Syyskuun ensimmäinen

Tänään oli ihana aamu! Lämmintä siinä 13 pintaan ja sumua sankasti. Mulla oli laadukasta 1,5v lenkkeilyseuraa. Kävelimme meidän pitkää tietä pitkin siltaa kohti ja katselimme kaunista luontoa. Minä pysähdyin  välillä nappaamaan muutaman kuvan. Ihailin Suomalaista metsää, niin kuin olen tehnyt monet kerrat tänä kesänä. Katsoin, että voi miten ihana suomalainen koivu! Niin kaunis! Ja menninkäismetsä ja upea, metsän salaperäiseksi tekevä sumu. Varvikossa oli myös toisenlaista sumua, hämähäkinverkkopataljoonia, jotka hyvin lukuisina, toisiaan lähellä olevina saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja yhtäkkiä se olikin aivan selvästi maahisten ja menninkäisten häilyvää sumua, kuten Ronja Ryövärintyttäressä.

Sillalla ei sumun vuoksi näkynyt kovin pitkälle kerrallaan, mutta kaupungin ranta näyttäytyi kauniina nousevan aamuauringon kajossa. Näytin lenkkikaverilleni hämähäkin seittejä ja erikoista uimaria, joka ui yksin sankassa sumussa sillalle saakka ja kääntyi siitä takaisin Hietasaareen. Hurja kaveri! Lokkikin istui kivellä ja katseli kummastuneena ja ajatteli varmasti, että hullu ihminen. Siinä on kun olisi voimat loppuneet kesken, niin huonosti olisi käynyt. Ehkä hän oli kokenut uimari ja reitti oli tuttu. Mutta siltikin meitä vähän hirvitti katsella! Vaikutelma sillan ja meren välillä oli jännä, koska ääriviivoja ei ollut, eikä erottanut, mistä alkaa vesi, mistä ilma ja mistä taivas. Se oli jotenkin hienoa rajattomuutta, vähän pelottavaakin, jos syvällisesti alkoi ajattelemaan.

Sää oli toisaalta viileähkö sumun vuoksi, mutta toisaalta aika lämminkin nousevan auringon vuoksi. Tarkistin pikkukaverin lämpöä ja hyvin näytti tarkenevan. Nostin hänet kuitenkin rattaista Hietsun kohdalla ja kävelimme sitten kahdestaan. Ohi sillalta meni mopo (!), traktori, rekkoja, kuorma-autoja, pakettiautoja, maasturi, bussi ja paljon tavallisia autoja. Kylläpä nyt, nyt! Nämä on kova sana tietyissä piireissä. Pikkukaveri ihmetteli 10-15cm katu-/istutuskiveystä ja halusi selvästi nousta sen päälle seisomaan. Avitin vähän. Ensimmäinen hyppy sieltä hurjan korkealta meni vähän pieleen. Pyyhittiin käsiä ja uusi yritys: se meni jo paremmin. Kiveyksen pintakin oli aika jännä. Sitä piti vähän silittää. Kiveyksen päältä löytyi aarre, pikkukivi. Se pikkunyrkki otti visusti talteen. Yhtäkkiä lensi musta iso lintu taivaalla ja pysähtyi katulyhdyn päälle. Ihmettelimme sitä isoa mustaa lintua ja minä kerroin hyvin opettavaiseen tyyliin, että se on naakka, vaikka se oli ehkä sittenkin mustavaris. Se ja moni muu asia kummastutti ja kiinnosti pikkumiestä ja sellainen pienen ihmisen mielenkiinto ja maailman tutkastelu oli jotenkin ihanaa. Siinä me rauhassa aamusumussa kässehdimme. Sitten löytyi penkki, jonka päällä hän istui hetken, kunnes hoksasimme, että hetkinen, sen päällähän voi kävelläkin! Ja hän käveli. Ensin hieman varovasti, vaikka leveä penkki olikin, mutta toisella kierroksella oli jo selvää itsevarmuutta - hei tämähän on tuttu reitti! Olipas minulla tänään mukavaa lenkkiseuraa.

