöinen! Tarkoitti jätskiä Sprinklesin ulkoterassilla. Ihme, että J suostui edes kaupungille mun kans, mutta kai tämä lähestyvä kotimatka on pehmittänyt häntä hieman ;) Ja jos kysyisit, vastaisi luultavasti, että virheitä sattuu.

Mun edellisestä postauksesta on jo aika kauan ja sen jälkeen on kyllä monta kertaa ollut tosi kaiho fiilis, että lähtään täältä. Heti kun on lähdöna aika niin alkaa romantisoimaan asioita, jotka ovat täällä ärsyttäneet ja antamaan myönnytyksiä brittiläisille. Välillä tuntuu, että oikein rakastan tapaa, millä ne jotkut asiat lausuu. Oon ehkä aiemminkin joskus sanonut, että kuulun fb-ryhmään, jossa on Britanniassa asuvia suomalaisia. Vasta siellä oli keskutelua aiheesta ovatko suomalaiset tylyjä puheissaan. Kantaa oli monenlaista. Juteltiinkin Jiin kanssa tuossa, että saattaa se Suomene palatessa tuntua vähän tökeröltä alkuun, kun ei kuule joka välissä Please, Thank You, Sorry, Excuse me, No worries, No problem, It's okay, Cheers, Are you fine?, Everything okay? How are you? jne. Mutta ei mun mielestä suomalaiset oo tylyjä siltikään. Onhan meillä se konditionaali kuitenkin, jota käytetään. Tosin jo Suomessa asuessani ajattelin joskus, että ei ois monille suomalaisille pahitteeksi osata (ihan vain suomeksi) vähän enemmän small tallkia. Ei se tarkoita välttämättä liirumlaarumia tai turhuuksia, vaan kohteliaisuutta toisen kuulumisista ja eri tilanteissa toisen olon mukavaksi tekemistä. Mutta hyvin me nää skulataan, no worries ;) Kuitenkin luulen, että Suomeen tullessa jotkut tavat taas ottavat aikansa tottua ja asioita näkee eri silmällä kuin vuosi sitten. Sekin kuuluu tähän kokonaisuuteen.

Ollaan nyt nähty kivasti paikkoja, joissa on ollut aikomus vielä käydä ja olo on se, että turisteilu ei kyllä kiinnosta enää yhtään! :D Kiinnostaa Suomen suvi ja vihreä ruoho ja Vaasan meri. Kiinnostaa tosi tavallinen elämä ja halpa vuokra. Euro valuuttana (hyh, kun kurssi on ollut huonona tämän kevään!). Ruisleipä, karjalanpiirakka ja oikea uuni. Fiilis on kyllä ollut korkealla, kun kotiinlähtö lähestyy! Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Viikonloppuna vielä muutamat treffit Englannista saatujen ihanien Suomi-kavereiden kanssa ja mahdollisesti carboot sale eli ns. peräkonttikirppis. Meen ehkä myymään kamoja sinne. Tai koittaan myydä ne. Ainakaan verkossa britit ja suomen southamptonilaiset eivät ole kovin kierrätysherkkää porukkaa, mutta laitan uskoni Romseyn caarboot saleen ja näitä charity-shoppejahan täällä onneksi riittää, jotka ottaa vastaan kaikenlaista kamaa. Ja työkaverini Veronica (lasten fiktiokirjailija) ottaa onneksi osan.

Mitähän sitä perus kodista jää vuoden asumisen jälkeen yli? Vedenkeitin, leivänpaahdin, blenderi, sähkövatkain, silitysrauta, silityslauta, pyykkiteline, olohuoneen, eteisen ja kylpyhuoneen matto, peitot, tyynyt, lakanat, pyyhkeet, päiväpeitto ja pari sisustustyynyä, pari fleecevilttiä, kasvi (reppana vieläkin hengissä), ikean löytönurkasta bongattu perhostaulu, ikean valkoisia pahvisia säilytysboxeja ja kansioita, pyykkikori, puhallin (lämmitin / tuuletin), kattilasetti, paistinpannu, astiat, aterimet, keittiövälineet (puukot, kapustat, leikkuulaudat yms), leipomiskulhot, salaattilinko astiankuivausteline (tuo on oikeesti ihan hieno! pitäiskö ottaa Suomeen), vesikannu suodattimella, pari jumppapatjaa ja käsipaino, säilytysboxeja... Muutamat kengät ja vähän vaatetta jätetään tänne myös.

