En kerennyt kirjoittaa tätä maanantaina loppuun, koska konstruktio ja nukkumaanmenoaika, joten jatkoin nyt. Siitä se lähtee ->
Tänään oli kyllä kiva päivä töissä. Menin sattuneista (hyvistä syistä) vähän myöhässä töihin, mutta D ei edes kuulemma ollut huomannut ja ei haitannut mitään, onneksi. Jossakin määrin ehkä kyseisessä liikkeessä onkin hieman rennompi meininki tässä kohtaa, että jos joku ei joskus pääse ajoissa paikalle tai jopa ollenkaan paikalle, niin siitä ei synny katastrofia. Puhutaan kuitenkin vapaaehtoistyöstä ja yleensä meillä on vuorot niin, että aina riittää joku kassalle, vaikka yksi olisikin poissa. H:n päästin kuitenkin jo aika piakkoin kotiin. Hän oli vielä kassalla kun tulin, koska A ei ollut tänään lomansa vuoksi töissä.
H on nuori noin 16v tyttö, joka ei tietääkseni käy koulussa eikä palkkatöissä. Hän työskentelee kassalla muutamia tunteja viikossa, opiskelee japania harrastuksenaan (on kuulemma helpompaa kuin kiina) ja asuu vanhempiensa luona (toistaiseksi: vanhemmat ovat aikeissa muuttaa Skotlantiin, mutta H aikoo jäädä Southamptoniin). Hieman hiljainen ja puhuu tyttömäisesti. Joskaan ei puhu ylimääräisiä, mutta hymyilee, kun hänelle hymyilee ja vastaa, kun kysyn.
A on mukava 30v down-poika, joka on ollut ko. liikkeessä töissä jo 7 vuotta. Reipas, hyvin ammattitaitoinen (huolehtii yksin kassasta helposti), lähimmäisistään huolehtiva, ihana ja hellyyttävä. Opin aika helposti kassajärjestelmän, kun menin tuonne töihin, mutta A saattaa siltikin vielä neuvoa minua, jos istumme yhtä aikaa kassalla. "One ninetynine. Then, press one and category C..." ja siinä vaiheessa hänen vikkelät sormensa jo saattavatkin hoitaa loput. Joskus hän on hyvin sukkela ja aivan minun edestäni loggaa minut ulos kassajärjestelmästä ja loggaa itsensä sisään ja ottaa seuraavan asiakkaan. Tämä huvittaa minua kyllä aivan suunnattomasti. A on kertonut ihmisistä, joista hän huolehtii (muunmuassa maanantaivuoron V ja perjantaivuodon D2), ja että minustakin hän haluaa välittää. Hän on hyvin uskonnollinen ja on myös näyttänyt minulle lempiraamatunkohtansa, joku psalmi se taisi olla. A menee herkästi kysymään asiakkailta, että onhan kaikki hyvin tai että voisinko olla avuksi. Jos kaikki on hyvin, eikä apuakaan tarvita, se on ok ja A jatkaa matkaansa ja suoristaa pari kirjaa mennessään. Hyvin hellyytävän pätevä kaveri, jonka kanssa olemme keskustelleet muun muassa aktiivirannekkeesta (jollainen hänellä on), urheilusta (hän kysyi mitä kaikkia liikkeitä teen salilla ja minä selostin yksitellen) ja elämästä. Joskus jotkut asiakkaat puhuvat A:n ohitse minulle, mutta sepäs voikin olla A, joka tietää paremmin 7v kokemuksellaan. Luulen, että nämä tilanteet ja ne vaivihkaiset silmäniskut johtuvat vain siitä, että he eivät arvaakaan, kuinka näppärä poika tämä meidän A on!
R tykkää Suomesta ja klassisesta musiikista, niistähän meillä riittääkin juttua. Hän kertoi minulle yhden salaisuuden, jota en voi tässä kertoa, koska salaisuuksia ei paljasteta muille. Mutta oli se aika kesy salaisuus ja liittyi ihmisen päähän. Enempää en kerro. R on hyvin kohtelias ja miellyttävä noin 50v mies. Kysyy aina, miten J:llä menee, kehuu mun lookia (fiksu mies), kyselee paljon kaikenlaista. Paljon Suomesta: Vastaan aina ja kehun paljon.
V on tosi kiva 50v nainen, joka kirjoittaa lasten fiktio-kirjoja. Mulla on tuossa hyllyssä yks, joka pitäis lukaista. Kivalta vaikutti ainakin alku! V:n äiti asuu saaressa Englannin ja Ranskan välissä. V:llä on poika ja käärmeitä. Hänenkin kanssaan tulee juteltua, jos vain olemme samassa päässä taloa (usein eri päissä).