Näet maahisten sumumättäitä, jos tarkasti katsot.

Sininen (sumu)metsä!

Kaksi koivua, vierekkäiset. Vasen on selvästi vielä kesässä, mutta oikea näyttää toivottavan meille kaikille hyvää syyskuun ensimmäistä! Taisi olla vierekkäiset puut, mutta erilaisia vuodenaikaluonteiltaan, kuten me ihmisetkin. Kesä oli kaunis ja lämminkin (sano mitä sanot ;), mutta syksy on minun puolestani oikein tervetullut!

Tämä on se lokki, joka kummasteli uimaria meidän kanssamme. Tässä kuvassa uimari on jo kadonnut sumuun.

Hei osaan itsekin työntää rattaitani, katsokaapas vain! Olen tässä vieläpä aika hyvä.

Täällä on runsaasi pihlajanmarjoja! Mitä se tarkoittikaan? Toivottavasti ei vähälumista talvea ainakaan. Aivan kuin olisin kuullut sanonnan "Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" tms. Eli jos on paljon marjoja, ei tule suurta lumikuormaa. Toivon kuitenkin hyvin runsaslumista talvea. Mutta hei! Pihlajanmarjat kannattaa kerätä talteen, sillä niistä voi valmistaa mehua, hilloa, hyydykettä, jäädykettä, kuivajauhetta ja ties mitä! Pihlajanmarja on uskomaton C-vitamiinipommi, joten ei kun keräämään talteen! Netistä löytyy paljon reseptejä. Ensimmäisten pakkasten jälkeen marjat menettävät kirpakkuuttaan ja saavat tilalle hieman makeaa makua. Jos tilhet ja kumppanit kerkeävät niitä syömään ennen pakkasia, niin marjat voi kyllä poimia ja pakkasessa käyttäminen ajaa yöpakkasten asemaan. Laitan ehrottomasti reseptiä, jos saan meidän lähistön marjoista jotain aikaiseksi! PS. Marjoja voi olla hyvin erimakuisia, joten maista ennen kuin keräät sangollista! Luonnollisesti naapurin puolelta löytyy se paremmanmakuinen ;)

Kukkuu!

Blogin tiuha päivitystahti kertonee siitä, että Suomeen ollaan nyt onnellisesti palailtu ja heinäkuu hurahti viuh vauh nuan vuan. Paljon olis juttua niin loppuajasta Englannissa kuin Suomen elostakin ja kirjoittelen taas kun kerkeän :) Muutettukin ollaan tässä välissä. Anoppilassa eloa oli noin puolitoista kuukautta. Ollaan kyl nautittu Suomessa olosta! Ollaan niin onnellisia siitä, että ollaan täällä taas. Oma elinpiiri tästä taas pikkuhiljaa muokkautuu ja ystäviä tavataan pikkuhiljaa. Ei ole kiirettä. Se on hirmuisen mukavaa tavata taas kaikkia mukavia ihmisiä, mutta tuntuu, että kun nyt olemme tukevasti Suomen kamaralla taas, niin kyllähän tässä kerkeää :)

Marjainnostus on madamilla mahdoton. Kirjahylly puuttuu vierashuoneesta ja 10 kirjalaatikkoa odottaa purkamista. Ostin Dymon Clas Ohlsonilta (hyvä kauppa!) eilen. Aivan minun laite. Kävin kaverin kanssa Vaasan kaupoilla sitten vuoden takaisen. Olipa kivaa! Niin paljon ihania juttuja oli. Muutamia kertoja olen kesän aikana kirppikselläkin jopa käynyt. Pitää laitella kuvia tuonnempana. P Portsmouthista on nyt Perussa ja mulla on häntä ikävä ja pitäisi kirjoitella emailia hänelle. Englantiakin on ollut kaihoikävä. Mutta kyllä minä niin mieleni iloitin, kun postista tuli tällä viikolla kortti Bathista. Lapsuudenystäväni oli siellä vinkistäni käymässä ja muisti meitä kortilla. Kyllä Englannista jotain sydämeeni jäi.

