Saturday 28 February 2015

Blogihaaste vol.1 / Glädje för livet


Tämän päivän ilot: Selvisin salille jopa jo ennen kahdeksaa! Kotimatkalla ostin torilta mansikkaa ja avokadoa (ohitin reippaasti ne lukuisat ruokakojut, ahh!). Mansikasta tein pirtelöä (nam nam!) ja avokadoa tykkään laittaa ihan vain näkkärin päälle. Voin käyttö on jäänyt mulla sen myötä aika vähälle: Suosittelen kokeilemaan! :) Avokadoa tulee laitettua tietty myös smoothieen, mutta salaatin teko on kyllä jäänyt vähälle! Yks syy liene se, ettei täällä oo niitä Korpelan kinkkusuikaleita eikä sen puoleen mitään kinkkusuikaleita ja kala on kukkarolle kallista, mutta tämäpä olikin hyvä muistutus minulle, että teen salaattia joku päivä. (Yksi pointti siinä on se, että sitä pitäisi tehdä mielellään vain vähän, kun säilytystilaa jääkaapissa on niin ministi.)

Mutta! Sain blogihaasteen! Oon vähän äimänä, mutta tartun siihen kuitenkin. Tarkoituksena on ilahduttaa blogikaveria ja laittaa ilahdutusta edelleen eteenpäin. Mikäpäs siinä! :) Iloa ei ole koskaan liikaa.

Minähän olen vielä melkoinen amatööribloggaaja. Koko blogi lähti liikenteeseen viime marraskuussa ideasta, että tätä kautta on helppo kertoa Enkun vuoden terkkuja Suomeen monelle yhtäaikaa (tehottomuus on tuhlausta, lol). Koska en ole rajannut blogiani pelkäksi matkablogiksi, niin pidätän onnellisesti vapauden kirjoitella tänne mitä vain! :) Sporttia, pyrkimyksiä terveelliseen elämään, fiiliksiä, sisustusta jne. Ja luulen, että saattaisin mielelläni jatkaa bloggailua vielä Suomessakin.

Palatakseni haasteeseen. Juttu on se, että en seuraa paljon blogeja. Ennen Enkkuun muuttoa en siis seurannut yhtään. Tai hetkinen, yhtä käsityöblogia kyllä! Sitten on niitä satunnaisia klikkailuja ollut, mitä meille kaikille täällä internetin ihmeellisessä maailmassa sattuu. Mutta nykyisin luen kyllä enemmän blogeja, ehkä ne ovat alkaneet kiinnostaa enemmän omani myötä ja lisäksi täällä päin tätä maailmaa ja tätä elämänvaihetta on enemmän aikaa lukea blogeja. No mutta siitä huolimatta en tiedä paljoakaan ystäviä / tuttuja, jotka pitävät blogeja, joten haasteet lähtevät niille bloggaajille, jotka tiedän varmasti :) ja joiden blogeja on kiva lukea!

Nämä onnekkaat (ü) ovat:

Sakru / Pieni Lankarulla-blogista / Kiva käsityöblogi!
Martta / Martta-Martta-blogista / Tuulahduksia lapsiperheen tuiskeesta :) Martta on kyllä jo mukana haasteessa, joten välttyy siltä toitamiseen. Minulta kuitenkin lähtee ilahdutus hänen suuntaansa. Näinkin oli lupa tehdä 8)



Haasteen säännöt tulevat tässä:



1. Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

2. Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.

3. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

4. Voit totta kai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Saapa nähdä mitä ilahdutusta keksin! ^_^ Postitus täältä käsin on yllättävän kallista (paljon kalliimpaa kuin Suomesta tänne: joulukortteja- ja paketteja lähettäessä ja saadessa se tuli huomattua), joten luulen, että jotain kevyttä se on! ;)

PS. Jos jollakin teitä on blogi, niin saa vinkata alle! :) Aika harva teistä on rekisteröitynyt lukijaksi, joten en voi urkkia blogi-statustanne sitä kautta.

PPS. Jään jännityksellä odottamaan, mitä Martta-blogista minulle keksitään! :) En olekaan saanut postia Suomesta pitkään aikaan! (Se on vinkki! Muistakaa, että kuulumiset ilahduttavat ihanasti <3)

PPPS. Southampton +10 ja vesisadetta. Miten teillä?

