Elämä, laukkupuntari ja nahkasuikaleet

Suunnitelmat ovat tässä talossa sojottaneet lähimenneisyydessä sulavasti kaikkiin ilmansuuntiin. Jos nyt ylipäänsä voi sojottaa sulavasti? Ollako kesä vielä Englannissa vai jäädäkö jo kesäkuun pyrähdykseltä Suomeen pysyvästi. Juupas eipäs joopas. Sitten kun on kallistunut jo vahvasti johonkin suuntaan niin vastakkaisesta tulee signaalia, että tällaista ja tällaista työtä olisi tarjolla. Sitten taas hetken seisot paikoillaan epätietoisuuden tilassa ja mietit aloittaako kaikki pohdinta alusta uudelleen. Illalla ei tule uni, vaikka aamulla on herätty taas jo seitsemältä, kun on yritetty päästä pikkuhiljaa Suomen rytmiin. Olen yrittänyt mainostaa Jiille, että shokkihoito ei ole hyväksi, et totutellaan pikkuhiljaa Suomen rytmiin. J herää sitten tyytyväisenä kuitenkin kello yhdeksän ja mitä sanoo vaimo: Suomessa kun heräät tähän aikaan niin se on kello 11 ja tarkoittaa, että pääset tunnin päästä töistä. J aikoo ottaa sitten työpäivän jälkeen kunnon päikkärit, kuulemma. Mutta minä ajattelen, että hyvä vaimo kuitenkin katsoo vähän miehensä perään ja yrittää saada hänet pikkuhiljaa aikaisemmin ja aikaisemmin sängystä ylös, jotta ne klo.03 herätykset ei kaada koko miestä, kun Suomeen päästään. J sai kesätyöt vanhasta paikasta yhdellä tekstiviestillä. Ihan kiva ja leppoinen duuni, ainut et työpäivät tulevat todellakin olemaan 04-12. Minulla ei vielä ole Suomesta töitä. Meidän suunnitelmat ovat eläneet niin paljon ja vielä hetki sitten kuviteltiin olevamme täällä vielä kesäkin. Suurin osa mun alan kesän alla auki olevista töistä alkaa jo toukokuussa ja viimeistään kesäkuussa, joten tähän kauteen sitä nyt ollaan vähän myöhään liikenteessä. Mutta toisaalta Suomessakin niitä töitä kerkeää sitten lisää katsella. Ja oon mä jotain hakenut, yhtä tosi kivankin kuuloista. Siinä tuntui olevan sellaista positiivisuutta ja haastetta, mitä minä työltä kaipaan. Vastuutakin, ja siitähän minä tykkään. Mutta katsotaan nyt. Jos se ei tärppää, niin pystyn kyllä kuvitella itseni lajittelemassa meidän 5m² varaston lattiasta kattoon ulottuvaa maallisen omaisuuden merta häikäisevässä auringonpaisteessa anoppilan nurmikolla kaikessa rauhassa, mutta tehokkaasti mieluiten. Se tulisi olemaan sekä mukavaa, että ei niin mukavaa. Rakastan kyllä sitä, että kaikki on järjestyksessä ja ylimääräiset pois, mutta onhan se kyllä kirraavaakin hommaa joskus! Kuitenkin ihana ajatus, että uuteen kotiin vietäisiin taas hiukan vähemmän kamaa.

Eilen oltiin koko päivä sisällä ja illalla sen kyllä tunsi. Päänuppi sai ihanasti tuuletusta ja mieli raikastusta 7km lenkillä. Se oli sellainen kävelyn ja juoksun sopeva mix (tai oikeastaan olisin halunnut vielä enemmänkin). Tapahtumapaikka: meidän ihana Common Park. Juostiin alkuun hautausmaan läpi (se on iso, vanha ja kaunis) ja pitkää kujaa pitkin. Kujaa reunustaa akuankkamaisesti leikatut havupuut ja se on aika hienon näköinen. Tuntuu et niitä puita riittää vain loputtomiin. Muutamia frisbeen heittäjiä ja grillaajia näkyi. Joitakin koiran ulkoiluttajia. Hippijengi levottoman koiran kera. Äiti kahden lapsensa kanssa leikkipuistossa. Nuoria aikaa viettämässä siinä vieressä metsän reunalla. T ja J leikkipuistossa kokeilemassa kaikki härvelit läpi, kukkotaistelemassa, punnertamassa, yrittämässä enkkaa korkeustangossa (siis tanko, jossa on lipuskoja eri korkeuksilla ja voit koittaa kuinka korkealle pääset hyppämään ja läpsäämään niitä) ja miettimässä, että Suomeen ja (tietenkin erit.) Vaasaan pitäis saada urheilupuistoja enemmän tai ulkourheilutelineitä lenkkipolkujen varteen. Mm. Kiinassa on ihan uskomattomia urheilupuistoja ja niitä porukka ihan oikeastikin käyttää. Siellä kuule vanhat miehet ottaa leuanvetokisaa ja 60v naiset haara-perus. Huikea meininki! Sitä Suomeenkin! Suomeen, jossa suurin osa kansasta ei liiku tarpeeksi. Otetaanhan se tosissaan? Ja liikutaan.