Mutta nyt focukseen: Muistakaa poimia talteen kaikki mahdolliset marjat! Tällä hetkellä ei muuta!

/tintti

PS. Se mun Dymo on siis laite, jolla saa tekstitarraa. I mean, voit itse valita tekstin ja sit hauskasti liimailla koko talon täyteen luokkaa "ovi", "eteinen", "jauhot", "minun", "sinun" jne ;) No joo, mut lupaan pysyä kohtuudessa!! ;) Alla tyylinäyte, joka päätyi erään pirteän 10-vuotiaan tyttösen lahjakassiksi. Huomaan, että tykkään enemmän "pakata" lahjat vain paperipusseihin käärepaperin sijaan. Pitääkin varmaan tässä joskus tilata kasa paperipusseja :O

Thursday

¡Hola!

Aika on rientänyt supernopeasti viimeiset viikot, aivan kuin aavistaen, että täällä kaksi ihmislasta odottaa jo malttamattomana kotimaahan pääsyä. Hirmuisen hyvä juttu, että meillä on ollut tässä nyt niin paljon ohjelmaa, niin ei olla keretty istumaan ja ikävöimään. Tai meinasi tulla kyllä kosahdus viime viikon tiistaina, mutta sitten L tulikin keskiviikkona ja siitä riittikin menoa aina eilisiltaan saakka. Kiertelimme Southamptonia niin kävellen kuin bussillakin ja kävimme Isle of Wightilla ja New Forestissa. Maanantaina L lähti Lontooseen ja minä kävin hänen seuranaan vielä eilisen. Meillä oli tosi kiva päivä Lontoossa. Kohtuullisen väljä aikataulu, eikä varsinaista kiirettä eikä pakkoa mennä minnekään. Kävimme kuitenkin Tate Modern Museumissa, Design Museumin myymälän puolella, Harrodsilla (luxus luxus luxus ne kaikki petivaatteet!), Tower Bridgellä tallailemassa, ja Tower Hillin Wagamamassa syömässä herkullinen ja hidas varhaisillallinen. Kanaa, sieniä, nuudelia, vihanneksia ja ihana, ihana tuorepuristettu mehu. Alkupäivä oli vähän pilvinen ja tuuli viileähkösti ja minä olin kerrankin pukeutunut aika kevyesti kun suurinpiirtein kaikilla edellisillä Lontoon reissuilla minulla oli ollut liikaa vaatetta. Nyt en edes ottanut takkia mukaani. Kuitenkin iltapäivästä sää suosi erinomaisesti ja vaatetuskin oli täten kohdillaan ;) Joka paikassa oli iloinen turistimeininki, sää aurinkoinen, seura hyvää ja jotenkin oli tosi ok astella.

Mun herkkueväät aamulla (7 aikaan) bussissa.

tintti Lontoossa

Etukäteen ajattelin et voisin ostaa miniatyyriversion jostakin kivasta designhuonekalusta. Kuitenkin yllä oleva maksoi £460 ja alla oleva £160 niin en sit huvikseen ostanutkaan. Olinko aika huvittava?

Haloo?

L

Tate Museum, kuvat alla -->

Tämän kuvan myötä kummitytölleni Kerttu 1,5 veelle terkkuja! ;) Sain vasta kuvaviestin hänen äidiltään. Kuvassa tyttö seisoi ylpeästi virnistäen valkoisen sisäoven edessä ja ovessa oli kutakuinkin samantyylinen taideteos kuin yllä. Kuvatekstinä oli "Ensimmäinen taidenäyttelyni". Kerttu: Haluan kummitätinä kannustaa sinua taiteellisuuteen ja kertoa, että sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet saada teoksiasi esille Tate Museumiin!

Palasen vain yhdestä taulusta nappasin. Kiva tekniikka!(Mark Bradford: Riding the cut vein, 2013)

Pablo Picasso: Head of a Woman, 1924

Meredith Frampton: Marguerite Kelsey, 1928

Meredith Frampton: Potrait of a Young Woman, 1935

Selloa soittavalle K:lle terkut! Jos tämä taulu olisi löytynyt korttina, olisin ostanut sulle.