Friday 27 February 2015

Kaalilaatikko ja kaalikeitto

Tänään tein eka kertaa elämässäni kaalilaatikkoa! Sitä tulikin heti kerralla 2L :D Kiitos vain vinkistä kaverilleni. Kaalikeittoa olemme kyllä tehneet monet kerrat, täällä Englannissakin. Voin laittaa alle molempien reseptit. Kaalilaatikon alkuperäinen Kotikokin sivuilta *click. Muokkailin vähän taas.

Maku oli semijees. Siis kyl ihan jees hyvää Ikean puolukkahillon kans, mut sama ongelma meillä on usein (molemmilla) et ei osata tehdä tarpeeks maukasta ruokaa. Laitoin ohjeesta poiketen lihaliemikuution tilalta kasvisliemikuution, et liekö tässä osasyynsä? Ei käytetä lihaliemikuutiota lainkaan, mihinkään, mut ehkä olis syytä käyttää, vai? ;)  Jospa sillä tulisi enemmän makua.


Kaalilaatikko

1 keskikokoinen keräkaali                      (meillä oli aika iso)
1l lihalientä (ajattelin että se on yhtä kuin 1,5 lihaliemikuutiota)
400g jauhelihaa   (laitoin 500g ku se on yleinen pakettikoko täällä)
2dl tummaa riisiä  (laitoin 2,5 ku kaali oli iso ja jauhel. enemmän)
ripaus valkopippuria            (kaapista löytyi vain mustapippuria)
voita                                   (vuoan voiteluun + pinnalle)
loraus siirappia                                          (pinnalle)
suolaa                                    (laitoin sitä jauhelihaan)

OHJE:

1. Pilko kaali. Laita kaali, riisi ja liha- tai kasvisliemikuutio keittymään noin 15 minuutin ajaksi. Varmasti voit maustaa itsekin, jos osaat ;)

2. Paista jauheliha ja mausta se suolalla ja mustapippurilla.

3. Voitele vuoka.

4. Sekoita jauheliha kaalin ja riisin kanssa. Voit sekoittaa ne kattilassa, jos mahtuu (minulla ei mahtunut, joten sekoitin Ikean isossa taikinakulhossa). Voit kaataa osan keitinliemestä pois tai Kotikokin sanoin "Keitinlientä myös mukaan, saa jäädä melko löysäksi".

5. Kaada seos vuokaan ja lorauta päälle siirappia ja laita muutama voinokare.

6. Paista uunissa keskitasolla tai alhaalla 200°C noin 1h.

7. Nauti puolukkahillon kanssa! :) Raejuustokin sopii kaveriksi!

Kiitos Tuijalle ruokavinkistä! :)

Summittainen kaalikeiton ohje

Perunaa
Jauhelihaa
Kaalta
Kasvisliemikuutio

OHJEET:

1. Kuori perunat ja laita kattilaan kiehumaan
2. Pilko kaali ja laita se perunoiden sekaan
3. Lisää kasvisliemikuutio
4. Paista jauheliha, poista ylimääräinen rasva jos haluat ja lisää perunoiden ja kaalin joukkoon.
5. Tunteroinen hurahtaa ison kattilan kanssa, mutta voit katsoa perunoista, milloin vaikuttaa kypsältä.

Laita tarvikkeita sen mukaan kuin tavaraa riittää. Me olemme laittaneet yleensä 500g jauhelihaa, kokonaisen kaalin, 1,5-2 kasvisliemikuutiota ja perunaa sen verran kuin kattilaan mahtuu. Siitä on tullut kaksi kattilallista eli noin 3L. Sitä on sit syöty muutama päivä ;) Keitosta sain maukkaampaa kuin tämänpäiväisestä laatikosta, mutta ehkä en edennytkään täysin ohjeen mukaan. Mutta jos jollakin on vinkkiä kaalikeiton maustamiseen niin saa kommentoida alle! :) Tämä on kiva, helppo, perusmaukas, terveellinen ja edullinen ruoka, joten sen voisi ottaa jäädäkseen. Koitan ensi kerralla lihaliemikuutiota!

