Talvi on täällä! Tai ainakin syksy. Toissa-aamuna oli ensimmäisen kerran maa kuurassa ja nyt ovat ilmat todellakin viilenneet nopeasti. Tänäkin aamuna oli muutamia pakkasasteita. Englannin talvi on jopa leudompi kuin meidän syksy ja siellä talvitakkia piti niillä +5 ->(jopa)20 asteen säillä. Siellä mietin, et tosiaan, Suomessa piti aina pihistellä talvivaatteita: Nollakelillä ei vielä todellakaan raskinut laittaa toppatakkia, koska mitä sitä sitten laittaisi päälleen, kun on -20°C ? Talvikenkienkin esille kaivaminen oli hyvin harkinnanvarainen juttu. Mutta kas! Nyt kun olen takaisin Suomessa ja ensimmäiset pakkassäät (huom! -1....-2°C) ovat käsillä, niin mitä tintin pukeutuminen on? Villatakki, toppatakki ja talvikengät (joita onkin todellakin pidetty jo useampi viikko!!). Että naurakaa vain minulle sitten kun minulla ei ole enää mitään lämmintä jemmassa -20°C pakkasilla.
Syksy tuntuu olevan touhua täynnä. Tämä viikko näkyy menevän hirmuisen nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Mutta sen tiesinkin, kun katsoin kalenteria sunnuntaina: viikon jokaiselle päivälle oli meno tai menoja. Mutta voisiko sanoa, että paras on vielä edessä päin: treffit muden ja faden kaa, kokonaisen viikonlopun mittaiset! Odotamme sitä Jiin kanssa kovasti. Huomenna starttaa meidän (meille) kuukauden ikäinen koslamme ja kuljettaa meidät (toivottavasti) turvallisesti pohjoiseen perille asti. Timantit on ikuisia, sen takalasissa lukee, joten eiköhän me siihen luota.
Northern Lights näkyi eilen taivaalla hienona jopa Vaasassa! I'm so proud of that! Ylpeä, että meilläkin. Täällä Länsi-Suomessa. (Kuva otettu vain puhelinkameralla, mutta olispa huikeeta päästä kuvaamaan revontulia joskus kunnon kamerallakin!) Kaverin (onnistuneesti yllätyksenä järjestetyillä) Baby showereilla tuli parvekkeelleryntäys, kun joku havaitsi revontulet. Onhan ne upeita! Niissä todellakin on jotain maagista. Revontuliin liittyy eräs sukumme nimimagiikkakin, jos ripauksen Lapin taikaa laskee mukaan. Eräänä talvi-iltana veljeni hoputti vaimonsa sängystä ylös myöhään illalla, vaiko lähes yöllä. Vaimo vastusteli, mutta mies suostutteli ja niin nousi vaimo revontulia katsomaan yhdessä miehensä kanssa. Perheeseen oli syntynyt vastikään suloinen tyttö ja hänelle oli nimimietinnät menossa. Etunimi oli jo päätetty, mutta toista nimeä ei. Hienot revontulet katseltuaan vaimo totesi, että lapsen toinen nimi on Maaret. Samoihin aikoihin alle 100km päässä myöskin veljeni ja hänen vaimonsa mietiskelivät, mikä voisi tulla nimeksi tälle pienelle lapsukaiselle. Ensimmäisen nimen he arvasivat oikein (aika hyvin jo sekin) ja veli2 ehdotti, että olisiko toinen nimi Maarit. Veljen vaimo siihen vastaamaan, että ei kun Maaret. Uskomatonta, mutta totta, että näin he arvasivat koko nimen täydellisesti. Ensimmäinen nimi oli suvusta, joten sen arvaaminen ei ole niin suuri ihme, mutta tämä toinen nimi - se ei kaiketi ollut koskaan ollut kenenkään huulilla aiemmin. Revontulet sen kai heille kuiskasivat!
No comments:
Post a Comment