Sporttispurtti paikallaan?

Missä on sportti? Pitäis ottaa spurtti ja etsiä sportti taas uudelleen. Southamptonissa lähti kivasti hommat rullaan ja lopun viimein kävin salilla aina 3x / vk. Lenkkeily oli satunnaista, mut saatoin juosta salilla juoksumatolla. Vimpaksi kuukaudeksi laitoin salikortin pois. Suomessa ajattelin jatkaa salilla käymistä. Nyt voisinkin esittää itselleni kysymyksen, että niin tarkalleen ottaen milloin ajattelit jatkaa sitä salilla käymistä? Tarkalleen ottaen milloin ajattelit taas olla hyvin ryhdikäs syömisissäsi? Ihan hyviä kysymyksiä, on on. Vastailen kunhan kerkeän?! Höpö höpö! Vastaan nyt.

Se oli muuten jännä, että kun sen salikortin laittoi pois (ei muuten meinannut onnistua se suoraveloituksen lopettaminen vaan piti lopettaa Aktian PrePaid Mastercard ja ottaa uusi laatikosta käyttöön - käteviä kortteja, suosittelen varsinkin ulkomailla oleskelevalle niitä), niin ne kolme kertaa viikossa pystyi vaihtaa aivan sulavasti löhöilyyn. Siinä ei siis tapahtunut sopeutumisongelmia. Integroituminen uuteen tilanteeseen oli suorastaan sulava.

Kun tulimme Suomeen, ajattelimme, että nyt saamme syödä kaikkia hyviä suomalaisia juttuja, niin suolaisia kuin makeitakin ilman omantunnon tuskia, koska olemme olleet niistä (traagisesti) erossa kokonaisen vuoden. No, se "maistelu" on sit jatkunut aina näihin päiviin saakka. On kokeiltu Hese, McD, Kotipizza, PikkuQuattro, Katukeittiö, ABC ja BURGER KINGikin jopa! Jälkimmäisin ei tosin missään nimessä kuuluisi olla listalla, koska sitähän saimme kylliksemme Englannissa. Mutta niin vain se oli ensimmäinen valintamme, kun jalkamme koskettivat Suomen kamaraa Helsinki-Vantaan lentoasemalla kesäkuun 17. vuonna 2015.

Edellä mainittujen lankeemusten vastapainoksi oon yrittänyt pysyä siinä, että karkkia vain kerran viikossa. Se ei oo niin paha, mut suolaiset herkut on mulle se houkuttelevampi pahe. Vaikka jollakin tasolla on sokeristakin riippuvainen. Kaikki sokerinen ei todellakaan maistu aina edes hyvältä, mut tuntuu vain et pakko saada sokeria. Oon nyt yrittänyt ohjata itseäni kohti linjaa, et sokerit tulis vain marjoista ja hedelmistä ja niiden eri mixeistä. Mehun kohdalla oon onnistunutkin hienosti. Hattua nostaisin, jos sellaisen omistaisin, vaikka toisaalta - mikä on sen parempaa kuin mustikkamustaviinimarjamehu tai punaviinimarjamehu? Eli herkkuahan ne ovat ja arjen luxusta! Eli juon mielelläni. En mitenkään paljon, mut jonkin verran. J on vähän kärsinyt siitä, että olen kieltänyt häntä kantamasta kaupasta kotiin mehua. Hän kun ei ole niin itse tehtyjen mehujen perään ja hän kun on erittäin paljon hyvien appelsiinimehujen yms perään. Taisi saada traumat taannoin, kun vaimo pillastui niin pahoin, kun hän oli kantanut kaupasta kotiin 2-packin 1,5L colaa! Ei ole colaa sen jälkeen näkynyt :P Mutta onhan niissä ihan JÄRKYTTÄVÄSTI sokeria. Kyseistä kyseenalaista juomaa lajitovereineen onkin sitten tullut juotua vain (PIKA)ravintoloissa asioidessa. Siellä se onneksi onkin usein sitä hanajuomaa, mikä on vedellä laimennettua ja enempi meidän molempien makuun. Ja väliin on tullut appelsiinimehu valittua sielläkin. Onhan se terveellisempi vaihtoehto, mut sokerinen sekin.