PS. Haaveenaani olisi ottaa arkikokkailuun mukaan enemmän näitä ehkä vähän unohdettujakin matskuja, kuten kaali (käytämme kyllä jo keitossa ja nyt laatikossa, mutta esim. salaattiinkin kävis!), lanttu, punajuuri ja mitäs näitä nyt on kaikkia. Suomessa saa kyllä kasvatettua vaikka minkämoista! Haaveilen myös omasta kasvimaasta ... ^_^

Wednesday 25 February 2015

Lohipastaa / Salmon pasta


Ai että! Nyt on niin hyvä fiilis! Eka kerran elämässä kala paistettu pannulla meidän perheessä. Eikä tainnut jäädä viimeiseksi! Lyötiin kättä päälle, että tästä lähtien joka viikko kerran kalaa. Tiedän, että sitä vois useamminkin syödä, mutta tästä nyt on hyvä lähteä liikenteeseen, koska meidän kalan syönti on ollut tosi epäsäännöllistä. Kyllähän se maistuis, mutta kun hinnat on niin suolaisia, täällä minun mielestä kalliimpaa kuin Suomessa. Ja lisäksi, kun on tuo mikroaaltouuni niin siinä ei olla mitään esipaistamatonta lihaa uskallettu kypsentää. Mutta kylläpä tulikin kätevästi pannulla!!! Aivan mahtavaa! ^_^ Herkullista lohta saatiin kera sipuli+creme fraiche-kastikkeen, kuitupastan ja porkkanaraasteen. Pastan seassa oli vähäkuituisempaakin, koska nyt yritetään alkaa totulla tähän kuitupastaan, mutta molemmat kyllä tykättiin tästä pastasta! Kuitumakaroonia ollaan kyl Suomessa syöty, mut täällä sitä ei myydä ja joistakin muista pastoista oli aiemmin vähän liian tykky kokemus ollut, joten siksi piti tätä satsia vähän tavallisella keventää. Mutta kun tämä höttypussi on saatu loppuun, niin luulen, että uutta ei enää osteta :) Askel askeleelta kohti terveellisempiä elämäntapoja eri osa-alueilla. Siitä tulee hyvää fiilistä. Pastan ohje sattui silmääni facebookista ja on vaasalaisen Even blogista *click. Alla ohje meidän tyylillä. Laitoimme sitruunapippurin tilalta oikeaa sitruunaa, koska sitruunapippuria ei löytynyt meidän kaupasta eikä myöskään sitä tykkyä sitruunatiivistettä. Välillä tulee yllättäviä juttuja vastaan, mitä täältä ei löydy kaupasta. Esim. perunajauhoa ei löydy eli maissijauho meilläkin nyt odottaa kaapissa, että mikäs päivä tehtäis marjakiisseliä. Sit tuosta kermasta, luulen et menis ilmankin jos on kasviksia kaverina. Tai sit jos keksis jonkun kevyemmän kastikkeen. Parmesania ei lähdetty ostamaan. Öljyksi laitoimme neitsytoliiviöljyä. Minun mielestä tällä ohjeella tuli maukasta, mutta J lisäsi vähän ketsuppia (!).

LOHIPASTA / SALMON PASTA

Lohta / Salmon
Täysjyväpastaa / Wholemeal pasta
1,5-2 sipulia / 1,5-2 onion
Suolaa / Salt
Sitruunaa / Sitruunapippuria /lemon or lemon pepper
Kylmäpuristettua öljyä / cold-pressed oil
Kermaa / Creme fraiche / Cream
(parmesania) / (parmesan)
-> Keitä / höyrytä kasviksia kaveriksi tai tee esim. porkkanasalaattia.
OHJEET:
1. Pastat kiehumaan kattilaan.
2. Poista nahka jos haluat. Me poistimme vasta paiston jälkeen. Mausta suolalla ja pippurilla.
3. Lisää öljy pannulle ja paista lohi miedohkolla lämmöllä, älä täydellä teholla.
4. Siirrä kala esim. lautaselle ja paloittele. Pyykäise pannusta rasvat tai jätä seuraavaa vaihetta varten.
5. Laita pannulle öljyä (ellet jättänyt kalanrasvoja) ja paista silputtu sipuli.
6. Lisää kala ja ruokakerma sipulin sekaan.
7. Yhdistä valmis pasta ja lohikastike. Voit pitää ne myös erillisissä astioissa, jolloin se on kivempi säilöä, jos ruokaa jää yli. Halutessasi voit lisätä ruuan pinnalle parmesan-juustoa.
Nopea ja hyvä ruoka!