Yhden taulun eteen istahdimme. Mulla ei tainnut tulla siitä kuvaa. Se oli todella iso, useita metrejä suuntaansa. Neliön tai ehkä suorakulmion mallinen. Se oli tummantummanpunainen kauttaaltaan, ehkä sisältäen vähän vivahde-eroja ja siinä oli vielä tummemmanpunainen laaja, lähes taulun kokoinen vapaalla pensselillä maalattu suorakulmio sisällä. Sen edessä istui hartaasti ihmisiä. Siispä minä ja L myös istuimme sen eteen. Emme halunneet vaikuttaa epätaiteellisilta. Ulkokuori ennen kaikkea! L, joka on teollinen muotoilija ja siis ikään kuin taiteilija itsekin, sanoi, että jotkut ihmiset istuvat jopa puoli tuntia hiljaa yhden taulun edessä: imevät sitä itseensä ja tulkitsevat sitä. Sanoin, että arvostan ihmisten taiteellisuutta sen perusteella, kuinka kauan he istuvat taulun edessä. Jos istuu vain hetken, on turha yrittääkään väittää, että olisi taiteellinen. L olisi kuulemma voinut kertoa minulle taulusta vaikka puoli tuntia. Minun analyysini oli hiukan lyhyempi. Istuimme siinä hetken ja nousin sitten ja totesin, että se on jalkapallokenttä. Ja näin jatkoimme matkaamme modernin taiteen museossa.

Ihania koululaisia.

Tämä kortin melkein ostin. Hieno! Taiteilijan nimeä ei valitettasti näy. Ostin yhden grafiikkakortin (rakastan gragiikkaa!). Laitan siitä kuvan sitten uudessa kodissa, kehystettynä.

Tämä taulu on mun omaa käsialaa. Valokuvataulu. Nimi on: Kesäpäivä Thamesin rannalla. Kuva otettu Tate Modernin sisältä (kuraisen) ikkunan läpi.

Tower Bridge

Thames-joki Tower Bridgeltä katsottuna

Lintuset ja laventeli. Taitoimme yhden pikkiriikkisen tuoksuvan laukkuun talteen.

Leppoisa kesäpäivä Tower Bridgen juuressa.

Tosi hillitysti vaan yks kuva Harrodsilta. Bedroom-osasto oli niin, niin, niin ihana! Hempeitä kesälakanoita ja sellaista luxusta, ettet ole ennen nähnytkään. Yritin etsiä sisustusosastoa, mutta en löytänyt sitä. Joko niin, että sitä ei ollut tai sitten se oli jaoteltu aina vain teeman mukaan omiin osastoihinsa, kuten keittiötarvikkeet, astiat, huonekalut, kylpyhuone, makuuhuone jne. Matto-osastolla oli upeita mattoja. Siinä on tavaratalo, jossa katseltavaa riittää. Saisin kulumaan siellä kokonaisen päivän. Ravintoloitakin on moneen makuun ja teehuonekin, tottakai!

_______________________________________________________________

Tänään kävimme Jiin kanssa vähän kaupungilla täällä Southamptonissa ja sää oli (ja on) kyllä erittäin lämpöinen! Tarkoitti jätskiä Sprinklesin ulkoterassilla. Ihme, että J suostui edes kaupungille mun kans, mutta kai tämä lähestyvä kotimatka on pehmittänyt häntä hieman ;) Ja jos kysyisit, vastaisi luultavasti, että virheitä sattuu.