Illalla otettiin vielä skype pikkuveljeni kanssa. Abin, jolla oli hieno juhlapäivä takanaan. Oli kuulemma käynyt "aivan valtavasti" vieraita ja päivä oli ollut mukava. Mitä nyt iskä oli pitänyt lukiolla vanhemman puheen (siinä kohtaa pää hävisi skype-ruudusta). Sympatiseerasin ja sanoin et se on ihan luonnollista jos teinillä nolottaa omat vanhemmat joskus ;) Ihan hyvin se puhe oli mennyt, hyvä iskä! Mutta se kohta abia oli hieman punoittanut, kun iskä oli maininnut, että tässä on nyt meidän 10. ylioppilas ja vieläpä tästä samasta lukiosta. Huahhah! Sellaista se on. Abi jatkaa kesällä armeijaan ja nuorin katraasta, ahkera oppilas ja huikea pianistimme, päätti peruskoulun ja taidekoulun (ja pokkas stipendit molemmista) ja muuttaa hänkin kotoa. Tämä tarkoittaa sitä et vanhemmat jäävät 40v jälkeen taas kahdestaan. Varmaan hetken ihmettelevät sitä hiljaisuutta, mutta veikkaan, että nauttivatkin. Talvella pakkaavat makkarat reppuun ja hiihtävät metsäsuksilla nuotion ääreen. Ja ehkä miettivät, että tarviiko kaksi ihmistä näin ison talon. Ja ehkä mude kattaa sitten vain ruuat yhteen päähän pöytää, eikä laita enää 10 ylimääräistä mukia "varalta".

Mutta suunnitelmat. Ne ovat siis sen verran selkiytyneet, että muutaman viikon päästä meidän olisi (tiiviisti pakattuine matkalaukkuinemme, ugh) tarkoitus suunnata pysyvästi Suomeen. Monenlaisia tunteita ja fiiliksiä kyllä risteilee sen tiimoilta, eikä oikein itsekään väliin tiedä, mikä minä ihminen olen. Huikeeta lähteä Suomeen, haikeeta jättää Englanti. Vaikka toisaalta ei yhtään haikeeta, mutta sitten toisaalta - varmasti tästä maasta jotain sydämeeni jää. Ja kyllä minä täällä tulen vielä veirailemaan. Vuosi on mennyt loppujen lopuksi nopeasti, vaikka toisaalta ei minusta tunnu, että juuri äsken olisimme lähteneet. On siitäkin jo aikaa. Tuntuu siltä, et jos olis vielä toisen vuoden, niin siitä sais enemmän irti kuin tästä ja menis luultavasti kivuttomammin. Nyt tänne alkaa olla varmasti enemmän sopeutunut. Toisaalta niinkin, että jos vielä joskus muuttaa uudelleen ulkomaille, niin sitä on siihen varmasti paljon valmiimpi ja on monta käytännön juttua ja henkisenkin puolen kikkaa, jotka tietää tehdä kerralla oikein ja mihin erilain osaisi varautua. Tietysti aina joka kulttuurissa on ne omat juttunsa, mutta pääideana. Vinkkejä ainakin on antaa jos joku niitä tarvii. Nyt tarvii luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin ja järjestyy niin saaren kuin Suomenkin päässä. Nyt tarvii nauttia näistä viimeisistä päivistä. Ja kohta tarvii osata pakata erittäin, erittäin tiiviisti ;) ja taikoa kaikki kamat oikein, oikein kevyiksi. On se jo aloitettu:

Nahkat talteen! ;) Ajattelin jonkun pussukan joskus ommella nuista. Mitä veikkaat toteutuuko? Jos ei vuoden sisään kuulu mitään, niin lupaan heittää nuo roskiin. Meillä oli eilen nahkakenkien hoitoa ja niimpä minä sitten rasvasin nämäkin roikaleet (irtileikattuna, kuvan oton jälkeen). J sanoi, että ne on riekaleet eikä mitkään roikaleet ja minä sanoin, että suomen kieli on monipuolinen ja voit monella tapaa tulla ymmärretyksi. Kyllä nuo minun mielestä enemmän roikaleet on. Onko mielipidettä? Pohjalliset J kiskaisi kangaskenkiinsä, jotka olivat vähän liian lättänät aiemmin. Nyt kelpaa sitten niilläkin mennä. Ja on täällä paperia muutettu PDF:ksi ja muitakin kikkakuutosia tehty, että jokainen ylimääräinen gramma saadaan kitkettyä. Aivan jännittää, et saadaanko kaikki mahtumaan laukkuihin! Ja tiedättekö mikä on jännä juttu. Suomen päässä ostettiin matkalaukkupuntari ja kokeiltiin sen painolukemien todellisuutta monilla eri viritelmillä ja tulokset tukivat täysin sitä faktaa, että mittari näytti oikein. 6kg puntti painoi 6kg, matkalaukku yksin ja minä yksin painoivat yhteensä saman verran kuin minä ja matkalaukku kaksin jne. Lisäksi pakkasimme laukut vielä niin, että puntarin mukaan jäivät muutaman kilon vajaiksi maksimista. Kuitenkin lentokentällä ne kaikki painoivat juuri maksimin verran! (23kg). Hyvin jännä. Herää epäilys fuskasiko lentoaseman puntari. Nyt meidän isot laukut saavat painaa vain 20kg, kun on eri lentoyhtiö. Sama laukkupuntari on täälläkin mukana, mutta lentokenttä on eri eli saapas nähdä kuinka meidän käy! Pitänee pakata laukkuihin päällimmäisiksi jokaiseen joku parin kilon setti, jonka on tarvittaessa valmis heittämään mäkeen. Mulla tuli puntarin suhteen sellainenkin mieleen, et voiko se sit olla niin, et ne luvut alkavat jotenkin heittää mitä suuremmaksi paino menee. Tiedä sit! Yks laukku laitetaan L:n mukana menemään ja se on bueno se. Voiskin pakata sen vaikka jo nyt! Saa taas vähän muistutusta siitä, kuinka vähän 20kg käytännössä tarkoittaakaan ;)