PS. Kerro alle, jos tiedät jonkun hyvän KEVYEN kastikkeen kalan kans! :)

Wednesday



Onko koskaan sitä fiilistä, että elämä on yhtä järkkäilyä? Pyykkien lajittelua ennen pyykkihuoneeseen menoa, tavarat pois työtasolta, vaatteet kaappiin, villasukat eteisen kaappiin, kauppakangaskassi oikealle paikalleen, sakset kynäpurkkiin, pölyt pois työtasolta (joka meillä lähes samalla tasolla [korkean] sängyn kanssa, joten pölyä petivaatteista kyllä tulee), keittiön pöytä tyhjäksi, tiskien tiskaamista, pyykkikoneen ajastimen kyttäämistä (meillä ne yleiset pyykkikoneet pyykkituvassa ja tuntuu, että ajastin ei ole täysin jämpti eli jos jätät pyykit pyörimään 90min ajaksi ja tulet takaisin 80min päästä niin pyykit ovat saattaneet jo pyöriä tai sitten on jäljellä vielä 30min. Ja pyykinhaussa on oltava tarkkana kuin porkkana, sillä muuten seuraava käyttäjä heivaa pyykkisi ties minne), pyykkien ripustamista, paperikasan selvittelyä - tätä se oli tänä aamuna minulla. Vaikka meillä on vain kahden hengen talous, niin miten sitä järkkäiltävää riittääkin aina vain! Luulen, että eteenkin meillä siisteyttä rakastavilla naishmisillä sitä järkkäiltävää riittää...?? Vaikka J on järjestyksen mies ja tykkää asua siistissä kämpässä, niin ei nämä samat järkkäilyjutut tunnu tulevan hänen kontolleen. Onko vaimo liian nopea ehtimään ensin? ;) Tai sitten se todennäköisempi, että hän ei niitä huomaa tai ne eivät häntä häiritse. No joka tapauksessa rakastan sitä, että asioille on selkeät paikat :* Kun jaksaa aina laittaa tavarat niille varatuille paikoille niin on vähemmän siivoamista eikä etsimiseen mene aikaa.

Ikean tilaratkaisut on joskus erittäin herkullisia. Pienestä tilasta tehdään kätevä ja siitä minä pidän! ;) Tälläkin hetkellä meidän pieni tila on aika näppärä. Jos täällä pidempään asuisi niin sitten saattais ostaa jotain, mikä tois vielä lisäkätevyyttä. Erityisesti olen ihaillut (Southamptonin) Ikean kaksiota ja sen tilaratkaisuja. Olisikohan siinä neliöitä 50-55 tms. Olohuone, keittiö, makuuhuone, lastenhuone, wc / kylpyhuone. Meillä ei ole vielä omaa asuntoa ja usein mietiskelen, että minkälaisen haluaisin. Olen miettinyt, että miksiköhän tosi pieniä omakotitaloja tehdään niin vähän? Onko se kustannustehottomuutta tai onko kyseessä lain vaatimat rajat vai olisiko oikeasti mahdollista rakentaa vaikkapa 70m² omakotitalo? Tai pienempikin. Luulen, että sen kokoinen riittäisi monenlaiseen tarpeeseen, eikä tietenkään maksaisi niin paljon. Toki siinä olisi samat peruelementit / tietyt välttämättömät kiinteät kustannukset, kuin isossakin talossa, mutta tulisihan se pakostakin halvemmaksi, koska lisäneliöt maksavat aina.

Luulen, että monilla meistä on omaa kotia ajatellessa mielessä jotain, mihin erityisesti olisi valmis satsaamaan. Mikä se sinulla on? Minulla se on jo pitkään ollut (ja luulen ettei siitä muuksi muutu) lattia ja upotetut kirjahyllyt. Ne edellä, muut perässä. Haluaisin ihanan, elävän puulattian. Suomessa meillä näkee ainakin koivua ja tammea ja vanhoissa taloissa niitä oikeita puulattioita. Täällä Enkussa näkee paljon sellaisia vanhan näköisiä eläviä puulattioita. Mistäköhän ne niitä saa? Siis meinaan, että uusissa ostoskeskuksissa ei nyt vain voi olla luonnollisesti vanha puulattia tai jos onkin, niin sitten se on siirretty jostakin. Mitä nyt läheiset ovat rakennelleet / remontoineet taloja Suomessa, niin kellään ei ole leveää lankkulattiaa. Eikö sitä saa Suomesta? Mun pitää varmaan selvittää ennen täältä lähtöä, että mistä niitä leveitä lankkuja voi täällä tilata ja onko niitä mahdollista tilata Suomeen. Toisaalta Suomessa, jossa puuta on valtavasti - miksi ei ole enemmän tarjontaa lankkulattioissa? Saattaisin hyväksyä silti ihan perinteisen suomalaisen koivuparketinkin. Se voisi mielellään olla kulunut tai sitten hioisimme siitä lakan kokonaan pois. Tai mistä sitä koskaan tietää jos aivot vanhetessaan niin pehmentyvät, vaikka kiiltäväkin lopulta kävis. Kaverini maalasivat ensiasuntonsa puulattian valkoiseksi ja se on kyllä myös tosi hieno ja sopii ympäristöönsä. Mutta vaikka tykkäänkin valkoisesta, niin luulen, että meidän lattia tulee olemaan puun värinen. Minkä värisen puun, siitä ollaankin sitten tarkkoja. Puulattiassa on tunnelmaa, luonnetta, elämän makua. Oikein ihana puulattia - sehän on kuin ystävä.



