Wednesday 27 May 2015

Sen ostaisin mielelläni


Aloitetaan pyörivillä nojatuoleilla. Sellainen minulla on vielä joskus. Se on faktajuttu. Ei tosin keinonahkainen, kuten tämä* vaan mieluummin nahkainen. Ja mieluummin kirppislöytö myöskin, sillä se nojatuoli, joka minulla on lapsuudesta jäänyt Pippurikujalta mieleen, se maksaa tarkemman googlailun jälkeen 5000€. En edelleenkään muista sen nimeä (googlasin sen joskus muinoin), mutta sen tuolin voin ostaa sitten aikuisena, jos ostan. Mutta tässä tuolissa on anyway vähän samaa ilmettä: tykkään ilmeestä ja ehkä siinä rentoutuneesti pystyisi pyörähdelläkin, vaikka keinonahkaa onkin.


Tässäpä toinen*, mutta komppaan enemmän korkeita selkänojia.


Hiano! Jos olisi musta niin... click*


Kiva! Hia tää sopis myös teidän olkkariin ;) click*

Pikkunäppärä! Heräsin tänään siihen todellisuuteen, että meillä ei ole enää keinutuolia! Möin sen viime kesänä ennen Enkkuun lähtöä pikkusiskolleni. Koska keinutuoli melkeinpä välttämätön osa suomalaista kotia, niin se tarkoittanee, että minun täytyy alkaa katsomaan meille keinutuolia. Myös sellainen pehmeä nojatuolimainen kävisi! click*


Näyttää hyvältä, mutta tuntuuko? Istahdin tällaisella joskus Helsingin Stockalla ja ei täysin vakuuttanut, mutta tosi kiva look! *click 


Yllättävästi yhtäkkiä tykkäsin tästä. Unikko ei oo oikein koskaan ollut mun juttu, mutta jotenkin tämän saattaisin vaikka ottaa. Mulla on pitkään ollut lepakkotuoleista sellainen fiilis et niissä luisuu ku istuu, mut jouluna kaverin luona oli näitä parikin (mustana) ja ne oli aivan yllättävän kivoja istua! *click



No nyt! Jos olet etsinyt ainutlaatuista nojatuolia niin se on tässä. Tartu hetkeen!  *click


Tosi kiva tuoli*! Tykkään! Korkea selkänoja ja pyörii. Tunnelmallinen tuoli lukunurkkaukseen. Hmmmm... ^_^


Kivat! Eikä paha hintakaan!


Haaveilen pyörivän nojatuolin lisäksi laiskanlinnasta korkealla selkänojalla. Vois olla vaikka tämä tai sitten vois olla jopa samettinenkin! Ei ehkä haittaa, vaikka olis vähän kulunutkin. *click



Ei mulle asti päätyis, koska matala selkänoja, mut jotain pikkunäppärää ja sööttiä tässä on :) *click


Mulla oli jo kerran yksi tällainen, mut siinä oli matalampi selkänoja. Päällystin sen mustavalkoisella kankaalla ja myin pois ulkomaille muuton alta. Tämä nojatuoli selvästi haluais mulle. Tämä aivan erityisesti haluais mulle. Korkea selkänoja ja niin herkun mallinen, aijjaiijj! Minkähän värisen päällisen laittaisin? *click


Muhkea prinsessatuoli. *click


Eikö oo näin, et nykyään ei paljon myydä korkeaselkäisiä sohvia? Tai sitten en vain seuraa mainoksia (en oikeasti seuraa). Mut voitte kertoa, jos tiedätte et jossain myydään uuteena. Sohvissakin viehättää korkeampi selkänoja. Eilen John Lewisillä kokeilin yhtä tosi näppärää korkeaselkänojaista pienehköä ja siroa sohvaa. Se oli vähän saman tyylinen kuin tuo alla oleva, mutta pelistetympi. 2hlö tai 2,5hlö:n sohva. Tykkäsin ja talutin Jiinkin kokeilemaan. *click




Hmmm.... Mikäpä jottei! Vähän hempeyttä hei! *click



Ai herkku!! Sametissa on sitä jotain. *click


Hia, tästä sohva sen nojatuolin kaveriksi ;) *click


Ei paha vuodesohva! *click

Uuuuuhhh! Kyllä nyt on muhkut! Ottaisitko? *click


Tämäkin muhku aika namu. *click


No, otin sitten Ektorpinkin. Hyvä, vanha luottopakki. Minähän se tästä tykkään, vaikka onkin aika romantinen look, enkä ole varsinaisesti mikään romanttinen sisustaja. Mutta puuvilla! Niin miellyttävä iholla! Ja kätevä, kun voi pestä. Alla kaksinistuttava: ei hassumman näköinen sekään. *click