Sen ostaisin mielelläni

Aloitetaan pyörivillä nojatuoleilla. Sellainen minulla on vielä joskus. Se on faktajuttu. Ei tosin keinonahkainen, kuten tämä* vaan mieluummin nahkainen. Ja mieluummin kirppislöytö myöskin, sillä se nojatuoli, joka minulla on lapsuudesta jäänyt Pippurikujalta mieleen, se maksaa tarkemman googlailun jälkeen 5000€. En edelleenkään muista sen nimeä (googlasin sen joskus muinoin), mutta sen tuolin voin ostaa sitten aikuisena, jos ostan. Mutta tässä tuolissa on anyway vähän samaa ilmettä: tykkään ilmeestä ja ehkä siinä rentoutuneesti pystyisi pyörähdelläkin, vaikka keinonahkaa onkin.

Tässäpä toinen*, mutta komppaan enemmän korkeita selkänojia.

Hiano! Jos olisi musta niin... click*

Kiva! Hia tää sopis myös teidän olkkariin ;) click*

Pikkunäppärä! Heräsin tänään siihen todellisuuteen, että meillä ei ole enää keinutuolia! Möin sen viime kesänä ennen Enkkuun lähtöä pikkusiskolleni. Koska keinutuoli melkeinpä välttämätön osa suomalaista kotia, niin se tarkoittanee, että minun täytyy alkaa katsomaan meille keinutuolia. Myös sellainen pehmeä nojatuolimainen kävisi! click*

Näyttää hyvältä, mutta tuntuuko? Istahdin tällaisella joskus Helsingin Stockalla ja ei täysin vakuuttanut, mutta tosi kiva look! *click 

Yllättävästi yhtäkkiä tykkäsin tästä. Unikko ei oo oikein koskaan ollut mun juttu, mutta jotenkin tämän saattaisin vaikka ottaa. Mulla on pitkään ollut lepakkotuoleista sellainen fiilis et niissä luisuu ku istuu, mut jouluna kaverin luona oli näitä parikin (mustana) ja ne oli aivan yllättävän kivoja istua! *click

No nyt! Jos olet etsinyt ainutlaatuista nojatuolia niin se on tässä. Tartu hetkeen!  *click

Tosi kiva tuoli*! Tykkään! Korkea selkänoja ja pyörii. Tunnelmallinen tuoli lukunurkkaukseen. Hmmmm... ^_^

Kivat! Eikä paha hintakaan!

Haaveilen pyörivän nojatuolin lisäksi laiskanlinnasta korkealla selkänojalla. Vois olla vaikka tämä tai sitten vois olla jopa samettinenkin! Ei ehkä haittaa, vaikka olis vähän kulunutkin. *click

Ei mulle asti päätyis, koska matala selkänoja, mut jotain pikkunäppärää ja sööttiä tässä on :) *click

Mulla oli jo kerran yksi tällainen, mut siinä oli matalampi selkänoja. Päällystin sen mustavalkoisella kankaalla ja myin pois ulkomaille muuton alta. Tämä nojatuoli selvästi haluais mulle. Tämä aivan erityisesti haluais mulle. Korkea selkänoja ja niin herkun mallinen, aijjaiijj! Minkähän värisen päällisen laittaisin? *click

Muhkea prinsessatuoli. *click

Eikö oo näin, et nykyään ei paljon myydä korkeaselkäisiä sohvia? Tai sitten en vain seuraa mainoksia (en oikeasti seuraa). Mut voitte kertoa, jos tiedätte et jossain myydään uuteena. Sohvissakin viehättää korkeampi selkänoja. Eilen John Lewisillä kokeilin yhtä tosi näppärää korkeaselkänojaista pienehköä ja siroa sohvaa. Se oli vähän saman tyylinen kuin tuo alla oleva, mutta pelistetympi. 2hlö tai 2,5hlö:n sohva. Tykkäsin ja talutin Jiinkin kokeilemaan. *click

Click*

Hmmm.... Mikäpä jottei! Vähän hempeyttä hei! *click

Parvekkeelle!

Ai herkku!! Sametissa on sitä jotain. *click

Hia, tästä sohva sen nojatuolin kaveriksi ;) *click

Ei paha vuodesohva! *click

Uuuuuhhh! Kyllä nyt on muhkut! Ottaisitko? *click

Tämäkin muhku aika namu. *click

No, otin sitten Ektorpinkin. Hyvä, vanha luottopakki. Minähän se tästä tykkään, vaikka onkin aika romantinen look, enkä ole varsinaisesti mikään romanttinen sisustaja. Mutta puuvilla! Niin miellyttävä iholla! Ja kätevä, kun voi pestä. Alla kaksinistuttava: ei hassumman näköinen sekään. *click

*click

Kivat, perus, selkeälinjaiset. Keinutellen lopetellaan tämä keskiviikko! *click + *click