Eilen muuten pelotti mennä salille yli viikon tauon jälkeen (se kun olin kipeenä). Hyvinhän se meni lukuunottamatta punnerruksia, jotka muutenkin ovat minulle olleet haastellisia. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavan määrän, mutta odotan sitä, kun ne sujuvat jo vähän sutjakammin!! Hyppyskäkin sai nyt ensikyytinsä ja kylläpä se vain olikin yllättävän rankkaa puuhaa! En ollutkaan enää se 10-vuotias kevyt keijukainen, joka iloisesti hypähtelee hyppynarulla keväisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa sen kaverin kujalla, jonka asfaltista on ensimmäisenä sulanut hyppyskänmentävä alue (muistan, miten sitä oikeastikin odotettiin! Ja kilpailtiin! Ja sulamista autettiin levittelemällä lunta... <3). Olinkin 28-vuotias tömähtelevä tantta, joka jaksoi hyppiä 2-3min ja sitten riitti. Ok, otin hypyt treeniin päätteeksi ja alkulämmittelyksi olin jo juossut 1.2km, joten ymmärretään...........?! No en tiedä ymmärretäänkö, mutta haastan kokeilemaan lajia! Oishan se mukava päästä vielä pikkutyttöjen hyppyskäleikkeihin joskus mukaan - siis ei pelkästään hyppynarun pyörittäjän roolissa ;) KUVA-selostus: Siinä se hyppyskä! Valitsin pinkin, jotta stemmaa treenipaidan kanssa. Treenipaidan ostin joskus Vaasan Sportian lastenpuolelta. Eilen myös hörppäsin eka kerran treenin jälkeen palautusjuomaa Jiin yllytyksestä. Suklaan makuista, MAXI Nutrition-merkkistä, en hirveesti tykännyt, enkä sen puoleen eroa aikaisempaan palautusjuomattomuuteen huomannut, mutta menköön toistaiseksi. Shaker-pullo ja hyppyskä Decathlonesta ja itse jauhe meidän aina niin luotettavasta Asda-marketista.


Herkullinen keskiviikkolounaani! :'P Pinaattilettujen kyljessä cottage cheecea (brittiläinen raejuustoviritelmä) ja Ikean puolukkahilloa.

Tein eilen iltaruokailtapalayhdistelmäksi (niii-iin, vieläkin on ruokarytmissä petraamisen varaa!) pinaattilettuja vähän varioidulla ohjeella. Aikaisemmin postaamani ohjeeseen *click verrattuna laitoin nyt vähemmän suolaa ja voita taikinaan vain vähän, koska tapaamme paistaa letut voissa. Lisäksi laitoin taikinaan kuiturouhetta ja chiasiemengeeliä. Matkin Jiitä ja jätin taikinan turpoamaan huoneenlämpöön smoothiekannuun. Liekö siitä vai sisältökikkailuista johtuen taikina oli paistamista aloitellessani liian löysää. Lisäsin siis viisaan mieheni vinkistä vähän (1-2dl) jauhoja lisää ja johan suijui sutjakkaasti! Tällä taikinalla oli helpompi tehdä paksuja (varmaan kuituleseen ja chian ansiota) ja se olikin ok, koska syömme näitä lettuja ihan ruokana.

PS. Tiistai-iltana mulla oli melkein koululaisfiilis, kun klo23 tein yhtä palautettavaa tehtävää silmät unihiekassa. Mitenkähän siinä näin pääsi käymään?