Mun edellisestä postauksesta on jo aika kauan ja sen jälkeen on kyllä monta kertaa ollut tosi kaiho fiilis, että lähtään täältä. Heti kun on lähdöna aika niin alkaa romantisoimaan asioita, jotka ovat täällä ärsyttäneet ja antamaan myönnytyksiä brittiläisille. Välillä tuntuu, että oikein rakastan tapaa, millä ne jotkut asiat lausuu. Oon ehkä aiemminkin joskus sanonut, että kuulun fb-ryhmään, jossa on Britanniassa asuvia suomalaisia. Vasta siellä oli keskutelua aiheesta ovatko suomalaiset tylyjä puheissaan. Kantaa oli monenlaista. Juteltiinkin Jiin kanssa tuossa, että saattaa se Suomene palatessa tuntua vähän tökeröltä alkuun, kun ei kuule joka välissä Please, Thank You, Sorry, Excuse me, No worries, No problem, It's okay, Cheers, Are you fine?, Everything okay? How are you? jne. Mutta ei mun mielestä suomalaiset oo tylyjä siltikään. Onhan meillä se konditionaali kuitenkin, jota käytetään. Tosin jo Suomessa asuessani ajattelin joskus, että ei ois monille suomalaisille pahitteeksi osata (ihan vain suomeksi) vähän enemmän small tallkia. Ei se tarkoita välttämättä liirumlaarumia tai turhuuksia, vaan kohteliaisuutta toisen kuulumisista ja eri tilanteissa toisen olon mukavaksi tekemistä. Mutta hyvin me nää skulataan, no worries ;) Kuitenkin luulen, että Suomeen tullessa jotkut tavat taas ottavat aikansa tottua ja asioita näkee eri silmällä kuin vuosi sitten. Sekin kuuluu tähän kokonaisuuteen.

Ollaan nyt nähty kivasti paikkoja, joissa on ollut aikomus vielä käydä ja olo on se, että turisteilu ei kyllä kiinnosta enää yhtään! :D Kiinnostaa Suomen suvi ja vihreä ruoho ja Vaasan meri. Kiinnostaa tosi tavallinen elämä ja halpa vuokra. Euro valuuttana (hyh, kun kurssi on ollut huonona tämän kevään!). Ruisleipä, karjalanpiirakka ja oikea uuni. Fiilis on kyllä ollut korkealla, kun kotiinlähtö lähestyy! Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Viikonloppuna vielä muutamat treffit Englannista saatujen ihanien Suomi-kavereiden kanssa ja mahdollisesti carboot sale eli ns. peräkonttikirppis. Meen ehkä myymään kamoja sinne. Tai koittaan myydä ne. Ainakaan verkossa britit ja suomen southamptonilaiset eivät ole kovin kierrätysherkkää porukkaa, mutta laitan uskoni Romseyn caarboot saleen ja näitä charity-shoppejahan täällä onneksi riittää, jotka ottaa vastaan kaikenlaista kamaa. Ja työkaverini Veronica (lasten fiktiokirjailija) ottaa onneksi osan.

Mitähän sitä perus kodista jää vuoden asumisen jälkeen yli? Vedenkeitin, leivänpaahdin, blenderi, sähkövatkain, silitysrauta, silityslauta, pyykkiteline, olohuoneen, eteisen ja kylpyhuoneen matto, peitot, tyynyt, lakanat, pyyhkeet, päiväpeitto ja pari sisustustyynyä, pari fleecevilttiä, kasvi (reppana vieläkin hengissä), ikean löytönurkasta bongattu perhostaulu, ikean valkoisia pahvisia säilytysboxeja ja kansioita, pyykkikori, puhallin (lämmitin / tuuletin), kattilasetti, paistinpannu, astiat, aterimet, keittiövälineet (puukot, kapustat, leikkuulaudat yms), leipomiskulhot, salaattilinko astiankuivausteline (tuo on oikeesti ihan hieno! pitäiskö ottaa Suomeen), vesikannu suodattimella, pari jumppapatjaa ja käsipaino, säilytysboxeja... Muutamat kengät ja vähän vaatetta jätetään tänne myös.

Postailen Isle of Wightista upeine maisemoineen ja New Forestista villihevosineen omat stoorinsa, ne ovat sen ansainneet. Siihen saakka -> ¡adios, amigos!     / Southampton +24°C, tintti