PS. Tämä postaus lähti siitä, että päätin kurkata Finditin ja Torin vuodesohvatarjontaa syystä, että olemme katselleet yhtä kolmiota Vaasasta. Kolmiota? Huhhuh! Meillähän olis sit ihan överisti neliöitä (kaikkiin aikaisempiin asuntoihimme verrattuna, mutta eteenkin tähän nykyiseen 19m²). Mut vuodesohva tulis vierashuoneeseen. Jossakin määrin taisi ajatukset harhailla vuodesohvaa etsiessä, mutta kyllä tästä postauksesta voit kuitenkin yhden sellaisen löytää ;)

PPS. Asunnosta vielä. Minä olin pienen kaksion puolella syystä, että siinä oli aivan upea alkuperäinen puinen lattia ja muutenkin idyllinen. Tinkisin vaikka tilasta mieluummin kuin ottaisin muovilattian. Nyt kuitenkin J on johdolla ja kolmio on tällä hetkellä kiikarissa. Se yksi tietty, tarkalleen, joka maksoi saman verran kuin kaksio, ja jossa on muovimatto, nykyaikaiset kaapin ovet (voi voi), väärän väriset keittiön tasot, autotalli ja lenkkipolut, hiihtoreitit ja meri aivan lähellä. Jos olemme onnekkaita, niin kesän ylitarjonta kannattelee tätä asuntoa meille syksyyn saakka. Jos emme, niin sitten katsomme vaikka niitä puulattioita.

PPPS. Odotan sitä hetkeä, kun pääsen taas vuoden jälkeen laittamaan omaa kotia! Uskotko?

Eräs kirjakauppapäivä

En kerennyt kirjoittaa tätä maanantaina loppuun, koska konstruktio ja nukkumaanmenoaika, joten jatkoin nyt. Siitä se lähtee ->

Tänään oli kyllä kiva päivä töissä. Menin sattuneista (hyvistä syistä) vähän myöhässä töihin, mutta D ei edes kuulemma ollut huomannut ja ei haitannut mitään, onneksi. Jossakin määrin ehkä kyseisessä liikkeessä onkin hieman rennompi meininki tässä kohtaa, että jos joku ei joskus pääse ajoissa paikalle tai jopa ollenkaan paikalle, niin siitä ei synny katastrofia. Puhutaan kuitenkin vapaaehtoistyöstä ja yleensä meillä on vuorot niin, että aina riittää joku kassalle, vaikka yksi olisikin poissa. H:n päästin kuitenkin jo aika piakkoin kotiin. Hän oli vielä kassalla kun tulin, koska A ei ollut tänään lomansa vuoksi töissä.

H on nuori noin 16v tyttö, joka ei tietääkseni käy koulussa eikä palkkatöissä. Hän työskentelee kassalla muutamia tunteja viikossa, opiskelee japania harrastuksenaan (on kuulemma helpompaa kuin kiina) ja asuu vanhempiensa luona (toistaiseksi: vanhemmat ovat aikeissa muuttaa Skotlantiin, mutta H aikoo jäädä Southamptoniin). Hieman hiljainen ja puhuu tyttömäisesti. Joskaan ei puhu ylimääräisiä, mutta hymyilee, kun hänelle hymyilee ja vastaa, kun kysyn.

A on mukava 30v down-poika, joka on ollut ko. liikkeessä töissä jo 7 vuotta. Reipas, hyvin ammattitaitoinen (huolehtii yksin kassasta helposti), lähimmäisistään huolehtiva, ihana ja hellyyttävä. Opin aika helposti kassajärjestelmän, kun menin tuonne töihin, mutta A saattaa siltikin vielä neuvoa minua, jos istumme yhtä aikaa kassalla. "One ninetynine. Then, press one and category C..." ja siinä vaiheessa hänen vikkelät sormensa jo saattavatkin hoitaa loput. Joskus hän on hyvin sukkela ja aivan minun edestäni loggaa minut ulos kassajärjestelmästä ja loggaa itsensä sisään ja ottaa seuraavan asiakkaan. Tämä huvittaa minua kyllä aivan suunnattomasti. A on kertonut ihmisistä, joista hän huolehtii (muunmuassa maanantaivuoron V ja perjantaivuodon D2), ja että minustakin hän haluaa välittää. Hän on hyvin uskonnollinen ja on myös näyttänyt minulle lempiraamatunkohtansa, joku psalmi se taisi olla. A menee herkästi kysymään asiakkailta, että onhan kaikki hyvin tai että voisinko olla avuksi. Jos kaikki on hyvin, eikä apuakaan tarvita, se on ok ja A jatkaa matkaansa ja suoristaa pari kirjaa mennessään. Hyvin hellyytävän pätevä kaveri, jonka kanssa olemme keskustelleet muun muassa aktiivirannekkeesta (jollainen hänellä on), urheilusta (hän kysyi mitä kaikkia liikkeitä teen salilla ja minä selostin yksitellen) ja elämästä. Joskus jotkut asiakkaat puhuvat A:n ohitse minulle, mutta sepäs voikin olla A, joka tietää paremmin 7v kokemuksellaan. Luulen, että nämä tilanteet ja ne vaivihkaiset silmäniskut johtuvat vain siitä, että he eivät arvaakaan, kuinka näppärä poika tämä meidän A on!

R tykkää Suomesta ja klassisesta musiikista, niistähän meillä riittääkin juttua. Hän kertoi minulle yhden salaisuuden, jota en voi tässä kertoa, koska salaisuuksia ei paljasteta muille. Mutta oli se aika kesy salaisuus ja liittyi ihmisen päähän. Enempää en kerro. R on hyvin kohtelias ja miellyttävä noin 50v mies. Kysyy aina, miten J:llä menee, kehuu mun lookia (fiksu mies), kyselee paljon kaikenlaista. Paljon Suomesta: Vastaan aina ja kehun paljon.