PPS. Lisäsin kuvia edelliseen postaukseen.

PPPS. Britanniassa on nyt hyväksytty laki, joka myöntää kolme virallista vanhempaa lapselle.

PPPPS. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

Saturday 21 February 2015

Eilinen, tämä ja huominen


Elisen tiedän, tämänkin päivän jo melkein loppuun saakka ja huomista arvailen. Eilen elämässä tuli intialainen iltateelle klo22. Tänään käppäilimme kevätsäässä kaupungilla. Shoppailin holtittomasti chia-siemeniä Holland&Barretin alesta [ok. mies vahti vieressä, mutta sain silti ostaa monta pussia, koska hän aikoo aloittaa kokeilemaan niitä suolivaivoihinsa //colitis ulcerosa / ulcerative colitis]. Istahdimme J:n ystävän suosittelemassa kahvilassa hetken. Siellä oli kilpapyörä seinällä [se on nyt in. Kerron sen, jos et tiennyt.]. Alxille terkkuja täten. Täällä osataan rakentaa viihtyisiä ravintola- ja kahvilamiljöitä. Kävimme sivukujilla ja joissakin pikkukaupoissa ja vanhassa osassa Southamptonia. 



Ihanaa, vanhaa katukaavaa. Talo tiukassa mutkassa. Southamptonin vanhasta osasta.

Krouvi!


(Tämä oli eri kahvila, kuin se jossa kävimme. Meidän kahvilasta en hoksannut ottaa kuvaa.)


Ruokakauppareissulla tulostimme 60-vuotta täyttäneelle perhetutulle synttärionnittelukortin viimekesäisestä kuvasta. Yllättyy varmaan, ehkä ilahtuu [sanon toiveikkaana]. Löysin tämän kuvan kun tein edellistä postausta ja pengoin kesäkuvia. Otin tietokoneen ruudulta kuvan ja lähetin sen J:n puhelimeen ja J:n puhelimelta [kun vain iPhone kävi siinä liikkeessä!!] teetimme kuvan. Tästä puolestaan siihen, että kuva ei ole laadukkain mahdollinen. Ja tästä päästään siihen, että kuvan saaja on ammattikuvaaja. Mutta... Mutta, mutta! Hän sanoi kesällä, että hän haluaisi ottamani kuvan itselleen muistoksi [se oli tietyllä tapaa erityislaatuinen tilanne hänellä], joten nyt hän kuvan saa ja tunnelma välittyy ja sitä rataa ja voinhan vielä laittaa alkuperäisenkin vaikka emaililla. Enhän minä nyt tätä toki murehdi, mutta että joskushan siinä käy niin, elämässä nimittäin, että se huonolaatuinen kuva menee valokuvaajalle ja lässähtänyt kakku tarjotaan kondiittoriystävälle tai itsemaalattua huonekalua tulee kehuttua puusepälle.


Ja niinhän siinä myöskin kävi, että kotimatkalla satoi rakeita (kun katsot "sillä silmällä" niin kuvasta ehkä erottaa) ja J otti videolle. En oo koskaan ennen ollut raesateessa! Huomenna meille tulee kolme muslimia, yksi ex-katolilainen ja yksi luterilainen. Ja mille ne tulee? No riisipuurolle! Täällä E:llä alkavassa maassa olen vasta tutustunut muslimeihin ja on ollut hyvä tutustuminen tämä. Vaasassakin on varmasti kasapäin muslimeja, mutta hassua, että en tunne yhtäkään. Tarkoituksetonta, mutta totta. Suomessa kaikki [kaikki] ystäväni ovat valkoisia. Tarkoituksetonta, mutta totta.

BBC:llä on vouhkattu Suomen äitiyspakkauksesta ja se on saanut paljon kehuja ja klooriaa. Nyt vouhkataan kuulemma ulkona pakkassäässä nukkuvista lapsista. Ei sitä kuule aina arvaakaan, mitä meistä maailmalla vouhkaavat. Mutta hyvä jos hyvästä! Koska lapsi tarvii kehuja ja lapsihan se on tavallaan Suomikin.

