Mikä kimmeltää ja soi? Joku joulumielen toi!

Joulumieli syntyy murusista. Harvoin sitä saa yhtenä isona palana jostakin, mutta voi niinkin käydä. Olen jouluillut koko joulukuun. Joulumieleni on koostunut muun muassa näistä murusista:

• Joululaulut, kynttilät, jouluvierailut meillä ja teillä.

• Julmust. Puolukkajäädyke. Miehen paistaman herkullinen kinkku.

• Postiluukusta kolahtaneet joulukortit: Lähettäjän arvuutteleminen käsialan perusteella on aina vain yhtä kivaa.

• Vaasapukin tervehtiminen kummipojan ja hänen pikkusiskonsa kanssa. "Kyllä on valtavan kokoinen!", kuului ihailevasti.

• Uutisoinnissa: Alavudella päiväkävelyllä ollut lemmikkipossu.

• WhatsAppissa: Joulukortista "unohtuneet" pienet pullukat jalat pianon reunalla. Sijaislapsi on yksi sellainen suuri asia, mistä ajattelen, voi tuoda joulumielen yhtenä isona palana: Hellyyttää ja riipoa sydäntä, ihana pieni ihmisen alku, aivan toisten armoilla.

• Viimeiset ruokaostokset jouluruuhkassa 23.12. ilman kiirettä. Kansalaiset käyttäytyivät asiallisesti. Yhden rouvan kasvoilla näin kireähkön ilmeen kun satuimme koreinemme kärryinemme ahtaaseen kohtaan ja sittenkin ajattelin, että ehkä vain kuvittelin ilmeen. Otin Jiistä kuvan rullakon kanssa. Minun Jii. Löysin sen viimeisen tonttupatukkapussin ihan satunnaisesta paikasta ja se OLI Prisman viimeinen. Mieheni oli jo stressannut, että yhtään tonttupussia ei näy. Näin tässäkin sitten lopulta kävi hyvin, hyvin onnellisesti.

• Jouluruokaostoksilla pudotin korikärrystä tavaran lattialle 10 kertaa. Tiedäthän sen tilanteen, kun ajattelit ostaa "vähän jotain" ja sitten se kori ei riitäkään. Lisäki aloitin kierrokseni naisten vaateosastolta ja ostin itselle alesta paidan ja housut. What? Yep. Se toi myös sellaista mukavaa jouluhilpeyttä. Ja sovitin niitä siellä pukukopissa aivan kaikessa rauhassa.

• Rauhallisena tien päällä jouluruuhkassa ruokaostoksilta tulossa, kummitytölle menossa. Odotin siis ainakin 5-10min, että pääsin kääntymään eräästä tienhaarasta. Muistin jouluradion ja laitoin sen päälle. Mieskuoro lauloi Tuo armon valkokyyhky. Ja ajallaan tuli vuoroni liukahtaa tiukasta välistä. Kummityttö innostui lahjasta, alle 1v. Silmät säihkyi! Taidan tietää mitä teen jatkossakin: Värikkään joulupaketin. 

• Jouluradiosta tuli tien päällä hieno, minulle tuntematon laulu, jonka lauloi kaunis naisääni. Laitoin tiedustelua ohjelmaan laulun nimestä ja laulajasta. Saapa nähdä saanko vastauksen!

• Etukäteen käyttöön otettu joululahja (liittyy sänkyyn...).

• Joulukoristeet ja uusi betoninen adventtikynttelikkö.

• Pikkusiskon tuoma männyntuoksuinen kynttilä

• Eilen: Ystävältä saatu mutakakku joulutervehdyksenä. Hän taisi tietää, että tässä osoitteessa ei asu se jauhopeukaloin vaimo. Ilahdutti superisti!

• Eilen 2: Siivosin ja pyykkäsin vimmatusti ja samaan aikaan pyykkituvan kuivaushuone kuivasi vimmatusti. Puhdas koti.

• Nyt: Taatelikakku ja glögi aattoaamuna, kynttilät, joululaulut.

Jäikö jotain tekemättä? Jäi. Harmittaako? Ei. Ensi jouluna sitten!

Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille!

Tädin höpöt. Nukkeleikkejä aamulla klo 07:30, kun muut vielä nukkuvat.

J lukee viimeiseen tenttiin tälle vuodelle.

Joulun tärkein sanoma. Vai miten se meni?!

