Mackerel

Mitä teillä on tänään ruuaksi? Meillä savustettua skottilaista makrillia. Eilenkin oli. Ei täällä sittenkään kaikki kalat oo niin kalliita. En tiiä onko lopulta sittenkään kalliimpia kuin Suomessa. Ehkä on, mutta jotkut pikkupakkaukset on kyl ihan kohtuuhintaisia. Ja tämä makrilli oli sitä. Vihannessekoituksen, tumman pastan ja mozzarellajuuston kanssa siitä muodostui kyllä varsin herkullinen ateria! Kala oli hieman suolaista, mutta hyvää kuitenkin ehdottomasti. Voi olla, että maistan suolan nykyään ehkäpä vähän herkemmin, tai / ja tämä oli oikeastikin vähän suolaista. Maku oli ehkä vähän ahvenen tyylinen? Ehkäpä ;) Mutta jos käteesi sattuu kaupassa makrillipaketti ja mietit, että uskaltaisiko ostaa, niin kyllä uskallat! Meillä on tuolla odottamassa pakasteseitiä eli saa nähdä teemmekö vielä seitikeittoa loppuviikosta. Hei luin muuten taannoin jostakin, että jos meinaat herkästi ottaa liian ison aterian tai tarkoituksella haluat pienentää ateriakokoasi, niin käytä pienempää lautasta. Ostimme syksyllä ikean astiasetin kuudelle ja siinä on vain tosi isoja ruokalautasia ja sit tällaisia about salaattilautasen kokoisia. Oon nyt alkanut käyttää ruokalautasena näitä pienempiä, kun tuntuu, että siinä isolla ei hahmota niin hyvin sitä ruuan määrää. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos pukkaa päätymään lautasella liian paljon ruokaa.

Olen yrittänyt nyt lisätä aerobista liikuntaa salilla käynnin tasapainoksi ja maanantai-iltana lähdin sitten lenkille Southampton Common Parkiin (Southamptonin isoin puisto, alla olevassa kartassa tuo iso vihreä alue). Oli kuitenkin tosi pimeää, kello kahdeksan viiva yhdeksän korvilla, katuvaloja harvakseltaan ja yhtä ainoaa lenkkeilijää ei tullut vastaan. Mieleeni nousi kaikki pelottavat murhaajat ja raiskaajat, joten oikaisin jo alkupuistosta takaisin. Oli niin pimeää, että pelotti jos joku edes tuli vastaan. Kukahan tuokin on???!!! Varmaan aikoo seuraavaksi antaa mulle turpiin. Olin helpottunut, kun pääsin taas kadullle "sivistyksen" pariin. Päätin, etten enää mene iltapimeällä (varsinkaan yksin) lenkille sinne puistoon. Se on niin laaja ja pimeä ja ainakin mielikuvituksella höystettynä arvaamaton.

Mutta tänään! Tänään oli kaunis kevätpäivä! Aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat todella keväisesti. Ihmisiä oli paljon liikenteessä. Kouluun ja töihin menijöitä (tämän puiston läpi taitaa taivaltaa aika moni southamptonilainen päivän aikana), koiran ulkoiluttajia, vanhempia (tai toinen niistä) lapsensa kanssa tai isovanhemmat lapsenlapsen kanssa. Oli jotenkin niin lämmintä ja idyllistä. Mulla oli juoksutrikoot, hiaton toppi ja tosi ohut tuulitakki ja siltikin meinasi tulla kuuma. Välillä kun olin vähätuulisemmassa kohdassa niin avasin takkia. Taisin isomman osan matkasta kävellä kuin juosta, koska tuntui, että nyt pitää mennä hitaammin ja nauttia tästä heräävästä luonnosta. Kaikki tuntui jotenkin tosi kauniilta ja Luojan luomalta. "Mä elän! Ah, minä tunnen sen, kuinka sieluni kasvaa kamppaillen!", ois voinut vaikka laulaa luikaista. Välillä tuuli aika kovasti ja silloin tuli mieleen Suomi ja sen ihanat merenrannat ja niiden navakka tuuli. Välillä oli taas niin tyven, että tuntui kesältä ja +20'C. Sitä on jotenkin ilo katsella, kun 80-vuotiaan näköisiä mummoja ja pappoja on kävelyllä reippaana. Mulla on sellainen mielikuva, että täällä ollaan virkeämpiä vanhemmaksi. Ainakin täällä ollaan (huonojen eläkkeiden vuoksi) töissä pidempään ja fiksusti pukeutuneita mummoja (ja tokkiisa vaarejakin) näkee kulkevan hyväkuntoisen näköisenä julkisilla. Tiädä sit. Puistossa oli paljon koirien ulkoiluttajia, kuten aina. Niillä on varmaan ihan omat piirinsä ja juttunsa. Jotenkin mukavalta näyttää sekin. Heittelevät palloja ja keppejä koirilleen ja juttelevat kaksittain tai porukassa keskenään, koira-asioista varmaankin. Muutama lammentyyppinen puistosta löytyy myös ja yhdessä kohtaa useampikin koiranulkoiluttaja oli pysähtynyt päästämään koiransa vilvoittelutauolle ja koirathan innoissan hyppelivät vedessä. Muutenkin tässä puistossa tosi moni koira kulkee vapaana. Saattaa kulkea paljonkin omistajaansa edellä tai jäljessä. Keväisistä metsistä ja lyttääntyneistä risuista tuli jotenkin lapsuuden keväät mieleen. Kuljeskeltiin paljon metsissä ja muistan, miten ne tuntui usein jotenkin jännittäviltä. Täällä kasvaa paljon jo kukkia niin maassa kuin puissakin. Oon yrittänyt ottaa puhelimella kuvaa valkoisista ja vaaleanpunaisista ja liiloista kukista, joita puihin nyt on puhkeamassa, mutta kirkkaan sinisen taustan vuoksi en ole saanut näkymään oikeita värejä. Pitää heilua kameran kanssa paremmalla ajalla. Tässä puistossa taisi olla lähinnä narsisseja ja sitten jotain liiloja kukkia (vähän kuin minitulppaaneja), joita vain puskee sieltä maan uumenista. Lähempänä kotia nurmikolla kasvoi muutaman sentin mittaisia söpöjä minipäivänkakkaroita. Oli jotenkin söpöjä. Kotiterassilla otin vielä pikku hyppyskähyppelyt ja venyttelykin oli kivempaa auringonpaisteessa, raikkaassa ilmassa.

