Meidän kodin läheltä.
Lähdin eilen asioita hoitamaan kaupungille. Vähän oli tylsä fiilis kun ei ollut ketään seuraksi ja jotenkin muutenkin olin ollut vähän tylsänä (edellisenäkin päivänä). Menin postilaatikon kautta, kun joku kutina oli, että joskus on lauantainakin tullut postia ja kyllä vain! Näin se näemmä Kusti täällä lauantaisinkin polkee. Nyt mua on vähän lellitty, ku taas oli Suomesta postia. Postista tuli niin hyvä fiilis! Kiitos Kaari <3 Kirkastit päiväni. Petellekin terkut, että oli komea salskea nuorimies lakkeineen. Äitin lähettämä joululahja laitettiin jemmaan ja maltetaan avata vasta jouluaattona.
Kun astuin ulos kadulle, niin aurinko häikäisi niin että meinasin palata aurinkolasit hakemaan, mutta empä hakenut kuitenkaan vaan nautin ja sirrillä silmin kuljin. Aurinko paistoi ja posti piristi ja minä askelsin reippaana ja ryhdikkäänä ja tuntui kuin olisin ollut päätä pidempi kaikkia vastaantulijoita. Siinä sitten yhtäkkiä huomasin, että hei marraskuun viimeisiä päiviä viedään ja aurinko paistaa! Tässäpä yksi ero Suomeen verrattuna. Koska mua ei syksyn pimeys koskaan Suomessa masenna niin en ollut tätä valo-eroakaan sitten niin kärppänä ollut huomaamassa. Mutta meillä on täällä valoa, kiitos siitä. Syksyisen näköistä myös: osa puista lehdettömiä ja osassa ruskaa vielä jäljellä.
Tänään oli ensimmäinen adventti ja huomenna on JOULUKUU! Kelatkaa sitä.
No comments:
Post a Comment