Postailen Isle of Wightista upeine maisemoineen ja New Forestista villihevosineen omat stoorinsa, ne ovat sen ansainneet. Siihen saakka -> ¡adios, amigos!     / Southampton +24°C, tintti

Elämä, laukkupuntari ja nahkasuikaleet

Suunnitelmat ovat tässä talossa sojottaneet lähimenneisyydessä sulavasti kaikkiin ilmansuuntiin. Jos nyt ylipäänsä voi sojottaa sulavasti? Ollako kesä vielä Englannissa vai jäädäkö jo kesäkuun pyrähdykseltä Suomeen pysyvästi. Juupas eipäs joopas. Sitten kun on kallistunut jo vahvasti johonkin suuntaan niin vastakkaisesta tulee signaalia, että tällaista ja tällaista työtä olisi tarjolla. Sitten taas hetken seisot paikoillaan epätietoisuuden tilassa ja mietit aloittaako kaikki pohdinta alusta uudelleen. Illalla ei tule uni, vaikka aamulla on herätty taas jo seitsemältä, kun on yritetty päästä pikkuhiljaa Suomen rytmiin. Olen yrittänyt mainostaa Jiille, että shokkihoito ei ole hyväksi, et totutellaan pikkuhiljaa Suomen rytmiin. J herää sitten tyytyväisenä kuitenkin kello yhdeksän ja mitä sanoo vaimo: Suomessa kun heräät tähän aikaan niin se on kello 11 ja tarkoittaa, että pääset tunnin päästä töistä. J aikoo ottaa sitten työpäivän jälkeen kunnon päikkärit, kuulemma. Mutta minä ajattelen, että hyvä vaimo kuitenkin katsoo vähän miehensä perään ja yrittää saada hänet pikkuhiljaa aikaisemmin ja aikaisemmin sängystä ylös, jotta ne klo.03 herätykset ei kaada koko miestä, kun Suomeen päästään. J sai kesätyöt vanhasta paikasta yhdellä tekstiviestillä. Ihan kiva ja leppoinen duuni, ainut et työpäivät tulevat todellakin olemaan 04-12. Minulla ei vielä ole Suomesta töitä. Meidän suunnitelmat ovat eläneet niin paljon ja vielä hetki sitten kuviteltiin olevamme täällä vielä kesäkin. Suurin osa mun alan kesän alla auki olevista töistä alkaa jo toukokuussa ja viimeistään kesäkuussa, joten tähän kauteen sitä nyt ollaan vähän myöhään liikenteessä. Mutta toisaalta Suomessakin niitä töitä kerkeää sitten lisää katsella. Ja oon mä jotain hakenut, yhtä tosi kivankin kuuloista. Siinä tuntui olevan sellaista positiivisuutta ja haastetta, mitä minä työltä kaipaan. Vastuutakin, ja siitähän minä tykkään. Mutta katsotaan nyt. Jos se ei tärppää, niin pystyn kyllä kuvitella itseni lajittelemassa meidän 5m² varaston lattiasta kattoon ulottuvaa maallisen omaisuuden merta häikäisevässä auringonpaisteessa anoppilan nurmikolla kaikessa rauhassa, mutta tehokkaasti mieluiten. Se tulisi olemaan sekä mukavaa, että ei niin mukavaa. Rakastan kyllä sitä, että kaikki on järjestyksessä ja ylimääräiset pois, mutta onhan se kyllä kirraavaakin hommaa joskus! Kuitenkin ihana ajatus, että uuteen kotiin vietäisiin taas hiukan vähemmän kamaa.

