Syyskuun ensimmäinen

Tänään oli ihana aamu! Lämmintä siinä 13 pintaan ja sumua sankasti. Mulla oli laadukasta 1,5v lenkkeilyseuraa. Kävelimme meidän pitkää tietä pitkin siltaa kohti ja katselimme kaunista luontoa. Minä pysähdyin  välillä nappaamaan muutaman kuvan. Ihailin Suomalaista metsää, niin kuin olen tehnyt monet kerrat tänä kesänä. Katsoin, että voi miten ihana suomalainen koivu! Niin kaunis! Ja menninkäismetsä ja upea, metsän salaperäiseksi tekevä sumu. Varvikossa oli myös toisenlaista sumua, hämähäkinverkkopataljoonia, jotka hyvin lukuisina, toisiaan lähellä olevina saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja yhtäkkiä se olikin aivan selvästi maahisten ja menninkäisten häilyvää sumua, kuten Ronja Ryövärintyttäressä.

Sillalla ei sumun vuoksi näkynyt kovin pitkälle kerrallaan, mutta kaupungin ranta näyttäytyi kauniina nousevan aamuauringon kajossa. Näytin lenkkikaverilleni hämähäkin seittejä ja erikoista uimaria, joka ui yksin sankassa sumussa sillalle saakka ja kääntyi siitä takaisin Hietasaareen. Hurja kaveri! Lokkikin istui kivellä ja katseli kummastuneena ja ajatteli varmasti, että hullu ihminen. Siinä on kun olisi voimat loppuneet kesken, niin huonosti olisi käynyt. Ehkä hän oli kokenut uimari ja reitti oli tuttu. Mutta siltikin meitä vähän hirvitti katsella! Vaikutelma sillan ja meren välillä oli jännä, koska ääriviivoja ei ollut, eikä erottanut, mistä alkaa vesi, mistä ilma ja mistä taivas. Se oli jotenkin hienoa rajattomuutta, vähän pelottavaakin, jos syvällisesti alkoi ajattelemaan.

Sää oli toisaalta viileähkö sumun vuoksi, mutta toisaalta aika lämminkin nousevan auringon vuoksi. Tarkistin pikkukaverin lämpöä ja hyvin näytti tarkenevan. Nostin hänet kuitenkin rattaista Hietsun kohdalla ja kävelimme sitten kahdestaan. Ohi sillalta meni mopo (!), traktori, rekkoja, kuorma-autoja, pakettiautoja, maasturi, bussi ja paljon tavallisia autoja. Kylläpä nyt, nyt! Nämä on kova sana tietyissä piireissä. Pikkukaveri ihmetteli 10-15cm katu-/istutuskiveystä ja halusi selvästi nousta sen päälle seisomaan. Avitin vähän. Ensimmäinen hyppy sieltä hurjan korkealta meni vähän pieleen. Pyyhittiin käsiä ja uusi yritys: se meni jo paremmin. Kiveyksen pintakin oli aika jännä. Sitä piti vähän silittää. Kiveyksen päältä löytyi aarre, pikkukivi. Se pikkunyrkki otti visusti talteen. Yhtäkkiä lensi musta iso lintu taivaalla ja pysähtyi katulyhdyn päälle. Ihmettelimme sitä isoa mustaa lintua ja minä kerroin hyvin opettavaiseen tyyliin, että se on naakka, vaikka se oli ehkä sittenkin mustavaris. Se ja moni muu asia kummastutti ja kiinnosti pikkumiestä ja sellainen pienen ihmisen mielenkiinto ja maailman tutkastelu oli jotenkin ihanaa. Siinä me rauhassa aamusumussa kässehdimme. Sitten löytyi penkki, jonka päällä hän istui hetken, kunnes hoksasimme, että hetkinen, sen päällähän voi kävelläkin! Ja hän käveli. Ensin hieman varovasti, vaikka leveä penkki olikin, mutta toisella kierroksella oli jo selvää itsevarmuutta - hei tämähän on tuttu reitti! Olipas minulla tänään mukavaa lenkkiseuraa.

Näet maahisten sumumättäitä, jos tarkasti katsot.

Sininen (sumu)metsä!

Kaksi koivua, vierekkäiset. Vasen on selvästi vielä kesässä, mutta oikea näyttää toivottavan meille kaikille hyvää syyskuun ensimmäistä! Taisi olla vierekkäiset puut, mutta erilaisia vuodenaikaluonteiltaan, kuten me ihmisetkin. Kesä oli kaunis ja lämminkin (sano mitä sanot ;), mutta syksy on minun puolestani oikein tervetullut!

Tämä on se lokki, joka kummasteli uimaria meidän kanssamme. Tässä kuvassa uimari on jo kadonnut sumuun.

Hei osaan itsekin työntää rattaitani, katsokaapas vain! Olen tässä vieläpä aika hyvä.

Täällä on runsaasi pihlajanmarjoja! Mitä se tarkoittikaan? Toivottavasti ei vähälumista talvea ainakaan. Aivan kuin olisin kuullut sanonnan "Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" tms. Eli jos on paljon marjoja, ei tule suurta lumikuormaa. Toivon kuitenkin hyvin runsaslumista talvea. Mutta hei! Pihlajanmarjat kannattaa kerätä talteen, sillä niistä voi valmistaa mehua, hilloa, hyydykettä, jäädykettä, kuivajauhetta ja ties mitä! Pihlajanmarja on uskomaton C-vitamiinipommi, joten ei kun keräämään talteen! Netistä löytyy paljon reseptejä. Ensimmäisten pakkasten jälkeen marjat menettävät kirpakkuuttaan ja saavat tilalle hieman makeaa makua. Jos tilhet ja kumppanit kerkeävät niitä syömään ennen pakkasia, niin marjat voi kyllä poimia ja pakkasessa käyttäminen ajaa yöpakkasten asemaan. Laitan ehrottomasti reseptiä, jos saan meidän lähistön marjoista jotain aikaiseksi! PS. Marjoja voi olla hyvin erimakuisia, joten maista ennen kuin keräät sangollista! Luonnollisesti naapurin puolelta löytyy se paremmanmakuinen ;)