D on lähin esimieheni, sitä hänestä seuraavaa en oikeastaan näekään koskaan. Deekin tykkää (muun muassa) klassisesta musiikista, pitää hommat hanskassa omalla konstikkaalla tyylillään. Ystävällinen ja opettaa minulle lausumista.
M on osa-aikainen lakimies ja käy kerran viikossa heittään keikkaa kassalla muutaman tunnin. Klassisen musiikin ystävä, as well, se jolta lainasin niitä Bachin preludeja. Hänen kanssaan meillä on lähinnä small talkia, mutta fiksu ja kiva mies, no problemos!
C on katolilaista yläastetta käyvä tyttö, joka tekee työelämään tutustumijaksoa tms. Hyvin ahkera ja hänen kanssaan päästäänkin välillä oikein kunnolla työn makuun!
Tänään kävi monenlaisia asiakkaita. Muun muassa Amerikan-matkaansa suunnittelevä eläkeläispariskunta, joka tapaa käydä joka toinen vuosi New Yorkissa moikkaamassa herran 90-vuotiasta isosiskoa ja sitten sen jälkeen heittämässä rundia eri osavaltioissa. Tarkoitus olisi kerätä kaikki osavaltiot ja kasassa taisikin jo olla ainakin puolet. He mietiskelivät pitkään, minkä matkailukrirjan ostaisivat ja siinähän me kerkesimmekin sitten jutella vaikka mitä. Käytiin läpi sekin, että P lähtee vuodeksi Peruun. Kerroin, että hän on entinen diplomi-insinööri, joka on työskennellyt 10 vuotta it-alalla ja saanut sieltä mm. hyvää projektiosaamista ja nyt hän opiskelee kehitysyhteistyötä ja voi hyödyntää näitäkin taitoja siinä. Rouvan leuka loksahti auki. Mutta se on meijän P ja saahan siitä vähän ylpeäkin olla. P menee siis todellakin Peruun ja opettaa siellä englantia ja internetin käyttöä ja saapa nähdä vielä mitä kaikkea! Espanjaksi tietenkin, kun on niin nokkela mimmi. Sanoin vielä pariskunnalle, että teillä on nyt hyvä elämäntilanne, kun olette hyväkuntoisia eläkeläisiä joilla on aikaa (ja rahaa) matkustella. Olivat kyllä niin hyväntuulinen ja freesi pariskunta ja lähtivät iloisina liikkeestä. Suluissa: rouvan mielestä oli eksoottista, että olen Suomesta (ei ole ensimmäinen, joka on sitä mieltä).
Yks eläkeläisherra (joka on muuten käynyt ennenkin, muistan kasvot) oli ollut joskus työvuosinaan 3kk Oulussa töissä (ehkä) metallialalla. Kesälläkin oli käynyt, jossakin etelämmässä päin Suomea ja ollut veneen kyydissä ja sääsket olivat syöneet häntä ja kyllä, oli käyttänyt sääskimyrkkyä, mutta se ei kuulemma ollut hidastanut mitään. Että kiva oli ollut veneillä, mutta reissu oli mennyt lähinnä hytin puolella hengaillessa, hyttysiä karussa. Ja Oulussa oli ollut kylmä! Kerroin, että olen Oulusta kotoisin ja heti tiedusteltiin tunnenko herra Vaittista, mutta en tuntenut.
Matkaoppaat ja puutarhakirjat tekevät tällä hetkellä kauppaansa. V opetti lausumaan mua enkkulaisittain vegetables: muistakaa paksu vee! Kaksi ruotsalaisrouvaa tuli ostamaan kasvimaakirjoja. Vai oliko se sittenkin niin, että olisivat ostaneet, mutta sitten lopulta ostivatkin matkailukirjoja. No kuule nyt en muista! Mutta ruotsia puhuin heidän kanssaan ja yritin uskotella, että Vaasassa ja sen lähiympäristössä on paljon ruotsinkielisiä, joita myöskin palvellaan ruotsin kielellä sillä alueella. Se oli rouville uusi juttu. Mun puhe taisi olla vähän svenska och engelska mix, mutta näin siinä käy! Ensiksi, kun tulin tänne niin ruotsi meinasi aina ensiksi putkahtaa suusta. Nyt kun yritän puhua ruotsia niin mmmm.... welll.... enkku on se joka tulee joka väliin. Hyvä sinänsä, mutta tarkoittaa sitä, että täytyy alkaa harrastaa itsekseenpuhelua ruotsiksi, jotta mahdollisissa Vaasan työhaastatteluissa ei tulis vallan svengelskaa.
