Telemannia ja seitikeittoa

Selasin pää vinksallaan vanhoja kuvia aina 6v takaa! (Aina 6h! No en kai... Ehkä 2h.) Ja tukin ihmisten WhatsAppit siinä samalla innostuksissani...ups.  Mutta vanhoja kuvia on niin mukava katsoa! Meillä on muistaakseni suurinpiirtein kaikki kuvat kahdella kovalevyllä (siis kahteen kertaan, turvallisuussyistä), joista toinen täällä mukana. Ei siinä kuitenkaan ollut kaikkia kuvia, joten taitaa siinä Suomeen jääneessä olla vielä lisää. Milloinkahan ne sais teetettyä? Ja valokuvat vai valokuvakirja? Sais varmaan muutaman miltsin laittaa, että ne kaikki kuvat sais hypisteltäviksi. Meinaan kohtuu innokas olen kameran kanssa heilumaan...pitäisikö rajoitta.... ;) Mutta monet mukavat hetket ovat kyllä sitä myöten tallentuneet! Ja nehän unohtaa kunnes taas kuvat virkistävät muistia.

Tänään meillä nyt oli vihdoin sitä seitikeittoa. Hyvää oli! J teki siis pakasteseitistä: sulatti, paloitteli, ja heitti perunan ja porkkanan sekaan kattilaan. Kalaliemikuutio ja ruokakerma avustivat makumaailmassa. Hyvää se oli. Ei ehkä suurinta herkkuani, mutta kyllä sitä tehdään uudestaankin. Ehkä ensi kerralla mantelikalaa ja joskus jotain seitipihvejäkin voisi kokeilla! Varmaan Suomestakin löytyy (halvalla) pakastealtaasta. Jälkkäriksi tein (pakaste)marjasmoothieta, joka oli ihanan freesiä ja herkullista. J:llekin jopa maistui. Laitoin siis marjasekoituksen, turkkilaista jugr., maitoa, chia-siemeniä ja hippusen vaniljasokeria.

Töistä tarttui mukaani tänään:

Teininä soitettin orkesterissa Telemannia (pitäis kaivella muistia tai Suomessa nuotteja, et mitä me soiteltiin) ja siitä on jäänyt positiivinen fiilis tätä saksalaisherraa kohtaan. Toisen saksalaisherran levyllä oli urkukappaleita pianolla soitettuna: Mm. meidän häämarssi. Kuuntelen aina kaikkea hyvää musaa töissä. Onko eppaa? ;)