Paljonko olisit valmis maksamaan käsilaukusta? Tulipa vain mieleen. Kerro kommenttikenttään jos kerkeät. Et ehkä kerkeä, koska nykyajan ihmiset ovat kiireisiä, senhän tiedämme. Ja sitäpaitsi aika erikoinen kysymys. Ja myöskin vähän hankala, koska voi olla, että ekologinen tai humaani omatunto alkaa kolkuttamaan [mulla, jep], jos kovin kalliin olisit valmis ostamaan. Mun tietämys kalleimmasta loppuu 10 000€, mutta en oo googlannu ja naistenlehtiä en juurikaan lue, joten kuka tietää, ehkä kalliimpiakin voi löytyä. En aio koskaan ostaa niin kallista [isi uskaltaa taas hengittää, jos luki tänne asti], mutta en tiedä vielä, paljonko voisin maksaa laukusta maximissaan. Yleensä saan aika rauhassa itsekseen täällä jutustella. Ihan vienosti vain vihjailen, että kommentti ilahduttaa ihanasti ^_^ Kiitos teille kaikista niistä palautteista, joita olen saanut muita reittejä: nekin ilahduttavat! Tykkään, jos sinä tykkäät jostakin sisällöstä - tekstistä / kuvasta / reseptistä eller muusta vinkistä.

Ni hao ma? How are you? J opiskelee kiinaa ja mulla vähän varpaita paleltaa kun blogia kirjoittelen. Patteri siis päälle. Oon ollut viikon kipeenä. LOL. Maanantaina aloitan taas täysipainoisen elämän, ehkä vaikka väkisin, vaikka se ei välttämättä olisi hyvä. Lupaan, etten salille kuitenkaan mene vielä[kään!!!! yyyyyyhhhh!!!], jos nämä aivastukset jatkuvat yhä vain näin jyräköinä. Ei ole tainnut seinänaapureille jäädä epäselväksi, ollaanko flat kolmosessa flunssassa vai ei.


Sisko tapetoi uuteen kotiinsa kaksi seinää omista valokuvistaan. Aika hurjan makeeta, vai mitä? Koska kommentoin kuvan alle "wau!" ja koska fb tarjoaa meille kohdennettua mainontaa, niin seuraavaksi katselinkin jo maailmankarttatapettia *click. Aika hieno? Haluaisin vielä joskus maailmankartan seinälleni, se on pitkäaikainen haave, joka vaatii pitkäaikaisen toteutuksen. Väliporkkanaksi ostin kuitenkin ystävänpäivänä punnan kaupasta [eli punnalla] Euroopan kartan. Olen iloinen, kun näin näen Suomenkin aina kun vain päätäni käännän! Kartta ilahduttaa kovasti ja lisäksi siitä on helpompi katsella, mistä kaikki uudet kaverit ovat kotoisin [vaikka kaikki eivät Euroopasta olekaan]. Ja lisäksi se opettaa minulle maita. Minähän olin ahkera tyttö koulussa ala-asteella ja tein aina visusti kaikki läksyt. Mutta kuule kun niitä karttoja inhosin. Samanlain kuin puutyöluokassa tuli aina jotenkin järkyttävä jano siitä sahanpuruntuoksusta niin samanlain tuli melkeimpä jano siitä suunnistuskartasta. Se oli jotenkin niin oranssin hailakka ja ^--_´~¨¨__~¨ niitä merkkejä oli jos jonkinlaisia. Neljännellä sain peruskoulun ainoan seiskan [välitokariin onneksi, huhhuh!] ja se tuli siitä, kun en opetellut ympäristötiedon karttakokeeseen. Kutosella toistin saman, mutta en muista mitä sain siitä karttatestistä. Luulen silti, että joltakin saattaa löytyä jotain vielä vähän radikaalimpaa revittelyä. Yläasteella opettelin, mutta ne menivät väliaikaiseen pänttäysmuistiin. HeikkisAnan karttavisasta ei selvinnyt muuta kuin puhtailla papereilla. Mutta pysyäksemme juonessa [tai yhdessä lukuisista]: En tiedä, missä kaikissa paikoissa niitä mahtavia maailman maita on! Aikuinen ihminen. Joten sittemmin on päässyt käymään niin, että pidän kartoista. Ja tarvin karttoja. Ne opettavat minulle ympäristötietoa ja paikkaavat nuoruuden huikentelevaisuuksia. Katso siis tuo karttalinkki ja oli sillä sivustolla muitakin hienoja tapetteja! Että ei muuta kuin tapetointihommiin!