Opin sanan ylivoimainen, invincible, koska R:lle piti kertoa, että Kanada oli ylivoimainen jääkiekon mm-mestari. R seuraa vain olympialaiset, vaikka rakastaakin jääkiekkoa (uskon häntä), mutta uskokaa vain sekin, että talviolympialaiset on ainut kerta kun täällä näytetään jääkiekkoa televiissonista. Itänaapurimme oli vähän huono häviäjä tällä kertaa, mut taisivat oppia jo läksynsä. Opin myös sanan pidätellä (ihmistä), koska sanoin R:lle, että sorry that I hold you up. Rob sanoi, että et holdannut ollenkaan, don't worry. Oon joskus aika puhelias. Mutta toisaalta R:llä itsellä on usein paljon kysymyksiä ja meillä oli hyvät jutut tänään. Mm. koulutuksesta. Palkoista. Jääkiekosta tietenkin. Ja lukutaidottomuudesta!! Täällä on oikeasti (R:n mukaan) kasvavassa määrin ihmisiä (brittiläisiäkin), jotka eivät osaa lukea. Se on käsittämätöntä, mutta totta. Suomessa ei päästetä ekaluokalta, jos ei osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, mutta tämä on eri maa ja eri valuutta. R oli huolissaan. Ymmärrän huolensa. Ihan hetki vain kelatkaapa, mitä kaikkea se merkitseekään, että osaa lukea!
Mitä muuta. J toi leipää mulle evääksi. Ja Tescon mustikkamuffinin joka oli mavullaan. Perusduunin lisäksi vähän siivoilin ja kuuntelin chopinia, bachia ja vivaldia.
Sitten lopuksi en huomannut, että kello tuli viisi ja piti lähteä kotiin. V pisti mulle kassillisen kielioppikirjoja mukaan (ne oli merkattuja ja olis menneet muuten roskiin. Lupasin selailla niitä, mutta ihan oikeesti, niitä on 25cm kasa [mittasin], joten ei niitä ihan hetkessä opiskella). Kangaskassini ei ratkennut V:n epäilyksistä huolimatta. Toivottelimme näkevämme toisiamme kahden viikon kuluttua, kun sattuu tuo bank holiday taas maanantaille.
En jaksa enää kertoa siitä, kuinka menin kauppaan ja maksoin kortilla joka ei toiminut koska olin pyytänyt pankkia sulkemaan sen sattuneista syistä ja hehän olivat sulkeneet ja minähän en muistanut ja selvitin kyllä kassasedälle, että siellä pitäisi kyllä olla rahaa (tämä on se, jota kassatädit ja sedät kuulevat paljon, vaikka ruudulle tulisikin teksti "ei katetta" tai muuten vain virhekoodi, joka tarkoittaa sitä. mutta itsekin kassatätinä olleena tiedän kyllä, että joskus harvoin se voi tarkoittaa muutakin ja sen, että ihmisillä on hyvin inhimillisiä syitä siihen, miksi tilillä ei yllättäen olekaan katetta. eli inhimillisyyttä ja joustoa ja jätetään ne kolme porkkanapussia sinne tiskin taakse odottamaan ja mennään kokeilemaan rahannostoautomaattia ja kun sieltäkään ei tule mitään, niin muistetaan, että minähän juuri pyysin verkkopankin kautta lopettamaan korttini (kyllä muuten toimii Aktian asiakaspalvelu näin verkkopankin kautta aivan erinomaisen mainiosti! se on tullut jo moneen otteeseen huomattua, kun täältä saarelta käsin on asioita hoidellut) ja sitten mennään kotiin kaivamaan se uusi kortti ja vielä pinkoodikin ja mennään sen kanssa ja varalta käteisenkin kanssa takaisin ja ostetaan ne kolme porkkanapussia. Yksi niistä meni muuten J:n nakkikeittoon ja kaksi jäi naposteltavaksi: Nyt puhutaan 200g porkkanapusseista ja porkkanoista, jotka on kuorittu ja siivutettu valmiiksi. Sain niitä punnalla kolme ja oli kiire, koska perunat olivat jo tulella, ja hätä, koska J meinasi tehdä nakkikeiton ilman porkkanaa. En oo koskaan syönyt nakkikeittoa ilman porkkanaa (J kuulemma on, mutta nyt en oo ihan varma uskonko. Luulen, että pitäisi kysyä hänen äidiltään.). J yritti tarjota kukkakaaliparsakaaliporkkanasekoitetta tilalle, mutta pitäydyin porkkanassa. Kaikkineen oli siis pientä mutkittelua matkassa, mutta en antanut periksi ja niin pääsivät porkkanatkin pohojalaasittain joukkohon. Ja hyvveehän se oli! Joko teillä on tehty tälle viikkoa nakkikeittoa?
Tuolla ulkona menee taas hoilotusjoukkoja. Uskallan väittää, että brittiläiset laulaa enemmän kuin suomalaiset. Näihin kuviin ja tunnelmiin, studiosta tintti
No comments:
Post a Comment