Winterwonderland

Kyllä se ensilumen riemukin sieltä löytyi! Eihän sitä voi vastustaa. Ja sais ollakin aika huolissaan (ainakin minun kohdalla), jos siitä ei lopulta riemastuisi. On päästy hurmaantumiseenkin asti. Suomalainen talvi on niin upea. Tämä lumikuorrute kaikkialla on niin upea. Olen sanonut sen jo muutaman päivän sisään sata kertaa, mutta mieheni ei väsy kuuntelemaan, koska on itsekin samaa mieltä. Tällaiset uskomattomat näkymät tuntuvat jopa eksoottisilta, kun ei ole hetkeen saanut Suomen talvea kokea. Tuntuu, että onko tämä aina ollut tällaista? Onko tämä aina ollut näin upeaa? Varmasti sitä katsoo nyt hieman eri silmillä kuin aiemmin, vielä enemmän arvostaen. Vaikka talvesta ja pakkasesta olen tykännyt aina.

Elämä taas muutoinkin kirkkeni. Minulla on niin ihana mies. Joka saattaa halata ja kertoa rakastavansa minua, kun minulla on kurjaa, kun on koiperhosia eikä ole ensilumen riemua. Että halaa, vaikka olin niin flegmaattinen. Halaaminen on niin parasta, sitä ei kannata pihistellä. Ja ajatelkaa. Kun lauantai-iltana kävin ystävälläni kylässä, niin hän lämmitti minulle kauratyynyn ja hieroi niskojani <3 Voi miten ihanaa! Kiitokset K:lle! Oli kiva jutella ja meillä oli aika laadukasta 2,5v jutteluseuraa lisäksi. Välillä hän otti komennon ja kertoi, että me (äitinsä ja minä) olemme mörköjä, mutta seuraavassa henkäyksessä hän sittenkin itse oli mörkö, joka makasi lattialla ja (hui!) paukutti jalkoja maahan ja ryömi (pelottavasti) nojatuolin alle. Toisessa hetkessä me emme saaneet puhua mitään, vain hän. Ja toisessa hetkessä luin hänelle pari satua. Yhdessä kohtaa mistään ei meinannut tulla mitään, kun muumiyökkäri oli pesussa. Sitten hän halusi kolmannen kerran iltapalaa. Sai, jottei herättäisi pikkuveljeään. Hän halusi kuunnella meidän juttuja ja söi tuorekurkkukulhon tyhjäksi ja oli siitä ylpeä.

Aurinkoista viikkoa!

Ensilumi

Ensilumi on asia, joka on saanut minut aina riemun ja jopa riemukkaan hysterian valtaan. Se on tuntunut sydämessä asti. Sitä iloa on pitänyt jakaa kuvilla ja viesteillä ja puheluilla. Nyt on kuitenkin ensilumen ensikerta, kun tämä mimmi on hyvin flegmaattinen ja sydän ei liikahtanut yhtään mihinkään nähdessään aamulla ensilumen. Eikö ole harmi, no onhan se.


Harteita painaa tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti. Henkinen paino tulee siitä ettei ole päässyt asettamiinsa tavoitteisiin ja fyysinen siitä, että henkisiin tavoitteisiin on yritetty päästä niin hardisti että hartiatkin (ja niska) (ja kaula) ovat muuttuneet hardiksi ja herättävät sinut yöllä ja häiritsevät sinua päivällä. Lisäksi meiltä löytyi eilen kaksi aikuista koiperhosta.

Se tuntui musertavalta. Aika voimakas sana siihen nähden, että nyt puhutaan koiperhosista eikä Pariisin terrori-iskuista, mutta siltikin: Lupaan, jos joskus löydät kodistasi koita, muserrut. Mietit et onko mun kaikki kamat nyt gone ja miten hullussa tässä nyt pitää edetä. Mies googlaa ja yhdessä toivotaan, että se olisi vain joku yksi pimeä nurkka, missä ne viekkaat otukset ovat tehneet tuhojaan. Mietit et onkohan se se, vai se, vai se vai sittenkin se tekstiili(t) jonka joudun heittää nyt roskiin. Mietit et nyt pesen ja silitän ja myyn kaikki mun arvokkaat tekstiilit, joita on oikeasti liikaa, koska mitäs niitä kaapissa jemmailemaan jos koi ne uhkaa syödä ja ruoste raiskata. Okei. Oikeasti meillä on esim. vaan kolme parivuoteen pussilakanaa. Se ei ole paljon, mutta on siinä jo yksi liikaa. Kahdella pärjää mainiosti. Paitsi tietty jos tulee vieraita ja meillä on se yksi pesussa ja yksi käytössä ja vieraspariskunta haluaa paripeiton niin silloin tarvitaan sitä kolmattakin.