Filosofisesti ajateltuna tässä on elämän virta. Abstraktisti ajateltuna zeepra. Konkreettisesti todettuna mun lempilegginssit.

Polish Rye Bread

Uutisia! Löysimme kaupastamme puolalaista ruisleipää! Aika vaaleaa se on, mutta kiinteää, joka sekin on jo jotain täällä päin. Oon kuullut, että jotain versioita löytyy joistakin kaupoista joiltakin suunnin Britanniaa, mutta meidän silmiimme ei ole vielä tähän päivään mennessä osunut (sitä Lidlin ja muutaman muun kaupan tuhtia "Real"-leipää lukuunottamatta). Täällä myydään enimmäkseen vain paahtoleipiä ja muita höttyleipiä. Oltiin ruokaostoksilla Asdassa (iso supermarket) ja J bongas ne alennettujen tuotteiden hyllyköstä. Otettiin kaikki mitä siinä oli eli kaks pussia. Menin pusseineni myyjän pakeille ja pyysin näyttämään, missä tämä ihana tuote sijaitsee alkujaan (aletuotteet on aina erissä paikassa, kaikki samassa hyllyssä) ja paikka löytyi ja nyt tiedämme, mistä ostaa sitä ensi kerralla! Ja vain punnan pussi. Cool. Johan tässä ollaan useampi kuukausi oltu leipää syömättä. Tavallaan outoa oli syödä iltapalaksi leipää, mutta onhan se tervetullutta! Ruisleipärikasta ensi viikkoa kaikille!

This and That

Afrikkalaista barokkia (vanhan musiikin sävel on vapaa, kiitos vinkistä Kaari). Makea letun tuoksu (jes! sain peitottua sen kaalikeiton hajun, joka on leijaillut täällä suloisesti useamman päivän ajan - kaksi kattilallista kun tuli keitettyä), jota J pääsee haisteleen ja ehkäpä myös maisteleen, kun malttaa tulla (lauantai-iltana) koululta matematiikan ja statistiikan esseetä (kyllä) tekemästä. Eilen illalla jo tekaisin taikinan pikapikaa ennen kuin kirmasin lenkille naapurin Karenin kanssa. Se oli siitä erikoinen iltalenkki, että olin kotona vasta 23:30. Mutta näin täällä Englannissa saattaa käydä. J tuli hyvänä kakkosena pian minun jälkeeni kotiin. Tällä kertaa oli ryhmätyön debattia tekemässä. Hei meillä on nykyään ollut tosi hyvä rytmi. Nämä myöhäiset illat olivat vain jotain kevätvirkeyttä, näin voisimme ajatella (saatoin ottaa päikkäritkin). Olimme lenkillä liki 2h ja tulin grillin!! kautta kotiin. Sekin oli varmaan jotain kevätvirkeyttä. Kuitenkin hyvin hillitty annos, josta J söi puolet. Yks pointti siitä lettutaikinasta vielä: sekoitin sen smoothiekoneessa ja lisäsin vehnäjauhon sekaan vehnälesettä. Kun laittoi sopivasti, niin ei tullut liian ruokaisaa, mutta terveellisempää kuitenkin.