Eilen oltiin koko päivä sisällä ja illalla sen kyllä tunsi. Päänuppi sai ihanasti tuuletusta ja mieli raikastusta 7km lenkillä. Se oli sellainen kävelyn ja juoksun sopeva mix (tai oikeastaan olisin halunnut vielä enemmänkin). Tapahtumapaikka: meidän ihana Common Park. Juostiin alkuun hautausmaan läpi (se on iso, vanha ja kaunis) ja pitkää kujaa pitkin. Kujaa reunustaa akuankkamaisesti leikatut havupuut ja se on aika hienon näköinen. Tuntuu et niitä puita riittää vain loputtomiin. Muutamia frisbeen heittäjiä ja grillaajia näkyi. Joitakin koiran ulkoiluttajia. Hippijengi levottoman koiran kera. Äiti kahden lapsensa kanssa leikkipuistossa. Nuoria aikaa viettämässä siinä vieressä metsän reunalla. T ja J leikkipuistossa kokeilemassa kaikki härvelit läpi, kukkotaistelemassa, punnertamassa, yrittämässä enkkaa korkeustangossa (siis tanko, jossa on lipuskoja eri korkeuksilla ja voit koittaa kuinka korkealle pääset hyppämään ja läpsäämään niitä) ja miettimässä, että Suomeen ja (tietenkin erit.) Vaasaan pitäis saada urheilupuistoja enemmän tai ulkourheilutelineitä lenkkipolkujen varteen. Mm. Kiinassa on ihan uskomattomia urheilupuistoja ja niitä porukka ihan oikeastikin käyttää. Siellä kuule vanhat miehet ottaa leuanvetokisaa ja 60v naiset haara-perus. Huikea meininki! Sitä Suomeenkin! Suomeen, jossa suurin osa kansasta ei liiku tarpeeksi. Otetaanhan se tosissaan? Ja liikutaan.

Illalla otettiin vielä skype pikkuveljeni kanssa. Abin, jolla oli hieno juhlapäivä takanaan. Oli kuulemma käynyt "aivan valtavasti" vieraita ja päivä oli ollut mukava. Mitä nyt iskä oli pitänyt lukiolla vanhemman puheen (siinä kohtaa pää hävisi skype-ruudusta). Sympatiseerasin ja sanoin et se on ihan luonnollista jos teinillä nolottaa omat vanhemmat joskus ;) Ihan hyvin se puhe oli mennyt, hyvä iskä! Mutta se kohta abia oli hieman punoittanut, kun iskä oli maininnut, että tässä on nyt meidän 10. ylioppilas ja vieläpä tästä samasta lukiosta. Huahhah! Sellaista se on. Abi jatkaa kesällä armeijaan ja nuorin katraasta, ahkera oppilas ja huikea pianistimme, päätti peruskoulun ja taidekoulun (ja pokkas stipendit molemmista) ja muuttaa hänkin kotoa. Tämä tarkoittaa sitä et vanhemmat jäävät 40v jälkeen taas kahdestaan. Varmaan hetken ihmettelevät sitä hiljaisuutta, mutta veikkaan, että nauttivatkin. Talvella pakkaavat makkarat reppuun ja hiihtävät metsäsuksilla nuotion ääreen. Ja ehkä miettivät, että tarviiko kaksi ihmistä näin ison talon. Ja ehkä mude kattaa sitten vain ruuat yhteen päähän pöytää, eikä laita enää 10 ylimääräistä mukia "varalta".