Meillä on ollut niin kiirettä ja hasardia lifea ja sit eilen illalla me oltiin sataan vuoteen kotona pe-iltana. Niinku "vaan oltiin" eli siis tehtiin viikkosiivous (joka vie muuten aikaa tämän kokoisessa asunnossa) ja minä kaivoin joulukoristelaatikot esiin. Kynttilöitä, joulumusiikkia, sen ainokaisen joulutähden mallailua, pari muutakin suht neutraalia juttua ripustin. En vielä mitään punaista. Tunnelma oli suloinen (vaikka liian nopeasti tulikin keskiyö). Sai pitkästä aikaa nauttia omasta kodista. Ja sitten löytyi ne 2.

Kuitenkin, asioita suhteuttaakseni, me olemme hengissä ja se koinluola ehkä vielä löytyy jostakin. Se on hyvin todennäköistä, että se on joku yksi nurkka. Eikö olekin?

Etsitään se ensilumen ilokin vielä!

Aamutunnelmia

Eräs marraskuinen aamupalahetki.

On ollut niin kiireistä, että ei ole kerennyt vielä joulukorttien tai joulukoristeiden pariin. Mulla on visioita siitä, minkälaisia joulukoristeita aioin tehdä tänä jouluna. Hmm... Kuusenkoristeita luultavasti ainakin. Ja riippuu mihin kirppikseltä ajan myötä haalitut matskut riittää. Voi myös olla, että joutuu lähtemään puuhelmiostoksille.

Myös ruispiparit ovat listalla. Oon miettinyt et voiskohan sellaisia tehdä ja sit yks päivä googlasin ja sehän oli vanha juttu! Reseptejä löytyi vaikka millä mitalla. Pitäisi saada taaa lasipurkkiin täytettä...

Ollaan oltu niin vähän kotona nykyään, et en oo varmaan viikkoon (!) polttanut kynttilää. Mut onneks se kynttilöiden poltto on kuitenkin tässä perheessä aloitettu jo ellei syyskuussa niin lokakuussa ainakin. Ja vieraat on aina hyvä syy sytyttää kynttillöitä joka nurkkaan.

Oon juonut aamuteeni joskus kynttilän valossa ja joulu(soitin)musiikkia kuuntelemalla. Ei hassumpaa! Suosittelisin itseasiassa kokeilemaan! Tykkään näistä hämäristä aamuista. Vuodenajat kulkevat toinen toisensa perään ja aina vuoden sisään kerkeän unohtaa tyystin jotkut tiettyyn vuodenaikaan liittyvät jutut. Kuten sen, että mua harmittaa, kun päivä valkenee jo niin aikaisin. (!?) Yep. Pohjoisen tyttö näkee tunnelmaa hämärissä talvipäivissä. Niissä on jotain ihanaa ja suloista. Lapsena ne enteilivät jotain jännittävää, joulun tuloa... Sitä on nytkin jo alettu odottaa. Kannattaa aloittaa muuten ajoissa, että ehtii tarpeeksi fiilistellä. Toivon lunta. Paljon lunta. Mutta kyllähän näihin tällaisiin säihin Englannin "talvessa" tottui, mutta kuitenkin, lumi ja pakkanen paree.

PS. Tauluja on nyt ripustettu seinälle. Vielä peilit ja muutamaan tauluun koukku (siis ne on just sellaisia painavia tauluja, joissa ei ole valmiina niitä koukkuja. Miksi ei ole, ihmettelen.) Niin ja ehkä ainakin yksi tauluhylly seinälle. Vetimetkin ovat vaihtuneet olohuoneen lipastoon jo aikapäiviä sitten (kiitos Jiille!). Pitää laittaa siitä joku (asiallinen) kuva joskus. Enemmän haluais puuhailla mitä ehtis.