Ihana kevätaurinko! Tällä viikolla ollut monena päivänä +14°C.

Kävin tänään ostamassa pari pirtsakkaa treenitoppia Primarkista. Nytpähän ei ole asiaa pyykkihuoneseen aivan joka mutkassa! Väri on tosiaan niin räikeä, että se päällä ei voi flegusti heilua. Kaupungilla oli taas paljon väkeä. Usein ajattelen, että onko joku erityispäivä / -tapahtuma, mutta useimmiten ei ole. Täällä ei vain ole taantuma. Ero Suomeen on kyllä tuntuva. Suomessa kun asuu, niin ajattelee, että ei meillä mitään taantumaa ole, eikä kait meidän ostovoimakaan ole heikentynyt, mutta kylläpä vain on. Täällä ihmiset ostaa paljon vaatteita ja lahjoja yms hyödykkeitä ja kaudet vaihtuvat sutjakkaan, ja alerekkeihin jää vain satunnaisia vaatekappaleita. Syksyllä haaveilin jostakin ihanasta villakangastakista. Mietin, että voisin ostaa sen vaikka joulualesta. Vähän köyhästi kävi, koska ennen joulua jo suurin osa valikoimista oli finito. No nyt kun kävin pitkästä aikaa (siis oonko käynyt edes tänä vuonna?! unbelievable!) vaatekaupoilla, niin siellähän oli täysin kesähulinat jo menossa. Bikinejä ja iloisen värisiä rantamekkoja ja pyyhkeitä hyllykaupalla ja talvivaatteista joku pienen pieni haisu vain yhdessä nurkassa. Eli katse kohti biitsirantoja! Vielä tuohon väenpaljouteen, että kyllä täällä siltikin on huomenna äitienpäivä, eli siksi mm. Card Factory (korttikauppa, joita on monta meidän kaupungissa!) oli täynnä asiakkaita. Mikä siinä on, että kun kevät tulee, niin tekis mieli ostaa uudet farkut? Se on se hulabaloofiilis kun riehaantuu keväästä farkkukaupoille asti.

En sais ollenkaan vilkaistakaan suomalaisiin (vaasalaisiin) nettikirppiksiin päin, mutta niin vain olen vilkaissut. Nämä biancon uudenveroiset nahka(puu)kesämenopelit olis lähteneet 10€:lla! Tintti huokaisi ja jätti ne raskain sydämin jollekin toiselle.

Tuossa meidän alhaalla pidätettiin tänään joku kodittoman näköinen papparainen oikein käsirautojen kera. Mitä lie koiruuksia tehnyt. Maanantaina töissä sattui kans pieni episodi, kun yllättäen joku asiakas (nuorehko nainen) kompuroi hyllyn välissä ja jäi vaikeroimaan lattialle paikoiltaan mennyttä olkapäätään (auts). Vaikeroikin sitten ainakin tunnin, vaikka ensiapuyksikkö (ambulanssifarmariauto, joka tulee jos hätä ei ole pakettiauton kokoinen) yritti antaa morfiinia sun muuta. Lopulta hänet haettiin potilasambulanssilla (sillä pakettiautolla) parempaan talteen. Naisparka!

Oon muuten tehnyt tällä viikolla useammankin kerran hedelmäsosetta. Valmistuu kätevästi, kun kuorit hedelmät ja nakkaat ne smoothiekoneeseen. Aineksina on ollut mangoa, päärynää ja chia-geeliä. Tulos on ollut kuin Pilttiä, eli hyvää. Eli suosittelen! :) Eri hedelmillä voi kokeilla eri mixejä. Chian kans kannattaa pysyä kohtuudessa, jos haluaa säilyttää makean loppumaun.

Kaupungin halki kun kävelee arkisin, niin on tosi ihanaa ja piristävää nähdä jonossa kulkevia koululaisia! Koulupukuineen ja huomioliiveineen marssivat menemään ja opettajat kimittää, että pysykää jonossa ja tulkaa tiiviisti ja nopeasti kadun yli, ettei valo kerkeä vaihtua. Se on muuten niin, että englantilaiset ei arkaile huutaa. Mitä nyt minun silmään on sattunut, niin nämä täällä tosiaan urheilevatkin koulupuvut päällä. Se on jännä. Hyvin jännä. Jäin miettimään, että miksi sillä yhdellä luokalla oli vain tummaihoisia.