Vaasapukki! Eikö oo ihan komea? ;) Piristi katukuvaa.

Ystävältä saatu mutakakku.

Joulun iloa!

Joulukuu

Hei se on joulukuu! Ja minä ilman kalenteria. Miten tässä taas näin kävi? Aina käy. Lapsena mulla oli sellainen tosi ihana joulukalenteri, jossa oli hilettä ja kauniit kuvat. Se laitettiin mun pinnasängyn viereen seinään ja sieltä sai availla luukkuja. Mulla oli se sama kalenteri useana jouluna, tietenkin. Kuinkas muuten? Sinitarralla luukut kiinni ja seuraavan jouluna taas uudestaan. Voi miten nostalgiselta ja ihanalta tuo muisto tuntuukaan. Siinä on jotain niin pelkistettyä joulua ja lapsen iloa. Ei voi mitään, että hirvittää nuo nykyajan kalenterit, joista saa kilokaupalla suklaata ja korikaupalla leluja. Uhhh! Kyllä niistä on joulun kiille kaukana. Mutta saattaahan tuo olla, että lapset niistä iloa kuitenkin saavat. Sehän on kuitenkin hyvä kaikkien tietää, että jos minulla on joskus lapsi, niin sillä ei tietenkään ole tuollaista joulukalenteria ;) Eikö se oo helpottavaa, että omista asioista saa kuitenkin itse päättää?

Siitä on jo kuukausi aikaa ku sain ensimmäisen joulukortin. Toisen sain viime viikolla (mut se oli samalla muuttoilmoitus, mut lasketaan sekin ;). Ensimmäisen joululahjani sain kolme viikkoa sitten. Toisen joululahjani sain kaksi päivää sitten. Että mitä tästä nyt enää puuttuu kuin tortut ja piparit (jotka nekin on leivottu ensimmäisen kerran jo kuukausi sitten!).

Ehdottoman hyvää joulukuun ensimmäistä, kansakunta! *Click

Winterwonderland

Kyllä se ensilumen riemukin sieltä löytyi! Eihän sitä voi vastustaa. Ja sais ollakin aika huolissaan (ainakin minun kohdalla), jos siitä ei lopulta riemastuisi. On päästy hurmaantumiseenkin asti. Suomalainen talvi on niin upea. Tämä lumikuorrute kaikkialla on niin upea. Olen sanonut sen jo muutaman päivän sisään sata kertaa, mutta mieheni ei väsy kuuntelemaan, koska on itsekin samaa mieltä. Tällaiset uskomattomat näkymät tuntuvat jopa eksoottisilta, kun ei ole hetkeen saanut Suomen talvea kokea. Tuntuu, että onko tämä aina ollut tällaista? Onko tämä aina ollut näin upeaa? Varmasti sitä katsoo nyt hieman eri silmillä kuin aiemmin, vielä enemmän arvostaen. Vaikka talvesta ja pakkasesta olen tykännyt aina.

Elämä taas muutoinkin kirkkeni. Minulla on niin ihana mies. Joka saattaa halata ja kertoa rakastavansa minua, kun minulla on kurjaa, kun on koiperhosia eikä ole ensilumen riemua. Että halaa, vaikka olin niin flegmaattinen. Halaaminen on niin parasta, sitä ei kannata pihistellä. Ja ajatelkaa. Kun lauantai-iltana kävin ystävälläni kylässä, niin hän lämmitti minulle kauratyynyn ja hieroi niskojani <3 Voi miten ihanaa! Kiitokset K:lle! Oli kiva jutella ja meillä oli aika laadukasta 2,5v jutteluseuraa lisäksi. Välillä hän otti komennon ja kertoi, että me (äitinsä ja minä) olemme mörköjä, mutta seuraavassa henkäyksessä hän sittenkin itse oli mörkö, joka makasi lattialla ja (hui!) paukutti jalkoja maahan ja ryömi (pelottavasti) nojatuolin alle. Toisessa hetkessä me emme saaneet puhua mitään, vain hän. Ja toisessa hetkessä luin hänelle pari satua. Yhdessä kohtaa mistään ei meinannut tulla mitään, kun muumiyökkäri oli pesussa. Sitten hän halusi kolmannen kerran iltapalaa. Sai, jottei herättäisi pikkuveljeään. Hän halusi kuunnella meidän juttuja ja söi tuorekurkkukulhon tyhjäksi ja oli siitä ylpeä.

Aurinkoista viikkoa!