Kivat, perus, selkeälinjaiset. Keinutellen lopetellaan tämä keskiviikko! *click + *click

PS. Tämä postaus lähti siitä, että päätin kurkata Finditin ja Torin vuodesohvatarjontaa syystä, että olemme katselleet yhtä kolmiota Vaasasta. Kolmiota? Huhhuh! Meillähän olis sit ihan överisti neliöitä (kaikkiin aikaisempiin asuntoihimme verrattuna, mutta eteenkin tähän nykyiseen 19m²). Mut vuodesohva tulis vierashuoneeseen. Jossakin määrin taisi ajatukset harhailla vuodesohvaa etsiessä, mutta kyllä tästä postauksesta voit kuitenkin yhden sellaisen löytää ;)

PPS. Asunnosta vielä. Minä olin pienen kaksion puolella syystä, että siinä oli aivan upea alkuperäinen puinen lattia ja muutenkin idyllinen. Tinkisin vaikka tilasta mieluummin kuin ottaisin muovilattian. Nyt kuitenkin J on johdolla ja kolmio on tällä hetkellä kiikarissa. Se yksi tietty, tarkalleen, joka maksoi saman verran kuin kaksio, ja jossa on muovimatto, nykyaikaiset kaapin ovet (voi voi), väärän väriset keittiön tasot, autotalli ja lenkkipolut, hiihtoreitit ja meri aivan lähellä. Jos olemme onnekkaita, niin kesän ylitarjonta kannattelee tätä asuntoa meille syksyyn saakka. Jos emme, niin sitten katsomme vaikka niitä puulattioita.


PPPS. Odotan sitä hetkeä, kun pääsen taas vuoden jälkeen laittamaan omaa kotia! Uskotko?

4 comments:

Kirsikka said...

Oi, vaarallinen postaus. Moni noista esimerkeistä oli tosi kivoja, varsinkin kun ne sijoittaisi sopivaan ympäristöön. Heti alkoi tehdä mieli klikkailla itsekin ahkerammin noilla sivuilla, mutta nyt on ehdoton ostoskielto, kun vanhassa asunnossa ei oo tilaa ja tulevaa vasta remontoidaan asumiskuntoon.

tintti said...

Juu, tämä ikkunashoppailu(kin) on kieltämättä aika vaarallista! ;) Mut minun makuuni melkein useammin näistä kanavista löytyy jotain mieleistä herkemmin kuin kaupasta. Tietty usein myös ystävällisempi vaihtoehto kukkarolle. Kierrätysperiaatetta on hyvä kannattaa, mutta pitäisi samalla yrittää muistaa, ettei turhia juttuja kuitenkaan sillä varjolla ostelisi.. XO

Asunnon remontoiminen kuulostaa hyvältä! Ehkä itsellänikin joskus edessä.. ^_^ Sinun tilanteessasi minun autotalli olis varmasti jo aivan täynnä kaikkea ihanaa, mitä uuteen (luultavasti isompaan) asuntoon olisi pikkuhiljaa jemmailtu ;)

Kirsikka said...

Hehee ja hupsista... Taisin sittenkin eksyä noille sivuille ja nyt mulla on vanha kaappi varattuna. Ja joo, onhan tässä tullut vuosien varrella osteltua vähän kaikenlaista sillä idealla, että tää on sitten siihen unelmien kotiin. Tila vaan alkaa loppua nykyisestä kodista ja myös vanhempieni luota. ;)

tintti said...

hehe ;)
jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin juuri taisi muuttaa yksi lipasto anoppilan autotalliin :P (tähän sopis se apinahymiö kädet kasvoilla!) Tässä tapauksessa se ei ole hamstrausta, koska se tulee (ainokaisena lipastona huom.) meidän tulevaan Suomi-kotiin. Mutta minusta olisi kyllä kalustamaan vaikka kokonainen kartano, sen verran usein sattuu kaikkia helmiä silmään ;) Harmi vain, että en keksi syytä miksi kaksi ihmistä tarvisi kartanon.