Mulla olis tuota pyykkiä tuossa ripustettavana ikea-kassillinen. Pesin kaks konetta yhtäaikaa. Sehän on niin, että ensin käyt kytiksellä milloin olisi vapaita koneita ja sitten kun saat omasi sisään niin käyt kytiksellä että milloin ne ovat valmiina (ajat vaihtelee). Eli pyykin pesuun saa joskus yllättävän kauan aikaa kulumaan. Tässä talossa porukka laittaa kaiken kuivausrumpuun. Siis kaiken! Met laitamma vain pyyhkeet ja lakanat... Ei kait sitä nyt muuta? Tuo pyykkiteline vie suurimman osan meidän "olohuoneesta", mutta alle vuorokaudessa on onneksi pyykit kuivat. Tilankäytöstä puheenollen tulikin mieleeni, että näin tänään uutisen, missä täten ilmoitettiin, että Vantaalle aletaan rakentaa ja sittemin vuokraamaan 15m2 yksiöitä hintaan 500€. Jotakin kauhistutti hinta ja toista pieni tila. Meidän asunnon koko ei taida kauas heittää (arvioin 18m2) ja hinta on siinä 900€ kiekuroilla. Jotta kyllä on Suomessa halapoo!!!! ;D Mutta kyllä tässä asunnossa on neliöt käytetty järkevästi ja vasta viime viikolla eka kerran ahdisti kaks minuuttia. Levitin kädet asunnon leveyssuunnassa ja sanoin J:lle, että tässähän yltää melkein kädet seinään. Melkein ei riitä kuin Laihialla (J:n iän ikuinen vitsi, ja mikä pahinta, se ei edes ole vitsi;), joten lopputulema oli se, että kyllä tässä mahtuu asumaan ;) Enää ei oo ahdistanut, mutta tänään viimeksi ajattelin, että kyllä minä ihmisen lapsena nautin, kun pääsen taas omaa kotia laittamaan. Oon niitä pesänrakentajaihmisiä, joille ei todellakaan ole aivan sama missä asuu tai minkä väristä on missäkin. Mutta onneks meidän asunnossa on kaikki niin valkoista paria lilaa yksityiskohtaa lukuunottamatta, ettei värit hypi silmille. Valkoisen kans tulee aina toimeen.

Googlasin tänään "käsityöblogi" ja silmiini sattui eräs blogi, jossa eräs mimmi oli virkannut paperinarusta lampunvarjostimen. Minä mimmihän se joskus tuossa vuosia taaksepäin (arviolta 3-4v sitten) virkkasin paperinarusta ensiksi vissiin viltin (veljen vaimon laiskanlinnan selkämyksellä lepäilevästä hienosta luomuksesta intoutuneena), mutta sitten päädyin, että se voisikin olla tyynynpäällinen. Taitaa olla päättelemättömänä vieläkin jossakin pussukassa, mutta kyllä se tyynynpäällisen virkaa silti aikansa päättelemättömänäkin hoiti. Siis päättelemättömänä ja saumat ompelemattomana. Mulla on Suomessa ikean (jykevä) lasijalkainen pöytävalaisin (säädettävällä valolla), missä on aika valkoinen, mutta siltikin luonnonvalkoinen kupu, jonka väri on minua häirinnyt jo pitkään. Siispä tuli mieleeni, että mitä jos purkaisin kuvun alkutekijöihinsä, niin että pelkkä rautarunko jää ja laittaisin paperinarusetin tilalle. Katsotaanpa sitten lähemmin! En siltikään vlmt välittäis, et olkkarin katto ja seinät ois täynnänsä virkatun kuvun tarjoamia valoreikiä.

Myös appelsiinismoothieta oon tehnyt tällä viikolla ja täytyy kehua, että oli erinomaisen hyvää! Ohje jälleen so easy and simple: appelsiinia ja luonnonjugurttia sekä vähän vaniljasokrua.

Jiin tekemää maukasta porkkanamakaroonilaatikkoa. Hyvin maistui salaatin kera ja uusi tuttavuus meille oli mozzarella, jonka nappasin mukaani tuosta alakerran Tescosta. Laskin kolikoita, ja koska oli halvempaa kuin "raejuusto" ja halvempaa ja vähärasvaisempaa kuin feta niin tarttui mukaani. Tosi paljon protskuja siinä oli myös! Suosittelen tätäkin.

Sen verran ihastuin, että piti ostaa uusi mozzarella, ella, della pinaattilettujen kaveriksi ja nam nam, sopi hyvin näinkin!

Ja nyt on sitten niitä pakastemarjojakin kokeiltu. Tämä oli tosin hieman erikoisempi mix ja laittoi kirpakkuudellaan suun sellaisille kiekuroille heti aamutuimaan, että voi olla, että lopuista valmistuukin kiisseli. Mustaherukkaa ja kirsikkaa tämä mix ainakin sisälsi.

Tässä viitteitä mun huumorin tasosta tällä viikolla. (Ei oo mun tekstiä vaan Taavin Davetralta.)

PS. Jos sulla on uunipata ja uuni niin koitapa tätä *click.