V on tosi kiva 50v nainen, joka kirjoittaa lasten fiktio-kirjoja. Mulla on tuossa hyllyssä yks, joka pitäis lukaista. Kivalta vaikutti ainakin alku! V:n äiti asuu saaressa Englannin ja Ranskan välissä. V:llä on poika ja käärmeitä. Hänenkin kanssaan tulee juteltua, jos vain olemme samassa päässä taloa (usein eri päissä).

D on lähin esimieheni, sitä hänestä seuraavaa en oikeastaan näekään koskaan. Deekin tykkää (muun muassa) klassisesta musiikista, pitää hommat hanskassa omalla konstikkaalla tyylillään. Ystävällinen ja opettaa minulle lausumista. 

M on osa-aikainen lakimies ja käy kerran viikossa heittään keikkaa kassalla muutaman tunnin. Klassisen musiikin ystävä, as well, se jolta lainasin niitä Bachin preludeja. Hänen kanssaan meillä on lähinnä small talkia, mutta fiksu ja kiva mies, no problemos!

C on katolilaista yläastetta käyvä tyttö, joka tekee työelämään tutustumijaksoa tms. Hyvin ahkera ja hänen kanssaan päästäänkin välillä oikein kunnolla työn makuun!

Tänään kävi monenlaisia asiakkaita. Muun muassa Amerikan-matkaansa suunnittelevä eläkeläispariskunta, joka tapaa käydä joka toinen vuosi New Yorkissa moikkaamassa herran 90-vuotiasta isosiskoa ja sitten sen jälkeen heittämässä rundia eri osavaltioissa. Tarkoitus olisi kerätä kaikki osavaltiot ja kasassa taisikin jo olla ainakin puolet. He mietiskelivät pitkään, minkä matkailukrirjan ostaisivat ja siinähän me kerkesimmekin sitten jutella vaikka mitä. Käytiin läpi sekin, että P lähtee vuodeksi Peruun. Kerroin, että hän on entinen diplomi-insinööri, joka on työskennellyt 10 vuotta it-alalla ja saanut sieltä mm. hyvää projektiosaamista ja nyt hän opiskelee kehitysyhteistyötä ja voi hyödyntää näitäkin taitoja siinä. Rouvan leuka loksahti auki. Mutta se on meijän P ja saahan siitä vähän ylpeäkin olla. P menee siis todellakin Peruun ja opettaa siellä englantia ja internetin käyttöä ja saapa nähdä vielä mitä kaikkea! Espanjaksi tietenkin, kun on niin nokkela mimmi. Sanoin vielä pariskunnalle, että teillä on nyt hyvä elämäntilanne, kun olette hyväkuntoisia eläkeläisiä joilla on aikaa (ja rahaa) matkustella. Olivat kyllä niin hyväntuulinen ja freesi pariskunta ja lähtivät iloisina liikkeestä. Suluissa: rouvan mielestä oli eksoottista, että olen Suomesta (ei ole ensimmäinen, joka on sitä mieltä).

Yks eläkeläisherra (joka on muuten käynyt ennenkin, muistan kasvot) oli ollut joskus työvuosinaan 3kk Oulussa töissä (ehkä) metallialalla. Kesälläkin oli käynyt, jossakin etelämmässä päin Suomea ja ollut veneen kyydissä ja sääsket olivat syöneet häntä ja kyllä, oli käyttänyt sääskimyrkkyä, mutta se ei kuulemma ollut hidastanut mitään. Että kiva oli ollut veneillä, mutta reissu oli mennyt lähinnä hytin puolella hengaillessa, hyttysiä karussa. Ja Oulussa oli ollut kylmä! Kerroin, että olen Oulusta kotoisin ja heti tiedusteltiin tunnenko herra Vaittista, mutta en tuntenut.

Matkaoppaat ja puutarhakirjat tekevät tällä hetkellä kauppaansa. V opetti lausumaan mua enkkulaisittain vegetables: muistakaa paksu vee! Kaksi ruotsalaisrouvaa tuli ostamaan kasvimaakirjoja. Vai oliko se sittenkin niin, että olisivat ostaneet, mutta sitten lopulta ostivatkin matkailukirjoja. No kuule nyt en muista! Mutta ruotsia puhuin heidän kanssaan ja yritin uskotella, että Vaasassa ja sen lähiympäristössä on paljon ruotsinkielisiä, joita myöskin palvellaan ruotsin kielellä sillä alueella. Se oli rouville uusi juttu. Mun puhe taisi olla vähän svenska och engelska mix, mutta näin siinä käy! Ensiksi, kun tulin tänne niin ruotsi meinasi aina ensiksi putkahtaa suusta. Nyt kun yritän puhua ruotsia niin mmmm.... welll.... enkku on se joka tulee joka väliin. Hyvä sinänsä, mutta tarkoittaa sitä, että täytyy alkaa harrastaa itsekseenpuhelua ruotsiksi, jotta mahdollisissa Vaasan työhaastatteluissa ei tulis vallan svengelskaa.