Oikeesti tuo sokeri on ihan karmea asia. Sitä on niin paljon nykyään joka mutkassa. Me syödään miljoonakertaisesti enemmän sokeria ku vaikka meidän isovanhemmat. Siinä kohtaa pitäisi sitten hälytyskellot soida ja miettiä, että se ei kerrassaan voi olla aiheuttamatta sairauksia ja muita (ties mitä) ilmiöitä meissä nykyajan ihmisissä. Eli se sokerin määrä on niin valtava, että vaikka vähentäisit sen käytön puoleen tai 1/4 niin käytät sitä siltikin paljon. Minun mielestä ei oo yhtään turhaa kouhottaa sokerista. Sokerin on hyi! Sokeri on hai! Hyihai!

Mutta se on ihanaa, että omilla arjen valinnoilla voi vaikuttaa omaan ruokavalioonsa. Jos olisi tiedossa absoluuttinen totuus siitä, mikä on oikea ja puhdas ja hyvä ja sairausFree ruokavalio ihmiselle, niin alkaisin noudattaa sitä tunnontarkasti. Haluaisin syödä täydellisesti. Miksi? Siksi, että jos sillä saisi terveen ja pitkän elämän. Välillä mietin, että on se kauheaa, miten me nykyajan ihmiset syödään. Se moskan määrä mitä kaupoissa myydään, se kavahduttaa. Mutta kuitenkin ja toisaalta kaikessa olisi hyvä pitää se kohtuus ja onni ja autuus ja kultainen keskitie. Sen keskitien minäkin haluaisin löytää! Luulen, että olen jo löytänyt suuntaa siitä. Paljon valintoja paremman ruuan suhteen tuli tehtyä jo Englannissa. Nyt sitä pitää vain jatkojalostaa. Haaveilen, että saisi syödä mahdollisimman luonnonmukaisesti ja lisäaineettomasti. Lähteä siitä näkökulmasta, että lisää suolaa ja sokeria, JOS tarvii. Eikä niin, että lisää niitä varalta. Esimerkiksi mehuihin, jotka säilöin (pakastin) en lisännyt lainkaan sokeria. Jos joku muu haluaa, voin lisätä sit mehulasiin kaadettaessa sokeria, mut juon mehuja enimmäkseen itse ja juon ne niin vahvana, että en laita sokeria lainkaan. Marjoissa on itsessään (punaviinimarjassakin) kuitenkin aika paljon sokeria. On ollut monet kerrat hyvä fiilis juoda marjamehua ja tietää, ettei siinä ole grammaakaan lisättyä sokeria. Arjen kiksit on monet.

Kuitenkin - syöt mitä syöt, mutta jos et liiku niin bad. Very bad and sad. Säbää oon pelannut tänä syksynä, mut se on vain kerran viikossa ja sitäkin olen miettinyt, että pitäisikö mun luovuttaa se paikka jollekin toiselle. Lenkillä en ole käynyt nimeksikään, mut nyt olin ajatellut (hienosti ajateltu) et marraskuun sporttaan kotona ja joulukuulta alan taas käymään salilla. Nyt kun sen sanoo täällä ääneen, niin se sit toteutuu kans, ok? Oikeasti kaipaan vatsalihakia, (naisten) punnerruksia, venyttelyä ja muuta. Kaipaan salille!

PS. Mun ruokaniksit on NIKSIPIRKKA-tasoa. Nimittäin mun viiliniksi oli uusimmassa Pirkka-lehdessä, jonkun toisen ilmoittamana (pitää harkita niksien lähettämistä sivubisneksenä ;) Eli maustamaton viili on todella hyvää esim. päärynä Muksu-soseen kanssa. Sose on maukas ja sokeroimaton. Mun laktoositon maha reagoi jostakin syystä joihinkin laktoosittomiin tuotteisiin, kuten luonnonjugurttiin, mut viilin kans tuntuu olevan sujut. Pitää tässä vielä odotella, josko kroppa tottuis taas tämän maan maitotuotteisiin tai sit joudun vaan jättää luonnonjugurtin pois. 

PPS. Jos tuntuu, et syöminen lipsuu ei-toivottuun suuntaan, niin se ruokapäiväkirja on hyvä konsti. Merkkaat siihen kaiken (!) mitä syöt, niin näet selkeästi mitä kaikkea on tullutkaan laitettua suuhun ja sitä kautta saatat saada tsemppiä ryhtiliikkeeseen.