Mutta suunnitelmat. Ne ovat siis sen verran selkiytyneet, että muutaman viikon päästä meidän olisi (tiiviisti pakattuine matkalaukkuinemme, ugh) tarkoitus suunnata pysyvästi Suomeen. Monenlaisia tunteita ja fiiliksiä kyllä risteilee sen tiimoilta, eikä oikein itsekään väliin tiedä, mikä minä ihminen olen. Huikeeta lähteä Suomeen, haikeeta jättää Englanti. Vaikka toisaalta ei yhtään haikeeta, mutta sitten toisaalta - varmasti tästä maasta jotain sydämeeni jää. Ja kyllä minä täällä tulen vielä veirailemaan. Vuosi on mennyt loppujen lopuksi nopeasti, vaikka toisaalta ei minusta tunnu, että juuri äsken olisimme lähteneet. On siitäkin jo aikaa. Tuntuu siltä, et jos olis vielä toisen vuoden, niin siitä sais enemmän irti kuin tästä ja menis luultavasti kivuttomammin. Nyt tänne alkaa olla varmasti enemmän sopeutunut. Toisaalta niinkin, että jos vielä joskus muuttaa uudelleen ulkomaille, niin sitä on siihen varmasti paljon valmiimpi ja on monta käytännön juttua ja henkisenkin puolen kikkaa, jotka tietää tehdä kerralla oikein ja mihin erilain osaisi varautua. Tietysti aina joka kulttuurissa on ne omat juttunsa, mutta pääideana. Vinkkejä ainakin on antaa jos joku niitä tarvii. Nyt tarvii luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin ja järjestyy niin saaren kuin Suomenkin päässä. Nyt tarvii nauttia näistä viimeisistä päivistä. Ja kohta tarvii osata pakata erittäin, erittäin tiiviisti ;) ja taikoa kaikki kamat oikein, oikein kevyiksi. On se jo aloitettu:

Nahkat talteen! ;) Ajattelin jonkun pussukan joskus ommella nuista. Mitä veikkaat toteutuuko? Jos ei vuoden sisään kuulu mitään, niin lupaan heittää nuo roskiin. Meillä oli eilen nahkakenkien hoitoa ja niimpä minä sitten rasvasin nämäkin roikaleet (irtileikattuna, kuvan oton jälkeen). J sanoi, että ne on riekaleet eikä mitkään roikaleet ja minä sanoin, että suomen kieli on monipuolinen ja voit monella tapaa tulla ymmärretyksi. Kyllä nuo minun mielestä enemmän roikaleet on. Onko mielipidettä? Pohjalliset J kiskaisi kangaskenkiinsä, jotka olivat vähän liian lättänät aiemmin. Nyt kelpaa sitten niilläkin mennä. Ja on täällä paperia muutettu PDF:ksi ja muitakin kikkakuutosia tehty, että jokainen ylimääräinen gramma saadaan kitkettyä. Aivan jännittää, et saadaanko kaikki mahtumaan laukkuihin! Ja tiedättekö mikä on jännä juttu. Suomen päässä ostettiin matkalaukkupuntari ja kokeiltiin sen painolukemien todellisuutta monilla eri viritelmillä ja tulokset tukivat täysin sitä faktaa, että mittari näytti oikein. 6kg puntti painoi 6kg, matkalaukku yksin ja minä yksin painoivat yhteensä saman verran kuin minä ja matkalaukku kaksin jne. Lisäksi pakkasimme laukut vielä niin, että puntarin mukaan jäivät muutaman kilon vajaiksi maksimista. Kuitenkin lentokentällä ne kaikki painoivat juuri maksimin verran! (23kg). Hyvin jännä. Herää epäilys fuskasiko lentoaseman puntari. Nyt meidän isot laukut saavat painaa vain 20kg, kun on eri lentoyhtiö. Sama laukkupuntari on täälläkin mukana, mutta lentokenttä on eri eli saapas nähdä kuinka meidän käy! Pitänee pakata laukkuihin päällimmäisiksi jokaiseen joku parin kilon setti, jonka on tarvittaessa valmis heittämään mäkeen. Mulla tuli puntarin suhteen sellainenkin mieleen, et voiko se sit olla niin, et ne luvut alkavat jotenkin heittää mitä suuremmaksi paino menee. Tiedä sit! Yks laukku laitetaan L:n mukana menemään ja se on bueno se. Voiskin pakata sen vaikka jo nyt! Saa taas vähän muistutusta siitä, kuinka vähän 20kg käytännössä tarkoittaakaan ;)