Opin sanan ylivoimainen, invincible, koska R:lle piti kertoa, että Kanada oli ylivoimainen jääkiekon mm-mestari. R seuraa vain olympialaiset, vaikka rakastaakin jääkiekkoa (uskon häntä), mutta uskokaa vain sekin, että talviolympialaiset on ainut kerta kun täällä näytetään jääkiekkoa televiissonista. Itänaapurimme oli vähän huono häviäjä tällä kertaa, mut taisivat oppia jo läksynsä. Opin myös sanan pidätellä (ihmistä), koska sanoin R:lle, että sorry that I hold you up. Rob sanoi, että et holdannut ollenkaan, don't worry. Oon joskus aika puhelias. Mutta toisaalta R:llä itsellä on usein paljon kysymyksiä ja meillä oli hyvät jutut tänään. Mm. koulutuksesta. Palkoista. Jääkiekosta tietenkin. Ja lukutaidottomuudesta!! Täällä on oikeasti (R:n mukaan) kasvavassa määrin ihmisiä (brittiläisiäkin), jotka eivät osaa lukea. Se on käsittämätöntä, mutta totta. Suomessa ei päästetä ekaluokalta, jos ei osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, mutta tämä on eri maa ja eri valuutta. R oli huolissaan. Ymmärrän huolensa. Ihan hetki vain kelatkaapa, mitä kaikkea se merkitseekään, että osaa lukea!

Mitä muuta. J toi leipää mulle evääksi. Ja Tescon mustikkamuffinin joka oli mavullaan. Perusduunin lisäksi vähän siivoilin ja kuuntelin chopinia, bachia ja vivaldia.

Sitten lopuksi en huomannut, että kello tuli viisi ja piti lähteä kotiin. V pisti mulle kassillisen kielioppikirjoja mukaan (ne oli merkattuja ja olis menneet muuten roskiin. Lupasin selailla niitä, mutta ihan oikeesti, niitä on 25cm kasa [mittasin], joten ei niitä ihan hetkessä opiskella). Kangaskassini ei ratkennut V:n epäilyksistä huolimatta. Toivottelimme näkevämme toisiamme kahden viikon kuluttua, kun sattuu tuo bank holiday taas maanantaille.

En jaksa enää kertoa siitä, kuinka menin kauppaan ja maksoin kortilla joka ei toiminut koska olin pyytänyt pankkia sulkemaan sen sattuneista syistä ja hehän olivat sulkeneet ja minähän en muistanut ja selvitin kyllä kassasedälle, että siellä pitäisi kyllä olla rahaa (tämä on se, jota kassatädit ja sedät kuulevat paljon, vaikka ruudulle tulisikin teksti "ei katetta" tai muuten vain virhekoodi, joka tarkoittaa sitä. mutta itsekin kassatätinä olleena tiedän kyllä, että joskus harvoin se voi tarkoittaa muutakin ja sen, että ihmisillä on hyvin inhimillisiä syitä siihen, miksi tilillä ei yllättäen olekaan katetta. eli inhimillisyyttä ja joustoa ja jätetään ne kolme porkkanapussia sinne tiskin taakse odottamaan ja mennään kokeilemaan rahannostoautomaattia ja kun sieltäkään ei tule mitään, niin muistetaan, että minähän juuri pyysin verkkopankin kautta lopettamaan korttini (kyllä muuten toimii Aktian asiakaspalvelu näin verkkopankin kautta aivan erinomaisen mainiosti! se on tullut jo moneen otteeseen huomattua, kun täältä saarelta käsin on asioita hoidellut) ja sitten mennään kotiin kaivamaan se uusi kortti ja vielä pinkoodikin ja mennään sen kanssa ja varalta käteisenkin kanssa takaisin ja ostetaan ne kolme porkkanapussia. Yksi niistä meni muuten J:n nakkikeittoon ja kaksi jäi naposteltavaksi: Nyt puhutaan 200g porkkanapusseista ja porkkanoista, jotka on kuorittu ja siivutettu valmiiksi. Sain niitä punnalla kolme ja oli kiire, koska perunat olivat jo tulella, ja hätä, koska J meinasi tehdä nakkikeiton ilman porkkanaa. En oo koskaan syönyt nakkikeittoa ilman porkkanaa (J kuulemma on, mutta nyt en oo ihan varma uskonko. Luulen, että pitäisi kysyä hänen äidiltään.). J yritti tarjota kukkakaaliparsakaaliporkkanasekoitetta tilalle, mutta pitäydyin porkkanassa. Kaikkineen oli siis pientä mutkittelua matkassa, mutta en antanut periksi ja niin pääsivät porkkanatkin pohojalaasittain joukkohon. Ja hyvveehän se oli! Joko teillä on tehty tälle viikkoa nakkikeittoa?

Tuolla ulkona menee taas hoilotusjoukkoja. Uskallan väittää, että brittiläiset laulaa enemmän kuin suomalaiset. Näihin kuviin ja tunnelmiin, studiosta tintti

London, London

Motorway-maisemaa. Bussilla on hyvä matkustaa ;)

Terveisin edellä ajava rekka.

Winchester. Busa pysähtyy aina Winkussa matkalla Southampton-London.

 Lontoon esikaupunkialuetta. Bussin ikkunasta zoomailin.

Mintuhko, ihanahko.

Kun lähestytään Lontoota niin lentokoneita menee taivaalla varmaan minuutin välein.

Mikä, minne, miksi? En tiedä, mut komioit on.