PS. Tosipuheessa oon aina ajatellut, että en koskaan halua laittaa tapetteja seinilleni, mutta senhän tiedämme, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, joten muutama viikko sitten Portsmouthin Laura Ashleyssa tykästyin KOIRAtapettiin. Eihän heti uskois, että koiratapetti voi olla tyylikäs? Mutta näin vain se on -> *click

Friday 20 February 2015

Vaasan kesä -2014- Summer in Vaasa

J:n yliopiston rannasta, tiemme päässä. Hyvä paikka relata ja lukea kirjaa työpäivän jälkeen. This pic is from the seaside of University of Vaasa (J's school) and in the end of the our home street. 
Mansikkasaari. This place was really very close to our home [a few minutes]. 
This place was on the other side of the our steet.





This view appears from the highest floor in our apartment house. We have many isles with summer cottages there in Vaasa / Western Finland.
Näkymä parvekkeelta. View from the balcony. 
Työnjälkeistä rentoutumista parvekkeella. Afterwork relaxing at balcony.
Iltauinnilla "omassa rannassa". Night swim in "our owm" beach.


Our summerstudio. Behind the wall there is apartment where we live four years. And nowadays there live our friends. Kesäyksiömme. Seinän takana on asunto, jossa asuimme neljä vuotta. Nyt siinä asuu meidän kaverit :)
Pojat relaa biitsin jälkeen eräänä kesäyönä. Boys just come from playing volleyball. Summer night. 

Viime kesän hittiherkkuni! :'P My favourite one from last summer. It's banana, kiwi, strawberry and natural yogurt.
Uskollinen kulkupelini, joka on palvellut jo 15 vuotta (!) My 15-year old, faithful bike ;) 
Our home street after a storm / thunder. Last summer, we had a lot of heavy rainfall in Vaasa. 
Kumpparit tulvan varalta ;) Uskomatonta mutta totta, että J ei omistanut kumisaappaita ennen tätä kesää. Jostakin syystä vaimokin sai uudet, vaikka vanhat löytyivät kaapista. [Varmaan sympatiasyistä, miestä tukeakseen.] Sen verran vielä J:tä puolletaan, että goretex-lenkkarit ja vaelluskengät kuitenkin löytyi aiemmin, mutta joku kesä taaksepäin sain tosiaan äimistellä kesämökillä, kun huomasin kesken soutureissun, että kaverilla on kangaskengät jalassa ;) Our new wellies ;) 
Last summer was really, really hot one! Thermometer on the left: from our office at work -> INSIDE temperature and other one on the right is from our apartment ;)
Työhuoneen ikkunasta avautui Vaasan tori. Normaalisti kesäaikaan täynnä torimyyjiä, tämä kuva taitaa olla tosi aikaisin aamulla otettu. Market of Vaasa, the main selling area for fruits, vedgetables etc. During summer season it's normally full of market vendors, but I think I took this pic very early in the morning.

Kuten aiemminkin mainittu, viime kesänä satoi paljon! Kerran työpäivän jälkeen sade pääsi hieman yllättämään ja samanaikaisesti vieläpä varvassandaalinikin hajosivat. Odottelin kauppahallin sisällä, josko J tulis hakemaan. Kauppahalli meni siinä odotellessa kiinni, joten kävelin nöyrästi kadulle pyöräni viereen odottamaan, varpasilleen ;) Eipä tarvinnut onneksi kauaa odottaa. Aina sen verran, että kuvan kuitenkin kerkesin ottaa! ;) Downpour and broken flip-flops.


Yks kiva kesäilta kävimme moikkaamassa kavereitamme Vaasan Vaskiluodon leirintäalueella. J:llä riitti duunia ;) One beautiful summer evening we went to say hello to our friends who were in the Vaasa Vaskiluoto campsite. J had hard job with kids ;) 
Pe-iltana rannalla rentoutumassa KAHDEN! 

J, his parents' dog and his little syster. 
J testaa pikkuveljensä kilpapyörää. J tests his little brother's racing bike.
Flea marketing with my friends at Vaasa market. It was approximately +30 plus degrees but really, really nice day! :) 
At baby showers with my friends.
---
At one nice sunny but cold Saturday we went to one nice isle called Bergö. It is quite close to Vaasa. I think it took about one our to drive there and last part of the journey we went by ferry. "Some" pics therefrom below.








Stallet Wild West
Nämä lampaat olivat aivan tien vieressä.

Kyllä näiden kuvien myötä tuli nyt sellainen aurinkoenergiapläjäys, että eiköhän me sillä mennä ensi kesään asti! 8)