Mut tämä oli vahdinvaihdosta Buckinghamin palatsin luona. Ehdimme ajoissa tällä kertaa ;)

 Her Royal Highness! Nähtiinköhän oikeesti livenä?

Jos Lontoossa ei raski maksaa sightseeing-bussista, niin hyvät maisemat on myös ihan paikallisbussin yläkerran etuikkunapaikoiltakin. 

China Town...

...tarjosi meille hyvät takeaway-eväät (jotka on usein jopa puolet halvempia kuin paikan päällä syödessä), jotka nautiskelimme mäkin fantan kera Piccadilly Circuksella. Sopi meidän low budjettiin!

Kävimme Lontoossa siis tän viikon ma-ti ja meillä oli siellä Suomalaista, VAASALAISTA seuraa ;) Laadukasta!

West Minster Abbey 

Lepotauko. Se askelmittari pitäisi tosiaankin ottaa joskus käyttöön, niin sais tietää paljonko sitä näillä kaupunkireissuilla oikein käveleekään päivässä (tai SportsTracker, mut se kuluttaa puhelimen akkua ehkä liikaa). Jalat oli ainakin tämänkin reissun jälkeen niin nuutuneet, että muutama kilometri taisi tulla talsittua. Olkapäät tuntuivat myöskin siltä, kuin joku olisi nuijinut ne perunamuusiksi. Kiitos kassien, joita kannoin kummallakin puolella. Mutta kannoin kivun kunnialla. Muu ei oikein auttanut, sillä olisin voinut ottaa repunkin, mutta se oli punainen. Musta mekko ja punainen reppu? Nou thänks!

Sanattomaksi veti Suomi-tuliaiset! Kaikki on (jo) jaettu ja syöty. Pyyhkeetkin ois voinut kyllä syödä, kun oli niin herkullisen freesejä 8)

Majoituimme tällä kertaa Earl's Courtissa. Kiva kaupunginosa!

.

 Earl's Court Station

Hostellin vierestä. Hostellista unohtui ottaa kuva, mutta se oli valkoinen ja hieno (ulkoa päin) ja omakotitalomaisempi. Siis talot olivat (toki) kiinnikkäin toisissaan, mutta joka kohtaan oli oma, pramea sisäänkäyntinsä valkoisine pylväineen.

Otimme hostellin läheltä kaveriemme hotellia ja kiva niin, tulipa testattua jotain muutakin kuin YHAa. Meidän hostelliyöpymisissä on aina sopivasti sellainen muutaman kuukauden väli, niin kerkeän unohtaa, että olen todennut, että en enää mene hostelliin yöksi. Ja taas menin. Ja taas muistin, miksi ei pitäisi mennä. Tällä kertaa olimme mixed dormissa, eli miehiä ja naisia samassa huoneessa, mutta kivaa oli se, että päästiin samaan huoneseen (J oli etukäteen pyytänyt). Meillä oli jostakin syystä vain yksi kulkukortti, joten teimme kaiken minkä teimmekin (wc, suihku) vuorotellen. En muutenkaan tykkää jättää kamoja vahtimatta enkä puhelinta yksinään laturiin. Vaikka tässäkin huoneessa oli osalla kamat niin levällään ja omistaja ties missä, mutta minä en jätä mitään vahtimatta. Ihan vaan kaiken varalta. En jaksa sitä hajotusta, jos puhelinta ei näy missään ku palaat hampaiden pesulta.

Kävin illalla heti hostellille tultuamme suihkussa. Kävin tsekkaamassa paikan (siellä oli vain yksi suihku ja useampi huone. Yhalla on yleensä suihku ja wc per huone, jossa on min. 8 hlöä) ja eh, suihku oli muuten kuiva, mutta joku oli selvästi sinne viemärin tienoille käynyt laskemassa laulellen vesiä, sillä se oli kostea vain siitä kohtaa ja haju (!), siellä oli urean haju. Uhhh. Menin hakemaan kamat ja takaisin tultuani suihku oli varattu. Odotin 1 tai 2 henkilöä ja menin sitten. Ei haittanut jonotus niin paljon, kun haju oli häipynyt, uhh. Suihkusta kuului puhetta ja kerkesin jo ihmetellä, että oliko siellä kaksi henkilöä yhtä aikaa, mutta minua ennen ollut kaveri vain puhui hieman itsekseen. No, siellä sit kikkailin, ilman suihkusandaaleja (jotka on näissä mestoissa aika must) ja yritin, ettei kamat vahingossakaan tippuis lattialle, uhh, uhh, uhh. Lukko oli vähän heppana ja J huoneessa pikku matkan päässä, joten pyyhin vähän väliä silmiäni tsekkaakseni, ettei vahingossakaan kukaan kutsumaton vieras pyri sisään kesken kaiken. Onnellisesti siitäkin reissusta selvisin. Yksi huonetovereistamme oli italialainen noin 40v mies, joka oli asunut ko. hostellissa jo yli 10kk. Vuokrat on niin kalliita Lontoossa, että saattaa tulla jopa halvemmaksi asua hostellissa. Tämä meidän hostelli oli ainakin über-halpa. £13/yö. Yksi huonekaveri, nainen, huokaili ja voihki aikansa ennen kuin nukahti. Suurin osa ei ollut vielä paikalla, kun me aloimme nukkumaan, joten uni sai sen puoleen rauhassa tulla. Meidän huoneessa oli 6 kerrossänkyä. Romanttisesti nukuimme samassa sängyssä, mitäs se haittaa jos korkeuseroa on metri? Minä yläsängyssä ja J alasängyssä. Meinasin saada hepulin illalla, kun J kuiski alasängystä, että "älä hengitä, tämä sänky kaatuu!", ja oli tosissaan ;) hahhhaahhh!! Sänky oli oikeastikin todella kiikkana ja mua vähän hirvitti jo siinä vaiheessa, kun kiipesin sinne. Tuli fiilis kuin mammutti kiipeäisi jonnekin tulitikkutaloon ja se huojuu ja heiluu, mutta ei kuitenkaan aivan kaadu. Yritin sitten olla liikkumatta ja ennen kaikkea hengittämättä ;) Mutta nyt lupaan: seuraava kerta, kun nukumme jossakin, meillä on sama huone. Yhteinen huone. Siis OMA yhteinen huone. Tämä viimekertainen oli jo askel eteenpäin, sama huone. Seuraavalla kerralla voisi vielä koittaa huolehtia, että siellä ei olisi meidän lisäksi 10 muutakin.

No mutta! Hyde Park oli kiva paikka. Kerettiin vain osa siitä kiertää, niin kuin usein: vain pala suuresta Lontoosta, jos ei ole paljon aikaa. Vähän harmikin joskus, kun pitää kiirehtiä. Ihan rauhassa me siis täällä kävelimme ja ihan rauhassa hengitimme ja nautiskelimme Dianan puiston kukista ja muusta, mutta ollapa joskus aikaa vielä enemmän! 

A&J. Molempia täytyy kyllä kehua! A 5v käveli niin reippaasti koko ajan, eikä valittanut yhtään. Energiaa näytti riittävän ja kaveri juoksi milloin missäkin. Kyllä meillä oli ihan hyvin neljän aikuisen silmät koko ajan käytössä: check, check, check. Lontoossa ei ole kiva mennä hukkaan. Ja J (feminine) käveli myös siihen malliin, ettei meinannut kokoajan muistaakaan, että kesävauva on tulossa. Tosin se suloinen vauvamasu siitä vähän muistutteli, mutta eipä näyttänyt paljon hidastavan. Kyllä me silti istuimmekin välillä ja otimme iisisti. J:n kanssa kävimme Oxford Streetin kaupoilla sillä aikaa kuin miehet kävivät Natural History Museumissa. Oli kiva käydä mimmin kans mimmien kaupoissa ja muutamia kivoja pikku juttuja tarttuikin mukaan ^_^ Se oli hyvä diili, miesten ei tarvinnut hikoilla kaupassa ja naiset saivat kiertää kaupoissa ilman hoputusta.

Iskälle terkkuja. Onko tarpeeks leveä?

Jätskiauto oli jo lopettanut siltä päivää. Mut ihan veikee? 8)

Hyde Parkissa oli paljon penkkejä, mihin istahtaa. Tämä penkki oli tyhjä, mutta yleensä ottaen puisto oli hyvin hyvässä käytössä. Ihmisiä työpäivän jälkeen piknikillä tai muuten vain istuskelemassa, rullaluistelijoita, skoottaajia, juoksijoita ja jos jonkinnäköistä kikkailijaa. Jotkut tekivät läppärillä töitä kahvilan terassilla veden ääressä. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, kun kävelimme siellä. Uskon, että ei välttämättä ahdista (ja eihän se ahdistus nyt mikään lähtökohta tokikaan olekaan) asua Lontoon ytimessä, jos lähellä on näin kiva hengähdyspaikka. Eihän se ihan todellista todellista luontoa voita, mutta varmasti aivan riittävä monelle kaupunkilaissielulle. Aiemmin päivällä näimme täällä puistossa niin ratsupoliiseja kuin ilmeisesti ihan tavis ratsastajiakin. Heille oli oma hiekoitettu tiensä kävelytien vieressä. Etkö sinäkin ottaisi Lontoon keskustasta jonkun muutaman miltsin yksiön ja kävisi töiden jälkeen vähän Hyde Parkissa iltaratsastuksella? :) Meillä ihmisillä nämä elämäntilanteet on niin monet.

Harrodsilta terkkuja. Pikkusiivun kerkesimme katsastaa. Kyllä se on vähän eri kuin Suomen kaupat. J katseli meille £15000 puutarhapatsasta...

...Minä olin vaatimattomampi ja ostin muutaman kohtuuhintaisen suklaarasian tuliaisiksi.

Tämän ostin J:lle etukäteisjoululahjaksi.

Ja tää (etummainen) ostettiin mulle kauppakassiksi. Kotimatkalla otimme vielä bussin ikkunasta vähän videoa Londonista. Ompahan vanhana sitten mitä katella ja on ne kivoja sightseeingejä sellaisellekin näyttää, joka ei ole Londonissa vielä käynyt. Hauska varmaan sitten joskus mennä Suomesta käsin Lontooseen vaikka minilomalle. Eri tavalla tuttu kaupunki nyt, mutta paljon on vielä koluttavaa. Luulen, että ei kuitenkaan aivan lähivuosien matkustuslistalla ole. Eli oliko se nyt hyvästi Lontoo ja nähdään sitten, kun taas nähdään? Se saattoi olla tämän kauden viimeinen Lontoon keikka. L on tulossa meitä moikkaileen kesäkuussa, niin pahassa tapauksessa hän saa mut houkuteltua London Design Museumiin, jossa en ole aikeistani huolimatta vielä käynyt. Nähtäväksi jää!